Omatoimimatka vai valmismatka?

Pyöräretkellä Thaimaassa ensimmäistä, mutta ei viimeistä kertaa...

Sain vihdoin laskeskeltua tämän edellisen reissumme kustannuksia. Olemme hylänneet jo aikoja sitten matkatoimistojen valmismatkat ja syy löytyy siihen alla olevista laskelmista. Kaksi valmismatkatoimistoa olisi tehnyt kahden viikon matkoja Methavalai hotelliin joten käytän sitä vertailuna. Toisen matkatoimiston matkan lähtöpäivä olisi ollut sama kuin meillä ja kahden viikon matka perheeltämme olisi maksanut aika tasan 7000€ (14yötä hotellissa). Toisen matkatoimiston lähtöpäivä olisi ollut myös saman viikonlopun aikana ja hintaa olisi tullut noin 6500€ (13 yötä hotellissa) mutta huomasin että kahden viikon matka olisi ollut yhden yön lyhyempi kuin toisella matkatoimistolla enkä ole varma sisälsikö hinta lentomatkan aterioita tai lentokenttäkuljetuksia.

Meidän matkamme (17 yötä) tuli maksamaan kaikkiaan 4788€

Jakaantuen seuraavasti:
Kuljetukset:
Bangkok-Cha-Am 3000thb
Cha-Am-Dolphin Bay 1000thb
Dolphin Bay-Bangkok 1550thb
Bangkok-Suvarnabhumi 1200thb

Kuljetuksissa olisi voinut säästää paljonkin jos käyttäisi julkisia kulkuneuvoja, mutta lasten kanssa matkustettaessa oma pikkubussi oli ihanteellinen. Lapset sai rauhassa pötkötellä pituullaan penkeillä ja nukkua. Iso plussa verrattuna valmismatkojen linja-automatkoihin.

Hotellit:
Methavalai (uima-allashuone)  7 yötä 602 €
Dolphin Bay (joulu) 5yötä 262€
Evergreen (junior suite) 313€

Suorat Finnairin lennot HKI-BKK: 3457€

Paikallisia tapoja...

Kotona

Kotona ollaan ja reissu on takana. Tasan 20 tuntia kestänyt kotimatkamme alkoi tiistaina 31.12.2013 kello 7.00 kun pikkubussimme tuli hakemaan meitä lentokentälle. Heräsimme aamulla kello 6.00, kävin suihkussa ja laitoimme viimeiset kamat kasaan. Emme ehtineet käydä aamiaisella hotellilla eikä se haitannut koska olimme menossa lentokentällä loungeen. Matka lentokentälle kesti tasan puoli tuntia. Kentällä ei ollut jonoja lähtöselvitykseen ja turvatarkastus sujui taas erittäin nopeasti premiun linea pitkin jonne meidät lapsiperheenä ohjattiin. Lentomme oli kaksi tuntia myöhässä ja vaikka viivytys pidensi ennestään pitkää matkaamme niin sillä oli hyväkin puoli sillä lentokoneessa oli paljon tyhjiä paikkoja koska jatkolennoille menijät lähtivät toisella Finskin koneella Suomeen. Finnairillahan oli kolme lentoa joulun aikaan Suomeen ja meidän lentomme piti olla se keskimmäinen, mutta teknisen vian takia pääsimme lähtemään vasta viimeisenä näistä lennoista. 

Lentomatka tuntui poikkeuksellisesti puuduttavan pitkältä. Tähän vaikutti varmasti kahden tunnin myöhästyminen ja odottelu lähtöportilla, mutta myös se että lento kesti tasan kaksi tuntia menomatkaa kauemmin. Koska koneessa oli tyhjiä paikkoja Samuel sai nukuttua pitkällään päiväunet ja myös Olivia ja Tomi saivat istua tyhjä paikka vierellä. Lapset ottivat matkanvarrella kahdet päiväunet ja heräsivät toisilta unilta kun laskeuduimme Helsinkiin. Nyt totuttelemme taas aika huonolla menestyksellä Suomen aikaan. Eilen heräsin kello 2.00 yöllä ja tänään kello 3.00 eivätkä lapsetkaan kovin paljon pidempään nukkuneet. Ihanaa kuitenkin kun saimme taas lomailla Thaimaassa. Samuel on tänään kysynyt monta kertaa koska tulee päivä. Onhan se outoa kun on päivittäin nauttinut auringonpaisteesta eikä aurinkoa ole näkynyt vielä kertaakaan täällä Suomessa näiden parin päivän aikana.

Tähän loppuun ajattelin vielä kirjoitella muutaman sanan hotelleistamme Thaimaassa. Cha Amin Methavalai oli meille tosiaan ennestään tuttu ja tiesimme minne olemme menossa. Tykkäsimme edelleen hotellista ja voisimme mennä sinne kolmannenkin kerran. Uima-allashuoneen varaus meni vähän hukkaan eikä se vastannut tarkoitusta koska altaan vesi oli niin viileää ettemme juurikaan uineet siinä altaassa. Edellisellä kerralla maaliskuussa altaan vesi oli paljon lämpimämpää ja jos menisimme uudelleen hotellin lämpimämpänä aikana voisin varata uudelleen allashuoneen. Toisaalta tykkään maantasalla olevista huoneista kun ei tarvitse kulkea hississä rattaiden kanssa, joten valinta meni sen puolesta ihan nappiin. Methavalai hotelli oli Olivian suosikki tällä reissulla. Ison altaan vesi oli suht lämmintä ja aamupala oli Olivian mieleinen.

Dolphin Bay resort oli meille pettymys kuten olen kirjoitellut aiemminkin. Olin lukenut tripadvisorista kävijöiden kommentteja ja ne ovat olleet poikkeuksetta erittäin positiivisia lukuun ottamatta paria negatiivista kommenttia jotka koskivat hotellin henkilökuntaa mutta nämä kommentit on jostain syystä poistettu tripadvisorista. Dolphin bay resort on valittu tripadvisorissa Thaimaan kuudenneksi ystävälliseksi lapsiperhehotelliksi. Olihan se lapsiystävällinen palveluiden suhteen, mutta henkilökunta oli poikkeuksellisen nuivaa ja lähes epäystävällistä. Samuel ei tähän kiinnittänyt huomiota ja Dolphin bay resort oli Samuelin suosikki tällä reissulla. Minusta hotellin hinta-laatusuhde ei ollut kohdallaan. Hintaan tosin vaikutti joulun aika. Huippusesongin ulkopuolella hinnat ovat edullisempia.

Dolphin bayn kanssa samaa hintaluokkaa oleva Evergreen place hotellimme Bangkokissa sen sijaan oli mielestämme hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä. Pitää tietysti ottaa huomioon että Bangkokin hotellitarjonta on laaja ja kilpailu kovaa. Huoneemme oli iso, henkilökunta erittäin ystävällistä, aamiainen hyvä ja mikä parasta sijainti oli täydellinen lähes sky train aseman yhteydessä, 5min kävelymatkan päässä MBK:sta ja muista läheisistä ostoskeskuksista. Uskon että menemme hotelliin uudelleenkin. Hotelli oli myös muiden suomalaisten suosiossa ja tapasimme hotellissa useita suomalaisia. Evergreen hotelli oli sekä minun että Tomin mieleen. Erillinen makuuhuone oli aika kiva bonus tämän matkan viimeisessä hotellissa. Tässä muutamia kuvia Evergreenin allasalueesta ja sotkuisesta huoneestamme.

