Laitan taas tänne näkyville muutamia kuvia heinäkuun menoistamme. Ensimmäinen kuva on kesäteatterista jossa kävin anopin kanssa. Laatu oli tuttua ja turvallista, jo aikaisempina kesinä takuuvarmaksi todettua kesäteatterikamaa. Juoni ei ollut kovin kummoinen, mutta nauraa sai ja ihailla ihanaa merimaisemaa lavasteiden takana. O oli mukana puoliaikaan asti. Sanoi, että "sitten kun minä alan huutamaan ja kiljumaan, niin isi hakee minut pois". Muistutuin ettei tarvitse huutaa, vaan riittää hyvin kun sanoo ettei jaksa enää istua teatterissa.
Tämä kuva on Titinallen konsetista, jossa olimme lasten meripäivillä. O tykkäsi konsertista todella paljon. Lauloi ja leikki mukana. Konsertin jälkeen osallistuimme askartelupisteiden toimintaan ja kotiinviemisiksi O:lla oli mm. muumio, haltianhattu, itse painettu merirosvohuivi, puuvene, kaukoputki, pyramidi, maalattuja kiviä ja poskessa koreili siili kasvomaalaus. Kiitokset tämän kuvan ottaneelle, oli mukava tavata pitkästä aikaa. Kyllä ovatkin lapset kasvaneet parissa vuodessa...
Olimme kuulleet ystäviltä kotikulmillamme sijaitsevasta liikennepuistosta, mutta emme olleet koskaan käyneet siellä. Tämäkin paikka otettiin siis kesälomaohjelmaamme. Harmi vaan kun pääsimme paikalle huomasimme, että puisto on kiinni su-ma. Tyydyimme sitten siskoni kanssa katselemaan kun serkukset touhusivat leikkipuistossa.
Suuri suosikki aina vaan... Liukumäki!
Olisipa mukavaa pulahtaa tuonne altaaseen...
Koska olimme nyt käyneet katsomassa minkälainen paikka liikennepuisto on niin uskaltauduimme sinne uudestaankin. Valitsimme päivän jolloin se on kiinni ja otimme O:n oman pyörän mukaan, jolla hän harjoitteli vähän polkemistä. Vaikeaa ja hankalaa oli. Tosin ohjaus alkoi sujumaan vähän paremmin. Harjoittelupaikkana tämä puisto on kyllä loistava verrattuna koti tiemme kapeaan pientareeseen.
Pyöräilyharjoitukset jäi vähän lyhyeen, kun O:ta ei oikein kiinnosta koko homma ja vesisadekin taas yllätti meidät. Menimme käymään mummilla ja kotiin kurvasimme Nordic China Centerin kautta ihailemassa sen hienoa porttia.
Olemme ehtineet myös käydä jälleen Tykkimäen huvipuistossa, yllätys, yllätys. Tällä kertaa O:lla oli kuitenkin seuraa kun tapasimme Kiinassa samaan aikaan hakumatkalla olleen perheen. Nämä tapaamiset ovat aina yhtä odotettuja. Lapset leikkivät ja me vanhemmat ihmettelemme miten onnekkaita me olemmekaan kun olemme saaneet näin ihanat lapset. Jatkoimme päivää kotipihallamme grillaten ja jutellen kunnes oli sanottava taas heipat. Onneksi näemme taas parin viikon päästä Kiina tapaamisessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti