Hiihtoloma 2022 Saariselällä

Ajattelin kesäloman alkajaisiksi laittaa vähän muistiin tänne blogin puolelle näitä meidän pieniä reissujamme, joita olemme nyt vihdoin päässeet tekemään. Aasian matkat ovat jatkuvasti mielessä ja meillä on kova kaipuu etenkin Thaimaahan ja Mae Phimiin, mutta koronarajoitukset ovat meille vieläkin hidaste. Ensimmäinen lentomatkamme koronan jälkeen suuntautui helmikuussa 2022 Suomen lappiin Saariselälle. Emme olleet koskaan aiemmin käyneet lapissa, joten koronarajoitusten vuoksi Suomi vaikutti hyvältä vaihtoehdolta lähteä ensimmäiselle lentomatkalle pitkään aikaan. Pakko myöntää, että tippa tuli linssiin, kun lentokone nousi korkeuksiin. Rakastan lentämistä ja tunnetta uusiin seikkailuihin pääsemisestä. 

Matkakohteeksemme valikoitui Saariselkä Suomen pisimmän pulkkamäen vuoksi ja koska sinne oli saatavilla Finnair-plus palkintolentoja. Olimme ennen lentoa yhden yön Scandic Airport hotellissa, koska lentomme lähti aikaisin aamulla. Scandic Airport oli myös meille uusi tuttavuus ja hotelli oli erinomainen vaihtoehto sijainnin vuoksi. Hotellissa oli perhehuoneita, joihin mahtuu hyvin neljän hengen perhe ja hintakin oli edullinen Black Friday tarjouksesta ostamani hotellilahjakortin vuoksi. 

Saariselällä menimme lentokenttäbussilla lentokentältä hotellille. Matka sujui nopeasti ja kätevästi. Majoittauduimme Holiday Clubin Riekonraito nimisessä lomahuoneistossa. Huoneisto oli sopivan kokoinen meidän perheellemme ja muutenkin oikein hyvä, mutta pakko myöntää, että hinta-laatusuhde ei oikein kohtaa sesonkiaikana lapissa. Juuri ennen meidän lomaamme Saariselän ainoa kauppakeskus Kuukkeli paloi eikä Saariselällä ollut ollenkaan elintarvikekauppaa. Olin tilannut etukäteen Ivalon S-marketista ruuat meidän mökillemme ja ne toimitettiin meille sovitusti hotelliin kirjautumisen jälkeen. 

Kuukkelin jäänteet

Ensimmäisenä iltana söimme Ivalon S-marketin antimia loma-asunnossa.

Heti ensimmäisenä kokonaisena lomapäivänä lähdimme testaamaan Suomen pisintä pulkkamäkeä. Ostimme mäkeen kahden tunnin paketin, joka sisälsi hissilipun, pulkan vuokran ja kypärän. Omat laskettelulasit olisivat olleet ehdottomat, sillä niitä ei saanut vuokralle eikä ilman laseja nähnyt juuri mitään, kun lumi pöllysi pahimmissa mutkissa silmille. Pulkkamäki on noin 1,2 kilometriä pitkä ja aika haastava etenkin pienimmille laskijoille. Meidän 12-vuotias hurjapää laski vuorotellen isän ja siskon kanssa samassa pulkassa, sillä vauhti olisi ollut aivan liian hurjaa lasketella yksin. Minä jarruttelin niin paljon jaloilla, että kenkien pohjat irtosi. Mukava kokemus vaikka kengät hajosivat, silmät olivat täynnä lunta ja takapuoli kipeä töyssyistä. 

Yksi matkan kohokohdista oli myös lapin ruoka. Etenkin Olivia oli odottanut poronkäristyksen syömistä ja maku täytti odotukset. Olivia söi monta kertaa käristystä matkan aikana. Myös Samuel tykkäsi käristyksestä ja tyhjensi lautasen ennätyksellisen nopeasti ruuasta. Tomi söi mm. porohampparin ja minä herkullista rautua. Jälkiruokien ehdoton suosikki oli leipäjuusto. Ravintolassa syöminen oli valitettavasti todella kallista, etenkin kun olemme tottuneet mm. Thaimaan hintatasoon lomillamme. Emme kuitenkaan pihistelleet lomalla, vaan nautimme kaikista herkuista, joita oli tarjolla. 

Meillä ei ollut omia suksia mukana reissulla, koska meillä ei ollut tarkoituksena mennä hiihtämään. Sää oli kuitenkin upea ja aurinkoinen ja päätimme vuokrata murtomaahiihtosukset. Mitään pitkiä hiihtolenkkejä emme tehneet, vaan tyydyimme Saariselän lähiympäristöön. Kävimme mm. Kaunispään alhaalla ja Metsäbaarissa kaakaoilla ja silittelemässä koiria. Pientä epäonneakin oli matkassa, kun minulta katkesi suksisauva, mutta siitä selvittiin kahdenkymmenen euron setelillä. 

Minä en ollut ennen tätä vuotta nähnyt koskaan revontulia. Näin revontulet vähän ennen matkaa ensimmäisen kerran kodin lähellä Kouvolassa. Olin myös päättänyt, että näen revontulia myös Saariselällä. Kävimme joka ilta läheisellä Aurora päivätuvalla katselemassa, jos revontulia olisi taivaalla. Jokainen reissu oli turha, sillä taivas oli pilvinen lähes joka yö. Onneksi yhtenä iltana mökiltä ulos katsoessani näin pienet revontulet, joten toive revontulien näkemisestä täyttyi. 

Viimeisenä lomapäivänä lähdimme heti aamulla kävelemään Northern light villageen, koska olin lukenut, että siellä olisi mahdollisuus nähdä poroja. Huhut pitivät paikkansa ja pääsimme ihastelemaan poroja lähietäisyydeltä. Vietimme melko pitkän ajan ihaillen näitä kavereita. Kylläpä ne olivatkin mukavia. Ennen kotimatkaa kävimme vielä uimassa Holiday Club Saariselän kylpylässä. Kylpylä oli melko pieni, mutta ihan mukava ajanviete illan lentoa odotellessa. Matka lentokentälle sujui taas kätevästi bussilla. Saariselältä lähti mukaan kotiin lasten ostamia matkamuistoja ja mukava kokemus Suomen lapista. Matka oli tosi mukava ja nautimme joka hetkestä. Mitään sen suurempaa tarvetta palata uudelleen lappiin ei meille tullut, mutta kokemuksena reissu oli antoisa. 

Kesälomareissu Viroon ja piipahdus Latvian puolella

 Olen aiemminkin jo kirjoitellut, että minua vaivaa matkailuriippuvuus. Vuosi 2020 on tässä suhteessa ollut minulle ja monelle muulle samasta vaivasta kärsivälle melkoinen koettelemus. Meillä oli varattuna lennot Bangkokiin heti koulujen kesäloman alkuun ja olin suunnitellut unelmien loman Mae Phimiin, Koh Samuille ja Koh Taolle. Matka peruuntui koronan takia ja kesäloma alkoi melko apeissa tunnelmissa. Mietin monta kertaa, että minulla ei ole mitään syytä olla surullinen, sillä olemme terveitä, meillä on töitä, oma koti ja kaikista tärkeimmän asiat ovat tässä aivan lähellä eikä niitä saavuttaakseen tarvitse lentää vähintään kymmentä tuntia. Olen nimittäin pitänyt rajana, että lomafiiliksen saavuttaa vasta kymmenen tunnin lentämisen jälkeen. Nyt meillä oli aivan erilainen loma, jonka vietimme lähes kokonaan kotona. Juhannuksena meillä oli alunperin tarkoitus snorklailla Thaimaan lämpimissä merissä ja tänä vuonna se vaihtui kotipihan paljuun. Kesäloman kruunasi kuitenkin hyvin ajoitettu Viron reissu heinäkuun puoliväliin, juuri kun koronatilanne oli hetkeksi parantunut huomattavasti. 

Suunnittelin Viron reissun tarkasti etukäteen ja reissu toteutettiinkin lopulta aivan suunnitelman mukaan. Matkareittimme oli Tallinna-Laulasmaa-Haapsalu-Pärnu- Ainazi/Lativia-Tallinna/Pirita ja kotiin. Joka päivälle oli myös suunniteltu lomaohjelmaksi frisbeegolfia. Lähdimme matkalle oman perheeni, vanhempieni ja mieheni veljen Esan kanssa. Meillä oli vuokrattuna iso pakettiauto, johon mahduimme kaikki hyvin istumaan ja tavaroillekin jäi mukava tila auton peräosaan. Auto oli ikivanha, mutta onneksi se toimi moitteetta koko matkan. Ylitimme Suomenlahden Eckerö Linen laivalla, joka lähti Länsiterminaalista. Matka meni nopeasti ja Tallinnasta suuntasimme Prisman kautta ensimmäiseen kohteeseemme, joka oli Laulasmaa ja siellä Hestia hotelli. Hotelli- ja kohdevalinta osui nappiin. Hotellin pihalla oli kiva frisbeegolfrata, jonka Tomi, Esa ja lapset kiersivät pariin kertaan. Hotelli sijaitsi meren rannalla ja maisemat oli upeita. Hotellin yhteydessä oli myös kylpylä ja siellä oli altaiden lisäksi monta kivaa saunaa. Suosikiksemme tuli suolasauna, jossa suolaa sai valella keholle isoista tynnyreistä ja iho oli ihanan pehmeä ja sileä saunomisen jälkeen. Illalla söimme hotellin ulkoravintolassa ja kävimme hotellin lähellä olevassa kaupassa ostoksilla. Tykkäsin hotellista niin paljon, että sinne voisi mennä uudelleenkin. 

Ennen Laulasmaata pysähdyimme katselemaan maisemia

Hotelli Hestia Laulasmaa

Hotellilla oli hyvät piha-alueet ulkoiluun

Hotellin ravintolan hampurilaisannos oli maistuva

Piha-alueella oli tekemistä lapsille

Frisbeegolfia

Hestia Laulasmaan pihaa

Meille sattui mukavat ilmat koko matkan ajaksi

Hotellin rannalla oli myös vesiurheilukeskus

Ensimmäisen hotelliyön jälkeen suuntasimme katselemaan nähtävyyksiä Paldinskiin. Kaupungista tekee mielenkiintoisen sen historia, sillä Paldinskissa toimi neuvostoaikana sotilastukikohta ja se oli ns. suljettu kaupunki. Paldinskissa sijaitsee myös upea majakka ja maisemat merelle ovat sanoin kuvaamattomia rannan valtavien kalliojyrkänteiden vuoksi. 

Paldinskin majakka

Erikoisia kalliorantoja

Paldinskin kierroksen jälkeen suuntasimme Paliveren frisbeegolfradalle. Radalla on 18 koria ja rata sijaitsi aika syrjässä kaikesta, jonkun (talvi)urheilukeskuksen yhteydessä. Ensimmäinen väylä kulki laskettelurinnettä alas ja tarjosi pientä vaihtelua metsäväylille. En katsonut kuinka kauan koko radan pelaamiseen meni aikaa, mutta veikkaisin reilua kahta tuntia. Radalla ei ollut ollenkaan ruuhkia ja suosittelen sitä lämpimästi frisbeegolfiin hurahtaneille. Itse en ole siihen hurahtanut ja roolini onkin yleensä toimia caddiena. 

Palivere discgolf

Samuelin tyylinäyte

Haikaranpesiä näkyi teiden varsilla 

Frisbeegolfin pelaamisen jälkeen suuntasimme Haapsaluun ja siellä Hotelli Promenaadiin. Hotelli sijaitsee meren rannalla ja on melko iäkäs, mutta oikein hyvä meidän tarpeisiimme. Saimme hotellilta kolme ensimmäisen kerroksen huonetta, jotka olivat vierekkäin ja niistä oli terassit merelle. Hotellin ravintola oli suljettu, joten suuntasimme syömään Haapsalun keskustaan. Syömisen jälkeen menimme katsomaan Haapsalun nähtävyyksiä, joista tärkeimmät varmasti rautatieasema ja lentokonebunkkerit. Näillähän on myös molemmilla mielenkiintoinen historia, sillä Venäjän keisari aikoinaan avusti rautatien/aseman rakennusideaa, sillä Haapsalu oli tärkeä lomailupaikka tsaarien keskuudessa. Lukuisat lentokonebunkkerit ovat myös neuvostoaikaisia rakennelmia ja sinne menoon tarvittaisiin kai lupa, mutta me turisteina mentiin paikalle omin neuvoin. Illalla varasimme hotellin saunatilat ja saunoimme ja istuskelimme porealtaassa aikamme kuluksi. Aamiainen oli hotellin ravintolassa, jossa oli myös ulkopöytiä. Sain pienen Thaimaa fiiliksen aikaan, kun oikein pinnistelin. 

Viron rauniolinnoja

Lentokonebunkkereiden koristeluja

Yksi lukuisista lentokonebunkkereista

Haapsalun aseman junavanhuksia

Haapsalun vanhan aseman asemalaituri

Iltajuomat Hotelli Promenaadin terassilla Haapsalussa

Värikäs auringonlasku

Mukava herätä kun aurinko paistaa ja merituuli vilvoittaa

Haapsalun jälkeen suuntasimme kohti Pärnua ja ensimmäinen etappimme oli frisbeegolrata Valgerannassa. Valgerannassa on iso ulkoilukeskus, jossa on upea uimaranta palveluineen, kiipeilypuisto, ravintoloita ja tietysti upea frisbeegolfrata merenrantamaisemissa. Olivia suuntasi Valgerannassa mummon ja vaarin kanssa ravintolaan syömään ja minä menin miesten caddieksi frisbeegolfradalle. Pelattuamme pari väylää minä sain soiton Haapsalun hotellista, että mummon ja vaarin passit olivat jääneet sinne. Eihän siinä auttanut muu kuin soittaa mummolle ja vaarille, että heidän on lähdettävä hakemaan passit 150 kilometrin päästä Haapsalusta. Heidän hakiessa passeja miehet kiersivät frisbeegolfradan läpi ja ehdimme syödä erittäin hyvät ruuat ravintolassa. Esa uskalsi myös käydä uimassa viileässä meressä. Tämän jälkeen kävelimme autojen parkkialueelle ja mummo ja vaari tulivatkin jo Haapsalusta juuri sopivasti. Valgerannasta suuntasimme noin 10 kilometrin päähän Pärnuun ja Vesiroos hotelliin. Hotellilla oli myös uima-allas, mutta minä Thaimaan reiluun 30 asteiseen uimaveteen tottunut en uskaltanut mennä uimaan viileään allasveteen. Hotelli sijaitsi aivan Pärnun keskustan tuntumassa. Kävimme syömässä läheisessä ravintolassa ja kävimme illan päätteeksi keskustassa katselemassa tunnelmia. 

Valgerannan frisbeegolfrata

Samuel ja Esa kävivät rohkeina uimassa

Pääsisinpä lentämään

Keskusta oli lyhyen matkan päässä hotellilta

Pärnun keskustassa oli hiljaista ja rauhallista

Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamupalan jälkeen jälleen frisbeegolfradalle. Tomi, Esa ja Samuel menivät pelaamaan Joekäärun radan Pärnussa. Kierroksen jälkeen radalta tuli vähän turhautuneita pelaajia, sillä rata oli ollut pusikkoinen ja ilmakin oli aika kuuma. Minä, Olivia, mummo ja vaari kiertelimme muiden pelatessa läheisen ostoskeskuksen kauppoja ja teimme pieniä, mutta hyviä ostoksia. Peli ja ostosreissun jälkeen suuntasimme kohti Latviaa ja Ainazin kylää. Ajomatkaa Pärnusta Ainaziin on vain 65 kilometriä ja se sujui nopeasti. Alkumatkan menimme Via Balticaa pitkin ja matkan puolivälissä siirryimme rantatielle. Matkalla oli mukava katsella kauniita maisemia ja ihmisten hyvin hoidettuja pihoja.  Löysimme nopeasti hotellillemme, joka sijaitsi aivan Viron ja Lativan rajalla. Hotelli Helmi oli upea, viihtyisä, edullinen ja aivan nimensä veroinen. Sisäänkirjautumisen yhteydessä meille kerrottiin, että saamme myös maksuttoman aamiaisen seuraavana aamuna. Mukava yllätys. Hotelliin majoittumisen jälkeen tutustuimme Viron ja Latvian välillä olevaan Ainazi Pieriin, joka on 480 metriä pitkä 20-luvulla rakennettu aallonmurtaja/kivirakennelma.  Kävimme myös Super Alkossa ja Alko 1000 -kaupoissa ostoksilla sekä syömässä läheisessä Salatsin kaupungissa. 

Matkalla Ainaziin

Viihtyisä hotelli Helmi, meidän iso huone oli erkkeri-ikkunoiden kohdalla. 

Hiekkataidetta Salatsissa 

Kiva ravintola Salatsissa Latviassa

Latviassa oli hyvää ruokaa

Latvian rantaa

Kävelimme lähes 500m kivistä tietä meren rannalle

Nautittuamme makoisan aamiaisen Larviassa Helmi hotellissa, lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa ja Piritaa, jossa seuraava hotellimme sijaitsi. Ajoimme matkan Via Baltican hyväkuntoista tietä pitkin. Pysähdyimme pari kertaa matkan varrella, mutta olimme silti hyvissä ajoin Tallinnassa. Hotelliksi olin valkoinut Pirita Span, joka on rakennettu aikanaan Olympialaisia varten, mutta se on lähiaikoina kunnostettu. Huoneet olivat hyvässä kunnossa ja hintaan sisältyi uimahallin käyttö sekä aamiainen. Hinta oli naurettavan halpa. Tännekin voisin mennä uudelleen. Majoittumisen jälkeen lähdimme syömään Viimsin puolelle ja Tomi ja Esa menivät pelaamaan frisbeegolfia läheiselle Maarjamäen radalle. Rata sijaitsi kuitenkin niin lähellä lähiöitä, että siellä oli tehty ilkivaltaa ja rata vaikutti aika töhryiseltä. Miesten pelatessa minä, Samuel ja Olivia kävimme Tallinnan teletornilla, mutta päädyimme ihailemaan sitä vain alhaalta päin. Illalla syömisten ja uimisten jälkeen kävimme vielä uimassa hotellin altaassa ja saunomassa. 

Söin Pavlovaa jälkkäriksi, tosi hyvää

Poke Bowl, oli myös hyvää

Teletornin sisäänkäynti

Lähtöpäivänä söimme tukevan aamiaisen Pirita Spa hotellilla ja lähdimme viimehetken ostoksille Tallinnaan. Kävimme sataman kaupoissa ja eräällä vähän kauempana sijaitsevalla torilla, josta Esa mm. osti juustoja kotiin tuliaisiksi. Kotimatkan lahden yli teimme Eckerö Linen rahtialuksella, joka lähti Muugan satamasta ja tuli Suomeen Vuosaaren satamaan. Tämä reitti olisi hyvä, jos haluaa välttää kaupungeissa ajamista. Itse laiva oli vähän tunkkainen ja siellä ei ollut juurikaan palveluita, mutta meidän tarpeisiin se sopi oikein hyvin. Koko matka oli onnistunut ja se oli kivaa vaihtelua arkeen ja kotitöihin. Muita reissuja emme juurikaan tehneet koko kesänä minun ja lasten Muumimaailman matkaa lukuun ottamatta. Thaimaan lentomme on siirretty ensi kesään, samoin talon vuokraus Mae Phimissä. Saa nähdä pääsemmekö sinne silloinkaan. Syyslomalla teemme pienen Suomen kiertueen frisbeegolfin merkeissä. Suunnitelmissa olisi kirjoitella siitäkin pieni blogikirjoitus, ettei ihan kokonaan unohdu tämä matkablogini vaikka nämä "kunnon" matkat ovatkin nyt jäissä.