Kotimatka Tokiosta Japan Airlinesin kyydissä

Lentokenttäbussin lähtöpaikka Shinjukussa

Japanin reissu on nyt takana ja olemme jo kotona. Tässä vielä eilisen matkapäivän kuulumisia. Kävelimme Ibis Shinjuku hotelliltamme läheiselle Shinjukun asemalle, josta bussimme lähti Naritan kentälle. Edellinen yö oli uudenvuoden yö, mutta emme kuulleet minkäänlaista juhlintaa hotelliimme, vaikka olimme aivan Tokion ydinkeskustassa. Aamulla juhlista oli kuitenkin kadulla merkkejä, sillä Tomi näki KOLME kaljatölkkiä tienvarrella. Sallittakoon se roskaus, ehkä turistit olivat ne jättäneet sinne. Lähdimme hotellihuoneestamme kävelemään bussipysäkille kello 7.00 ja olimme pysäkillä jo kello 7.12. Olisimme ehtineet aikaisempaankin bussiin, joka oli vielä pysäkillä (lähtöaika 7.10), mutta lippumme oli kello 7.30 bussiin ja siihen sitten menimme. Bussin saapuessa pysäkille, bussifirman työntekijä kumarsi niin syvään, että nenä meni varmasti ainakin polvien tasolle. Kohteliaita nämä Japanilaiset. Bussimatka Naritalle sujui hyvin ja nopeasti. Olimme taas ainoita bussissa, jotka puhuivat. Kaikki muut olivat täysin hiljaa, myös muut bussissa olevat lapset. Matka Shinjukusta Naritalle kesti tasan 90 minuuttia, kuten lähtöpaikalla ilmoitettiin. 

Bussimatkalla söin aamiaiseksi edellisenä päivänä ostamani eväät. 

 Naritalla menimme heti ensin viemään pocket-wifin postiin. Laite oli helppo postittaa mukana tulleessa palautuskuoressa. Laite toimi koko matkan erinomaisesti ja sen akku kesti käytössämme aina koko päivän ilman latausta. Postissa käynnin jälkeen veimme matkatavarat lähtöselvitystiskille. Japan Airlinesillä oli paljon eri tiskejä käytössä lähtöselvitystä varten. Menimme perimmäiseen ja selvisimme lyhyellä jonotuksella, tosin meidän jälkeen jono kasvoi tosi pitkäksi. Kävimme myös kysymässä info-tiskillä minne voisimme palauttaa Suica-korttimme, että saisimme korttien panttirahat, 500 jeniä per kortti, takaisin. Monethan säilyttävät kortteja tulevia Japaninmatkoja varten, mutta meillä ei nyt ole uusia reissuja sinne suuntaan suunnittelilla, vaikka tykkäsimme erittäin paljon Tokiosta. Korttien palautuksen jälkeen menimme valtavan pitkään turvatarkastukseen. Matkalla olisi ollut tarjolla sakea kivoista puulaatikoista tarjottuna, mutta meidän ei nyt tehnyt mieli aamuryyppyjä. Pitkä turvatarkastusjono eteni pikavauhtia. Kansainvälisellä puolella yritimme tuhlata jenejämme, mutta emme saaneet kaikkia tuhlattua. Vaihdamme ne sitten ensi kesänä Thaimaassa bahteihin, niin ei tarvitse moneen kertaan vaihdella rahoja. 

En käyttänyt tätä palvelua, vaan jonotimme ihan normaalille infotiskille. 

Tänne ykkösluokan lähtöselvitystiskille meillä ei ollut asiaa. 

