Hot pot liemi

Chongqingissa

Edellinen viesti ei kai tullut perille?, joten laitan uuden ilman kuvia.

Lauantai 8.6.2013
Kylläpäs tänään on ollut pitkä päivä ja taidan tietää siihen syynkin eli yhden yön unet jäi itseltäni väliin. Tomin ja lasten päiväunien jälkeen lähdimme matkakumppanien kanssa ulkoilemaan. Tarkoitus oli mennä ostoksille läheiseen Carrefour tavarataloon ja sen jälkeen syömään jonnekin ravintolaan. Muutimme kuitenkin suunnitelmia ja suuntasimme ensin syömään lähes ensimmäiseen matkan varrella olleeseen ravintolaan. Paikka oli hotpot ravintola ja niitähän riittää täällä Chongqingissa. Meillä oli pienoisia vaikeuksia ruokien tilauksen kanssa koska kukaan meistä ei ollut ennen syönyt hotpottia. Olin lukenut netistä, että hotpot ravintolassa tilataan erilaisia lihoja, kasviksia, nuudeleita yms. ja niitä keitetään liemessä joita on eri vahvuisia. Vaikka saimme englanninkielisen ruokalistan, se ei hirveästi auttanut koska emme tienneet esim. mitä luuttomat kanankoivet ovat. Valitettavasti tämä selkisi vasta ruokapöydässä kun saimme lautasellisen kananvarpaita kynsineen, huh huh. Tilasimme puoliksi tulisen hotpotliemen vaikka olisimme halunneet miedon, mutta kun ei sitä yhteistä kieltä löytynyt. Valinta osui kuitenkin oikeaan, sillä eteemme tuotiin liemi, jonka keskellä oli tulinen liemi ja reunalla mieto.
Meidän ruokailu tuskin onnistui kaikkien etikettien mukaan, mutta me toteutimme sen suunnilleen näin. Ensin tiputtelimme ruoka-aineet hotpotliemeen ja sitten nostimme niitä reikäkauhalla omaan kuppiin jossa oli jotain seesamiöljypohjaista lientä. Touhu ei ollut mitenkään siistiä, sillä liemet valuivat kasvojen ja sormien lisäksi vaatteille. Ainiin ja syöminen toteutettiin tietenkin puikoilla, koska haarukat oli täysin tuntematon käsite ja omat kertakäyttövälineeni jäivät hotellille. Kaikenkaikkiaan ruokailu oli minusta hieno kokemus ja haluan ottaa tämän hotpot ruokailun vielä uusiksi Chongqingin loman aikana. Minusta näytti ravintolassa jopa siltä, että tytöt nauttivat eniten ruuasta ja uskalsivat ennakkoluulottomasti maistella uusia makuja. Ruuat oli erilaisia kuin Suomen kiinalaisissa ravintoloissa. Katkarapukakut oli pitkulaisia taikinanyyttejä ja riisikakutkin oli outoja valkoisia leveitä pötkylöitä. Kiva kun emme suunnanneet ensimmäiseen mäkkäriin vaan uskalsimme mennä tähän ravintolaan vaikka ruokailun jälkeen olikin aika kevyt olo, sillä ruoka oli aika kevyttä eikä sitä tullut syötyä liikaa puikoilla. Ravintola taisi olla melko suosittu, sillä illalla se oli tupaten täynnä. Hinta oli edullinen. Meidän kahdeksan ruuat ruokajuomineen maksoi noin 26 euroa.
Ruokailun jälkeen menimme rantakadun rinteeseen olevalle ravintola ja ostosalueelle. Alue on rakennettu moneen eri kerrokseen. Yhdessä kerroksessa on paikallisia käsitöitä, yhdessä ravintoloita, yhdessä taidetta ja yhdessä mm. kabareeteatteri, jonne Olivia olisi tietysti halunnut heti mennä. Kerroksia taisi olla yhteensä 10. Kiertelimme kojuja ja lapset tekivät tietysti pieniä ostoksia. Olivia osti itselleen ihanan karvaisen pandalippiksen ja Samuel sai karvattoman version. Tytöt viihtyvät hyvin yhdessä ja Samuel yrittää pysyä vahdissa mukana. Olivia jaksoi hienosti kierrellä kojuissa, mutta Samuelia painoi matkaväsymys. Ennen hotellille paluuta istahdimme myös länsimaalaisen oloiseen irkkupubiin iltadrinkeille ja lapset söivät jätskit ja nachoja. Syömisen aikana alkoi sääennusteen mukaisesti ukkostaa ja sataa vettä. Meidän sateenvarjot olivat jääneet hotellille, joten kävelimme hotellille kaatosateessa. Kastuminen oli oikeastaan ihan mukavaa ja sain Oliviankin innostumaan ajatuksesta, että sadevesi kaunistaa eikä lämmin sade haittaa mitään. Carrefour oli pakko jättää väliin koska olimme ihan likomärkiä ja ostimme vain kadulta kolme pulloa vettä ja palasimme hotellille. Hotellilla Olivia meni suoraan kylpyyn ja minä laitoin märät vaatteet huoneen pyykinpesukoneeseen. Aika uskomatonta kun tunnin päästä minulla oli puhtaat ja kuivat vaatteet odottamassa käyttöä, sillä pesukone pesee ja kuivaa vaatteet automaattisesti. Huippuhieno kone, olisipa kotona samanlainen. Nyt Samuel nukkuu jo ja Oliviakin taitaa suunnitella nukkumaan menoa. Kunnon unet ja huominen päivä odottaa. Huomiseksi on luvattu kovaa sadetta, joten muutamme luultavasti suunnitelmia ja jätämme eläintarhan ensi viikolla ja lähdemme ehkä vaikka ajelemaan kaapelivaunulla tai jotain muuta mukavaa. Huomiseen, moikka!

Ni hao

Tässä tulee pikapäivitys täältä Chongqingista. Olemme jo perillä hotellilla ja lentomatka sujui mielestäni jopa paremmin kuin hyvin. Olivia ja Samuel leikkivät innoissaan matkakumppaneidemme lasten kanssa ja nukkuivat puolet matkasta. Itse en tavoilleni uskollisena osannut nukkua koneessa ja Tomi yritti melko turhaan keskittyä lukemaan Kiinan kadotettuja tyttäriä. Jostain syystä matka meni silti erittäin nopeasti. Ajattelin ennen lentoa, että kone saattaisi olla melko vajaa, mutta olin väärässä enkä huomannut siellä tyhjiä paikkoja ollenkaan. Finnairin kone, jolla tulimme oli vähän toista luokkaa kuin muut pitkän matkan koneet joilla olemme lentäneen viime vuosien aikana. Tämä oli vanhan oloinen. Viihdekeskukset oli onnettoman oloisia enkä saanut niitä toimimaan ollenkaan, eturivin jalkatila pieni eikä kone muutenkaan vetänyt vertoja esim. Bangkokin koneille. No pikku juttu, oli silti mukava lentää Finnairilla.

Laskeuduttuamme hotellilta etukäteen kahdeksalle henkilölle ja matkatavaroille tilattu kyyti osoittautui tila- autoksi, jonne mahtui puolet porukastamme. Kuski soitti kai lisäapua koska melko pian saimme toisen auton hätiin. Mielenkiintoista kun heti törmäsimme tähän tosiasiaan että meillä ei ole yhteistä kieltä. Asiat silti järjestyivät pienen odottelun jälkeen ja olemme nyt lepäilemässä täällä hotellilla. Loppupäivästä sitten lisää kuulumisia illalla:D

Lähetetty Windows Phonesta

Lähtötunnelmia

Nyt olemme jo ihan oikeasti lähdössä. Ihanaa!!!


Lähetetty Windows Phonesta

Matkasuunnitelma Kiinaan

Meidän Kiinan matkalle lähtömme on jo todella lähellä ja matkaohjelmamme alkaa olemaan valmiina. Maakunnan matkaohjelma 10.-14.6 väliseltä ajalta ei luultavasti tule suuremmin muuttumaan jos kaikki menee hyvin, mutta Chongqingissa kaikki suunnitelmat voivat mennä uusiksi kun pääsemme paikan päälle. Käytämme nyt viimeiset päivät ennen matkaa pakkaamiseen ja henkiseen valmistautumiseen. Tämä matka tulee olemaan Olivian oma matka, matka hänen juurilleen jonne me koko perhe pääsemme mukaan. Jännittävää!!!

Kiina 7.6.-18.6.2013

7.6 Perjantai, Helsinki-Chongqing
- Lento Helsinki- Chongqing Finnairin sinivalkoisin siivin. Lennolle varattu etukäteen eturivin istumapaikat ja lapsille lastenateriat.

8.6. Lauantai, Chongqing
- Saapuminen Chongqingiin
- Siirtyminen keskustaan hotelli Somerset Jienfangbei hotelliin. Varattu kuljetus hotellille.
- Majoittuminen hotellille, tavaroiden purkua ja lepoa matkan jälkeen.
- Käynti läheisessä Carrefour tavaratalossa, syömässä, katselemassa keskustassa/Yangztse joella ja illalla uimaan hotellin uima-altaalle jos jaksamme.

9.6 Sunnuntai, Chongqing
- Chongqingin eläintarha. Matkat kuljemme metrolla, Line 2, pysäkki Dongwuyuan (Zoo)
- Tavaroiden lajittelu huomista maakuntamatkaa varten. Kaksi laukkua mukaan Changshaan ja kaksi laukkua jää säilytykseen Chongqingiin hotelliin.

10.6 Maanantai, Chongqing-Changsha
- Huoneen luovutus kello 12.00 ja siirtyminen lentokentälle ja tavaroiden luovutus. Lento Chongqing-Changsha. Saumuel opas túlee vastaan lentokentälle.
- Majoittuminen Olivian hakumatkalta ennestään tuttuun Dolton hotelliin.
- Syömään hotellin ravintolaan tai hotellin lähistölle ja uimaan illalla jos jaksamme.

11.6 Tiistai
- Lähtö aamulla aikaisin Olivian lastenkotipaikkakunnalle (jonka nimeä en tule julkisesti kirjoittamaan tänne blogiin). Matka kestää useita (n. 7) tunteja.
- Majoittuminen hotelliin ja vapaata ohjelmaa illalla

12.6 Keskiviikko, Dragon boat festival päivä
- Vierailu Olivian lastenkodissa
- Kiertoajelu lastenkotikaupungissa
- Jos kaupungissa on Dragon boat festivaaliin liittyviä tapahtumia, käymme katsomassa niitä
- Paluu takaisin Changshaan

13.6. Torstai, Changsha
- Käynti Martyrs parkissa tai Orange Islandilla sekä käynti Wallmartissa ja kävelykeskustassa

14.6. Perjantai, Changsha-Chongqing
- Lento Changsha-Chongqing
- Majoittuminen tuttuun Somerset hotelliin, pyydetään tavarat säilöstä ja pestään huoneen pesukoneella tarvittaessa pyykit.

15.2 Lauantai, Chongqing
- Shoppailua ja näköaloja Yangtze river cabel carin kyydissä
- Illalla risteily Yangtze joella. Lähtö Chaotiamenin satamasta.

16.2 Sunnuntai, Chongqing
- Nähtävyyksiin tutustumista; Three gorges museum ja The great hall of temple
- Luohan temple

17.2 Maanantai, Chongqing
- Chongqingin vanhakaupunki, Ci Qi Kou. Matkat kuljemme metrolla, Line 1, pysäkki Ciqikou.

18.6. Tiistai Chongqing
- Siirtyminen aamiaisen jälkeen Chongqingin lentokentälle, josta suora lento Helsinkiin Finnairin sinivalkoisin siivin.

