lauantai 30. joulukuuta 2017

Asakusa


Tänään meillä oli ohjelmassa Asakusaan tutustuminen. Asakusassa on jäljellä vielä vanhempaa Tokiota ja siellä sijaitsee Tokion vanhin temppeli Senso-ji. Nämä olivat syyt, miksi olin suunnitellut tämän kaupunginosan matkaohjelmaamme. Kävimme aamulla hotellin aamiaisella, joka oli mielestäni hyvä ja riittävä. Tarjonta oli aika suppea, mutta ruokien maut olivat kohdallaan. Samuel oli vihainen kun ravintola oli pieni, eikä siellä voinut kävellä ja etsiä toinen toistaan parempia herkkuja (vaikka hän ei juurikaan syö mitään aamiaisella). Hän on niin ylpeä, kun on kasvanut jo isoksi pojaksi ja osaa itse etsiä ruokia ja hakea niitä syötäväksi. Saimme kuitenkin jokainen vähän murua rinnan alle ja lähdimme reissuun. Matkalla Shinjukun asemalle kävimme ensin katsomassa mistä lähtee bussi lentoasemalle. Löysimme laiturin, mutta emme ole vielä päättäneet menemmekö lentoasemalle junalla vai bussilla. Bussi on vähän vahvempi vaihtoehto, sillä bussiasemalle on helppo kävellä matkalaukkujen kanssa. Mietimme vielä huomiseen ja käymme ostamassa jompaankumpaan liput. Tsekattuamme bussiaseman siirryimme juna-aseman puolelle ja menimme Yamanote-linjan junalla Uenoon. Uenossa kävimme ostoksilla Hard Rock cafen kaupassa. Samuel ja Tomi ostivat hienot paidat ja Tomi sai taas uudet rumpukapulat kokoelmiinsa. Uenossa kävelimme viereiselle metroasemalle, josta matkasimme metrolla Asakusaan. Matkat maksoimme taas Suica-korteillamme ja olimme tyytyväisiä että päädyimme hommaamaan kortit, jotka helpottavat ja nopeuttavat huomattavasti liikkumista. Käytimme tänään Suica-kortteja myös juoma-automaatissa juomien ostoon. Lisäksi kortti kävisi maksuvälineenä joihinkin kauppoihin ja kioskeihin. Kätevää. 

Automaateista saa helposti vaikka mitä. Tässä Samuel osti Uenossa herkullisen jäätelön jäätelöautomaatista. Yritimme paluumatkalla etsiä samaa automaattia, että Samuel olisi saanut toisen jäätelön mutta emme löytäneet juuri tätä automaattia. 

Hard Rock Cafe bongattu jälleen kerran. 
Asakusaan saapuminen oli aika vaikuttava näky. Paikka oli tyypillisen aasialainen ja siellä oli juuri sellaista vanhaa Japania, millaiseksi olen Japanin aina kuvitellut. Aseman tienoilla oli paljon riksakuskeja, jotka tarjosivat kiertoajeluita. Ohitimme heidät ja parkkeerasimme itsemme tien reunalle tutkimaan googlemapsista oikean suunnan. Tässäkin meidän taskuwifi pelasti meidät. Tämän taskuwifin akunkesto on yllättänyt meidät. Tänään akku kesti koko päivän satunnaisella käytöllä enkä mitenkään sulkenut laitetta, vaan se oli jatkuvasti päällä. Asakusa on paikallisten lisäksi turistien suosiossa. Paikalliset tulevat alueelle varmaankin temppelillä käynnin vuoksi sekä viettävät siellä aikaa pukeutuen mm. geisha-asuun. Niitä näkyikin siellä todella paljon. Turisteille paikka tarjoaa suuret määrät matkamuistokojuja ja Olivia näkikin täällä tänään reissun ensimmäiset suomalaiset (lentoaseman jälkeen). Tällaisten vanhojen kaupunkien ravintolat tarjoavat yleensä hyviä makuelämyksiä eikä Asakusakaan ollut poikkeus. Siellä oli paljon erilaisia ravintoloita joissa emme tosin vierailleet, mutta jotain pieniä herkkuja ostimme katukojuista. 