Lentomatka Japan Airlinesillä oli yhtä miellyttävä kuin menomatkakin oli. Palvelu on huippuluokkaa, kone oli samanlainen dreamliner kuin menomatkallakin ja ruoka oli hyvää. Etenkin Samuelin etukäteen tilattu lastenateria oli ihana. Sain juuri ja juuri otettua kännykälläni kuvat ruuasta ennen kuin Samuel ehti aloittaa ruuan syömisen. Kymmenen tunnin lentomatka ei tunnu meistä enää pitkälle, sillä lennämme tällaisia lentoja pari kertaa vuodessa ja lapsetkin ovat tottuneet siihen. Samuel osaa katsoa viihdekeskuksen näytöstä kauanko lentoa on jäljellä, niitä sitä ei edes tarvitse kysellä. Minä nukuin vähän aikaa koneessa ja katsoin erittäin hyvän draamaelokuvan, jonka pääosassa oli suhde thairuokaan ja sen valmistukseen. Suosittelen elokuvaa kokkaamisesta tai/ja Thaimaasta kiinnostuneille, jos sen jostain löytää katsottavaksi. Lapset eivät nukkuneet ollenkaan koneessa, vaan tuijottivat enimmäkseen elokuvia ja pelailivat kännykällä. Samuelilta tuli taas verta nenästä kuten lähes jokaisella lentomatkalla. Minulla ei ollut kuin yksi nenäliina ja keskirivillä istuva japanilainen poika näki hätämme. Hän kaivoi kassistaan nenäliinapaketin ja antoi sen meille. Myös lentoemäntä huomasi verenvuodon ja toi pyytämättä kosteita pyyhkeitä avuksemme. Apu oli lähellä ja verenvuoto loppuikin aika nopeasti.

Japan Airlinesin Dreamlinereissä on isot ikkunat. Ikkunalasin tummuutta säädettiin erillisestä nappulasta. 

Lennon aluksi tarjoiltiin juomat ja snacksit. Maistoin Jal Sky time kiwi juomaa. 

Samuelin erinomainen ateria, jälkkäriksi tarjoiltiin vielä Hägaen&Dazsin jäätelöpikarit.

Minun kasvisruokani.

Koneen ikkunasta saa kivoja kuvia, kun värit vaihtelevat auringon eri sävyjen mukaan. 

Katsoin tämän elokuvan koneessa, loistava, suosittelen!

Lentomme laskeutui ajallaan Helsinkiin, vaikka lähdimme yli puoli tuntia myöhässä. Lentoasemalla meillä oli vielä pari tuntia odoteltavaa ennen junan lähtöä Kouvolaan, joten menimme syömään suosikkiravintolaamme Cesasrs Little Italyyn. Ravintolassa on seisova pöytä ja erinomaiset pizzat. Hinnat ovat edulliset. Pizza kahdella täytteellä salaattipöytineen maksaa 9e ja neljällä täytteellä 11e. Olemme käyttäneet usein tätä ravintolaa ennen lähtöä ja nyt myös reissun jälkeen. Syömisen jälkeen menimme junalle eikä meillä ollut Tikkurilassakaan kauaa odoteltava ennen junamme lähtöä. Vaari oli meitä vastassa juna-asemalla ja mummo kotona. Reissu oli ihana ja onnistunut, mutta olipa taas kiva tulla myös kotiinkin suunnittelemaan uusia matkoja.

