Tuttuja paikkoja Ban Phessä ja Tamnanparissa

 

Tänään sovimme, että lähdemme mopoilemaan puolen päivän aikaan. Sitä ennen ehdimme tietysti uimaan ja minä nautin merestä vesiriippumatossa loikoillen. Mopomatkan aluksi suuntasimme Rayongin akvaarioon. Olemme käyneet siellä ainakin kaksi kertaa aiemmin, mutta kalojen katselu on aina mukavaa puuhaa, joten voihan siellä käydä useammankin kerran. Kaloja katsellessa tuli jälleen mieleen Malediivien matka ja upea merenalainen maailma. Sinne on ehdottomasti mentävä uudelleen. Akvaarion pääsyliput ovat edelleen edullisia, minun ja Samuelin liput maksoivat yhteensä euron verran. 

Akvaarion jälkeen mopoilimme Tamnanparin viidakkoravintolaan. Täälläkin olemme käyneet aiemminkin ja samoin ravintolan yhteydessä olevassa vesipuistossa. Vesipuistoon emme nyt päässeet, koska unohdin uimavarusteet hotellille. Jälkikäteen ajateltuna, emme ehkä olisikaan ehtineet uimaan, koska meillä meni niin kauan näissä muissa kohteissa. Söimme viidakkokahvilassa kevyen lounaan ja Samuel syötti lammen kaloja. Aiemmin täällä on ollut myös mustia joutsenia, mutta niitä ei ole enää ollut viimeisimmillä käynneillämme. Viihtyisä ja hyvin hoidettu paikka. 

Liekitettyjä banaaneja ja kookosjäätelöä

Paluumatkalla kävimme Ban Phessä isossa sekatavarakaupassa, josta teen aina tuliaisostoksia. Sekatavarakaupan lähellä aiemmin ollut herkkukauppa oli lopettelemassa toimintaansa tai ainakin hyllyt olivat tyhjinä, joten tuliaisherkut on ostettava jostain muualta. Käväisimme myös Makrossa pikakierroksella ja kotimatkalla pysähdyimme Novotel Rim Pae hotellin vastapäätä sijaitsevaan ravintolaan. Täällä ravintolassa valmistetaan mielestäni parhaat leveät thainuudelit eli Pad See Ew -annokset. Ruoka ja kolme juomaa maksoi yhteensä tasan viisi euroa eli hintatasokaan ei ole paha tässä ravintolassa. Palveluasenteessa sen sijaan olisi vähän parannettavaa. 

Matkalla hotellille sanoin, että ajoitimme paluun juuri oikeaan aikaan koska ilta alkoi hämärtymään ja minusta on kiva palata hotellille ennen pimeää. Emme kuitenkaan ehtineet hotellille ennen pimeää, koska mopostamme puhkesi takarengas. Tämä homma on käynyt meille muutaman kerran aiemminkin ja olin täysin luottavainen, että saamme tälläkin kertaa apuja tilanteen selvittämiseksi. Tiellä ollut nainen alkoikin auttaa meitä. Minä hyppäsin hänen moponsa tarakalle ja vaari ajoi meidän vuokramopoamme, jossa oli kumi tyhjänä, naisen perässä. Lopulta saavuimme eräälle mopokorjaamolle, joka oli jo pimeänä. Sieltä löytyi mies, jonka kanssa nainen kävi kiivasta keskustelua. Liike oli jo selvästi kiinni, mutta jonkun ajan kuluttua pihalle saapui mopolla nuori mies kaverinsa kanssa ja he vaihtoivat nopeasti meidän mopon renkaan ja hintapyynti oli 150thb (reilu 4e) työstä ja uudesta sisäkumista. Tipin vastaanottaminen oli vähän vaikeaa, mutta onneksi 100thb kelpasi ja olimme kaikki tyytyväisiä. Tämä tilanne kuvaa erittäin hyvin paikallisten ihmisten auttamisen halua, kaikki kyllä järjestyy. 

Viimeinen päivä Mae Phimissä

Heräsimme viimeiseen kokonaiseen lomapäivään täällä Mae Phimissä jälleen kerran ihanaan auringon paisteeseen ja tropiikin lämpöön. Hotellille on tullut lisää vieraita, mutta vapaa aamiaispöytä löytyi tänäänkin ilman ongelmia eikä munakasta tarvinnut jonottaa, joten hommat toimii edelleen täällä hotellilla. Aamiaisen jälkeen aloimme valmistautua päivän ohjelmaan, joka oli ensin Cokis beachille uimaan, sen jälkeen Ban Phehen ostoksille ja lopuksi mopon palautukseen ja syömään Chaleen ravintolaan.

