Snorklausretkellä Koh Talulla

Matkalla retkipaikalle

Tänään meillä oli vähän normaalia aikaisempi herätys, koska olimme lähdössä kolmen saaren veneretkelle ja haku oli sovittu kello 9.20. Samuel oli aika väsynyt aamulla, mutta sain onneksi herätettyä ja olimme hyvissä ajoin valmiina odottelemassa kyytiä, joka saapui kymmenisen minuuttia myöhässä. Kuljetus vei meidät Mae Phimin keskustan rantaan, josta lähdimme kohti ensimmäistä saarta, joka oli meille ennestään tuttu Koh Man Nai. Koh Man Nain saari on mielenkiintoinen, koska siellä toimii erityinen kilpikonnien kasvatusohjelma. Ohjelman tavoitteena on vapauttaa kilpikonnat takaisin luontoon. Siellä hoidetaan myös loukkaantuneita kilpikonnia ja jos ne ovat liian sairaita elämään meressä, ne voivat jäädä saaren hoitolaan. Surullista oli kuulla miten paljon kilpikonnia kuolee siihen, että ne syövät meressä kelluvia muovipusseja. Muovipusseja syöneitä kilpikonnia ei voi pelastaa, vaan ne kuolevat. Vierailu saarella kesti tunnin verran ja sen jälkeen menimme saaren lähelle snorklaamaan. Snorklaus tapahtui veneestä ja olin aika pettynyt näkyvyyteen, sillä vesi kohtalaisen sameaa ja korallit värittömiä. Snorlailimme ehkä parikymmentä minuuttia ennen matkan jatkumista. 

Tällaisella pikaveneellä matkasimme

Kohtuullisen tasaista kyytiä

Koh Man Nai

Kilpikonnasaari, Samuel ja Titus seuraavat opasta

Kaktukset kukkivat saarella

Iso kilpikonna, ikää taisi olla 40v

Pienempi konna

Konnia altaassa meren äärellä

Veneestä snorklauksen jälkeen meidät vietiin Koh Talulle. Olemme aiemminkin käyneet Koh Talulla ja olin yllättynyt miten hienot kalat ja korallit siellä oli viime kerralla. Nyt saarelle oli rakennettu pitkä ponttoonisilta ja vierailijoilta kerättiin 200thb:n kansallispuistomaksu. Meillä maksu sisältyi 1200thb maksaneeseen retkeen kuten myös ruuat, juomat ja sipsit. Edellisellä kerralla vierailimme saarella kesällä ja nyt siellä oli vähän eri meininki, sillä turisteja oli paljon, mutta me mahduimme hyvin joukkoon. Riutalle oli vähän matkaa rannasta eikä sinne asti kovinkaan moni uinut, mutta minä kävin siellä kolme kertaa snorkalaamassa. Korallit olivat ihan hienoja, vaikka eivät eivät tietenkään yhtä upeita kuin Malediiveilla, ja kalojakin näkyi jonkin verran. Ihan kiva kokemus, sillä tykkään kovasti snorklauksesta. Samuelin pelastusliivit jäivät veneeseen, joten hän ei päässyt snorklaamaan niin kauas rannasta, vaan tyytyi leikkimään aalloilla ihanan kirkkaassa ja turkoosinvärisessä rantavedessä. Koh Talulla meille tarjoiltiin myös hyvä retkilounas. 

Ennen paluuta Mae Phimin rantaan vene kiersi saaren taakse, jossa on myös reikä, josta saari on saanut nimensä. Paikassa olisi päässyt myös veneestä snorklaamaan, mutta jätimme snorkailut tässä kohteessa väliin. Pikavenekyyti takaisin Mae Phimin rantaan kesti noin 15 minuttia. Tämän pikavenekyydin aikana koin taas sen hetken, kun ajattelin miten onnellinen olen täällä Thaimaassa.  Aurinko ja meri, ne tuovat minulle jotain sellaista vapautta ja hyvää oloa, jota on vaikea kuvailla.  Mietin myös kuinka ihanaa on, että pääsin edes tälle lyhyelle lomalle tänne. Pitempää lomaa en edes nyt kaipaa, sillä osa perheestämme on kotona ja he ovat tietysti vieläkin tärkeämpiä kuin lomamatkat. Onneksi seuraava lomamatka tehdään koko perheen voimin. 

Vene toi meidät rantaan, isot veneet toivat vieraat laiturille

Leikkejä aalloissa

Rannalla oli useita erilaisia keinuja

Hyvä retkilounas

Reikäsaaren reikä

Hotellille saavuttuamme kävimme suihkussa ja toteamassa päivän palovammat. Luulin ensin, että iho olisi ollut enemmänkin palanut, mutta illan mittaan punoitus helpotti. Kesän reissulle hommaan paremmat aurinkorasvat. Viime kesänä käytin Malesia-Thaimaa-Vietnam matkalla 50 suojakertoimella varustettua aurinkosuojavettä, josta huolimatta paloin pahasti auringossa. Nyt minulla on rasvoja, jotka näyttävät myös huuhtoutuvan pois meressä, vaikka niiden pitäisi olla vedenkestäviä. Tiedossani on kyllä muutama merkki, jotka kestävät iholla, mutta en tykkää jäykistä ja tahmeista rasvoista. Pakko vaan siirtyä niihin, kun ne taitavat olla ainoita, jotka oikeasti pysyvät vedessä iholla. 

Bali Pizzeriassa on usein elävää musiikkia

Suihkun jälkeen mopoilimme ostamaan tuliaisostoksia ja kävimme syömässä Bali Pizzeriassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Minä söin katkarapuja hapanimelä kastikkeessa ja Samuel söi vaarin kanssa pizzan puoliksi. Kerrankin ruoka maistui Samuelillekin kohtalaisesti. Palasimme kaupan kautta huoneeseen ja Samuel pääsi tekemään testin, jota hän on katsellut youtuben videoista. Hän osti kaupasta 30 thb:n hintaan kokispullon ja mentoksia ja testasi miten niiden yhdistelmä vaahtoaa. Hyvin vaahtosi kuten kuvasta näkyy. Olipa mukava lomapäivä tänäänkin.