Lopuksi vielä muutamia minun mielestäni parhaita juttuja Japanista. Ensimmäisenä mieleen tulee japanilaisten kohteliaat käytöstavat, rauhallisuus, järjestelmällisyys, täsmällisyys ja siisteys ihan joka puolella. Silmiinpistävää oli se, että meitä ei kertaakaan missään tuijotettu, ei ihmetelty perheemme kokoonpanoa eli kahdesta länsimaalaisen näköisestä aikuisesta ja kahdesta aasialaissyntyisestä lapsesta koostuvaa perhettämme. Olimme usein junissa ym. ainoita vaaleahiuksisia, mutta emme saaneet minkäänlaista ihmettelyä osaksemme, jota lähes aina muualla Aasiassa koemme jossain määrin.  Koin oloni myös erittäin turvalliseksi. Vaikka väkeä oli todella paljon esim. juna- ja metroasemilla, missään vaiheessa ei ollut turvaton olo jonka koin jo lyhyellä visiitillä Tikkurilan asemalla (13 hengen poikajoukko suunnitteli kioskista varastamista edessämme) kotimatkalla. Japanissa huomasin, että miesten takataskuissa roikkui lompakot puoliksi esillä myös täysissä junissa, eivätkä he näköjään pelänneet, että joku yrittäisi varastaa niitä. Japanilainen nuorisokulttuuri oli myös ihastuttavaa. Vaikka näin lyhyellä matkalla emme siihen juurikaan ehtineet perehtyä, enkä ole harrastanut näitä Japanijuttuja kotonakaan, niin nuorten söpöily, "erilaisuus" ja omanlaisuus/japanilaisuus oli ihanan eksoottista katseltavaa. Tokiossa, kuten monessa muussakin Aasian suurkaupungissa yhdistyy perinteet ja moderni elämäntapa. Täällä se on yhdistynyt upealla tavalla. Japanilainen asiakaspalvelu oli myös erittäin ystävällistä, kuten Aasiassa yleensäkin. Kumartelu ja rahan/kassakuitin ojentaminen kahdella kädellä oli ihastuttavaa. Pitää myös lopuksi vielä kehua japanilaisia vessanpönttöjä. Olivia järkyttyi, kun tulimme kotiin ja hän istahti ensimmäistä kertaa viikkoon kylmälle vessanistuimelle. Miten mukava olikaan istahtaa aina lämmitetylle istuimelle. Vielä viimeiset sanat japanilaiselle ruualle. Thairuoka on lähellä sydäntäni ja japanilainen ruokakulttuuri on ollut aika vierasta minulle. Nyt sain siihen ensikosketuksen ja tajusin, että se on paljon muutakin kuin sushi. Saimme maistaa reissullamme monia japanilaisia herkkuja ja suunnittelimmekin jo, että menemme joskus Helsinkiin syömään japanilaiseen ravintolaan. Sanomattakin on aika selvää, että matkamme oli kaikin puolin onnistunut. Olimme reissussa todella lyhyen aikaa, joten saimme vain pienen ensikosketuksen Japaniin, mutta se oli lyhyenkin käymisen arvoinen. Meille viikko oli juuri sopivan pituinen kaupunkiloma. Suosittelen kaikille, jos mahdollista, matkustamaan Japaniin. Suosittelen myös hotelleja, joissa majoituimme eli Hilton Tokyo Bay ja Ibis Shinjuku sekä vaihtamaan edes tälle reissulle Finnairin Japan Airlinesiin. Kiitokset taas blogia seuranneille ja hyvää alkanutta vuotta. 

Harajuku

Tänään vietimme viimeistä kokonaista päivää täällä Tokiossa ja samalla tietenkin vuoden viimeistä päivää. Ohjelmassamme oli Harajukuun tutustuminen. Harajuku sijaitsee Shibuyan kaupunginosassa Harajukun aseman ympärillä. Paikka on tunnettu erilaisiin muotivirtoihin pukeutuneista ryhmistä ja näimmekin tänään jonkin verran erikoisia asusteita ihmisten päällä, enimmäkseen Lolita-typpisiä asuja. Heidän varsinainen kokoontumispaikka taitaa olla jossain muualla kuin tällä Takeshita kaudulla, jonka liepeillä me kuljeskelimme enimmäkseen. 

Meidän lähtömme venähti vähän aamulla, sillä pakkailin aamiaisen jälkeen tavaroita ja tein lähtöselvityksen huomiselle lennolle. Vaihdoin vielä lähtöselvityksen yhteydessä ennakkoon varaamamme istumapaikat, sillä koneessa oli vapaana vähän edempänä hyvät paikat. Arvoimme edelleen huomista kulkuvälinettä lentokentälle, eli juna vai bussi, ja päätimme mennä katsomaan asemalle kummalla olisi kätevämpi mennä. Kiertelimme hetken asemalla ja jonotimme Narita Expressin lippujonossakin jonkun aikaa. Jono eteni hitaasti ja katselimme, että junan aikataulu ei ole paras mahdollinen meidän lentoomme nähden. Päädyimme sitten vaihtamaan suunnitelmia ja menimme varaamaan bussiliput lentokentälle huomiselle aamulle. Hintaa lipuille tuli yhteensä reilut 80 euroa. Näiden asioiden hoitamisen jälkeen pääsimme vasta lähtemään kohti varsinaista kohdettamme eli Harajukua. Matkat teimme jälleen Yamanote-linjan junalla. Junat olivat todella ruuhkaisia, mutta se ei haitannut meitä koska matkaa oli vain muutaman kilometri. 