Samuel otti lentokoneessa parit päiväunet tai oikeastaan toiset unet taisi olla jo osa yöunia. Laskeuduimme Helsinkiin pari tuntia myöhässä aikataulusta uudenvuoden rakettien loistaessa taivaalla. Matkatavaroiden suhteen meillä jäi vielä vähän säädettävää seuraavaa matkaa varten. Minulla on laadittuna runko jonka mukaan pakkaamme aina tavarat lomamatkoja varten. Tällä matkalla meillä oli mukana liian vähän lämpimiä vaatteita. Pitkähihaisia vaatteita olisi voinut olla toiset mukana ja tavallisia kesävaatteita enemmän. Nyt olin ottanut mukaan hihattomia ns. hellevaatteita, mutta tavalliset t-paidat ja capri malliset housut olisi ollut vähän hellevaatteita lämpimämpiä. Kenkiä meillä oli liikaa mukana sekä uimaleluja joiden käyttö jäi vähiin viileähköjen uimavesien vuoksi. Aurinkorasvojenkin käyttö jäi melko vähäiseksi ja osan jätimme Thaimaahan ja osan raahasimme kotiin. Tällä matkalla meillä oli ensimmäistä kertaa mukana Samuelin matkasänky joka näkyy tuossa ylläolevassa kuvassa. Sängyn mukaan ottaminen oli hyvä idea eli sänky varmasti lähtee muokaan myös seuraavalle reissulle. Nyt olemme jo kotona ja minä haaveilen uusista matkoista. Kyllä, minulla on matkailuaddiktio...

Ancient City

Hotellin kone nayttaa lataavan kuviani tanne blogiin, mutta en paase lisailemaan niita vanhoihin teksteihin. Tassa taman paivan blogin paivitykset kuvien muodossa. Olimme tanaan Ancient cityssa eli Muang Boranissa paikallisella kielella sanottuna. Paikka oli aivan kasittamattoman hieno ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Alue on niin suuri, etta vuokrasimme golfauton jolla kiertelimme paikkoja. Lapset vasahtivat vaikka ei tarvinnut kavella suuria matkoja ja molemmat nukkuivat taksimatkan takaisin hotellille. Kirjoitus on taas tallaista siansaksaa kun koneessa ei ole suomalaisia aakkosia.

Lisäilen vielä täältä kotoa sen, että olin lukenut jo etukäteen tripadvisorin palautteista Ancient cityn olevan edullinen paikka. Matkamuistot olivat siellä paljon edullisempia kuin Bangkokissa ja kauppakojuja oli melko paljon. Myös ravintola oli edullinen. Ostimme kaksi jäätelötuuttia, yhden Magnum puikon, mehujään, vesipullon ja ison annoksen paistettua riisiä kanalla jonka Olivia ja Samuel söivät puoliksi. Koko tämän satsin hinnaksi tuli 120thb eli vajaa kolme euroa.

Laitan täältä kotoa vielä muutaman kuvan Madame Tussaudsin vahakabinetista missä Olivia ja Tomi kävivät illalla. Suunnittelimme että olisimme menneet sinne koko perhe, mutta Samuel pelkäsi jo kabinetin ulkopuolella olevaa nukkea ja halusi heti pois koko kerroksesta joten jätimme käynnin väliin. Olivia ja Tomi olivat kabinetissa lähes sen sulkemisaikaan asti ja minä istuskelin Samuelin kanssa herkuttelemassa Starbucks kahvilassa. Kabinettikäynnin jälkeen palasimme hotellille ja aloitimme armottoman tavaroiden pakkailemisen seuraavan päivän kotimatkaa varten.

Jim Thompsonin talo

29.12.2013 Heräsin tänään aamulla kello 7.03 ja mieleeni tuli heti, että muu porukkamme oli jo luultavasti lähtenyt kohti lentokenttää ja Suomea. Samuel heräsi melko pian jälkeeni ja Olivia joskus kahdeksan aikaan. Meillä ei ollut vielä päivän ohjelma selvillä aamupalalle lähtiessä ja mielessä oli muutama vaihtoehto. Keskustelujen jälkeen vaihtoehtoina oli enää Suuri palatsi ja Jim Thompsonin talo. China Towniinkin olisi tehnyt taas mieli, mutta olemme käyneet siellä joka kerta Bangkokissa ollessa, viimeksi tämän vuoden maaliskuussa joten päätimme säästää sinne menon seuraavaan kertaan. Näin voi myös välttää matkatavaroiden pakkausongelmia kun ei tule hankittua sieltä krääsää kotiin viemiseksi. Päätimme myös vielä kerran siirtää suureen palatsiinkin menoa ja valitsimme päivän kohteeksi Jim Thompsonin talon joka sijaitsee lähes kivenheiton päässä hotelliltamme. Ennen lähtöä kävimme vielä pelaamassa kuntosalilla erän pöytäjalista. Kuntosali näyttää erittäin hyvältä jos olisi sellaiselle tarvetta. Tilat muodostuu kolmesta eri salista. Yhdessä on kuntopyöriä, juoksumattoja ja crosstrainereita, yhdessä varsinaiset voimailulaitteet ja yksi toimii tanssisalina.