Kotimatkalla

Kotimatkalla ollaan ja Thaimaa on jäänyt kauas taakse. Lentoaikaa on takana ehkä viitisen tuntia eikä paikkoja puuduta vielä yhtään. Aamu sujui sukkelasti sen jälkeen kun heräsin vähän jälkeen kuusi. Pakkailin viimeiset tavarat ja yritin herätellä Oliviaa. En saanut häntä hereille, joten kävin pyytämässä mummon huoneeseemme siksi aikaa kun käväisin Tomin kanssa pikaisesti aamiaisella. Aamiasen jälkeen kolisuttelimme huoneessa ja saimme lapset hereille. Kyytimme oli sovittu hakemaan meitä kahdeksalta, mutta lähdimme jo puolen aikaan hotellin aulaan. Kirjauduimme ulos hotellista ja pyysimme laukkupoikia hakemaan laukkumme. Muistin jopa näyttää hotellin kanta-asiakaskortin ja laskujeni mukaan meitä odottaisi tämän reissun jälkeen jo hotellivoucher Novotel hotelliin. Mummo ja vaarikin tulivat ajoissa aulaan ja pian näimme myös meitä hakemaan tulleen kuskimme. Pääsimme lähtemään vähän ennen kahdeksaa kentälle. Vaari viritti autokameransa minibussin tuulilasiin kuvaamaan maantietä. Kuski vähän ihmetteli mikä kamera siihen asennetaan, mutta antoi kuitenkin luvan sen käytölle. Teillä ei ollut minkäänlaisia ruuhkia lauantaiaamuna, joten matka lentokentälle kesti ehkä vähän reilut puoli tuntia.

Louis Tavern lounge
Lentokentällä menimme suoraan lähtöselvitykseen viemään matkatavaroita. Aurinkomatkojen opas kierteli jonossa ja etsi vapaaehtoisia jäämään Bangkokiin odottamaan huomista lentoa, koska tämä lento oli ylibuukattu. Jos paikkoja olisi ollut nejä, olisimme ehdottomasti ilmoittautuneet vapaaehtoiseksi, mutta paikkoja oli vain kaksi. Mummo ja vaari suostuivat diiliin eli mm. 600 euroa/henkilö, hotellit, ruuat ym. korvausta lennon viivästymisestä ja lähtivät ruokailemaan Finnairin piikkiin. Me pääsimme taas lasten kanssa sujuvasti priority linjaa pitkin pitkien jonojen ohi turva- ja passintarkastukseen ja nämä muodollisuudet kesti ehkä pari minuuttia. Kävimme tekemässä verovapaassa myymälässä muutamia ostoksia ja menimme Finnairin lähtöportin vastapäätä olevaan Louis Tavernin loungeen. Me pääsemme Tomin kanssa sinne maksutta, mutta meidän olisi pitänyt maksaa lapsista 50dollaria. Sanoimme, että menemme vuorotellen koska emme maksa lasten sisäänpääsystä niin paljoa. Ystävällinen virkailija sanoi sitten, että senkun menette kaikki eikä laskuttanut lapsista mitään. Söimme loungessa leipiä, hedelmiä ja joitain leivonnaisia sekä joimme kahvia ja virvokkeita. Samuel maistoi kanakeittoa mutta ei halunnut syödä sitä koska tarjolla oli myös sipsejä ja muita herkkuja. Meille tuli taas kiire lähtöportille kun huomasimme seinältä lähtevien lentojen taululta, että lennollemme oli ”final call”. Ei muuta kun tavarat ja lapset mukaan ja reippailimme portille, jossa suurin osa oli jo mennyt koneeseen. Juuri kun olimme menossa lähtöportille vaari soitti, että he mahtuivatkin koneeseen ja heitä oltiin saattamassa priority linjaa pitkin lähtöportille. Toisaalta harmi kun korvaus ja lisäloma jäi saamatta, mutta toisaalta ihan hyvä kun pääsivät matkaan kun olivat jo tämänpäiväiseen lentoon asennoituneet. Jäimme lähtöportilla jonon häntäpäähän ja vähän harmitti se, että tiesimme kaikkien iltalehtien ja iltasanomien jo menneen. Onneksi kysyin äsken koneessa löytyisikö lehtiä vielä jostain ja sainkin businessluokan ylijäämälehden luettavaksi. Kiva nähdä vähän uutisia ja säätiedotus. Kone lähti Bangkokista ajallaan tai ehkä jopa vähän etuajassa ja kerrankin näin päin. Yleensä meillä on aina joitain viivytyksiä matkallamme...

Aika upeat maisemat matkalla...