Lähes jokapuolella Japanissa näkee kättään heiluttavia Manekineko onnenkissoja.

Katukeittiön herkkuja
Asakusan temppelille johtavalla tiellä oli kovat ruuhkat. Ruuhkissa käveleminen ei ole ongelma, sillä liikennne sujuu aika mukavasti siten että tien vasenta laitaa käytetään eteenpäin menemiseen. Tätä ei vaan meinaa aina muistaa, vaan vahingossa tulee aina hakeuduttua oikeaan laitaan. Ainut ongelma on Samuelin näkeminen ruuhkassa. Kysyin tänäänkin varmasti sata kertaa missä Samuel on, kun en heti nähnyt häntä. Tämän päivän valokuvat on kuvattu kännykkäkameralla, sillä unohdin kameran muistikortin hotellille tietokoneeseen. Sää suosi meitä tänäänkin kuten kuvista näkyy ja paikkahan oli myös hyvin kaunis. 




Tyttöjen ja naisten geisha-asut olivat upeita.


Temppelillä osallistuimme tietysti taas erilaisiin rituaaleihin. Yksi niistä oli ennustus, jossa ensin tiputettiin 100 jeniä pöydällä olevaan aukkoon ja sen jälkeen sai ravistaa itselleen metallisäiliöstä tikun. Tikussa oli kiinalaisin merkein numero, jonka perusteella sai ottaa ennustuslaatikosta paperin, jossa luki ennustus. Minä ja lapset saimme hyvän ennusteen ja Tomi erinomaisen. Ennustus oli kirjoitettu myös englanniksi, joten ymmärsimme myös sen sisällön. Pitää vielä tutkia kotona tarkemmin ennustusten sisältöä. Jos olisi saanut huonon ennustuksen, sen olisi voinut kiinnittää huonoille ennustuksille tarkoitettuun paikkaan. Ehkä niiden on tarkoitus kadota siellä? Omaa tulevaisuutta voisi myös parantaa hankkimalla erilaisia onnenesineitä, joita temppelialueella oli kaupan. 

Olivia heiluttelee säiliöstä tikkua itselleen. 

ja tässä Samuel ottaa itselleen ennustuspaperia. 


ja Olivialle luvattiin hyvää. 

Onneksi meidän ei tarvinnut käyttää tätä. 

Temppelialueella oli myös mahdollista ostaa suitsukkeita ja polttaa niitä alueen keskellä olevassa "uunissa". Minusta suitsukkeiden tuoksu on ihana, mutta lapset eivät siitä oikein innostu. Polttelen ajoittain kotonakin suitsukkeita, jos tulee oikein kova ikävä Aasian suuntaan.



Senso-ji temppeli on Shintolaistemppeli ja siellä on tärkeällä osalla myös puhdistautuminen. Temppelialueella oli useampi puhdistautumispaikka. Temppelikävijän kuuluu puhdistaa itsensä ulkoisesti (kädet) ja sisäisesti (suu). 

Samuelkin pesi kädet ja olisi varmasti myös pessyt suunsa, jos olisi saanut luvan. 





Temppelialue ei ole mikään valtavan iso, mutta saimme sielläkin vierähtämään melko pitkän tovin. Emme suunnittele koskaan matkoillemme liian tiivistä ohjelmaa, jotta voimme rauhassa nauttia ympäristöstä. Tämän vuoksi pyhitimme tänäänkin koko päivän Asakusalle ja näin ollen Samuelillakin oli aikaa leikkiä leikkipuistossa. 




Nälän yllättäessä ruokapaikkoja oli aina lähellä. Suurempi ongelma on ollut löytää sellaisia ruokapaikkoja, joissa olisi neljälle istumapaikat. Istumapaikallisia paikkoja on alkanut arvostamaan ihan eri tavalla, kun kävelee monta tuntia ja jalat ovat väsyneet. Olivia ja Samuel söivät dumplingilla päällystetyt nakkitikut ja oli kuulemma erittäin hyvää. 



Temppelialueen lisäksi kiertelimme Asakusassa ja löysimme myös sieltä Don Quijote kaupan. Sieltä tarttuikin nyt matkaan pari pussillista japanilaisia herkkuja. En malta odottaa, että pääsen kotiin testaamaan esimerkiksi itse tehtäviä karkkiaterioita. Ostin myös meijin matcha keksejä, ne on todella herkullisia! 


Japanissa kun ollaan niin minä ostin lounasruuan automaatista. Tomi huomasi tänään, että kun automaatista ostaa "jääkahvia" eli samaa kahvia jota ostamme tölkeissä Thaimaassa jääkahvina, se onkin täällä kuumaa. Minä näin automaatissa maissikeiton näköisen tölkin, joka maksoi 100 jeniä. Kuten arvelin niin keitto oli kuumaa ja hyvää, voimakkaasti maissin makuista, ja sisälsi maissinjyviä. Kätevää kun samasta automaatista voi ostaa kylmiä ja kuumia ruokia ja juomia. 


Kiertelimme Asakusassa kunnes alkoi jo vähän hämärtää ja kojuja alettiin sulkemaan. Matkan hotellille teimme taas samaa reittiä kuin tullessa ja matkat kulkuvälineiden vaihtoineen sujui erinomaisesti. 





Uenon asemalla oli myynnissä kaikkia mahdollisia Panda-tuotteita ja seinämaalauksissakin oli pandoja, sillä paikallisessa eläintarhassa asuu jättiläispandoja.

Shinjukun asemalle saavuttuamme kävimme kahvilla eräässä kahvilassa ja ostimme asemalta syömistä hotellille. Kaupoissa on myynnissä valtava määrä upeita bentoboxeja, joissa on herkullisen näköisiä ruokia. Ruokien lämmittämiseen tarvittaisiin kuitenkin mikro, jota huoneessamme ei ole joten päädyimme ostamaan kylmänä syötäviä ruokia. Minä ostin salaatin, joka oli paras salaatti jota olen koskaan syönyt. Olivia osti paketillisen nigirejä, sillä hän rakastaa riisiä ja lohta. Pitihän meidän tietysti vielä ostaa jälkkärileivokset. Nautimme herkut hotellilla ja kävimme huuhtelemassa kaupungin pölyt pois suihkussa. Päivä oli taas oikein mukava. Lapsetkin jaksoivat kävellä ja nauttia reissusta täysin siemauksin. 


Moni muukin oli ostamassa bentoboxeja ja muita ruokia. 

Näitä ei tehnyt mieli. 

Jälkkärileivokset pakattiin kassiin, jossa oli kertakäyttöinen jääpussi pitämässä tuotteet viileinä. 

Olivian nigirit

ja minun salaatti. 

2 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Olipa kiva lukea teidän Asakusa-reissusta! Vähän intensiivisempi päivä teillä, kuin meillä. Me käytiin päivällä yhdessä museossa ja vähän muuallakin asioilla, joten lopulta jouduttiin juoksemaan Senso-ji temppelille, että ehdin nähdä sen myös sisältä! :D Mutta hieno se oli! Mentiin vielä SkyTree'hin ihastelemaan maisemia ja oli kyllä ihan mieletöntä, miten valtaa Tokio on!

Terveisiä Tokioon, mun on pakko päästä sinne vielä joskus takaisin!

t. Kati / Lähinnä kauempana

Päivi kirjoitti...

Lasten kanssa reissatessa yritetään pitää päiväohjelmat sellaisina, ettei tulisi liian kiire paikasta toiseen. Kahdestaan mekin varmasti juoksisimme paikasta toiseen, että näkisimme "kaiken". Temppeli oli tosiaan hieno paikka myös sisältä, jossa valokuvaus oli kielletty.

Terveiset viety perille! T. Päivi