Shinjuku

Meillä oli kivaa Hilton Tokio Bay hotellissa, suosittelen.

 Tänään vaihdoimme hotellia Hilton Baysta tänne Shinjukun hulinaan Ibis Shinjuku hotelliin. Hilton osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi lomamme aluksi ja voin todellakin suositella sitä, jos joku etsii hotellia Disneylandin lähistöltä. Tänään aamulla meillä ei ollut kiire minnekään, joten aamiaisen jälkeen saimme rauhassa pakkailla vähäiset tavarat ja uloskirjautua hotellista. Uloskirjautumisen yhteydessä tunnustin, että meiltä oli mennyt huoneessa yksi juomalasi rikki, mutta ei kuulemma haitannut eikä sitä edes tarvinnut korvata. Olin huomannut, että hotellilta on parinkymmenen minuutin välein ilmainen kuljetus Disneylandin vieressä sijaitsevalle Maihaman juna-asemalle, joten käytimme tätä etua hyväksemme poislähtiessä. Bussille oli pitkä jono emmekä mahtuneet ensimmäiseen kyytiin. Jouduimme odottamaan 20 minuuttia uutta kyytiä ja tähän olikin menossa jo huomattavasti vähemmän porukkaa. Minua jännitti etukäteen kaikista eniten tämän reissun suhteen julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen ja miten ihmeessä selviämme täällä juna- ja metroverkostossa yhtään minnekään. No huoli osoittautui täysin turhaksi. Ensin tutkimme asemalla vähän lippuautomaatteja ja emme ymmärtäneet miten niistä voisi ostaa lippua minnekään. Tämän jälkeen siirryimme jonottamaan lipputiskille, mutta jono eteni tuskallisen hitaasti. Kävin uudelleen tutkimassa lippuautomaatteja ja tajusin niiden olevan Pasmo/Suica -automaatteja, joista voi ostaa tällaisia matkakortteja tietylle summalle. Tiesin miten kortit toimivat, joten päädyimme ostamaan meille 3000 jenin suica-kortit. Lasten korttia ei voinut ostaa automaatista, koska ikä olisi pitänyt todistaa passista joten ostimme Samuelillekin aikuisten kortin sillä lipputiskin jonossa olisi mennyt iäisyys. Onneksi olin taas tehnyt etukäteistyötä kotona ja tiesin, että meidän pitäisi matkustaa ensin Tokyo asemalle Keyo linjan junalla ja vaihtaa siellä Chuo linjalle, jolla pääsisimme Shinjukuun hotellimme lähelle. Vaihtopaikalla jouduimme kävelemään pitkän matkan ruuhkaisissa junatunneleissa isojen matkalaukkujen kansa, mutta matka sujui ongelmitta. Tiesimme myös, että Shinjukussa meidän kannattaa käyttää läntistä ulostuloporttia jotta pääsisimme kätevästi hotellille. Ulostulon jälkeen teimme noin sadan metrin lisälenkin ja jouduimme vähän oikaisemaan tien yli autojen keskeltä, mutta löysimme hyvin hotellille kun käytimme googlemapsia apuna. 

Täältä alkoi meidän junamatka.

 Hotelliin saavuttuamme huoneidemme varaukset olivat kunnossa ja saimme heti huoneen, vaikka olimme pari tuntia ennen virallista sisäänkirjautumisaikaa paikalla. Olin joutunut varaamaan hotellista kaksi huonetta, sillä en löytänyt mieleistä hotellia jossa olisi ollut neljän hengen huoneita. Muutos oli melkoinen Hiltonin valtavan ison huoneen jälkeen, kun sullouduimme Ibiksen huoneisiin. Tiesin huoneiden koot etukäteen eli toinen huone on 17 neliötä ja toinen 14. Samuel järkyttyi kun menimme huoneeseemme, sillä hän ei "todellakaan aio yöpyä missään putkassa" ja aloitti välittömästi haaveilun päästä takaisin Hilton Tokyo Bay hotelliin. Minulla ei ole mitään valittamista huoneesta. Täällä on oikein siistiä ja huoneet ovat hyvin varusteltuja. Olivia sai taas uuden puhtaan japanilaisen pyjaman, kylppärissä on japanilainen WC-istuin lämmitettyine istuinrenkaineen ja pesutoimintoineen kuten täällä on joka paikassa ja amme,  huoneessa on vedenkeitin, kahvia, teetä, telkkari, jääkaappi ja toilettarvikkeetkin on hyviä, kertakäyttöinen harja onkin minulle uusi tuttavuus. Sähköpistokkeiden poikkeavuus suomalaisista pistokkeista on aiheuttanut meille vähän ongelmia, sillä meillä on aika monta sähkölaitetta. Ostimme yhden adapterin, mutta se ei käy tietokoneiden pistokkeille. Onneksi täältäkin sai lainaan yhden adapterin per huone ja kännykät voi ladata huoneen usb-pistokkeessa. Tokion sähkövirran jännite on myös erilainen kuin Suomessa jonka totesin, kun yritin kihartaa hiuksiani, muiden sähkölaitteiden kanssa virta ei ole aiheuttanut ongelmia. 

Samuel makailee "putkan" sängyllä. Onkohan putkissa ikkunoita? Meidän huoneessa ei ole.

Pikkuinen kylppäri

 Majoittauduttuamme lähdimme etsimään kauppoja, joihin menot olin suunnitellut etukäteen. Ensin suuntasimme Don Quijote eli Donki nimiseen ostoskeskukseen. Kauppa löytyi helposti sen maamerkin eli kruunupäisen pingviinin nähtyämme. Kaupan käytävät oli erittäin ahtaita ja Tomi olisi halunnut luovuttaa välittömästi tämän shoppailuidean. Kävimme kuitenkin kiertelemässä kaupassa, mutta jätimme ostokset myöhempään ajankohtaan. Donkista meillä oli tarkoitus mennä Thaimaasta ennestään tuttuun 100 jenin kauppaan Daisoon. Katsoimme googlemapsista paikan, mutta emme löytäneet kauppaa, vaikka kiertelimme ympäriinsä aivan oikeassa kohdassa. Jatkoimme sitten matkaa seuraavaan 100 jenin kauppaan. Kauppa oli erään ostoskeskuksen sisällä ja shoppailujen lisäksi kävimme eräässä kahvilassa syömässä välipalaa. Tutkimme edelleen netistä syytä, miksi emme löytäneet Daisoa, vaikka olimme oikeassa kohdassa. Paluumatkalla hotellille syys selvisi, kun aloimme aavistella kaupan olevan maan alla ja niinhän se kauppa löytyikin ihan oikeasta kohdasta kun tajusimme mennä portaita suoraan ison risteyksen alapuolelle. Daiso oli todella pieni, mutta löysin sieltä onneksi ostoslistallani olevia bentotarvikkeita, joita minulla on jo jonkin verran kotonakin ennestään. Paluumatkalla hotellille kävimme vielä syömässä ja ruokakaupassa ostamassa juomia hotellille. Samuel valitteli vielä illallakin, ettei tykkää yhtään olla täällä keskustassa ja tämänhän minä tiesin jo etukäteen, sillä hän ei ole koskaan tykännyt ruuhkista ja siitä ettei voi kävellä ja juoksennella miten haluaa. Samuel on isojen, mutta rauhallisten resorttien lomailija. Puuhaa pitää olla ja tilaa liikkua. Olivia puolestaan nauttii kaikesta mitä ympärillä tapahtuu, eikä häntä häiritse ruuhkat tai hälinä. Maailman suurimmaksi kaupungiksi täällä Tokiossa on erittäin hiljaista verrattuna esimerkiksi Bangkokiin. Kiinnitimme tänään huomiota junassa siihen, että kukaan ei puhunut mitään ja kaduillakin vallitsee tietty rauhallisuus väkimäärästä huolimatta. Nyt on kuitenkin pistettävä taas pillit pussiin ja käytävä nukkumaan. Sitä ennen selvitän vielä huomisen päivän junareitit netistä ja suunnittelen tarkemmin päiväohjelman. Aamiainen ei kuulu huoneemme hintaan, mutta luulen että menemme kuitenkin aamiaiselle koska noin 10 euron hinta per aikuinen on mielestäni suht kohtuullinen. Huomiseen!

Katunäkymä Shinjukusta.

Donkin maskotti

Ravintoloiden edessä on muoviruoka-annoksia mallina tarjonnasta. 

Pelejä löytyy jos jonkinlaisia.

Sivukujan näkymiä.

Ravintoloita riittää. 

Daiso, jonka lopulta löysimme. 

Karaokebaareja löytyy joka nurkalta. 

Kotiinviemiseksi vähän bentotarvikkeita ja riisimausteita. 

Nämä sokerittomat ja kalorittomat matcha teet ovat ihan loistavia janojuomia. 

Disneysea Tokio

Disneysean sisääntuloaukio

Tänään meillä oli vuorossa Tokion toinen Disneypuisto eli Disneysea. Kuten eilen kirjoittelin, niin ostimme kahden päivän liput sekä monorailiin, että Disneypuistoihin, joten tänään meidän ei tarvinnut enää ostella mitään lippuja vaan pääsimme kulkemaan suoraan junaan ja puistoon sisälle. Jouduin aamulla taas herättelemään lapset aamiaiselle, sillä aamiainen loppuu jo kello 9.30 ja muutenkin oli lähdettävä ajoissa liikenteeseen että ehtisimme kohtuulliseen aikaan puistoon. Aika nopeita me olimmekin, sillä olimme puistossa jo yhdentoista aikoihin. Suuntasimme heti hakemaan pikapassit yhteen suosituimmista laitteista eli matkalle maailman keskipisteeseen. Laite on valtavan suosittu ja saimme pikapassiin ajan vasta kello 17.30, mutta parempi sekin kuin jonottaa yli kaksi tuntia. 

Päivä Disneyseassa vierähti erittäin nopeasti. Me olemme tällaisia ihmettelijöitä ja puistossa riitti vaikka mitä katseltavaa. Varsinaisia huvipuistolaitteita ei ole montaakaan eikä me niitä oikeastaan kaivatakaan. Nämä puistot ovat täyden palvelun huvittelupaikkoja. Toimimme samoin kuin eilen eli siirryimme paikasta toiseen ja otimme vastaan mitä meille tarjottiin. Teatteriesitykset, musikaalit ja upeat 4D eristykset ovat erityisesti Olivialle mieleen ja kyllähän Samuel nauttii niistä ihan yhtä lailla. Täällä 4D esitykset toimivat kuten niiden pitääkin toimia. Kohteet tulevat todella lähelle ja muutkin efektit toimivat. Disneysean alue on iso, mutta onneksi sielläkin oli erilaisia kulkuneuvoja, joilla pääsi paikasta toiseen. Puisto oli ruuhkainen, mutta japanilaisten järjestelmällisyys helpottaa ruuhkissa selviämistä. Välillä ei voinut kuin nauraa kun ei osannut tehdä mitään oikein, tai oikeastaan itse ei tarvitse miettiä mitään kun joku ohjailee kuitenkin. Varpaat saattaa olla viivan yli, pitää seisoa 10cm syrjemmässä ja jonossa on kymmenen työntekijää ohjaamassa oikeaan suuntaan ja juuri oikeaan aikaan. Tämä piirre ei ole mitenkään häiritsevä, enemmänkin huvittava, mutta näin asiat toimivat. Toinen piirre jota seurailin tänään oli nämä ihanat japanilaiset teinit. Erilaisia kaveri- ja etenkin tyttöporukoita kulkee mitä söpöimmissä vaatteissa pehmolelut kainalossa. He käyttäytyvät rauhallisesti ja kauniisti kuten tapoihin kuuluu. Eikä tämä söpöily rajoitu lapsiin ja nuoriin, sillä aikuisilla miehilläkin on hienoja nallelaukkuja kaulassaan. Olivia sopeutuu tänne oikein hyvin pehmoleluinnostuksineen...

Olipa hyvää jääteetä, kerrankin ilman makeutusta. 

Jotkut kulkuväylät oli aika ruuhkaisia. 

Täällä olisi päässyt Gondoliajelullekin, mutta jätimme väliin. 

Tower of terror

Tänään täytimme Olaf buckettimme mustikka- ja tavallisilla poppareilla. 

Jätskiäkin tuli syötyä

Arielin esitykseen mentiin merimaailman läpi. Tämä show esitettiin yläilmoissa kuten eilen eräs Hawajiesitys. 

Kävimme kaksi kertaa venematkalla Simbadin maailmassa. 

Teatterit on upeita, tässä salakuva ennen esitystä. Kuvaaminen oli kielletty. 

Pikapasseja.

Kyllä oli hurjaa menoa, lapset ovat saaneet parin päivän aikana melkoisia traumoja omien kertomiensa mukaan näistä laitteista, mutta kivaa on ollut silti. 

Välillä piti tankata, että jaksaa. 

Ei varmaan tarvitse kertoa, että tämäkin päivä oli odotusten mukainen. Ilma oli loistava, aurinko paistoi ja toppatakki oli vähän liian paksu vaate keskipäivällä. Auringon laskeutuessa tuli taas kylmä, mutta lähdimme tänään vähän aikaisemmin pois puistosta sillä halusimme ehtiä shoppailemaan. Lapset olisivat viihtyneet Disneyseassa tietenkin vaikka loppuun asti, mutta saimme jotenkin houkuteltua heidät pois kuuden aikoihin. Menimme monoraililla läheiseen Ikspiarin ostoskeskukseen. Suuntasimme ensin syömään ja valitsimme illallispaikaksi lähes ensimmäisen ravintolan jonka näimme. Ruokiemme hinnaksi tuli alle 40 euroa, joten Japanin paljon puhuttu kalleus ei näyttänyt pätevän ainakaan tässä ravintolassa vaikka onhan loppusumma Thaimaan hintoihin verrattuna moninkertainen. Ruokailun jälkeen kiertelimme muutamassa kaupassa. Olivia on etsinyt itselleen Suomesta kokonaan valkoista hupparia ja suunnitteli ostavansa täältä Japanista paidan, jossa on karvaiset hihat. Löysimmekin hänelle eräästä kaupasta kokonaan valkoisen hupparin, jossa on karvaiset hihat eli selvisimme yhdellä vaatteella, jossa yhdistyi nämä kaksi toivetta. Ostoskeskuksessa oli myös iso Disneystore ja sieltäkin lähti mukaan yksi heräteostos eli Olivialle Nalle Puh T-paita kun se oli -50% alennuksessa. 

Ostoskeskuksesta suuntasimme jälleen monoraililla hotellimme edessä olevalle asemalle. Kun astuimme junasta ulos, Disneylandissa alkoi juuri jokailtainen ilotulitus, joka jäi meiltä eilen näkemättä. Ihailimme junalaiturilta raketteja ja ajattelin tämän olevan upea päätös tälle Tokion Disneyosiolle. Huomenna siirrymme toiseen hotelliin Tokion keskustaan, tai oikeastaan yhteen niistä keskustoista. Ilotulituksen jälkeen menimme bussilla 200 metrin matkan hotellille, jotta pääsimme kokemaan vielä disneybussinkin tarjoaman kyydin. Mikäs siellä oli istuskellessa lämpimässä bussissa ja erittäin kohteliaiden ovimiesten palveltavana. Arigato!

Disneyland Tokio

 Kyllähän tämä on edelleen aika uskomatonta, että me olemme nyt täällä Japanissa. Aamullakin oli pakko vähän hieraista silmiä, kun avasimme ikkunaverhot ja eteen avautui upea näkymä merelle. Nukuin yöllä pätkittäin, sillä aikaerosta johtuen Suomessahan oli vielä päivä kun täällä piti jo nukkua. Hotellihuoneemme hintaan sisältyy aamiainen, joten lähdimme heti aamulla testaamaan ruokatarjonnan. Aamiainen oli erinomainen ja minusta oli kiva maistella paikallisia ruokia, kun täällä kerran olemme. Ramen-nuudeleita oli jo lentokoneessa ja ne on ihan hyviä. Misokeittoa en ollut koskaan ennen syönyt ja yllätyin, että sehän oli myös erittäin hyvää. Myös tarjolla olleet riisipallerot olivat hyviä, vaikka en ole mikään suuri sushin ystävä. Japanilaisen ruokatarjonnan lisäksi hotellilla oli tarjolla kaikkia tutumpiakin aamiaisruokia, joita voi Hiltonin tasoiselta hotellilta odottaa. 

Herkullisia japanilaisia makuja aamaisella. 

Taisi tulla kiire aamiaiselle kun sängyt jäi petaamatta. 

 Aamiaisen jälkeen hoputin Tomia, että lähtisimme pikaisesti Disneylandiin, koska Olivian tärkein toive oli päästä Disneylandissa Nalle Puh -junaan. Nalle Puh -juna on Tokion Disneylandin suosituimpia laitteita ja sinne on pitkät jonot ja pikapassitkin menee nopeasti. Pääsimme lähtemään hotellilta vähän jälkeen kymmenen. Hotellimme edessä noin 200 metrin päästä on monorailjunan pysäkki, jolta pääsee Disneylandiin. Ostimme asemalta kahden päivän liput monorailiin, koska yksittäiset liput olisi tulleet kalliimmaksi. Disneylandiin on hotelliltamme vain parin kilometrin matka, mutta emme edes harkinneet sinne kävelyä kun halusimme säästellä voimiamme puistossa kävelyyn. Monoraililla oli oikein mukava matkustaa. Junassa oli pehmeät penkit eikä siellä ollut muutenkaan suurempia ruuhkia.

Monorailasema sijaitsee parinsadan metrin päässä hotelliltamme. 

Tällä bussilla olisi päässyt hotelliltamme parinsadan metrin matkan monorailasemalle, mutta me reippailimme. 

Lipun osto sujui kätevästi

Olin suunnitellut, että ostaisin etukäteen Disneylandin liput joko netistä tai hotellilta, mutta lopulta lippujen osto jäi kuitenkin Disneylandin portille. Lippukojuille ei ollut ollenkaan jonoja ja homma hoitui kätevästi täällä paikanpäälläkin. Ostimme kahden päivän liput, joista ensimmäisen päivän käytimme Disneylandissa ja toisena päivän eli huomenna menemme Disney Sea puistoon. Näillä kahden päivän lipuilla ei ole oikeutta vaihtaa puistoa kesken päivän, mutta se ei haittaa meitä sillä puisto per päivä on meille hyvä tahti. 

Päivämme Tokion Disneylandissa oli taas yksi unelmien täyttymyksistä. Ajattelin päivän aikana, että vaikka joskus mietin (ja ehkä jotkut muutkin miettivät meidän puolestamme), onko järkevää tuhlata rahoja tällaisiin reissuihin ja matkustaa puoli maapalloa haaveidensa perään kokeakseen jotain uutta, niin en epäile hetkeäkään vastausta, sillä jokainen hetki oli tänäänkin jokaisen euron arvoinen. Näinhän myös vanha sanonta menee; "Matkustaminen on ainoa asia, johon rahaa käyttämällä rikastut". Allekirjoitan tämän täysin. Disneyland huvipuistot on rakennettu koko perheen huvittelupaikoiksi ja sellainen tämä Tokionkin Disneyland on. Vaikka paikalla oli paljon ihmisiä ja osaan laitteista joutui jonottamaan, niin homma toimi kaikkien japanilaisten sääntöjen mukaan tarkalla täsmällisyydellä. Jonoissa ei ohiteltu eikä työntekijöiden hymy hyytynyt. Haimme heti puistoon saavuttuamme Nalle Puh junalle pikapassit, joiden käyttöaika oli vasta illalla kello 19.05. Uuden pikapassin voi hakea vasta kahden tunnin kuluttua edellisen hausta, joten kävimme hakemassa myös puolen päivän aikaan pikapassit laserammuntajunaan, jonne saimme käyttöajan kello 17.30 aikoihin. Näihin laitteisiin oli yli tunnin jonotusajat, joten pikapassien haku oli järkevää. Jonotimme laitteisiin maksimissaan noin parikymmentä minuuttia ja alueella oli myös paljon paikkoja, jonne ei tarvinnut jonotella. Sääkin onneksi suosi meitä. Aurinko paistoi koko päivän ja harmittelin vähän kun en ottanut aurinkolaseja mukaan. Myöskään Samuelin herkät silmät eivät meinanneet kestää paistetta. Lämpötila oli päivällä noin 10 asteen paikkeilla ja viileni reilusti kun aurinko laski. Päivällä minulla oli kuuma ja illalla kylmä ja siinä välillä taisi olla pieni hetki kun lämpötila oli sopiva vaatteisiini nähden. Olimme puistossa noin 10 tuntia, joka oli mieletön saavutus siihen nähden että meillä on melkoinen jetlag päällä. Olivia olisi halunnut nähdä vielä illan valoparaatin ja ilotulituskin jäi näkemättä, mutta Samuel simahti iltaa kohden eikä jaksanut enää huvitella yhtään Nalle Puh -junan jälkeen. Poistuimme puistosta kahdeksan aikaan kahden tyytyväisen lapsen kanssa juuri sopivasti nukkumaanmenon aikoihin.

 Tässä alla pieni valokuvakokoelma tämän päivän Disneyland vierailusta. Esityksissä ei saanut valokuvata ja muutenkaan kuviin ei saa sitä oikeaa fiilistä, mutta onneksi ne jäi omaan mieleen muistoiksi tästä mukavasta päivästä. 

Samu Sirkka oli tervehtimässä puistoon tulijoita. 

Eräällä junamatkalla tapasimme Pinokkion.

Tällä junamatkalla taisimme olla seitsemän kääpiön matkassa.

Disneylandissa on myynnissä paljon erilaisia popcorneja.

Ostimme tällaisen bucketin, jota sai täyttää haluamillaan poppareilla. 

Pikapassin haussa. 

Menimme lautalla Tom Sawyerin saarelle. 

Paraatin odottelua ja japanilaista Disneyland muotia. 

Paraatissa oli upeita kulkuneuvoja.

Curry taitaa olla suosituin popparimauste Tokion Disneylandissa, täytimme tällä astiamme kun ensimmäiset popparit oli syöty loppuun. 

Saimme erääseen esitykseen tällaisen kielenkääntäjän käyttöömme, jotta ymmärtäisimme mitä esityksessä puhutaan. 

Kävimme myös ulkona juna-ajalulla. Juna tosin poikkesi välillä maan ääriinkin. 

Kävimme myös jokiajelulla melkoisten keinotekoisten viidakoiden halki. 

Tänne laserjunaan käytimme pikapassin.

Kuten myös tänne Nalle Puh junaan.