Alkumatka täällä koneessa meni taas syöden. Lapset saivat etukäteen tilatut lastenateriat ja minä oman kasvisateriani. Vaikka tilasimme vain Samuelille etukäteen lastenaterian, niin tilaus oli laitettu kuitenkin molemmille lapsille ja näin myös Olivia sai ruuan yhteydessä pillimehun, suklaata ja vähän ”lapsellisemman” ruuan eli perunoita ja kanafileitä kun aikuisille oli nuudeleita ja kanaa. Finnairin nettisivulla lukee, että mannerten välisten lentojen turistiluokkaan voi tilata maksuttaman lastenaterian 2-5 vuotiaille, mutta näköjään sen saa myös vanhemmallekin. Täällä koneessa on aika paljon lapsia ja lähes kokoajan joku lapsi kiukuttelee jossain päin. Itseäni se ei haittaa yhtään mitään, kyllähän tänne ääniä mahtuu. Samuel kiukkusi väsymystään ennen päiväunia ja huusi suoraa huutoa muutaman minuutin ennen kuin nukahti. Jännä, että hänellä on aina tämä sama kuvio eli huuto ennen päikkäreitä. Huuto väsyttää niin, että sen jälkeen on hyvä nukahtaa. Samuel nukkui pitkät unet. Jos katsoin oikein kellosta niin reilut kaksi tuntia. Nyt Olivia puolestaan nukkuu ja kyllähän se nukkuminen onkin hyvä tapa viettää aikaa täällä koneessa. Samuel katselee Fröbelin palikoita DVD soittimesta ja toivon, että loppumatkakin menee yhtä hyvin kuin tähän asti. Olen niin onnellinen tästä eturivin paikasta Samuelin kanssa ja mietin miten selviäisimme jos istuisimme tuolla keskelllä, sillä minun olisi todella vaikea esimerkiksi saada Samuel uskomaan, että edellä olevaan penkkiin ei kosketa ja pöytää ei voi availla ja sulkea. Maksan jatkossakin erittäin mielelläni nämä neljäkymppiset eturivin paikoista.

 Hyvä, että lapsilla oli omat soittimet mukana lennolla. Finnairin koneen lastenohjelmatarjonta oli mielestäni aika surkea eikä yksikään ohjelmista ollut suomenkielinen. Koneseen oli myös jaettu vääränlaiset kuulokkeet joten ääni kuului vain toisesta korvasta. Tässä alla kuvat lastenohjelmatarjonnasta.

Pakko tunnustaa, että minua harmittaa todella paljon kun loma on loppunut. Tuskaa lievittää onneksi tieto siitä, että pakkailemme jo kolme kuukauden päästä uudelleen laukkuja ja pääsemme tänne samalle suunnalle. Silloin tiedossamme on erittäin jännittävä matka Olivian lastenkotiin, jossa emme ole koskaan ennen päässeet käymään ja mistä Oliviallakaan ei ole mitään muistikuvia. Pitääkin tilata vedenkestävät ripsivärit ennakkotilauksella koneeseen odottamaan kuten tein tällekin reissulle, mutta silloin vedenkestävyyttä tarvitaan ehkä muistakin syistä kuin lämpimistä keleistä.

Tässä vaiheessa koti on jo lähellä...

 Laskeskelin äsken paljonko matkamme tuli maksamaan perheeltämme kaikkine hotelleineen (21 yötä), lentoineen ja kuljetuksineen ja sain summaksi noin 5120 euroa. The Sands hotellimme Khao Lakissa oli aika kallis ja jos olisimme valinneet sen tilalle jonkun kolmen tähden keskitasoisen hotellin, olisimme päässeet noin 500euroa halvemmalla. En ole katsonut mitä kolmen viikon valmismatka olisi maksanut meiltä neljältä, mutta uskon että pääsimme vähän halvemmalla ja saimme ainakin räätälöityä juuri sellaisen matkan kuin halusimme.
Lopuksi vielä kiitos kaikille reissuamme seuranneille ja matkassamme virtuaalisesti mukana olleille. Kiva nähdä taas livenä teitä kaikkia ihania ystäviä ja erityisterkut molempien lasten kummeille ja kummien lapsille :)

