11.6.2013
Taalla sita ollaan Kiinan Changshassa. Tietokoneessa ei ole
suomalaisia kirjaimia, joten pahoittelut tasta kielesta. Teimme
aamulla Chongqingissa normaalit aamukuviot eli heratys umpivasyneena
heratyskellon soittoon yhdeksan aikaan ja sitten aamiaiselle.
Aamiaisen jalkeen aloimme pakkaamaan matkatavaroita kahteen mukaan
lahtevaan matkalaukkuun ja yhteen isoon jonka jatimme hotellille.
Pakkailuissa meni aika kauan aikaa silla huoneisto oli iso. Yhdessa
pienessa huoneessa pakkailu kavisi paljon nopeammin, mutta nyt olimme
ehtineet levitella tavarat hyvin lahjakkaasti ympari huoneistoa.
Pakattuani viimeiset tavarat katsoin kelloa ja se oli 11.54 ja huoneen
luovutus oli kello 12 joten ajoitimme pakkauspuuhat sopivasti. Olivia
ja Samuel katselivat elokuviaan eli pakkauspuuhat eivat juurikaan
rasittaneet heita. Hotellista uloskirjautuminen kesti kauan kun
selvittelimme maksuja ja tilasimme meidan perheelle paluukyydin
hotellille ensi perjantaiksi. Matkakumppani ovatkin menossa toiseen
hotelliin Chongqingissa.
Matka lentokentalle sujui nopeasti hotellin omilla autoilla. Olimme
kentalla niin aikaisin, etta lahtoselvitys ei ollut viela auki joten
suuntasimme ravintolaan syomaan. Ruokien tilaus oli tallakin kertaa
mielenkiintoinen kokemus. Ruokien nimet olivat kylla englanniksi,
mutta eihan se auta jos listalla lukee tyyliin "Chongqingin erikoinen"
ja ei tieda yhtaanmita annos sisaltaa ja jos asiasta kysyy saa
vastauksen kiinan kielella. Kaikki poytaan tuodut ruuat olivat
kuitenkin hyvia ja kaikki loysi syotavaa vaikka nama ruokailuhetket
ovatkin usein aika yllatyksellisia. Samuel oli kiukkuinen kuin
ampiainen koska hanen paivauniaikansa oli mennyt aikoja sitten ja
vasymys painoi kovasti. Lahtoselvitys ja lentokenttamuodollisuudet
menivat sujuvasti ilman pitempaa jonottelua. Koneessa paikkamme oli
viimeisella rivilla. Jonottaessamme omalle paikalle koneen kaytavalla
Tiina kysyi huomaanko miten meita tuijotetaan. En itse huomannut
mitenkaan tuijotuksia, mutta kun aloin katselle ymparilleni niin meita
todellakin tuijotettiin eli kaikki tuijotti kuin viimeista paivaa ja
taidamme koristaa nyt muutamien ihmisten kannykkakameroiden
albumeitakin. Eipa siella koneessa muita meidan nakoisia ihmisia
ollutkaan.
Lento oli aika pomppuista kyytia. Seka Samuel etta Olivia nukahtivat
kumpikin hyvin nopeasti nousun jalkeen. Tarjoiluna lennolla annettiin
juomista ja pahkinoita joka riitti hyvin niin lyhyelle lennolle.
Kentalla saimme nopeasti matkatavaramme ja Samuel eli Sam oppaamme oli
meita sovitusti vastassa lentokentalla. Kyselimme tytoilta muistavatko
he mitaan heidan edellisesta Changshan visiitista ja kyllahan me
tiesimme ettei heilla ole mitaan mielikuvia siita. Me aikuiset
yritimme kaivaa muistimme sopukoista edellisen reissun muistoja, mutta
tyttoja kiinnosti enemman ehtivatko he uimaan illalla hotellin
uima-altaalle.
Kavimme illalla viela pikaisesti laheisessa tavaratalossa. Tavaratalo
oli sama jossa teimme ostoksia juuri ennen tyttojen saamista lahes
kahdeksan vuotta sitten. Leluosasto oli aivan samanlainen kuin
viimeksi ja joitain leluja tunnistin valokuvien perusteella samoiksi
kuin silloin. Palatessammme kaupasta hotellille nain vihdoin ja
viimein kosmetiikkaliikkeen. Olen ollut suuressa pulassa pari viime
paivaa koska ripsivarini katosi Chongqingissa enka raaskinut ostaa
luksustavarataloista tai kentalta 400 yuanin ripsivaria. Toivottavasti
ostamani taikasauvaripsivari toimii edes nama muutamat paivat ja
pelastaa silta osin matkani. Hotelliin palattuamme menimme suomaan
hotellin ravintolaan. Ensin suunnittelimme menevamme hotellin
buffettiin joka oli taynna kaikenlaisia herkkuja, mutta 260 yuanin
henkilohinta muutti suunnitelmamme ja menimme ylakerran kiinalaiseen
ravintolaan. Paikka oli mukava ja ruoka hyvaa vaikka Samuel oli taas
melkoisen levoton. Syyksi paljastui nalka ja jano silla Samuelille ei
ruuat juuri maistu reissuissa ja pitka paasto kiristi pinnaa meilla
molemmilla. Ruokailun jalkeen lapset harjoittelivat vahan pikajuoksua
ravintolasalissa ja saikin siihen luvan koska siella ei ollut
lisaksemme ketaan muita syomassa.
Nyt kello lahentelee taas puoltayota ja olemme kaikki hereilla. Tama
tietaa sita, etta meidan on taas vaikea herata aamulla, mutta ei voi
mitaan. Huonejarjestelyista sen verrran, etta taalla Doltonissa
Samuelille oli onneksi pinnasanky huoneessa ja meille kolmelle jai
jaettavaksi kaksi levelaa sankya. Emmekohan me niihin mahdu vaikka
pieneltahan tama huone tuntuu Chongqingin Somersetin jalkeen. Jos uni
ei tule tanakaan yona kovin aikaisin niin nukutaan sitten kotona kun
olemme siella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti