Päivä 8.
Se olisi sitten kotiinlähtöpäivä. Heräsin aamulla jo kello
4.00 enkä osannut juurikaan nukkua sen jälkeen. Kävin suihkussa ja herätin
lapset puoli seitsemän aikoihin. Molemmat heräsivät taas tosi reippaasti ja
olimme valmiina alakerrassa kello 7.00 kuten sovimme matkakumppaniemme kanssa.
Maksoimme aamiaiset (ihme kyllä ja laskut olivat oikein eli Olivia puoleen
hintaan ja Samppa ilmaiseksi) ja pyysimme respaa soittamaan meille taksit.
Erittäin ystävällinen virkailija soitti taksit ja kun pääsimme alakertaan, niin
kaksi taksia seisoi jo oven vieressä odottamassa meitä. Vähän tiukkaa teki
mahtua taksiin kahden lapsen ja kahden ison matkalaukun kanssa, sillä taksien
takapaksissa on isot kaasupullot. Järjestäydyimme niin, että takapaksiin
laitettiin pienempi laukku ja minä menin ison matkalaukun, repun, lentolaukun
ja lasten kanssa takapenkille ja Tomi yhden kassin kanssa etupenkille. Onneksi
matka ei ollut pitkä, sillä tunnelma oli aika tiivis.
Matka kentälle meni sujuvasti ja taksi maksoi vain 48
yuania. Menomatkalla maksoimme hotellin taksista 350 yuania, mutta otimme
varman päälle, että taksi löytää kiertelemättä hotellimme. Huomasin, että taksi
on jättämässä meitä kotimaanterminaaliin ja pyysimme ajamaan eteenpäin. Kuski
jätti meidät kuitenkin vähän liian aikaisin pois, joten jouduimme kävelemään
jonkin matkaa kansainväliseen terminaaliin. Onneksi meillä ei ollut kiire ja
kävely teki hyvää ennen pitkää lentomatkaa. Lentoasemalla muodollisuudet sujuivat
hyvin, mutta ihmeen tarkasti matkustajat tarkastettiin. Passia tutkittiin viisi
kertaa ennen koneeseen pääsyä ja jokaiselle matkustajalle tehtiin käsin tarkastus
metallinpaljastimesta kulkemisen jälkeen. Ajattelen asiasta kuitenkin
positiivisesti eli hyvä, että ollaan tarkkoja, sillä matkustajien
turvallisuuttahan niillä vain ajatellaan.
Kävimme kentällä kahvilla ja Olivia tilasi itselleen
aamupalaksi kanaa ja riisiä. Kastike osoittautui kuitenkin niin tuliseksi, että
ruoka jäi syömättä. Ulkomaanterminaali on hyvin pieni ja siellä on vain pari
pientä kauppaa. Ostokset jäivät siis tekemättä. Ehdotin Tomille, että olisimme
tuhlanneet viimeiset yuanit mutta hän haluaa säästää ne seuraavaa reissua
varten. Siitäpä tulikin taas mieleeni, että koskahan se seuraava reissu on?
Tämä matka onnistui jälleen oikein hyvin ja säästyimme lähes kokonaan
kaikenlaiselta sählingiltä, johon varauduin etukäteen. Chongqing osoittautui
edelleen mukavaksi paikaksi ja en yhtään sulje pois sitä vaihtoehtoa, että
menisimme sinne joskus uudelleen esim. kauttakulkupaikkana jonnekin muualle
Kiinaan. Lähivuosina voisin ehkä ajatella meneväni Xianiin, jossa emme ole
käyneet ja missä asuu kummityttömme, uudelleen Pekingiin muistelemaan Olivian
hakumatkaa, Yunnaniin joka kiinnostaisi muuten vaan, Hainanin saarelle
paistattelemaan uudelleen aurinkoon tai tietysti juurimatkalle Samuelin lastenkotiin
Fujianiin eli luulenpa, että viimeistään parin kolmen vuoden sisällä
manner-Kiina kutsuu taas. Sitä ennen voisimme käydä vaikka Hong Kongissa.
Olivia on käynyt Hong Kongin Disneylandissa jo kaksi kertaa, mutta Samuel ei
ole vielä käynyt Hong Kongin lentokenttää pidemmällä.
 |
| Syy lähdön viivästymiseen |
 |
Ollessamme tänään lentoaseman kahvilassa aamiaisella, otin
ikkunasta valokuvan koska ulkona oli niin sakea sumu, ettei eteen nähnyt.
Odotellessamme lähtöä kuulimmekin, että sumu oli niin kova, ettei Helsingistä
saapuva koneemme pystynyt laskeutumaan Chongqingiin. Kone kierteli pari tuntia Chongqingin
yllä ennen kuin sumu aivan yhtäkkiä hälveni. Meidänkin koneeseen nousu
viivästyi parisen tuntia ja sen lisäksi istuskelimme koneessa tunnin verran
ennen lähtölupaa. Aika kului onneksi aika nopeasti ja lisää iloa toi se, että
koneeseen oli menossa todella vähän matkustajia. Laskin odotusaulassa olevat
matkustajat ja meitä oli vajaa 60. Jokainen sai siis oman penkkirivin koneessa
ja mikäs siinä oli” lie-flat” penkkiriveillä matkustaessa, vaikka olimme
turistiluokan puolella. Tarjoilukin oli koneessa erityisen hyvää. Kesken
matkan, aterioiden välillä, henkilökunta tarjoili maksutta suklaata,
suolapähkinöitä ja juomia. Tällaista palvelua ei ole sattunut meidän kohdalle
enää aikoihin Thaimaan lennoilla. Viiniäkin minulle kaadettiin kerralla kaksi
lasia, sillä ensimmäinen ei tullut aivan täyteen J
Henkilökunnallakin oli paljon herkemmässä hymy kuin Thaimaan lennoilla. Ehkäpä
heitä ei rasittanut kiire, kun matkustajia oli niin vähän. Samuel ja Olivia
saivat Finnairin lokikirjat lennoista täyteen. Lähetämme ne heti Finnairille,
kun pääsemme kotiin. Sitten vaan odottelemme mitä kivaa he saavat paluupostissa
palkkioksi lennetyistä lennoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti