Disneyland Tokio

 Kyllähän tämä on edelleen aika uskomatonta, että me olemme nyt täällä Japanissa. Aamullakin oli pakko vähän hieraista silmiä, kun avasimme ikkunaverhot ja eteen avautui upea näkymä merelle. Nukuin yöllä pätkittäin, sillä aikaerosta johtuen Suomessahan oli vielä päivä kun täällä piti jo nukkua. Hotellihuoneemme hintaan sisältyy aamiainen, joten lähdimme heti aamulla testaamaan ruokatarjonnan. Aamiainen oli erinomainen ja minusta oli kiva maistella paikallisia ruokia, kun täällä kerran olemme. Ramen-nuudeleita oli jo lentokoneessa ja ne on ihan hyviä. Misokeittoa en ollut koskaan ennen syönyt ja yllätyin, että sehän oli myös erittäin hyvää. Myös tarjolla olleet riisipallerot olivat hyviä, vaikka en ole mikään suuri sushin ystävä. Japanilaisen ruokatarjonnan lisäksi hotellilla oli tarjolla kaikkia tutumpiakin aamiaisruokia, joita voi Hiltonin tasoiselta hotellilta odottaa. 

Herkullisia japanilaisia makuja aamaisella. 

Taisi tulla kiire aamiaiselle kun sängyt jäi petaamatta. 

 Aamiaisen jälkeen hoputin Tomia, että lähtisimme pikaisesti Disneylandiin, koska Olivian tärkein toive oli päästä Disneylandissa Nalle Puh -junaan. Nalle Puh -juna on Tokion Disneylandin suosituimpia laitteita ja sinne on pitkät jonot ja pikapassitkin menee nopeasti. Pääsimme lähtemään hotellilta vähän jälkeen kymmenen. Hotellimme edessä noin 200 metrin päästä on monorailjunan pysäkki, jolta pääsee Disneylandiin. Ostimme asemalta kahden päivän liput monorailiin, koska yksittäiset liput olisi tulleet kalliimmaksi. Disneylandiin on hotelliltamme vain parin kilometrin matka, mutta emme edes harkinneet sinne kävelyä kun halusimme säästellä voimiamme puistossa kävelyyn. Monoraililla oli oikein mukava matkustaa. Junassa oli pehmeät penkit eikä siellä ollut muutenkaan suurempia ruuhkia.

Monorailasema sijaitsee parinsadan metrin päässä hotelliltamme. 

Tällä bussilla olisi päässyt hotelliltamme parinsadan metrin matkan monorailasemalle, mutta me reippailimme. 

Lipun osto sujui kätevästi

Olin suunnitellut, että ostaisin etukäteen Disneylandin liput joko netistä tai hotellilta, mutta lopulta lippujen osto jäi kuitenkin Disneylandin portille. Lippukojuille ei ollut ollenkaan jonoja ja homma hoitui kätevästi täällä paikanpäälläkin. Ostimme kahden päivän liput, joista ensimmäisen päivän käytimme Disneylandissa ja toisena päivän eli huomenna menemme Disney Sea puistoon. Näillä kahden päivän lipuilla ei ole oikeutta vaihtaa puistoa kesken päivän, mutta se ei haittaa meitä sillä puisto per päivä on meille hyvä tahti. 

Päivämme Tokion Disneylandissa oli taas yksi unelmien täyttymyksistä. Ajattelin päivän aikana, että vaikka joskus mietin (ja ehkä jotkut muutkin miettivät meidän puolestamme), onko järkevää tuhlata rahoja tällaisiin reissuihin ja matkustaa puoli maapalloa haaveidensa perään kokeakseen jotain uutta, niin en epäile hetkeäkään vastausta, sillä jokainen hetki oli tänäänkin jokaisen euron arvoinen. Näinhän myös vanha sanonta menee; "Matkustaminen on ainoa asia, johon rahaa käyttämällä rikastut". Allekirjoitan tämän täysin. Disneyland huvipuistot on rakennettu koko perheen huvittelupaikoiksi ja sellainen tämä Tokionkin Disneyland on. Vaikka paikalla oli paljon ihmisiä ja osaan laitteista joutui jonottamaan, niin homma toimi kaikkien japanilaisten sääntöjen mukaan tarkalla täsmällisyydellä. Jonoissa ei ohiteltu eikä työntekijöiden hymy hyytynyt. Haimme heti puistoon saavuttuamme Nalle Puh junalle pikapassit, joiden käyttöaika oli vasta illalla kello 19.05. Uuden pikapassin voi hakea vasta kahden tunnin kuluttua edellisen hausta, joten kävimme hakemassa myös puolen päivän aikaan pikapassit laserammuntajunaan, jonne saimme käyttöajan kello 17.30 aikoihin. Näihin laitteisiin oli yli tunnin jonotusajat, joten pikapassien haku oli järkevää. Jonotimme laitteisiin maksimissaan noin parikymmentä minuuttia ja alueella oli myös paljon paikkoja, jonne ei tarvinnut jonotella. Sääkin onneksi suosi meitä. Aurinko paistoi koko päivän ja harmittelin vähän kun en ottanut aurinkolaseja mukaan. Myöskään Samuelin herkät silmät eivät meinanneet kestää paistetta. Lämpötila oli päivällä noin 10 asteen paikkeilla ja viileni reilusti kun aurinko laski. Päivällä minulla oli kuuma ja illalla kylmä ja siinä välillä taisi olla pieni hetki kun lämpötila oli sopiva vaatteisiini nähden. Olimme puistossa noin 10 tuntia, joka oli mieletön saavutus siihen nähden että meillä on melkoinen jetlag päällä. Olivia olisi halunnut nähdä vielä illan valoparaatin ja ilotulituskin jäi näkemättä, mutta Samuel simahti iltaa kohden eikä jaksanut enää huvitella yhtään Nalle Puh -junan jälkeen. Poistuimme puistosta kahdeksan aikaan kahden tyytyväisen lapsen kanssa juuri sopivasti nukkumaanmenon aikoihin.

 Tässä alla pieni valokuvakokoelma tämän päivän Disneyland vierailusta. Esityksissä ei saanut valokuvata ja muutenkaan kuviin ei saa sitä oikeaa fiilistä, mutta onneksi ne jäi omaan mieleen muistoiksi tästä mukavasta päivästä. 

Samu Sirkka oli tervehtimässä puistoon tulijoita. 

Eräällä junamatkalla tapasimme Pinokkion.

Tällä junamatkalla taisimme olla seitsemän kääpiön matkassa.

Disneylandissa on myynnissä paljon erilaisia popcorneja.

Ostimme tällaisen bucketin, jota sai täyttää haluamillaan poppareilla. 

Pikapassin haussa. 

Menimme lautalla Tom Sawyerin saarelle. 

Paraatin odottelua ja japanilaista Disneyland muotia. 

Paraatissa oli upeita kulkuneuvoja.

Curry taitaa olla suosituin popparimauste Tokion Disneylandissa, täytimme tällä astiamme kun ensimmäiset popparit oli syöty loppuun. 

Saimme erääseen esitykseen tällaisen kielenkääntäjän käyttöömme, jotta ymmärtäisimme mitä esityksessä puhutaan. 

Kävimme myös ulkona juna-ajalulla. Juna tosin poikkesi välillä maan ääriinkin. 

Kävimme myös jokiajelulla melkoisten keinotekoisten viidakoiden halki. 

Tänne laserjunaan käytimme pikapassin.

Kuten myös tänne Nalle Puh junaan. 

Japan Airlinesin kyydillä Tokioon

Lähtödrinkit Almost@Home loungessa

 Vuosien haaveiden ja jahkailujen jälkeen päätimme lähteä tänä jouluna Japaniin Tokioon. Tämä on ollut meille sellainen "must see" listan paikka, jonne matkustaminen on kuitenkin aina jäänyt muiden kohteiden varjoon. Enää tämä ei ole haave, sillä matkamme alkoi eilen päivällä ja tänään olemme jo täällä Tokiossa. Reissumme alkoi taas junamatkalla Kouvolasta lentoasemalle. Tämä junamatka on jo tullut tutuksi ja etenkin näin talviaikaan on mukava istua junassa, kun ei tarvitse huolehtia autolla ajamisesta. Olin varannut meille junasta perhehytin, joten saimme matkustaa tilavasti omalla porukalla. Saavuttuamme lentoasemalle meillä oli kymmenisen minuuttia aikaa Japan Airlinesin lähtöselvityksen alkamiseen. Menimme tavaroinemme lähtöselvitysjonoon ja Samuel huomasi heti yhden suosikkitubettajistaan (Deata) tulevan samaan jonoon eli meillä oli sama suunta lomalle. 

Japanilaisten kohteliaisuuden huomasi heti lähtöselvityksessä, vaikka virkailijat olivatkin suomalaisia. Ennen lähtöselvityksen alkua virkailijat kävivät tiskin eteen riviin ja kumarsivat ja sanoivat yhteen ääneen tervetulotoivotukset Japan Airlinesille. Olin varannut lentolippujen varauksen yhteydessä meille istumapaikat, jotka oli vaihdettu jossain vaiheessa huonompiin. Annoin tästä palautetta, mutta kone oli täynnä emmekä enää saaneet ensin varaamiamme paikkoja. Virkailija pahoitteli tilannetta ja sanoi vielä koneeseen noustessa, että voin laittaa asiasta viestiä suoraan lentoyhtiölle. Taidanpa tehdä niin.

Lähtöportilla oli joulupukki.

ja lennon numerolla varustettu joulukuusi (JAL414)

Lentomatka sujui kaikin puolin loistavasti. Dreamliner kone tuntui tilavalta ja "kodikkaammalta" kuin Finnairin uudet A350 -koneet, joilla olemme lentäneet viimeisimmät Aasian lennot. Laskin, että tässä konetyypissä perus turistiluokassa oli vain 11 penkkiriviä, joten ero oli melkoinen Finnairin A350 turistiluokkaan verrattuna. Yksi suurimmista eroista aiempiin lentokokemuksiin oli koneessa vallitseva täydellinen hiljaisuus. Jopa koneen lastausvaiheessa oli täysin hiljaista, yritin oikein katsella ympärilleni puhuuko kukaan mitään, enkä voi käsittää miten kaikki olivat niin hiljaa, ettei edes "normaalia" keskustelua kuulunut ollenkaan. Edessäni olevalla rivillä istui lapsiperhe, enkä kuullut heidän sanovan sanaakaan koko lentomatkan aikana! Tuskin kaikki sentään hiljaa oli, mutta ne muutamat sanat joita sanottiin, hukkui lentokoneen hiljaiseen hurinaan. Miellyttävä kokemus kuten myös ruokailu. Ruoka oli yksi parhaista lentokoneruuista, joita olen turistiluokassa syönyt. Samuelin tarkka hajuaisti tykkäsi myös tästä ruuasta, eikä hänen tarvinnut pitää nenästä kiinni kuten yleensä lentokoneessa. Hiljaisuuden ja ruuan lisäksi pitää vielä kehua koneen WC-tiloja. Ne olivat suurimmat, mitä olen koskaan nähnyt lentokoneessa ja kaiken kruunasi aito japanilainen WC-istuin. Lämmitetty istuinrengas ja pesutoiminnot, sellaista olen haaveillut myös kotiin. Näiden kehujen jälkeen on vielä pakko laittaa yksi ja ainoa negatiivinen asia, sillä koneessa oli tosi kuuma. Meinasin paistua neulemekossani...

Koneessa tarjoiltiin heti aluksi juomia.

Ruoka oli hyvää, tässä minun kasvisruokani. Jälkkäriksi oli jäätelöä.

 Lennon jälkeen kävimme hakemassa postitoimistosta pocket wifin, jonka tilaamiseen löysin vinkin eräästä blogista. Kävimme myös vaihtamassa vähän lisää rahaa ja ostamassa liput bussiin jolla matkasimme hotelliimme. Bussimatka Naritan lentoasemalta Hilton Tokyo Bay -hotelliimme piti kestää noin tunnin verran, mutta aika venähti koska bussi kierteli alueen hotelleja ja meidän hotelli oli viimeisenä. Sisäänkirjautuminen hotelliin sujui hyvin eikä meidän tarvinnut odotella kuin parikymmentä minuuttia huoneemme saamista, vaikka saavuimme hotellille monta tuntia ennen virallisen sisäänkirjautumisajan alkua. 

Lentoasemallakin oli siistit vessat ja japanilaistyyliset istuimet tietenkin. 

Täältä haimme meidän wifi -laitteen. 

Bussin lähtölaituri. Bussiin jonottaminen kuten kaikki muutkin toiminnot täällä näyttävät menevän täydellisessä järjestyksessä.

Väsynyt reissaaja saapui hotellille. 

Hotellihuoneemme seinämaalauksia.

ja sama teema on myös meidän kerroksen käytävillä. 

 Edellisen yön vähäisten unien vuoksi sammuimme kaikki ennätysvauhtia ihanan pehmeisiin sänkyihimme. Nukuimme niin pitkään, että jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin valvomme ensi yönä. Aikaero Suomeen on huimat 7 tuntia, joten ei ihme jos sisäiset kellomme on vähän sekaisin. Päiväunien jälkeen kävimme kävelemässä ulkona ja syömässä hotellin kahvilassa. Suunnittelimme myös menevämme uimaan, mutta uinti vaihtui ammekylpyyn huoneessamme. Kohta yritämme käydä nukkumaan, mutta sitä ennen valmistaudumme vielä huomiseen ensimmäiseen kokonaiseen lomapäivään jonka vietämme Disneylandissa. 

Iltakävelyn maisemia, takana taitaa häämöttää Fuji-vuori. 

Hotellimme Hilton Tokyo Bay

Samuelin ruoka tarjoiltiin autosta. 

Hotellilla on oma Disney kauppa. 

Hotellin aulassa on iso junarata, jossa kulkee paljon junia ja jopa joulupukki resiinallaan.