Harajukuun saavuttuamme suuntasimme heti Takeshita -kadulle. Oli muuten melkoinen järkytys kun näimme minkälainen ruuhka ostoskadulla on. Paikkahan oli lähes kuin Bangkokin China Townin Soi Wanit. Jalkoja kun vähän nosti ilmaan, niin liikkui ihmisvirran mukana eteenpäin. Ensimmäisenä suuntasimme kadun alkupäässä olevaan Daiso -kauppaan eli siihen samaan 100 jenin kauppaan, jossa kävimme Shinjukussa. Täällä kauppa on vaan valtavan paljon isompi ja porukkaa mahtui siis kauppaan paljon enemmän. Väkimäärä ei meidän ostoksia haitannut ja mukaan tarttui kassillinen kaikkea ihanaa tavaraa. Tämä Harajuku on ostosten kannalta muutenkin ihan huippupaikka. Kaupat oli täynnä toinen toistaan ihanampia vaatteita yms. ja etenkin Olivia teki muutamia hyviä ostoksia. Lasten vaatteita ei vaan kaupoista löydy ollenkaan. Samuelia harmitti ja kerran itkettikin kun sisko saa vaan vaatteita, eikä hänelle löydy mitään. Lupasin, että mennään sitten kotona ostamaan hänelle vaatteita, kun on sopivasti alennusmyynnitkin meneillään. 

Ihan oikeastiko meidän pitäisi mahtua tuonne mukaan?

Shoppailun uuvuttamina meidän oli tietysti aina välillä tankattava, että jaksoimme kulkea ruuhkissa. Samuel on meidän mittari, milloin tarvitsee pysähtyä syömään. Hänen energiat kun loppuu, niin sen todellakin huomaa. Harajukun ehkä kuuluisimpia ruokia on erilaiset täytetyt crepit. Niitä myyviä kioskeja oli paljon ja vielä enemmän on erilaisia täyteyhdistelmiä, joilla creppejä täytetään. Olivia ja Tomi söivät lämpimät tonnikalapizzacrepit ja minä valitsin suosituimman täytteen eli tuplasuklaata ja banaania. Käveltyämme katua eteenpäin jouduimme taas pysähtymään syömään. Seuraavassa pisteessä söimme porukalla Churron, koska sekin kuului tälle maistettavien makujen listallemme. Olivia olisi halunnut mennä erääseen pöllö/kissakahvilaan, jossa tubettaja Roni Bäck oli juuri käynyt mutta minusta pöllöjen paikka ei ole kahvilassa, jos niitä nyt siellä oikeasti on, ja jätimme sinne menon väliin. 

Churroa ja jäätelöä.

Ruokapaikkoja on monenlaisia. 

Vierailumme Harajukussa kesti taas niin myöhään, että lähtiessämme takaisin kohti hotellia oli jo pimeää. Suica -matkakorteissamme oli vielä reilusti rahaa ja olemme yrittäneet tuhlata rahoja juoma-automaatteihin ja kävimme myös ostoksilla lähikaupassa, jossa maksoimme ostokset korteilla. Yksi kortti on vielä tyhjentämättä, joten yritämme saada huomenna senkin tyhjäksi, jotta voisimme käydä hakemassa korttien panttirahat takaisin. Toivottavasti lentoasemalta löytyy paikka, jonne kortit voi palauttaa. Illalla kävimme vielä maksamassa hotellin aamiaiset, ettei niihin mene aamulla turhaan aikaa, kun joudumme joka tapauksessa lähtemään hyvin aikaisin liikenteeseen. Kävimme myös vielä viimeisillä ostoksilla Donkissa ja yritimme mennä käymään Daisossa hakemassa Samuelille pientä ostosta, mutta kauppa oli jo kiinni. Huomenna täällä taitaakin olla kaupat suurimmaksi osaksi kiinni, sillä läheisen isonkin ostoskeskuksen ovilla oli kylttejä huomisesta kauppojen sulkemisesta. Samuel toivoi tänään, että pääsisi käymään pelihallissa. Arvelin, että hän olisi liian pieni menemään sinne ja meidät ajettiinkin heti pois pelihallista kun pääsimme sinne sisälle. Onneksi pikainenkin käynti riitti Samuelille ja sekin paikka on nyt nähty. Vuosi vaihtuu täällä aivan näillä hetkillä, joten nyt on aika käydä nukkumaan. Hyvää Uutta Vuotta!

Asemalaiturin vilinää.

Suicalla läpi porttien. 

Pelihallissakin tuli käväistyä ehkä 20 sekunnin ajan. 

Erinomainen iltapala lähikaupasta hankittuna. 

Asakusa

Tänään meillä oli ohjelmassa Asakusaan tutustuminen. Asakusassa on jäljellä vielä vanhempaa Tokiota ja siellä sijaitsee Tokion vanhin temppeli Senso-ji. Nämä olivat syyt, miksi olin suunnitellut tämän kaupunginosan matkaohjelmaamme. Kävimme aamulla hotellin aamiaisella, joka oli mielestäni hyvä ja riittävä. Tarjonta oli aika suppea, mutta ruokien maut olivat kohdallaan. Samuel oli vihainen kun ravintola oli pieni, eikä siellä voinut kävellä ja etsiä toinen toistaan parempia herkkuja (vaikka hän ei juurikaan syö mitään aamiaisella). Hän on niin ylpeä, kun on kasvanut jo isoksi pojaksi ja osaa itse etsiä ruokia ja hakea niitä syötäväksi. Saimme kuitenkin jokainen vähän murua rinnan alle ja lähdimme reissuun. Matkalla Shinjukun asemalle kävimme ensin katsomassa mistä lähtee bussi lentoasemalle. Löysimme laiturin, mutta emme ole vielä päättäneet menemmekö lentoasemalle junalla vai bussilla. Bussi on vähän vahvempi vaihtoehto, sillä bussiasemalle on helppo kävellä matkalaukkujen kanssa. Mietimme vielä huomiseen ja käymme ostamassa jompaankumpaan liput. Tsekattuamme bussiaseman siirryimme juna-aseman puolelle ja menimme Yamanote-linjan junalla Uenoon. Uenossa kävimme ostoksilla Hard Rock cafen kaupassa. Samuel ja Tomi ostivat hienot paidat ja Tomi sai taas uudet rumpukapulat kokoelmiinsa. Uenossa kävelimme viereiselle metroasemalle, josta matkasimme metrolla Asakusaan. Matkat maksoimme taas Suica-korteillamme ja olimme tyytyväisiä että päädyimme hommaamaan kortit, jotka helpottavat ja nopeuttavat huomattavasti liikkumista. Käytimme tänään Suica-kortteja myös juoma-automaatissa juomien ostoon. Lisäksi kortti kävisi maksuvälineenä joihinkin kauppoihin ja kioskeihin. Kätevää. 

Automaateista saa helposti vaikka mitä. Tässä Samuel osti Uenossa herkullisen jäätelön jäätelöautomaatista. Yritimme paluumatkalla etsiä samaa automaattia, että Samuel olisi saanut toisen jäätelön mutta emme löytäneet juuri tätä automaattia. 

Hard Rock Cafe bongattu jälleen kerran. 

Asakusaan saapuminen oli aika vaikuttava näky. Paikka oli tyypillisen aasialainen ja siellä oli juuri sellaista vanhaa Japania, millaiseksi olen Japanin aina kuvitellut. Aseman tienoilla oli paljon riksakuskeja, jotka tarjosivat kiertoajeluita. Ohitimme heidät ja parkkeerasimme itsemme tien reunalle tutkimaan googlemapsista oikean suunnan. Tässäkin meidän taskuwifi pelasti meidät. Tämän taskuwifin akunkesto on yllättänyt meidät. Tänään akku kesti koko päivän satunnaisella käytöllä enkä mitenkään sulkenut laitetta, vaan se oli jatkuvasti päällä. Asakusa on paikallisten lisäksi turistien suosiossa. Paikalliset tulevat alueelle varmaankin temppelillä käynnin vuoksi sekä viettävät siellä aikaa pukeutuen mm. geisha-asuun. Niitä näkyikin siellä todella paljon. Turisteille paikka tarjoaa suuret määrät matkamuistokojuja ja Olivia näkikin täällä tänään reissun ensimmäiset suomalaiset (lentoaseman jälkeen). Tällaisten vanhojen kaupunkien ravintolat tarjoavat yleensä hyviä makuelämyksiä eikä Asakusakaan ollut poikkeus. Siellä oli paljon erilaisia ravintoloita joissa emme tosin vierailleet, mutta jotain pieniä herkkuja ostimme katukojuista. 

Lähes jokapuolella Japanissa näkee kättään heiluttavia Manekineko onnenkissoja.

Katukeittiön herkkuja

Asakusan temppelille johtavalla tiellä oli kovat ruuhkat. Ruuhkissa käveleminen ei ole ongelma, sillä liikennne sujuu aika mukavasti siten että tien vasenta laitaa käytetään eteenpäin menemiseen. Tätä ei vaan meinaa aina muistaa, vaan vahingossa tulee aina hakeuduttua oikeaan laitaan. Ainut ongelma on Samuelin näkeminen ruuhkassa. Kysyin tänäänkin varmasti sata kertaa missä Samuel on, kun en heti nähnyt häntä. Tämän päivän valokuvat on kuvattu kännykkäkameralla, sillä unohdin kameran muistikortin hotellille tietokoneeseen. Sää suosi meitä tänäänkin kuten kuvista näkyy ja paikkahan oli myös hyvin kaunis. 

Tyttöjen ja naisten geisha-asut olivat upeita.

Temppelillä osallistuimme tietysti taas erilaisiin rituaaleihin. Yksi niistä oli ennustus, jossa ensin tiputettiin 100 jeniä pöydällä olevaan aukkoon ja sen jälkeen sai ravistaa itselleen metallisäiliöstä tikun. Tikussa oli kiinalaisin merkein numero, jonka perusteella sai ottaa ennustuslaatikosta paperin, jossa luki ennustus. Minä ja lapset saimme hyvän ennusteen ja Tomi erinomaisen. Ennustus oli kirjoitettu myös englanniksi, joten ymmärsimme myös sen sisällön. Pitää vielä tutkia kotona tarkemmin ennustusten sisältöä. Jos olisi saanut huonon ennustuksen, sen olisi voinut kiinnittää huonoille ennustuksille tarkoitettuun paikkaan. Ehkä niiden on tarkoitus kadota siellä? Omaa tulevaisuutta voisi myös parantaa hankkimalla erilaisia onnenesineitä, joita temppelialueella oli kaupan. 

Olivia heiluttelee säiliöstä tikkua itselleen. 

ja tässä Samuel ottaa itselleen ennustuspaperia. 

ja Olivialle luvattiin hyvää. 

Onneksi meidän ei tarvinnut käyttää tätä. 

Temppelialueella oli myös mahdollista ostaa suitsukkeita ja polttaa niitä alueen keskellä olevassa "uunissa". Minusta suitsukkeiden tuoksu on ihana, mutta lapset eivät siitä oikein innostu. Polttelen ajoittain kotonakin suitsukkeita, jos tulee oikein kova ikävä Aasian suuntaan.

Senso-ji temppeli on Shintolaistemppeli ja siellä on tärkeällä osalla myös puhdistautuminen. Temppelialueella oli useampi puhdistautumispaikka. Temppelikävijän kuuluu puhdistaa itsensä ulkoisesti (kädet) ja sisäisesti (suu). 

Samuelkin pesi kädet ja olisi varmasti myös pessyt suunsa, jos olisi saanut luvan. 

Temppelialue ei ole mikään valtavan iso, mutta saimme sielläkin vierähtämään melko pitkän tovin. Emme suunnittele koskaan matkoillemme liian tiivistä ohjelmaa, jotta voimme rauhassa nauttia ympäristöstä. Tämän vuoksi pyhitimme tänäänkin koko päivän Asakusalle ja näin ollen Samuelillakin oli aikaa leikkiä leikkipuistossa. 

Nälän yllättäessä ruokapaikkoja oli aina lähellä. Suurempi ongelma on ollut löytää sellaisia ruokapaikkoja, joissa olisi neljälle istumapaikat. Istumapaikallisia paikkoja on alkanut arvostamaan ihan eri tavalla, kun kävelee monta tuntia ja jalat ovat väsyneet. Olivia ja Samuel söivät dumplingilla päällystetyt nakkitikut ja oli kuulemma erittäin hyvää. 

Temppelialueen lisäksi kiertelimme Asakusassa ja löysimme myös sieltä Don Quijote kaupan. Sieltä tarttuikin nyt matkaan pari pussillista japanilaisia herkkuja. En malta odottaa, että pääsen kotiin testaamaan esimerkiksi itse tehtäviä karkkiaterioita. Ostin myös meijin matcha keksejä, ne on todella herkullisia! 

Japanissa kun ollaan niin minä ostin lounasruuan automaatista. Tomi huomasi tänään, että kun automaatista ostaa "jääkahvia" eli samaa kahvia jota ostamme tölkeissä Thaimaassa jääkahvina, se onkin täällä kuumaa. Minä näin automaatissa maissikeiton näköisen tölkin, joka maksoi 100 jeniä. Kuten arvelin niin keitto oli kuumaa ja hyvää, voimakkaasti maissin makuista, ja sisälsi maissinjyviä. Kätevää kun samasta automaatista voi ostaa kylmiä ja kuumia ruokia ja juomia. 

Kiertelimme Asakusassa kunnes alkoi jo vähän hämärtää ja kojuja alettiin sulkemaan. Matkan hotellille teimme taas samaa reittiä kuin tullessa ja matkat kulkuvälineiden vaihtoineen sujui erinomaisesti. 

Uenon asemalla oli myynnissä kaikkia mahdollisia Panda-tuotteita ja seinämaalauksissakin oli pandoja, sillä paikallisessa eläintarhassa asuu jättiläispandoja.

Shinjukun asemalle saavuttuamme kävimme kahvilla eräässä kahvilassa ja ostimme asemalta syömistä hotellille. Kaupoissa on myynnissä valtava määrä upeita bentoboxeja, joissa on herkullisen näköisiä ruokia. Ruokien lämmittämiseen tarvittaisiin kuitenkin mikro, jota huoneessamme ei ole joten päädyimme ostamaan kylmänä syötäviä ruokia. Minä ostin salaatin, joka oli paras salaatti jota olen koskaan syönyt. Olivia osti paketillisen nigirejä, sillä hän rakastaa riisiä ja lohta. Pitihän meidän tietysti vielä ostaa jälkkärileivokset. Nautimme herkut hotellilla ja kävimme huuhtelemassa kaupungin pölyt pois suihkussa. Päivä oli taas oikein mukava. Lapsetkin jaksoivat kävellä ja nauttia reissusta täysin siemauksin. 

Moni muukin oli ostamassa bentoboxeja ja muita ruokia. 

Näitä ei tehnyt mieli. 

Jälkkärileivokset pakattiin kassiin, jossa oli kertakäyttöinen jääpussi pitämässä tuotteet viileinä. 

Olivian nigirit

ja minun salaatti.