Hoi Anista Da Nangiin

Kävin aamulla kylvyssä huoneemme ihanassa ulkokylppärissä olevassa ammeessa. 

 Viimeinen aamumme Hoi Anissa ja Gem Riverside hotellissa alkoi normaaliin tapaan aamupalalla ja sen jälkeen pakkasimme loput matkatavarat kolmeen isoon matkalaukkuun Da Nangiin siirtymistä varten. Hotellin aamiaisella eräs hotellin työntekijä tuli kiittelemään kovasti meitä ja pyysi edes käymään hotellilla, jos joskus palaamme Hoi Aniin. Hänen äitinsä on hotellin kaupassa töissä ja äitiä kuulemma ihan itkettää, kun Samuel lähtee pois hotellista. Ehkä hän on tykännyt seurailla Samuelin touhuja. Koko hotellin henkilökunta on kyllä ollut sydämellisintä, mitä olen koskaan hotelleissa tavannut. Työntekijät ovat kaikki suunnilleen samaa ikäluokkaa eli aika nuoria ja heistä näkyy, että he pitävät työstään. Tämä taas heijastuu siihen, miten he kohtelevat hotellin vieraita. Kaikki tervehtivät aina hymyillen ja kyselivät kiireettömästi kuulumisia. Aamiaisellakin respan työntekijät saattoivat kierrellä pöydissä ja vaihtaa kuulumisia. Hotellihan on aivan uusi, joten paikatkin on vielä hyvässä kunnossa. Me maksoimme neljän hengen perhehuoneesta seitsemältä yöltä vähän reilut 400 euroa aamiaisineen ja sijoitus oli joka euron arvoinen. 

Menimme vähän ennen kahtatoista respaan maksamaan huonelaskuamme. Lasku oli noin 200 euroa sisältäen muutaman juoman huoneen minibaarista, useamman ruokailun hotellin ravintolassa, basket boat retken ja kuljetukset Da Nang-Hoi An ja Hoi An-Da Nang. Ei paha. Matka Da Nangiin Pavilion hotellille sujui nopeasti, sillä välimatka on vain noin 20 kilometriä. Da Nang vaikuttaa mielenkiintoiselta kaupungilta ja miten väljää täällä onkaan näin Hoi Anin jälkeen. Samuel näki taksin ikkunasta huvipuiston ja lasten leikkipaikkoja, ja valitteli kun emme ehdi olla Da Nangissa kauempaa. Tämä Pavilion hotelli sijaitsee aivan kuuluisan My Khe eli China Beach rannan tuntumassa. Olin varannut meille neljän hengen perhehuoneen, jossa on kaksi parivuodetta. Huoneen hinta oli aika edullinen, sillä emme viitsineet sijoittaa pelkkiin yöpymisiin paljoa rahaa. Ostimme heti hotelliin saavuttuamme huomiseksi kuljetuksen Bana Hillsille ja tilasimme myös samalla sinne etukäteen pääsyliput, jotka saimme illalla. 

Samuel uimassa Pavilion hotellin kattoaltaalla Da Nangissa

Hotellilla menin heti Samuelin kanssa uimaan, mutta nyt oli pakko myöntää, että altaalla oli liian kuuma ja myös allasvesi pienessä altaassa oli liian lämmintä. Olimme altaalla ehkä puolisen tuntia ja sitten oli pakko luovuttaa. Uimisen jälkeen lähdimme käymään paikallisessa ostoskeskuksessa Lotte Martissa. Meillä oli toisena vaihtoehtona Thaimaasta tuttu BigC ostoskeskus, mutta päädyimme Lotte Martiin, koska emme ole käyneet sen ketjun kaupoissa aiemmin. Tilasimme hotellin aulasta Grab-taksin, joka tuli parissa minuutissa hotellin eteen. Viiden kilometrin matka taksilla maksoi noin 2,5 euroa. Lotte Martissa menimme ensin syömään saman ketjun hampurilaisravintolaan ja sen jälkeen kiertelimme kaupassa, ja teimme enimmäkseen elintarvikeostoksia kotiin. Palasimme kaupasta Grabilla hotellille ja matka onnistui taas ilman ongelmia, erittäin kätevästi. 

Kaukana näkyi Lady Buddha

Kattoaltaalta näkyy myös kuuluisa Dragon Bridge, joka syöksee tulta lauantai-iltaisin. 

Hotellille saapumisen jälkeen päätimme lähteä vielä käväisemään rannassa kahvilla. Vaikka ulkona oli jo pimeää, rannalla oli vielä paljon uimareita. Kävimme pienessä rantakahvilassa, jossa Tomi joi tölkillisen paikallista Larue-olutta ja kahvin, minä join kookosvettä suoraan kookoksesta ja Samuel osti poppareita ja appelsiinimehua. Ostokset maksoivat yhteensä 3,5 euroa eli edullista on. Samuel halusi käydä meressä kokeilemassa onko vesi kylmää. No eihän se ollut. Rantakäynnin jälkeen kävimme vielä hotellin vieressä pienessä kaupassa herkkuostoksilla ja kaivoin huoneessa huomiset vaatteet valmiiksi esille. Meillä on huomenna aikainen lähtö Bana Hillsille, joten pitäisi yrittää käydä ajoissa nukkumaan. 

Illalla oli upea auringonlasku, jota en oikein ehtinyt kuvaamaan. 

Rannalla on paljon korkeita hotelleja. 

Tomin mielestä hyvää olutta. 

Viimeinen päivä Hoi Anissa

Tänään meillä oli viimeinen kokonainen päivä täällä Hoi Anin kuumuudessa. Vietimme suurimman osan päivästä hotellilla lepäillen ja uiden. Lähdimme vasta neljän aikoihin liikenteeseen. Tilasimme jälleen Grab-taksin, jolla menimme vanhaan kaupunkiin. Maksoimme puolentoista kilometrin matkasta vain vajaan euron, mutta säästimme sillä monta askelta ja hikipisaraa. Ensimmäinen kohteemme vanhassa kaupungissa oli Reaching Out Teahouse, jonne suunnittelin käynnin jo Suomessa. Teehuone sijaitsee vanhassa kaupungissa aivan Japanilaisen sillan vieressä ja se on pieni rauhallinen keidas kaiken hälinän keskellä. Teehuoneen henkilökunnan jäsenet ovat kuuroja ja kommunikointi tapahtuu enimmäkseen elekielellä, mutta myös kirjoittamalla tai käyttämällä vaikka hauskoja kommunikaatiopalikoita. Teehuoneessa on tarkoitus nauttia hiljaisuudesta ja aidoista vietnamilaisista mauista. Teehuoneella on pöytiä sisätiloissa ja oma pieni puutarha. Lisäksi siellä on myös lasten hiljainen leikkihuone, jossa Samuel kävi vähän lepäilemässä ja keräilemässä voimia, sillä hänelle meinaa tulla flunssa. Täällä onkin ihme jos ei saa flunssaa, kun vähän väliä hiki valuu solkenaan ja ilmastoiduissa autoissa ja sisätiloissa on kylmä. 

Sisko auttaa kun veljen voimat on vähissä. 

Reaching Out Teahouse

Kommunikaatiopalikat

Tilasimme vietnamilaista kahvia, joka tarjoiltiin vietnamilaisittain suodattamalla. 

 Teehuoneen jälkeen kävelimme noin 100 metriä, kunnes saavuimme yhdelle Hoi Anin kuuluisimmalle nähtävyydelle eli Japanilaiselle sillalle. Jos olisi halunnut mennä kävelemään sillalle, joka on maailman ainoa katettu silta jossa on buddhalainen temppeli, olisi pitänyt ostaa pääsylippu. Meille riitti ulkoapäin katselu, sillä en edes tiedä olisiko sisällä nähnyt mitään väkimäärän vuoksi. Sillan ihmettelyn jälkeen kävelimme pitkin vanhaa kaupunkia ja kävimme vaihtamassa taas rahaa. Valuuttakurssi oli sama 25600, kuin mitä se on ollut täällä koko ajan. Iltaruokailun hoidimme Hoi An Roastery nimisessä paikassa. Näitä kahviloita on täällä vähän joka kulmalla. Kaikki on hienosti sisustettuja ja niistä saa hyvää kahvia ja kevyttä ruokaa. 

Japanilainen silta

Hoi Anin elämää

Hyvä kahvilaketju

Kahvilakäynnin jälkeen teimme lyhtyostoksia kotiin ja menimme kävelemään rantaan. Tänään Hoi Anissa vietettiin kuukausittaista täydenkuun lyhtyjuhlaa. Sen huomasi etenkin siitä, että kauppojen edustoille ja jopa meidän hotellin pihalle oli pystytetty pieni alttari, jossa poltettiin suitsukkeita ja siinä oli hedelmiä ja muita esineitä luultavasti hengille tarkoitettuja? Me juhlistimme tätä juhlaa käymällä parinkymmenen minuutin veneajelulla lyhdyin valaistulla veneellä. Laitoimme veneestä lyhdyt ajelehtimaan jokeen tuomaan ja toivoimme, että ne tuovat meille onnea ja terveyttä. Veneajelun jälkeen kävelimme hotellille ja pulahdimme lähes suoraan hotellin altaaseen uimaan. Matkatavarat on vielä pakkaamatta huomista Da Nangiin siirtymistä varten, mutta eiköhän ne ehditä kerätä kasaa huomenna aamupalan jälkeen. Tilasimme taksin hakemaan meitä kello 12.00. 

Lyhtyvalikoimaa

Vesillä oli ruuhkaa

Samuelin lyhty lähdössä matkaan

Taivaalla loisti täysikuu

Rannalla ja Water Puppet teatterissa

Täydet suositukset tälle hotellille

Heräsin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen, koska korva vaivasi yöllä enkä saanut oikein nukuttua. Aamupalalla hotellin virkailija kyselin normaaliin tapaan vointia. Kerroin, että hyvin voidaan, mutta että korvani on ollut kipeänä jo monta päivää. Hän sanoi, että tule aamupalan jälkeen respaan niin soitetaan lääkärille. Meninkin sitten syötyäni tapaamaan häntä ja soitimme lääkärille, joka lupasi tulla hotellille tunnin kuluttua katsomaan korvaani. Vähän reilun tunnin päästä hän saapuikin lääkärinlaukkunsa kanssa. Lääkäri oli asiallinen, tehokas, huolellinen ja hän puhui hyvää englantia. Tutkimusten jälkeen hän totesi oikeassa korvassani välikorvan tulehduksen ja antoi siihen lääkkeitä. Käynnin hinta oli vietnamilaisittain kova eli 150 USD, mutta hintaan sisältyi myös lääkkeet. Tein heti vakuutusyhtiölle korvaushakemuksen netin kautta, saa nähdä milloin rahat maksetaan tilille. 

An Bangin ranta

Lääkärin käytyä lähdimme heti Grab-taksilla An Bang rannalle. Tilatessamme taksia sovellus näytti, että taksi on aivan vieressä odottelemassa ja matkan hinta olisi 74 000 dongia eli kolmisen euroa. Homma pelitti taas siis erinomaisesti. Poistuloa varten buukkasimme itsemme hotellin kuljetukseen, joka lähtee rannalta kello 15.30. Rannalla oli taas aivan ihanaa. Ilma oli kuuma ja vesi oli yhtä lämmintä. Menimme taas samaan hyväksi havaitsemaamme Dolphin ravintolaan, koska tiesimme että siellä homma pelaa ja halusimme syödä hyväksi havaitsemaamme kalaruokaa (tonnikalaa mangokastikkeessa) lounaaksi. Ihmettelin jälleen kerran rannan siisteyttä. Eikö sinne ajaudu roskia, vai siivoaako joku rannat? Ehdimme olla rannalla reilut kolme tuntia, kunnes hotellin kuljetus lähti kohti hotellia. Matkalla juttelin Tomin kanssa Vietnamin liikenteestä, jota ihmettelimme jo 15 vuotta sitten ensimmäisellä Vietnamin reissullamme Saigonissa. Autokuskit ovat äärimmäisen taitavia liikkumaan kapeilla kaduilla pyörien ja mopojen seassa. Äänimerkki on kovassa käytössä ja liikennesäännöt ovat aivan erilaiset kuin meillä Suomessa, tai oikeastaan niitä ei taida olla ollenkaan. Silti liikenne sujuu erinomaisesti ja jalankulkijanakin päädyimme tänään kulkemaan teiden yli vietnamilaisittain eli tasainen tahti eteenpäin. Kyllä ne kulkuneuvot väistävät, toivottavasti. 

Samuel rakensi taas itselleen hienon linnoistuksen. 

Tonnikalaa mangokastikkeessa

Ravintolassa oli leikkinurkkauskin

Hotellimme auto, jolla hoidellaan mm. rantakuljetuksia.

Hotellille saavuttuamme kävimme suihkussa, keitimme päiväkahvit ja aloimme valmistautumaan illan ohjelmaan, joka oli tänään vietnamilainen erikoisuus eli Water Puppet Show. Esityspaikka sijaitsee vähän reilun kahden kilometrin päässä hotelliltamme. Päätimme taas tilata Grab-taksin, jonka hinnaksi sovellus näytti vain 50 000 dongia eli pari euroa. Kahden kilometrin matka on täällä helteessä ja kovan liikenteen seassa pitkä matka, mutta taksilla se meni sujuvasti. Ostimme esitykseen liput, jotka maksoivat aikuisilta 80 000 dongia (vähän yli 3e)  ja Samuel pääsi puoleen hintaan. Kävimme ennen esitystä kahvilassa ja tultuamme esityspaikalle noin 20 minuuttia ennen esitystä, saimme vielä itsellemme hyvät paikat toiselta riviltä. Olin katsonut näitä Water Pupper esityksiä etukäteen youtubesta netistä, joten tiesin mitä odottaa. Esityksen teemat esittelivät Vietnamin kulttuuria ja mytologiaa ja esitys oli ihan hintansa arvoinen. Esitys kesti 45 minuuttia ja aika tuntui sopivalta. Katsomo oli ulkotiloissa ja siellä oli kuuma, mutta onneksi tähän kuumuuteen on jo tottunut. 

Esiintymislava, esittäjät liikuttelevat nukkeja verhojen takana vedessä seisoen.

Yksi esitys käsitteli kalastusta

Tässä istutetaan riisiä

Kiitos esityksestä

 Esityksen jälkeen lähdimme kävelemään vanhaan kaupunkiin rahan vaihtoon. Kävelimme hiljakseen ja poikkesimme matkalla kauppaan ostamaan juomia, tutkimme ruokakojujen tarjontaa ja katselimme kauniita rakennuksia. Ostimme myös vietnamilaista pizzaa, joka on grillillä paistettua riisipaperia ja johon sai mieluisiaan täytteitä. Hyvää oli. Shoppailimme myös jonkin verran pieniä tuliaisia itsellemme kotiin. Samuel sai haaveilemansa banaanipaidan ja shortsit, Olivia osti unisieppareita yms. pientä ja minä sain uusia koristeita kotipihaan. Hotellin suuntaan kävellessämme poikkesimme vielä ravintolaan "iltapalalle". Päädyimme tilaamaan ravintolan ruokalistalta paikallisia erikoisuuksia kuten White Rose nyyttejä, Cao Lau nuudeleita, Hoi Anin kanaa ja riisiä, kevätkääryleitä ja Olivialle Satay-vartaita. Ruuat maksoivat juomineen noin 16 euroa ja hyvää oli. Syötyämme kävelimme hotellille ja kello olikin jo tosi paljon. Pikaiset peseytymiset ja nukkumaan. Huomenna meillä on viimeinen kokonainen päivä täällä Hoi Anissa. Harmi, sillä tämä on tosi kiva paikka. 

Paikallista pikaruokaa, täällä ei mäkkäreitä ole. 

Vanhan kaupungin hienoja rakennuksia. 

Rullajätskin tekoa, näitä on joka nurkalla. 

Paikallinen pizza

White rose dumplings