keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Uima-allaslomailua


Taas olisi päivä illassa ja raportin aika. Tämä oli ensimmäinen aamu täällä Khao Lakissa, joten kuviot piti laittaa aamutoimien suhteen uusiksi. Samuelin herättyä kello 7 emme menneet hotellin aulaan kuten Ao Nangissa, vaan puimme päälle ja menimme rannan tuntumaan katselemaan ihmisten aamutoimia. Hyvin monet olivat olleet jo aikaisin liikkeellä, sillä joka ikinen rantatuoli rannan läheisyydessä oli varattu pyyhkeellä, mutta ainuttakaan ihmistä ei niissä vielä makaillut. Aikamme ulkoiltuamme hotellin leikkihuone avautui kello 8 ja kirjasin lokikirjaan Samuelin sisälle ja menimme leikkimään. Samuel touhusi tavaroiden kanssa ja kävimme leikkimässä myös pihan puolella olevilla leluilla, joista etenkin autot kiinnostivat. Olivia vilkutteli meille parvekkeelta puoli yhdeksän aikaan, joten pääsimme siirtymään huoneen puolelle kun ei tarvinnut enää hissutella.



Aamupala tarjottiin Floating market ravintolassa, joka on sisustettu teeman mukaisesti. Ravintolan ulkopuolella oli jopa kaksi venettä, joista tarjoiltiin nuudelikeittoa. Ravintolassa ei ollut mitään ruuhkia yhdeksän jälkeen, joten saimme rauhassa kierrellä ja katsella mitä tarjottavaa sieltä löytyi. Kuten arvasimme etukäteen, niin aamupalavalikoima oli upea. Tarjolla oli kaikkea mahdollista ja paljon muutakin mitä kaipaan aamupalalta Thaimaassa. Heritagen aamupalaan verrattuna tämä poikkesi etenkin siinä, että hedelmävalikoima oli paljon parempi, tarjolla oli juustoa ja hedelmämehujakin löytyi kuutta eri lajia jne. Heritagesta puuttui kokonaan myös makeat ruuat ja täältä löytyi niitäkin. Suosikiseni nousi vohvelit kermalla ja mansikkamarmeladilla, nam. Otimme aamiaiselta mukaan pari palaa vaaleaa leipää, jotka Samuel ja Olivia syöttivät laguunin kaloille aamiaisen jälkeen. Hyvin näytti leivät maistuvan kaloillekin.



Aamiaisen jälkeen puimme uikkarit päälle ja siirryimme uima-altaalle. Varjoisat aurinkotuolipaikat oli jo varattu, mutta eipä meillä ollut väliä onko paikka auringossa vai ei, sillä me menimme uimaan emmekä aurinkoa ottamaan. Touhusimme Samuelin kanssa altaalla parisen tuntia. Tähän aikaan mahtui myös kahdet mehujäät. Samuel on huono juomaan, mutta onneksi mehujää maistuu. Kuten eilen mainitsinkin, niin hotellin ravintoloiden hinnat eivät ole kalliit vaikka ulkoisista puitteista voisi niin kuvitella. Esimerkiksi kaksi suklaatuuttia ja mehujää maksoivat yhteensä 65THB, samalla hinnalla ei saisi Suomen ravintolasta edes yhtä jäätelöä. Mummo ja vaarikin tulivat jossain vaiheessa meidän altaalle, Niina perheineen jäi omalle altaalle viettämään päivää.




Uimisten jälkeen vein Samuelin päiväunille ja lepäilin itsekin huoneessamme. Samuel nukkui ehkä tunnin verran. Olivia katseli vähän aikaa televisiota ja suunnittelimme lähtevämme syömään. Ennen syömistä kävimme kuitenkin vielä tulostamassa Phuket-Bangkok lennon boarding passit ja katselemassa mm. hotellin kauppaa. Menimme syömään samaan hotellin ravintolaan kuin missä kävimme eilen. Ravintolan viereen pystytettiin luultavasti romanttista illalliskatosta iltaa varten ja kyselin Tomilta, aikooko hän ehkä yllättää minut illallisella. Vastaus oli ikävä kyllä kielteinen. Syömisen jälkeen Olivia ja Tomi menivät pelaamaan jättishakkia, mutta peli loppui lyhyeen kun Olivian hevonen tippui isovarpaan päälle ja varpaaseen tuli haava ja kynsi meni mustaksi. Siitäkös itku ja parku alkoi ja peli oli pakko lopettaa ja mennä huoneeseen paketoimaan varvas.
Olimme soitelleet aiemmin, että mummo ja vaari lähtevät kävelemään hotellillemme päin ja menemme jonnekin syömään. Koska meidän lähteminen taas kesti pitkään lähdimme kiireen vilkkaan kävelemään keskustaan ja kävimme pikaisesti vilkaisemassa Niinan perheen villan The Andaburi resortissa. Mummo ja vaari ehtivätkin tällä välin kävelmään jo meidän hotellin kohdalle, joten valitsimme läheisen pihvipaikan ruokapaikaksi. Me olimme jo syöneet hotellilla, joten tyydyimme tilaamaan pelkät juomat muiden syödessä illallista. Ravintolassa oli melkoinen melu ja lähdimme juomat juotuamme Tomin ja lasten kanssa katselemaan läheisiä kojuja jos niissä olisi jotain ostettavaa. Minä en taaskaan löytänyt mitään, mutta muut tekivät joitain pieniä ostoksia.

Samuelin päivä meni erittäin rauhallisissa tunnelmissa, koska olimme suurimmaksi osaksi päivää vain oman perheen kanssa. Nyt iltaa kohden hänen pomppufiilis alkoi nousemaan ja Samuelia oli istutettava enimmäkseen rattaissa, minkä hän kokee rangaistuksena. Samuel kysyykin nähdessään lapsen istuvan rattaissa, että miksi lapsi ei saa kävellä? Tänään jouduin ensimmäistä kertaa karjaisemaan Samuelin nimeä niin, että ihmiset katsoivat pitkään kun Samuel meinasi juosta autotielle keskustassa. Tilanne ei ollut mikään läheltä piti tilanne, mutta eipä se paljoa vaadi jos oma huomio olisi jossain muualla kuin vilkkaasti liikkuvassa pojassa vilkkaan liikenteen keskellä.


Keskustareissun jälkeen mummo ja vaari palailivat hotellilleen, samoin Niina, Jyri ja Sani. Myös me kävelimme hotellillemme ja olimme aika väsyneitä perille päästyämme. Kun avasimme huoneemme oven, Samuel näytti maata ja sanoi ”lepakko meni tuonne”. Katsoin jääkaapin alle ja ystävämme Torsti torakkahan se siellä istuskeli. Tomi yritti napauttaa siltä hengen pois henkarilla, mutta Torsti oli nopeampi. Pitää huomenna kysyä siivoojilta, voisivatko he tehdä tälle alivuokralaiselle jotain. Aika ällöttävää ajatella, että täällä on torakka, mutta kyllähän niihin on törmätty aiemminkin. Tosin en olisi uskonut niitä olevan näin uudessa ja hienossa hotellissa. Kävimme illalla vielä suihkussa ja Olivia kävi lopen uupuneena nukkumaan katsottuaan ensin Madagaskar elokuvan. Samuel oli oikein hyväntuulinen nukkumaan käydessään, toivottavasti unet maistuvat meille kaikille...

Ei kommentteja: