Kiinan maa on nyt sitten jäänyt taakse ja olemme lentokoneessa jossain Venäjän yläpuolella. Aikainen lähtömme hotellilta sujui hyvin. Heräsin kello 5.45 ja Tomi vähän sen jälkeen. Pikainen suihku, loput pakkaukset ja lasten herätys. Molemmat lapset heräsivät pirteinä, reippaina ja hyväntuulisina kun tiesivät minne olemme lähdössä. Tomi käväisi pikaisesti aamupalalla ja ehdimme aikataulumme mukaan noin kello 6.45 uloskirjautumaan hotellista. Kuskimme olikin jo odottamassa meitä respassa ja pikaisen uloskirjautumisen jälkeen lähdimme kohti lentokenttää. Matkalla kentälle kuski antoi minulle puhelimensa ja puhelimen päässä oli virkailija hotellin respasta joka kyseli kumpaan lentoterminaaliin olemme menossa eli maan sisäiseen vai kansainväliseen. Ihme että kuski ei tiennyt, sillä samaa asiaa kysyttiin respasta jo eilen eli tieto oli jäänyt jonnekin matkalle. Kansainvälinen terminaali oli pieni eikä sieltä kai ollut muita lentoja lähdössä kuin Finnairin lento Helsinkiin. Lentokenttämuodollisuudet sujuivat muuten nopeasti ja hyvin, mutta Samuel jämähti jälleen turvatarkastukseen eikä uskaltanut mennä siitä läpi kävellen. Virkailijoilla oli taas mustat vaatteet ja se pelotti Samuelia. Sain onneksi luvan kantaa Samuelin metallinpaljastimen läpi sylissäni ja Samuel tarkastettiin myös siten että hän sai olla sylissäni. Tarkastusten jälkeen käväisimme lentokentällä aamukahvilla ja verovapaassa myymälässä ostamassa pieniä herkkuja kotiin viemiseksi. Meille jäi aika paljon yuaneita jäljelle, mutta päätimme säästää ne seuraavaa Kiinan matkaa varten. Luulisin, että ainakin parin vuoden sisällä palaamme tänne. Kohdetta emme ole suunnitelleet, mutta Xian kiinnostaisi kovasti ja siellä voisi samalla käydä tapaamassa kummityttöämme. Samoin olisi mukava käydä uudelleen Pekingissä ja viedä lapset Kiinan muurille ja kyllä etelä-Kiinakin kiinnostaisi. Aika näyttää.
Olemme lentäneet kohta kolmisen tuntia. Samuel nukkuu ja Olivia touhuaa jotain Tomin kanssa. Söimme juuri tukevan lounaan ja sain kovasti kaipaamani punaviinilasilliset. Olen tainnut muutaman kerran tässä blogissa mainita miten paljon nautin siitä kun saan istua kaikessa rauhassa lentokoneessa ja juoda pari lasillista punaviiniä. Onneksi olin tilannut lapsille lastenateriat, sillä normaali ruoka oli niin mausteista että se ei olisi maistunut kummallekaan lapselle. Lastenateria oli tällä kertaa spaghettia ja jauhelihakastiketta. Ruokailuhetki viinin kera on minusta kaikista paras hetki lentomatkalla vaikka minusta on kyllä muutenkin mukava matkustaa lentokoneella. Koneessa istumiseen liittyy aina joku mukava juttu, sillä silloin olen joko menossa kohti uusia seikkailuja tai palaamassa kotiin monta muistoa mukanani. Kaikista tärkeimmät muistot joiden kanssa olemme palanneet kotiin ovat nämä rakkaat lapsemme, mutta silti olen jokaisesta matkasta nauttinut. Tämä matkailuhulluus on vaivannut minua ihan lapsesta asti eikä sille näy parannusta. Kaikista parasta on kun on lähdössä seuraavalle reissulle ja uusi on jo tiedossa. Nytkin tiedän, että pääsemme joulukuussa seuraavan kerran reissuun ja kohti samaa mannerta mutta sillä kertaa Thaimaata. Tämän Kiinan matkan jälkipyykki kestää varmasti aika pitkään. Olen luvannut Olivialle, että teemme matkasta valokuvakirjan ja suunnittelemme siitä juuri sellaisen kuin hän haluaa. Lisäksi olemme menossa elokuussa kertomaan Kiina 2013 tapahtumaan Tampereelle tästä matkastamme. Kun olemme saaneet nämä asiat ja mielemme järjestykseen kaiken kokemamme jäljiltä alkaa syksy kouluineen, minun opiskeluineen ja muine arkirutiineineen. Uskoisin syksyn kuitenkin sujahtavan ihan hetkessä ja sitten olemmekin jo taas lentokoneessa matkalla Thaimaahan.
Lopuksi taas kiitokset kaikille meidän matkassamme reissanneille ja ajatuksissa mukana olleille. Kuten aina olen huomannut tälläkin kertaa teksteissäni lukuisia virheitä mutta en ole päässyt korjailemaan niitä koska Kiinassa ei pääse blogiin. Jos jaksan ja viitsin niin korjailen niitä kotona. Loppuun vielä pienet hehkutukset, sillä tämä matka oli aivan ihana ja kertakaikkisen onnistunut. Kiitos siitä kuuluu rakkaalle perheelleni, matkakumppaneille sekä myös Kiinan viranomaisille ja lastenkodin väelle että he antoivat meille luvan vierailla lastenkodeissa!
