Bangkok-Helsinki Finnairin businessluokassa lasten kanssa

Viimeinen aamumme Bangkokissa ja Narai hotellissa käynnistyi vauhdikkaasti. Olin laittanut kännykän herättämään aamuksi kello 4.45, jotta ehtisin tehdä loput pakkaukset ja käydä suihkussa. Jostain syystä herätystä ei kuulunut, tai sitten emme heränneet siihen. Tomin kello onneksi herätti, mutta niin myöhään, että aamutoimet piti tehdä pikavauhtia ja hiustenpesu oli pakko unohtaa. Narai hotellin aamiainen alkaa jo kello 5.00, joten ehdimme käydä pikaisesti kahvilla. Olivia nukkui viimeiseen hetkeen asti, mutta Samuel tuli kanssamme aamiaiselle, vaikka joi vain lasillisen mehua. Meillä oli tavoitteena olla hotellin aulassa kello 6.00, jotta ehdimme hoitaa hotellilaskun ja olla muutenkin ajoissa, jos kyytimme olisi valmiina vähän aiemmin. Tilasimme lentokenttäkyydin hotellilta, hinta isommasta taksista oli 950 thb eli hieman kalliin puoleinen. Tulomatkan kyyti lentokentältä otettuna oli 700 thb, mutta päädyimme tähän vaihtoehtoon sen vuoksi jos lentomme olisi myöhässä, niin meidän olisi helppo vaihtaa lähtöaikaa ilmoittamalla vain muutoksesta hotellin ala-aulaan. Näin jo illalla, että lentomme olisi saapumassa suht ajallaan Bangkokiin, joten lähtöaikaa ei ollut tarpeen muuttaa. Lentomme arvioitu lähtöaika oli 9.00 ja lähdimme kohti lentokenttää Narai hotellilta kello 6.15, tasan 15 minuttia aiemmin kuin olimme sopineet. Lentoasemalla olimme kello 6.45. Olemme aikaisemmilla reissuilla lähteneet vähän aikaisemmin aamulennolle, mutta uskalsimme lähteä nyt hieman myöhemmin, sillä matkustimme businessluokassa ja pääsimme käyttämään priority lähtöselvitystä ja turvatarkastusta. Näillä ei lopulta ollut suurtakaan merkitystä nopeuden kannalta, sillä lentoasemalla oli melko rauhallista, eikä pitkiä lähtöselvityksessä ollut economy puolellakaan suuria jonoja. 

Hotellin kuljetus lentoasemalle toimi moitteettomasti. 

Aamuaurinko otti meidät vastaan lentokentälle.

Lentoasemalla menimme suoraan turvatarkastusten jälkeen Miracle loungeen odottelemaan lennon lähtöä. Lounge on meille ennestään tuttu, ja olemme odottaneet siellä useita kertoja lennon lähtöä. Sisäänpääsyn olemme lunastaneet joko Dinersillä tai Amexiin kuuluvalla Priority pass -kortilla, tai sitten se on kuulunut lentolippuun kun olemme matkustaneet busineksessa kuten tälläkin kertaa. Loungen tarjoilu on pysynyt suunnilleen samana viime vuosina ja meidän perheestä jokainen löytää sieltä jotain syötävää. Tarjolla on lämpimiä ruokia (nakkeja, munakkaita, munakokkelia, riisi- ja nuudeliruokia) ja pasteijoita ja sen lisäksi muun muassa leipiä erilaisilla täytteillä, hedelmiä ja muuta pientä naposteltavaa. Juomapuoli on melko kattava, siitä alla kuvia. Mennessämme loungeen, meillä oli vähän vajaa tunti boardingiin ja aika oli juuri sopiva siihen, että sai selailtua netistä uutiset ja syötyä pientä välipalaa ennen lentoa.

Mennessämme lähtöportille, tuli heti kuulutus että koneeseennousu on 20 minuttia myöhässä. Koneeseen päästyämme tuli jälleen kuulutus, että joudumme odottamaan noin 20 minuuttia kunnes koneen moottorin saa käynnistää. Nämä lähtöön liittyvät myöhästymiset näyttävät olevan aika arkipäivää Finnairilla, enkä edes oleta että pääsisimme joskus aikataulun mukaisesti matkaan näillä Finnairin kaukolennoilla. Pienet myöhästymiset eivät minua haittaa mitenkään, enemmänkin ihmetyttää että miksi aikatauluja ei suunnitella niin, että koneeseen voisi nousta suunnitellussa aikataulussa ja koneen lähtö olisi joskus ajallaan? Toisaalta en hermostu pitkistäkään myöhästymisistä, sillä olen sitä mieltä, että jos koneessa on vaikka joku tekninen vika, niin parempi korjailla niitä ihan rauhassa ennen lähtöä. Turvallisuus ennen kaikkea. 

Ennen lennon lähtöä nautiskelin lasillisen shampanjaa.

Lähtevien koneiden jono oli pitkä, tässä ollaan jo lähellä omaa lähtövuoroa. 

Odotellessamme omaa lentovuoroa, lentoemännät kiertelivät kysymässä lounastoiveita. Me olimme Tomin ja Olivian kanssa tilanneet ennakkoon pääruuaksi paistettua lohta ja Samuel valitsi koneessa ruuaksi lohikeiton. Alkuruuaksi valitsin lasten kanssa katkarapuja ja simpukoita, Tomi otti ankkaa. Ruokatarjoilu alkoi heti nousun jälkeen. Aperitiiviksi valitsin yhden suosikeistani eli Blue Sky drinkin, jossa on shampanjan lisäksi maustikkalikööriä. Aperitiivin kanssa tarjottiin amuse bouchena täytettyä kylmäsavulohta. Ruokajuomaksi valitsin Chardonnay valkoviiniä, jälkiruokajuustojen kanssa otin portviiniä ja jäätelön kanssa kahvia. Ruokatarjoilu kesti pitkään, mutta se tapahtui juuri sopivassa vauhdissa. Henkilökunta oli ystävällistä ja palvelualtista. Samuel nautti yli kaiken kun hänelle oltiin niin ystävällisiä ja hän toivoi, ettei lento loppuisi ollenkaan. 

Blue Sky drinkki

Alkuruoka

Pääruoka

Samuelin jälkiruoka

Ruokailun jälkeen siirryin elokuvatarjonnan pariin. Olin suunnitellut katsovani lennolla Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja ja Mamma Mia: Here We Go Again -elokuvat, mutta koska rakastan romanttisia komedioita, katsoinkin ensin Crazy Rich Asians -elokuvan. Elokuva sijoittuu Singaporeen ja oli ihana muistella toissakesäistä matkaa sinne ja etenkin upean Marina Bay Sands -hotellin uima-altaassa polskuttelua. Tämän vähän yli kaksi tuntisen elokuvan jälkeen otin pienet päiväunet ja jatkoin elokuvahetkeäni katsomalla Mielensäpahoittajan jatko-osan. Tämäkin elokuva oli mielestäni erinomainen ja olin tyytyväinen kun Finnair näyttää näitä uusiakin elokuvia koneessa. Lapset olivat niin tyytyväisiä omissa touhuissaan, että he antoivat minunkin katsella rauhassa elokuvia. Lensimme vuosia sitten Bangkokista kotiin Finnairin A340  koneella, jossa ei ollut näitä täysin makuuasentoon meneviä businessluokan tuoleja ja pidin niitä lepotuolejakin hyvinä. Nyt kun olemme muutaman kerran päässeet matkustamaan näiden uusien A350 koneiden businessluokassa, matkustusviihtyvyys on ihan toista luokkaa kun saa nukkua täysin vaaka-asennossa, laittaa pehmeän tyynyn pään alle ja täkin päälle. Economy comfort ja businessluokkien Bosen vastamelukuulokkeet ovat myös loistavat. Ne poistavat lentokoneen hurinan ja lähes kaiken muun taustamelun lähes kokonaan. Jokaisella istuimella oli tuttuun tapaan myös Marimekon toilettilaukut silmäsuojineen, rasvoineen ja hammasharjoineen sekä tossut. Niillä meillä ei ollut käyttöä lennon aikana.

Katsoin lennolla kaksi elokuvaa. Tämän sekä Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja -elokuvat. 

Aiemmin lapsille on jaettu lennolla jotkut pienet muumiaiheiset lelut ja Finnair mainostaa, että lapset saavat businessluokassa lelun lisäksi virkistyspaketin. Samuel sai nämä tuotteet viime kesän lennolla kun menimme Helsingistä Bangkokiin businessluokassa, mutta tällä lennolla ne kai unohdettiin jakaa tai ainakaan Samuel ei saanut mitään leluja tai virkistyspakkauksia matkan aikana. Finnarin nettisivun lupaus ei siis pitänyt paikkaansa. Lasten lentolokikirjoihin saimme tälläkin kertaa merkinnät. Kun lokikirjoissa on 10 merkintää lentomatkoista, se lähetetään Finnairille ja Finnair lähettää lapselle kiitokseksi pienen yllätyksen. Viime kerralla kun lähetimme täydet lokikirjat, lapsia tosin kohtasi melkoinen yllätys. Aiemmin lapset ovat saaneet pieniä mukavia leluja tai muumipyyhkeet ja Aku Ankan erikoisnumerot yms. täyttä lokikirjaa vastaan. Viimeisin Finnairin mielestä mukava palkinto lapselle kymmenestä kaukolennon lokimerkinnästä oli Samsoniten aikuisten kokoinen puhallettava tummansininen niskatyyny. Ei riittänyt 8v lapsen huumorintaju tähän lasten palkintoon. Mitähän olivat lienee ajatelleet tämän yllätyksen kohdalla? Olisivatkohan työntekijät seuraavalla kerralla vähän enemmän tietoisia lasten ajatuksista?

"Meistä on mukava antaa pieniä kotiinviemisiä kaukolennoillamme matkustaville lapsille. Alle kaksivuotiaat saavat Finlaysonin Muumi-pyyhkeen, ja yli kaksivuotiaille annamme muumiaiheisen lelun. Businessluokassa matkustavat lapset saavat lisäksi pienen virkistyspaketin. Toivomme, että näistä lahjoista on iloa sekä lennon aikana että vielä kotona!"

Tämä lupaus ei ihan pitänyt paikkaansa tällä lennolla, vaikka muuten palvelu pelasi.

Golden sky drinkki

Ennen laskeutumista oli jälleen ruokailun aika. Ruuaksi valitsin tonnikalasalaatin. Taisi olla ensimmäinen kerta kun söin tuoretta tonnikalaa, ja se oli erinomaista. Muutenkin nämä businessluokan ruuat ovat huipputasoa. En koskaan syö näin laadukkaita ruokia missään ravintolassa, ja nautin jokaisella suupalalla niiden erinomaisuudesta. Koneessa oli myös käytävillä sekä takakeittiössä koko matkan ajan tarjolla erilaista pientä naposteltavaa, jos nälkä iskee kesken matkan. Samuel pyysi muutaman kerran täyttämään sipsikulhoaan, sillä muut ruuat eivät vielä oikein maistuneet mahataudin jälkeen ja minä söin välipalaksi pähkinöitä. 

Tonnikalasalaatti pre-arrival ateriana

Samuelin nuudeliruoka

Värivalaistus ennen laskeutumista.

Välipalatarjontaa, Samuel juuri otti tarjottimelta kettukarkkikupin, joten se puuttuu kuvasta. 

Jo vähän ennen laskeutumista näimme Suomen lumitilanteen, joka oli aika heikko. Ilma oli myös tyypillisen joulukuinen eli synkkä ja pilvinen. Toivoin. että olisin päässyt takaisin Thaimaahan tai ainakin, että lento olisi kestänyt kauemmin. Matkustuskokemus businessluokassa oli taas niin erinomainen, että paluu economyyn tulee kerta kerralta vaikeammaksi. Nyt kun suunnittelen ensi kesäksi vähän pitempää kesälomareissua, pitää tutkia tarkkaan vaihtoehdot lentokoneen, reitin ja matkustusluokan suhteen. Olen valmis sijoittamaan vähän luksukseen ja tinkimään sitten jostain muusta. Tällä reissulla tingimme hotellista ja lopulta Narai osoittautui erinomaiseksi hotelliksi hinta-laatusuhteeltaan eikä Samuelin lisävuoteesta tai aamiaisista otettu edes mitään lisämaksua. Tämän reissun muistoilla on kiva mennä vähän aikaa eteenpäin. Sitten taas eletään arkea ja suunnitellaan tulevaa. 