Rannalla oli ihmisiä ja aaltoja

Cokis beachillä oli jo melko paljon porukkaa, kun menimme sinne. Vesi oli korkealla ja rannalla oli aika kovat aallot. Levittäydyimme tuoleille ja menimme uimaan. Nautin uida isoissa aalloissa, mutta jouduin olemaan normaalia tarkempi Samuelin kanssa, ettei hän mene aaltoihin ilman valvontaa. Myöhemmin luin facebookista, että Mae Phimin rannalla oli käsketty tänään kaikki pois uimasta ja sukeltajat yms. olivat työskennelleet pari tuntia rannalla. Joku oli luultavasti hukkunut. Aaltojen voima on uskomaton ja rantaan tullessaan vesi pakenee takaisin mereen, joten aaltoja tuli välillä kahdesta suunnasta. Täällä Mae Phimissähän aurinkotuolien käyttö on joka paikassa ilmaista. Ravintolat varmasti toivovat, että tuolien käyttäjät ostavat jotain ravintolasta vastapalveluna ja näin me tietysti teemme koska näillä hinnoilla ei olisi edes mitään järkeä raahata omia eväitä rannalle. Tänään ostimme annokset tahmeaa riisiä ja mangoa sekä rotia ja mangoa, kaksi fantaa ja soodavettä sekä ranskalaiset perunat 10 euron hintaan. Kaiken lisäksi tämän Ton-Aor On The Beach ravintolan ruuat ovat erittäin herkullisia. 

Ilmahan oli taas täydellinen

Tuonne ei pieniä lapsia voi yksin päästää

Hetken rauhoittuminen

Rantalounas

Nähdään kesäkuussa

Riikan perheen mopossa oli myös tarakalla istuimet

Lähtiessämme pois rannalta kerroin työntekijöille, että palaamme Mae Phimiin taas kesällä, joten tapaamme sitten uudestaan. Oli mukava lähteä pois kun tiedän, että pääsemme tänne taas uudestaan. Rannan jälkeen lähdimme mopoilemaan kohti Ban Phetä. Tarkoituksenamme oli mennä käymään karkkikaupassa ja "rojukaupassa" sekä rahanvaihdossa. Mopomatkalla Ban Phehen oli muutamia poliisien tarkastuspisteitä, jollainen on pystytetty myös Mae Phimin keskustaan. Näitä on kuulemma perustettu lähestyvän vuodenvaihteen juhlien vuoksi. Poliisit eivät ole pysäyttäneet meitä, mutta näimme kun autoilijoita puhallutettiin. Hieno asia! Ban Phessä saimme tehtyä ostokset, mutta rahojen vaihtamista emme tehneet, koska pankin vaihtokurssi oli huono. Toivottavasti Bangkokissa olisi vähän parempi. 

Matkalla Ban Phehen

Ban Phestä mopoilimme suoraan Chaleen ravintolaan Mae Phimiin. Chalee on järjestänyt meille tällä reissulla sekä lentokenttäkuljetukset että vuokramopon. Söimme ravintolassa herkulliset ruuat ja saimme Chaleen tyttäreltä paluukyydin hotellillemme. Matkamme alkaa olla lopuillaan ja siirrymme huomenna viimeiseksi yöksi Bangkokiin vanhaan tuttuun Narai hotelliin. Pakkailin illalla matkatavaroita ja kohta käymme nukkumaan. Kyllä tämä Mae Phim tuntui aivan yhtä ihanalta paikalta kuin kesälläkin, mutta jos pitäisi valita kummasta vuodenajasta tykkään enemmän täällä Mae Phimissä, niin vastaisin kesästä. Talvella täällä on huomattavasti enemmän menoa ja meininkiä ja se sopi hyvin tällaiselle lyhyelle lomalle. Kesällä nautimme kiireettömyydestä ja lähes uneliaasta Mae Phimistä. Toisaalta tämä on ihan nappivalinta molempina vuodenaikoina, tänne on päästävä aina uudelleen. 

Chaleen kiva ravintola

Baarikin löytyy

ja kukkia on pakko kuvailla

Henkien talo ja lasten leikkipaikka

Pad thai, jälleen kerran

Snorklausretkellä Koh Talulla

Matkalla retkipaikalle

Tänään meillä oli vähän normaalia aikaisempi herätys, koska olimme lähdössä kolmen saaren veneretkelle ja haku oli sovittu kello 9.20. Samuel oli aika väsynyt aamulla, mutta sain onneksi herätettyä ja olimme hyvissä ajoin valmiina odottelemassa kyytiä, joka saapui kymmenisen minuuttia myöhässä. Kuljetus vei meidät Mae Phimin keskustan rantaan, josta lähdimme kohti ensimmäistä saarta, joka oli meille ennestään tuttu Koh Man Nai. Koh Man Nain saari on mielenkiintoinen, koska siellä toimii erityinen kilpikonnien kasvatusohjelma. Ohjelman tavoitteena on vapauttaa kilpikonnat takaisin luontoon. Siellä hoidetaan myös loukkaantuneita kilpikonnia ja jos ne ovat liian sairaita elämään meressä, ne voivat jäädä saaren hoitolaan. Surullista oli kuulla miten paljon kilpikonnia kuolee siihen, että ne syövät meressä kelluvia muovipusseja. Muovipusseja syöneitä kilpikonnia ei voi pelastaa, vaan ne kuolevat. Vierailu saarella kesti tunnin verran ja sen jälkeen menimme saaren lähelle snorklaamaan. Snorklaus tapahtui veneestä ja olin aika pettynyt näkyvyyteen, sillä vesi kohtalaisen sameaa ja korallit värittömiä. Snorlailimme ehkä parikymmentä minuuttia ennen matkan jatkumista. 

Tällaisella pikaveneellä matkasimme

Kohtuullisen tasaista kyytiä

Koh Man Nai

Kilpikonnasaari, Samuel ja Titus seuraavat opasta

Kaktukset kukkivat saarella

Iso kilpikonna, ikää taisi olla 40v

Pienempi konna

Konnia altaassa meren äärellä

Veneestä snorklauksen jälkeen meidät vietiin Koh Talulle. Olemme aiemminkin käyneet Koh Talulla ja olin yllättynyt miten hienot kalat ja korallit siellä oli viime kerralla. Nyt saarelle oli rakennettu pitkä ponttoonisilta ja vierailijoilta kerättiin 200thb:n kansallispuistomaksu. Meillä maksu sisältyi 1200thb maksaneeseen retkeen kuten myös ruuat, juomat ja sipsit. Edellisellä kerralla vierailimme saarella kesällä ja nyt siellä oli vähän eri meininki, sillä turisteja oli paljon, mutta me mahduimme hyvin joukkoon. Riutalle oli vähän matkaa rannasta eikä sinne asti kovinkaan moni uinut, mutta minä kävin siellä kolme kertaa snorkalaamassa. Korallit olivat ihan hienoja, vaikka eivät eivät tietenkään yhtä upeita kuin Malediiveilla, ja kalojakin näkyi jonkin verran. Ihan kiva kokemus, sillä tykkään kovasti snorklauksesta. Samuelin pelastusliivit jäivät veneeseen, joten hän ei päässyt snorklaamaan niin kauas rannasta, vaan tyytyi leikkimään aalloilla ihanan kirkkaassa ja turkoosinvärisessä rantavedessä. Koh Talulla meille tarjoiltiin myös hyvä retkilounas. 

Ennen paluuta Mae Phimin rantaan vene kiersi saaren taakse, jossa on myös reikä, josta saari on saanut nimensä. Paikassa olisi päässyt myös veneestä snorklaamaan, mutta jätimme snorkailut tässä kohteessa väliin. Pikavenekyyti takaisin Mae Phimin rantaan kesti noin 15 minuttia. Tämän pikavenekyydin aikana koin taas sen hetken, kun ajattelin miten onnellinen olen täällä Thaimaassa.  Aurinko ja meri, ne tuovat minulle jotain sellaista vapautta ja hyvää oloa, jota on vaikea kuvailla.  Mietin myös kuinka ihanaa on, että pääsin edes tälle lyhyelle lomalle tänne. Pitempää lomaa en edes nyt kaipaa, sillä osa perheestämme on kotona ja he ovat tietysti vieläkin tärkeämpiä kuin lomamatkat. Onneksi seuraava lomamatka tehdään koko perheen voimin. 

Vene toi meidät rantaan, isot veneet toivat vieraat laiturille

Leikkejä aalloissa

Rannalla oli useita erilaisia keinuja

Hyvä retkilounas

Reikäsaaren reikä

Hotellille saavuttuamme kävimme suihkussa ja toteamassa päivän palovammat. Luulin ensin, että iho olisi ollut enemmänkin palanut, mutta illan mittaan punoitus helpotti. Kesän reissulle hommaan paremmat aurinkorasvat. Viime kesänä käytin Malesia-Thaimaa-Vietnam matkalla 50 suojakertoimella varustettua aurinkosuojavettä, josta huolimatta paloin pahasti auringossa. Nyt minulla on rasvoja, jotka näyttävät myös huuhtoutuvan pois meressä, vaikka niiden pitäisi olla vedenkestäviä. Tiedossani on kyllä muutama merkki, jotka kestävät iholla, mutta en tykkää jäykistä ja tahmeista rasvoista. Pakko vaan siirtyä niihin, kun ne taitavat olla ainoita, jotka oikeasti pysyvät vedessä iholla. 

Bali Pizzeriassa on usein elävää musiikkia

Suihkun jälkeen mopoilimme ostamaan tuliaisostoksia ja kävimme syömässä Bali Pizzeriassa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Minä söin katkarapuja hapanimelä kastikkeessa ja Samuel söi vaarin kanssa pizzan puoliksi. Kerrankin ruoka maistui Samuelillekin kohtalaisesti. Palasimme kaupan kautta huoneeseen ja Samuel pääsi tekemään testin, jota hän on katsellut youtuben videoista. Hän osti kaupasta 30 thb:n hintaan kokispullon ja mentoksia ja testasi miten niiden yhdistelmä vaahtoaa. Hyvin vaahtosi kuten kuvasta näkyy. Olipa mukava lomapäivä tänäänkin. 

Na Vanassa hieronnassa

Lomapäivä aloitettiin rannalta

Tänään ei tullut juurikaan kameraa kaivettua esiin, joten minulla ei ole montaakaan kuvaa tänne laitettavaksi. Aamu alkoi kuitenkin taas aamiaisen jälkeen uimisella. Ensin meressä ja sitten altaalla. Samuelin flunssa on ollut tänään parempi, joten se ei hidastanut meidän menoa. Uimisen jälkeen lähdimme mopoilemaan Villa Anniinalle Bali Residencelle, jonne kaverit tulivat eilen. Villa Anniina näytti samalle kuin aiemminkin, mutta muuten siellä oli pieniä muutoksia kesään verrattuna. Uima-altaalla oli todella paljon porukkaa verrattuna siihen, että kesäisin meillä on usein private pool. Ravintolan omistajat olivat kai vaihtuneet, sillä en tunnistanut ketään henkilökunnasta ja alueen nurmikkoalueet olivat hieman kuivuneen oloisia. Saatuamme ihmiset ja tavarat järjestykseen mopoilimme Na Vana hierontapaikkaan, jonne olin varannut etukäteen ajat facebookin kautta. Otin jälleen jalkahieronnan ja se tekee kyllä hyvää jaloille ja mielelle. 

Vaari hieronnassa

Jättilumpeet on aina yhtä upeita

Hierontojen jälkeen lähdimme mopoilemaan takaisin Mae Phimiin. Matkalla näimme mopo-onnettomuuden, joita täällä aina välillä näkee. Meitä vastaan ajoi poliisi mopollaan ja hän törmäsi tietä ylittäneeseen koiraan. Törmäyksen johdosta molemmat tekivät melkoisen ilmalennon. Koira näytti lennon jälkeen elottomalta, mutta poliisi kohotti päätään ja piteli kiinni käsivarrestaan. Auttajia juoksi onneksi paikalle, joten me jatkoimme matkaa. Taas huomasimme miten pienestä tällainen kolari voi olla kiinni, koirakantaa täällä ainakin voisi myös vähän vähentää. Matkalla Mae Phimiin pysähdyimme Pattana kauppaan ostoksille, hedelmäkauppaan sekä varaamaan huomiset snorklausretket. Meinasimme mennä ensin Coca-cola Beachille, mutta kello olikin niin paljon että menimme Tequilaan syömään. Ruoka oli erinomaista, mutta sitä ei ollut riittävästi. Osa porukasta olisi nimittäin halunnut jälkiruokaan, mutta kaikki oli loppu. Oli kuulemma ollut kiireistä ja paljon asiakkaita. Meidän aikana tosin asiakkaita ei ollut kuin muutama lisäksemme. 

Samuel ja Titus rannalla

Tequila sunrise ravintola

Tällainenkin oli ilmestynyt rannalle

Ruokailun jälkeen siirryimme ravintolan rantatuoleihin seuraamaan auringonlaskua. Tämä olikin ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun näin koko esityksen. Auringonlaskun jälkeen mopoilimme takaisin hotellille. Matkalla poliisit virittelivät rantatielle jonkinlaista ratsiaa, meiltä ajokortteja tai muutakaan ei kyselty mutta ehkä niitä kyseltiin illalla. Nythän on perjantai ja paikallisia saapuu tänne Mae Phimiin sankoin joukoin viettämään viikonloppua. Hotellille saavuttuamme kävin vielä uimassa ja käväisimme Samuelin kanssa kaupassa. Nyt tavaroiden pakkaus huomista retkeä varten ja nukkumaan. Kyllä tämä lomailu on mukavaa :)

Samuel ihailemassa auringonlaskua

Lopuksi aurinko hukkui pilven taakse