Pöytäjalisottelun jälkeen lähdimme siis kävelemään kohti Jim Thomsonin taloa. Menimme talolle hotellimme vieressä olevan klongin reunaa pitkin. Näimme matkalla pari klongitaksia ja Samuel hihkui innoissaan niiden mennessä ohi ja nostattaessa isot aallot. Olemme Tomin kanssa matkustaneet kahdestaan näillä klongitakseilla, mutta lasten kanssa niihin meno olisi hankalaa. Jokiveneisiin meni on onnistunut ihan hyvin, mutta nämä klongeilla liikkuvat veneet ovat matalampia ja niihin olisi ehkä aika vaikea kivuta rattaiden kanssa vaikka olemme kyllä erittäin taitavia liikkumaan rattailla paikassa jos toisessa. Rattaat ovat kuuluneet vakiona matkatavaroihimme jo yli kahdeksan vuoden ajan ja tuntuu oudolta ajatella että joudumme hylkäämään ne jossain vaiheessa. Jim Thompsonin talolle oli sadan bahtin pääsymaksu. Lapset pääsivät ilmaiseksi sisään. Sisäänpääsyyn kuului 45 min pituinen opastettu kiertokävely talossa. Jouduimme odottelemaan kävelylle pääsyä reilun puoli tuntia jonka käytimme kiertelemällä talon puistossa ja ihastelemalla kala-altaassa asuvaa kilpikonnaa. Jim Thomsoniin ja hänen elämäänsä liittyy mielenkiintoisia tarinoita joita opas kertoi meille kierroksen aikana. Yritin kääntää tarinoita Olivialla kierroksen aikana, mutta minullakin oli vaikeuksia saada selvää oppaan thailaisittain puhutusta englannista. Enimmäkseen opas kertoi talosta ja siitä miten thaimaassa yleensä asutaan. Hän kertoi mm. sen, että WC:t sijaitsevat usein erillään talosta ja että nykyäänkin monet (kuten hän itse) nukkuvat lattialla. Sänkyjä käytetään päiväsaikaan istumiseen. Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että kodeissa ei saa säilyttää rikkinäisiä esineitä koska ne tuovat huonoa onnea. Vierailu talossa oli ihan hauska kokemus ja mukavaa vaihtelua shoppailulle.

Talovierailun jälkeen lapset olivat nälkäisiä ja menimme hotellimme omaan ravintolaan lounaalle. Ravintolassa oli lisäksemme yksi suomalaisperhe ja muutamia muitakin ihmisiä. Tämä hotelli näyttää olevan suomalaisten suosiossa, sillä täällä kuullut enemmän kuin missään muualla loman aikana suomen kieltä. Dolphin bayssahan sitä ei kuulunut kertaakaan viiden vuorokauden aikana lukuun ottamatta meidän seuruetta. Ruokailun jälkeen menimme huoneeseen viemään Samuelia päikkäreille. Uima-allasalue näytti houkuttelevalta, mutta päätin ottaa itsekin pienet torkut että jaksaisimme lähteä iltapäivällä vielä kaupoille. Sampan herättyä lähdimmekin kävelemään BigC:lle päin tekemään muutamia ruokaostoksia. Ostin myös muutaman ison paketin desinfioivia kosteuspyyhkeitä kotiin viemisiksi. Ne ovat ihan ehdottomia täällä reissussa mutta käteviä myös kotimaassa näiden lasten kanssa. Samuel on nopeiden sormiensa kanssa kaikissa mahdollisissa paikoissa aina kun silmä välttää ja on hyvä kun voi desinfioida käsiä ennen ruokailuja etenkin jos sormilla on aiemmin tutkittu esim. kauppakeskuksen roskiksia tai kontattu lattialla.

BigC:n jälkeen lähdimme kävelemään MBK:lle. Matka sujui todella hitaasti sillä kaduilla on valtava ruuhka. Kapeat jalkakäytävät ovat täynnä myyntikojuja ja rattaiden kanssa oli lähes mahdoton päästä eteenpäin. Lopulta annoimme periksi ja menimme tien reunaan kävelemään. Tuktuk ja taksikuskit tarjoilivat meille kyytiä ohi mennessään, mutta kävelimme määrätietoisesti MBK:hon. Sinne saavuttuamme lapset olivat nälkäisiä ja janoisia ja menimme heti syömään. Ruokapaikaksi valikoitui Pizza company. Samuel valitsi itselleen taas lastenaterian jota myydään alle 120 cm pitkille lapsille. Annos on valtava ja olen aina ihmetellyt onko joku alle 120 senttinen joskus syönyt sen kokonaan. Annokseen kuului ranskalaiset perunat, sipulirenkaita, spaghettia ja makkarakastiketta sekä appelsiinimehu. Samuelin syömisen jälkeen annos näyttää siltä kuin siihen ei olisi juuri koskettukaan vaikka kyllä hän sillä vatsansa täytti. Olivia tilasi suosikkinsa eli tonnikalapizzan ja me Tomin kanssa veggiepizzan juustotäytteisillä reunoilla, nam. Syömisen jälkeen ajattelimme lähteä ostoksille, mutta ostoskeskus olikin menossa jo kiinni.

Olemme lähdössä huomenna aamulla Ancient cityyn emmekä tiedä mihin aikaan palaamme hotellille. Jos paluu menee myöhäiseksi emme ehdi enää shoppailemaan ja meidän on tyydyttävä siihen mitä meillä on vaikka muutamat jutut olisi pitänyt kyllä vielä hankkia. Pitää katsoa tilannetta huomenna reissun jälkeen. Tämä meidän iltakävely oli tänäänkin aika rankka. Ilman rattaita emme olisi voineet tehdä näin pitkää reissua. Olivia ja Samuel istuivat molemmat rattaissa suurimman osan matkaa. Kyllä siinä on paikallisilla katselemista kun molemmat istuvat rattaissa ja me puskemme vankkuria eteenpäin. Olen tainnut aiemminkin kehua näitä meidän Peg peregon pliko rattaita miten hyvin ne ovat kestäneet. Tänäänkin niiden päällä oli painoa lähes 50kg lasten ja ostosten kanssa ja kuljimme epätasaisia kivetyksiä jne. ja rattaat vaan kestää. Jos ne hajoaa vaikka huomenna niin minua ei harmita yhtään sillä niin hyvin ne ovat meitä palvelleet monilla reissuillamme ja nyt nukkumaan, huh...

Markkinoita ja hulinaa

Tämä Bangkokin lomailu on niin rankkaa, etten jaksanut eilenkään kirjoitella blogia illalla. Kävimme eilen Annen kanssa aamulla Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla kahdestaan. Tästä meidän hotellilta on kätevä mennä sinne ilmajunalla sillä hotellihan on tässä ilmajuna-aseman vieressä ja Chatuchak sijaitsee vain muutaman pysäkin päässä. Perillä Chatuchakissa oli taas valtavan ruuhkaisaa. Monet muutkin ovat huomanneet, että sinne kannattaa mennä ilmajunalla. Kiertelimme Annen kanssa aluetta ristiin ja rastiin. Meillä ei ollut alueen karttaa kuten monella muulla näytti olevan, mutta vanhasta muistista pystyi hahmottamaan vähän mistä mitäkin löytyy. Ostokset jäivät melko vähiin omassa mittapuussani, mutta markkinoilla oli mukava käydä katselemassa markkinatunnelmaa.

Saavuimme takaisin hotellille ehkä noin kello 13.00 aikoihin. Tomi oli lasten kanssa vastassa meitä ilmajuna-asemalla. Olin aivan poikki kun pääsimme huoneeseen, mutta Tomi halusi lähteä kanssani käymään Pantip plazassa vaihtamassa eilen ostetun tabletin rikkinäisen laturin. Eihän siinä muu auttanut kuin pikainen lepohetki sängyssä, Olivia hoitoon Annen huoneeseen ja Samppa rattaisiin siinä toivossa että hän nukahtaisi. Käväisimme pikaisesti Pantipissa ja myyjä tunnisti Tomin ja vaihtoi mukisematta laturin. Suunnittelimme että käväisisimme Pratunamin ostosalueella, mutta sinne oli aika turha lähteä rattailla ruuhkan vuoksi joten käännyimme takaisin hotellille. Samuel ei malttanut käydä nukkumaan rattaissa ja olin vähän huolestunut miten hän selviää täksi päiväksi suunnitellusta Bayoke skyn illallisesta kun unet jäi väliin. Ennen illallista Anne perheineen kävi BigC tavaratalossa ostamassa yhden matkalaukun lisää sekä tuliaisia. Heidän päivän ohjelmaan kuului myös tavaroiden pakkailua. Me olimme jonkin aikaa omassa huoneessa ja Olivia antoi mm. minulle 10 min jalkahieronnan 20thb:n hintaan. Hierontaöljynä hän käytti kookosöljyä jolle keksin illalla uuden loistavan käyttötarkoituksen. Käytän sensain ripsiväriä jota on vaikea saada pois alle 38 asteisella vedellä. Täälläkään hotellissa ei saa kunnon kuumaa vettä WC:n käsienpesualtaasta joten koetin poistaa ripsiväsin kookosöjlyllä ja se toimi loistavasti. Ripsiväri irtosi ilman mitään ongelmia ja samalla silmänympärykset saivat kosteutusta kookosöljystä. Tästä tulee minulle uusi tapa poistaa meikkiä!

Lähdimme hotellin aulaan vähän ennen kuutta, sillä olimme sopineet että meille tulee silloin kuljetus Bayoke sky ravintolaan jonne olimme menossa illalliselle. Aulassa meitä olikin vastassa paikallisopas eli olimme ostaneet Bayoke skyn retken ja vaikka sanoimme että emme tarvitse opasta, se kuului kuitenkin retken hintaan. No eihän se meitä haitannut että "boy" kuten hän itseään pyysi kutsuttavan opasti meitä. Opas kyseli montako kertaa olemme käyneet Thaimaassa ja oma luku yksitoista kuulosti itsestänikin aika suurelta. Bayokessa olen käynyt nyt kolme kertaa syömässä enkä usko että tämä kerta jäi viimeiseksi. Enimmistön painostuksesta valitsimme ravintolaksi 76 kerroksen kansainvälisen ravintolan. Itse olisin valinnut Thaimaalaisen ravintolan kerroksesta 78, mutta en ollut kyllä tippaakaan pettynyt 76 kerroksen ravintolan ruokiin. Myös siellä oli paikallisia herkkuja ja sain kyllä ahdettua itseni liiankin täyteen niitä. Ruuat oli aivan loistavia ja valikoima valtava. Kaikki ruokapöydät ovat ikkunan vieressä joten näköalat ovat upeat tämän Thaimaan korkeimman rakennuksen ylhäältä. Tornihan on 309 m korkea. Ruokailun jälkeen kävimme Bayoken näköalatasanteella 84 kerroksessa katselemassa Bangkokia ylhäältä päin upeassa iltavalaistuksessa. Takaisin alas matka taitettiin kolmella eri hissillä kuten ylöspäinkin tultaessa.

Takaisin hotellille tultuamme aloin heti laittelemaan lapsia yökuntoon johon kuuluu mm. Samuelin jokailtainen kylpy. Huoneessamme on amme ja Samuel haluaa ehdottomasti aina kylpyyn ennen nukkumaanmenoa. Kylppärin pesuaineet ovat ihanan heldelmäisen tuoksuisia ja Samuel pumppailee kylpyvaahtoa pummpupullosta ammeeseen joka on tietysti todella kivaa lapsen mielestä. Iltapesujen jälkeen kävimme halailemassa Jessen ja Jonin ja toivottamassa heille hyvää kotimatkaa sillä heillä oli aamulla kotiinlähtö edessä. Samuel oli odotetusti todella väsynyt ja levoton illalla koska päiväunet jäi väliin ja kun sain lapset nukkumaan en jaksanut muuta kuin ummistaa itsekin silmäni. Illalla vielä mietin viimeiseksi miten ihana paikka tämä Bangkok on. Tänne tullessa mietin taas voiko tästä melusta, hajuista ja ruuhkasta pitää, mutta jotenkin sitä vuorokauden sisällä taas pääsi sisälle tähän hälinään ja aistit sopeutuivat ympäristöön. Nyt suurin huoleni on se, että en tiedä koska pääsen tänne uudestaan. Se ajatus on kuitenkin vielä heitettävä taka-alalle, sillä meillä on vielä kaksi kokonaista päivää aikaa nauttia Bangkokin ihmeistä. Koneeni ei näytä lataavan täällä hotellissa valokuvia ollenkaan ja vaarin kone lähtee ihan kohta kohti Suomea, joten kuvat jää nyt valitettavasti tallentamatta kokonaan loppuloman osalta. Teksti tallentuvat myös jostain syystä yhteen pötköön ilman kappalevälejä vaikka välit näkyvät täällä kirjoitustilassa....

Shoppailua Bangkokissa

Kylläpäs näyttää taas ongelmalliselta tämä blogin kirjoitus ja kuvien tallentelu. Pitää yrittää kotona selvittää mikä mättää ja ainakin ensi töiksi päivittää nettiselain ja tehdä muuta tutkimustyötä ongelmien selvittelemiseksi. Tässä tulee kuitenkin pikapäivitys tästä päivästä. Kuvat taitavat tulla sekalaisessa järjestyksessä tähän loppuun. Itse en edes näe tässä kuvia vaan ainoastaan kirjain- ja merkkijonoja. Tämä päivä alkoi aivan tavalliseen tapaan aamiaisella. Aamiainen oli positiivinen yllätys ja siellä oli kaikkea tarpeellista kuten myös jogurtteja ja juustoja joita kaipaamme jos ne puuttuvat. Olivian aamiainen maksoi 150thb, mutta Sampasta ei mennyt maksua. Aamiaisen jälkeen jakauduimme kahteen porukkaan. Osa lähti merimaailmaan ja vahakabinettiin ja me lähdimme vaarin ja Markon kanssa tekemään kävelylenkin keskustassa koska kävimme merimaailmassa viime vuonna ja lapset pelkäävät vahanukkeja. Kävelimme ensin Pantip Plazaan eli eräänlaiselle elektroniikkatavaratalolle jossa on monta kerrosta mm. tietokone ja puhelintarvikkeita. Pantipin jälkeen kävelimme BigC tavarataloon, sieltä Hard Rock Cafeen ja lopuksi MBK:hon. Tähän kierrokseen meillä taisi mennä noin kuusi tuntia. Tuossa alla on kuva jossa on vankkurimme kävelylenkillä eli Sampan rattaat ja kuva jossa on osa ostoksistamme. Ruokailut hoidimme matkan varrella Mäkkärissä, Hard Rock cafeessa ja Swenssenissä. Kävelyn jälkeen palasimme hotellille ja valmistauduimme Annen, Jonin ja Olivian kanssa iltamenoon joka oli viereisen Asia hotellin Play house cabaret esitys. Cabare oli mielestäni oikein hyvä ja tykkäsin siitä enemmän kuin esim. Calypso cabareesta joka on vähän toisen tyyppinen esitys. Meidän ollessa cabareessa Tomi, vaari ja Marko käväisivät ilmajunalla Patpongilla. Emme ole vielä suuremmin vaihtaneet kuulumisia miten miehet viihtyivät siellä, mutta tyytyväisiltä he vaikuttivat kun palailivat äsken hotellille. Olen edelleen ollut erittäin tyytyväinen hotelliimme, sen sijaintiin ja ystävälliseen henkilökuntaan joista etenkin ovimies on aivan ihana. Tässä lopuksi näitä kuvia tältä päivältä. Yhdessä cabaree kuvassa taitaa näkyä tämä Thaimaan jo jonkun aikaa jatkunut villitys eli hammasraudat. Niitä on jo parin reissun ajan näkynyt yhä enemmän. Useimmillahan ne ovat feikkirautoja eli niitä käytetään vain sen vuoksi kun ne on niin hienoja. Erikoinen muoti-ilmiö...