"WORK, SAVE, TRAVEL, REPEAT"

Jouluaatto Bangkokissa

Narain allasalue tänään aamupäivällä.

Toinen aamumme täällä Bangkokissa alkoi taas erinomaisella aamiaisella, jonka jälkeen lähdimme Samuelin kanssa uimaan. Altaalla oli muutamia muitakin vieraita, mutta ei mitää ruuhkaa. Ilma oli mukavan aurinkoinen ja meillä oli muutenkin hyvä joulumieli. Uimme reilusti yli tunnin, jonka jälkeen Samuel halusi vielä kuntosalille kuntoilemaan. En tiedä miten pitkään hän olisi viihtynyt juoksumatolla ja stepperissä, mutta meidän piti lähteä että pääsisimme päivän ohjelman pariin. Alunperin meidän piti mennä tänään joulukirkkoon, mutta päätimme jättää sen väliin koska Olivian riparipassi jäi kotiin. Suunnittelimme sitten lähtevämme China Towniin, mutta tämäkin suunnitelma oli vaihdettava, sillä aikataulu kävi liian tiukaksi koska meidän piti olla takaisin hotellilla kello 18.00 joulujuhlan vuoksi. Päätimme sitten lähteä tänään Silom Complexin kautta käväisemään On Nutin Tesco Lotuksessa. Kävelimme Silom Complexiin, jossa emme ole aiemmin käyneet. Halusin sinne oikeastaan vain Daiso kaupan vuoksi. Daisohan on myös tällainen 60thb:n kauppa ja minulla oli muutama ostos, joita piti tehdä siellä. Tomi istui rahanvaihtojonossa iäsyyden, joten minulla oli lasten kanssa aikaa kierrellä Daison kapeilla käytävillä. Euron vaihtokurssi on tällä hetkellä surkea, eurolla saa alle 37thb, mutta pakko oli vaihtaa kun bahtit alkoi olla lopussa. Rahanvaihdon jälkeen kävimme vielä Swensensissä lounaalla. Nämä jätskilounaat täällä Thaimaassa on ihan luksusta, sallittakoon sellaiset lomalla.

Lounas Swensensissä.

Lounaan jälkeen menimme skytrain asemalle ja ostimme meille kaikille rabbit cardit skytrainiin eli kortit, joihin ladataan rahaa ja niillä voi matkustaa skytrainilla ilman, että tarvitsee joka kerta ostaa lippuja. Kortilla on kätevä liikkua ja ihmettelimme miksi emme ole hankkineet niitä jo aiemmin. Menimme skytrainilla On Nutiin Tesco Lotukseen tekemään vähän elintarvikeostoksia kotiin vietäväksi. Ostimme myös uuden wokkipannun, kun edellinen on reilut 20 vuotta vanha ja pinnoitteet alkaa jo vähän irtoilemaan. Ehdimme kiertelemään kaupassa vähän reilun tunnin, kunnes oli pakko lähteä kiireen vilkkaa hotellille valmistautumaan jouluillalliselle. 

Täällä ei lunta sada, mutta joulutunnelman voi silti löytää. 

Tämä pukki jammasi Samuelin kanssa.

Skytrainin kätevä kyyti, etenkin nyt kun hommasimme rabbit cardit. 

Maha Nakhonin pihalla oli tällainen monumentti.

Hotellin jouluillallinen alkoi kello 18.00, mutta menimme paikalle hieman myöhässä. Ruokailu oli järjestetty upeasti. Joka puolella ravintolaa oli pisteitä, joissa valmistettiin tilauksesta oman maun mukaan maustettua ruokaa. Oli mahdollista teettää keittoja, wokkeja, paistattaa erilaisia mereneläviä tai lihoja, leikkauttaa haluamansa palan kalkkunaa, valmistuttaa erilaisia jälkiruokia yms. Tarjolla oli myös paljon erilaisia juomia (alkoholittomia), jotka kuuluivat buffetin hintaan. Henkilökunta oli ystävällistä ja sitä oli paljon. Nämä juhlaillalliset täällä Thaimaassa ovat oikeita taidonnäytteitä siitä, miten homma hoidetaan kun se tehdään hyvin ja riittävillä resursseilla. Huonoja puoliakin tällä illallisella oli eli tuli syötyä ihan hirveästi, mutta sehän on usein jouluaterian haittapuoli. Hyviä puolia oli se, että vaikka tykkään suomalaisesta jouluruuasta, niin ei siitä voi edes puhua saman päivän tämän ruuan kanssa. Kaikki oli hyvää. Ja pakko mainita tähän vielä, että meidän neljän hengen perheen jouluateria tuli maksamaan yhteensä noin 50 euroa, eli hinnalla ei oltu tätä kokemusta pilattu.

Illallisella oli tarjolla monenlaisia rapuja, tässä paistetaan jokirapuja. Samuel söi 5-6 lautasellista rapuja!

Friteerattuja katkarapuja. 

Erilaisia lihoja. 

Olivia tykkäsi näistä poroista, maistuivat mutakakulle. 

Jouluhalkoa emme jaksaneet maistaa. 

Etualalla oleva kurpitsakeitto oli hyvää, nuudelikeittoa emme tilanneet. 

Lohifileitä. 

Lämmin christmas pudding oli herkullista. 

Susheja

Höysteitä jäätelön päälle tai jäähilejälkkäriin, oli muuten hyvää. 

Jotain ihme jäähilejälkiruokaa, joka tehtiin annoksittain erikoisella koneella.

Juhlaillaisen lisäksi hotellilla juhlittiin joulua joulupukin vierailulla ja kuuntelemalla lasten esittämiä joululauluja. Saimme myös pieniä joulumuistamisia. Joulupukki jakoi pieniä silkkipussukoita joissa oli kastanjoita, siivoojat olivat jättäneet huoneeseen piparipussin ja lapsikuorolaiset antoivat meille pussin, jossa oli kyniä ja kortteja. Suomalainen joulupukki oli myös lähettänyt meidän lapsille pienet lahjat kotoa. Samuel sai toffeita, kirjan ja pienen legopaketin, jonka hän kokosi jo ruokapöydässä ja Olivia sai pelin ja Geisha-rasian. Viihdyimme lähes kolme tuntia illallisravintolassa ja jouluaatto tuntui juuri sellaiselta jouluaatolta kuin miten me haluamme sen kokea. 

Oikein hyvää joulua!

Monta kertaa on tullut kuunneltua Thaimaassa lasten esittämiä joululauluja, aina yhtä ihanaa. 

Narain aula ja komea joulukuusi. 

Shoppailua, Kultakukkula ja Thipsamai

Joulukuusi hotellin aulassa

Heräsimme levänneinä ensimmäiseen kokonaiseen lomapäivään ja lähdimme heti aamiaiselle. Muistin, että täällä Naraissa on hyvä aamiainen ja vanhat merkit pitivät paikkansa. Aamiaisella ei ollut ruuhkaa, joten meidän ei tarvinnut jonottaa edes munakaspisteelle. Aamupalan jälkeen lähdin lasten kanssa uimaan Tomin jäädessä lepäämään huoneeseen. Olivia ei tosin uinut ollenkaan, vaan halusi toimia valokuvaajana kuten hän tänään toimi muutenkin, eli kuvat on suurimmaksi osaksi Olivian kuvaamia tai minun kännykkäkameran kuvia. Altaan vesi ei ollut yhtä lämmintä kuin esim. kesäisin on ollut Mae Phimissä, mutta ei se kylmääkään ollut ja tarkenin olla vedessä puolisen tuntia seuraamassa Samuelin touhuja, Tässä vähän tyylinäytteitä uimahypyistä.

Samuel kävelee veden päällä?

ja hyppyjä

Altaan takana näkyy Maha Nakhon, Thaimaan korkein rakennus.

Allas on aika pieni, mutta riittävän kokoinen kaupunkilomalle. 

Uimisen jälkeen lähdimme rentoon tahtiin suorittamaan päivän lomaohjelmaa. Menimme ensin MBK:lle hotellin maksuttomalla kuljetuksella. Kuljetus olikin meille privaattikyyti pienellä autolla. MBK:lla teimme pieniä ostoksia kuten Olivialle urheiluvaatteita ja Acrovan 60thb:n kaupasta jotain löytöjä. Kävimme myös MBK:ssa pikalounaalla Burger Kingissä. MBK:n jälkeen kävelimme Siamin isojen ostoskeskusten läpi Pratunamiin. Siellä kiertelimme ensin Pratunam Marketissa ja sen jälkeen vielä Platinum Mallissa. Sieltä ostimme Olivialle pari juhlamekkoa pilkkahintaan tulevia juhlia varten. 

MBK:n edestä otettu kuva ja taustalla suosikkihotellini Mercure Siam. 

Kauppakeskuksissa oli kimallusta. 

Joulu on esillä monessa paikassa, vaikka sitä ei täällä juuri juhlita. 

Katusoittaja

Tonttuilua keskellä tietä. 

Samuel osti kengät

Pratunamissa hyppäsimme Saen Saep kanavaa pitkin kulkevaan veneeseen ja matkustimme sillä Kultakukkulalle eli Wat Saketille. Matka maksoi kokonaiset 11thb ja Samuel pääsi ilmaiseksi. Olen aiemminkin kirjoitellut, että nämä klongiveneet ovat erinomainen tapa liikkua nopeasti täällä Bangkokissa. Olemme käyneet joskus vuosia sitten aiemminkin Kultakukkulan päällä ja viime kesänä kävimme sen juurella mutta emme päässeet ylös. koska paikka oli jo mennyt kiinni. Kultakukkulalle on 50thb:n pääsymaksu, joka koskee vain turisteja. Lapset pääsevät ilmaiseksi, tai ainakaan Samuelista ei mennyt maksua. Kukkulalle kiivetessä on paljon kauniita patsaita ja nähtävää ja kukkulan päältä on hienot näkymät Bangkokin ylle. Luin illalla, että Bangkokissa on ollut jo neljättä päivää paha saastepilvi päällä. Minä en ollut sitä huomannut ja altaallakin näyttäytyi tänään aurinko, mutta kuvia katsellessa saattaa huomata, että tänään oli melko sumuista. 

Kultakukkula Saen Saep kanavalta kuvattuna.

Kukkulalle on pieni kiipeäminen. 

Kyllä se kirkas taivas näkyy tuolta pilven takaa. 

Kultakukkulalla vierailun jälkeen kävelimme Olivian ykköskohteeseen täällä Bangkokissa, joka on Thipsamai ravintola. Luin juuri facebookista, että ravintola on avannut juuri toisen ravintolan uuteen Icon Siam kauppakeskukseen joen toiselle puolelle. Hyvä niin, sillä tänäänkin ravintolaan oli aivan järkyttävän pitkät jonot. Me menimme jonoon 15 minuuttia ennen ravintolan avaamista kello 16.45 ja jonotimme sisään tunnin. Lapset olivat läkähtyneitä kuumuudesta, vaikka istuskelivat välillä jonossa maassa. Oliviaa ei jonottaminen juurikaan haitannut, sillä hänen teki niin kovasti mieli Thipsamain pad thaita. Samuelkin oli koko päivän superreipas ja jaksoi kävellä hiki päässä meidän perässämme ilman mitään kiukutteluja kaupoilla, vaikka kärsiikin selvästi ilmaston vaihtumisesta ja aikaerosta. Ravintolassa Olivia söi ensin yhden pad thain, mutta jäi nälkäiseksi. Tilasimme hänelle myös toisen annoksen ja yhden vielä hotellille, jonka hän söi heti huoneeseen saavuttuamme. Kyllä nämä Thipsamain pad thait ovat parhaita, joita olen koskaan syönyt. Valitettavasti hyvin monet muutkin tietävät jo sen ja ravintolaan tuli myös TUI-matkatoimiston ryhmiä jotka lisäävät entisestään jonotusaikaa. Syötyämme ja Olivian ostettua itselleen Thipsamain T-paidan pysäytimme ravintolan edestä taksin, jolla palasimme hotellille. Kuski käytti mittaria ja muutaman kilometrin matka ruuhkaisessa Bangkokissa maksoi alle 80thb. Annoimme tietysti kuskille tippiä, kun hän suostui käyttämään mittaria taksissa. Joskus tällaisten taksien löytyminen on hankalaa, mutta tänään onnisti. Tähän vielä lopuksi taas kehut mukavasta lomapäivästä. Meillä oli kivaa!

Katumaisemaan Thipsamain kulmilta. 

Tehokasta työntekoa Thipsamain edustalla. 

Jonot ravintolaan on järkyttävän pitkiä.