Lumpini puistossa

Mietimme aamulla mitä tekisimme, koska meistä tuntui että shoppailu alkaa jo kyllästyttämään. Meidän on pitänyt jo useammalla Bangkokin reissulla käydä Lumpini puistossa, mutta emme ole koskaan sinne asti päässeet. Päätimme nyt korjata asian. Eniten meitä kiinnosti puistossa asuvat valtavan kokoiset liskot. Päätimme ottaa riskin ja mennä puistoon tuktukilla, koska sillä kulkeminen on elämys Bangkokissa. Tuktukit ovat mielestäni upean näköisiä ja lyhyt matka kaiken pakokaasun ja metelin keskellä on siedettävä kokemus. Sovimme tuktuk kuskin kanssa matkan hinnaksi 120THB vaikka taksilla saman matkan olisi kulkenut vain noin 50THB hinnalla. Korostin kuskille, että haluamme suoraan ja vain Lumpini puistoon, emmekä minnekään kiertoajelulle jollaisille tuktuk kuskit joskus turisteja vievät. Alkumatka menikin hyvin ja Samuel hihkui innosta kun päristimme tuktukilla liikenteen seassa. Noin puolivälissä matkaa kuski alkoi odotetusti ehdotella sightseeingia, sanoin että ei käy. Tähän kuski tokaisi, että meidän olisi sitten maksettava 150THB. Kuskimme keskusteli toisen tuktukin kuskin kanssa jolla vaari, mummo ja Olivia menivät ja ymmärsin että keskustelu koski tätä sightseeingia ja että minä kieltäydyin siitä. Vältyimme kiertoajelulta, mutta perille päästyä kuski sanoi matkan hinnaksi 150THB. Sanoin Tomille, että ota tasaraha 120THB käteen ja anna se ja lähdemme vain kävelemään pois. Sen suurempaa kiistaa asiasta ei tullut, mutta päätin taas että käytämme mahdollisuuksien mukaan julkisia kulkuneuvoja. Kyse oli ihan mitättömästä summasta eli 30THB:sta per tuktuk, mutta nämä vedättäjät ärsyttävät minua.

Ulkona oli jälleen tolkuttoman kuuma kuten täällä Bangkokissa yleensäkin on näin aurinkoisena päivänä. Pysähdyimme heti puiston portille ostamaan juomisia. Minä ostin kookoksen ja Tomi mustikka Fantaa. Tämä mustikka Fanta osoittautui erittäin hyvänmakuiseksi juomaksi kuten mansikka Fantakin jota joimme nyt illalla mäkkärissä. Ensimmäiset eläimet joita näimme puistossa oli kilpikonnat joita oli runsaasti lammessa ja sen rannalla. Ihailtuamme kilpikonnia Tomi ja Olivia lähtivät puolen tunnin polkuveneajelulle ja me muut menimme leikkipaikalle, jonka Samuel bongasi heti sisään päästyämme. En ymmärrä miten lapset jaksavat leikkiä valtavassa helteessä ja kiipeillä telineillä eikä kuumuus näytä vaivaavan heitä ollenkaan. Leikkipaikalla oli muutamia muitakin perheitä ja näimme puistossa myös perheen, jota olivat ilmiselvästi adoptiomatkalla ja kulkivat pienen, ehkä noin 2-vuotiaan pikkupojan kanssa puistossa. Perhe tuijotteli meitä pitkään, mutta eivät tulleet juttelemaan sillä he olivat menossa eri suuntaan. Samuelia luullaan täällä yleisesti thaiksi luultavasti siksi, koska hänellä on pyöreät silmät eikä häntä osaa siksi suoraan tunnistaa kiinassa syntyneeksi. Enpä minä osaa itsekään näitä aasialaisia tai muitakaan luokitella mistä maasta kukin tulee.

Lumpini puisto on ihanan rauhallinen paikka keskellä Bangkokia. Siellä ei kuitenkaan ole mielestäni samanlaista kauneutta kuin kiinalaisissa puistoissa, mutta hieno paikka se oli silti. Ehkä aikaisin aamulla tai illalla kun puistossa on voimistelijoita ja vähän siedettävämpi lämpötila liikkua, puisto pääsisi oikeuksiinsa. Tässä muutamia kuvia puistosta ja sen asukeista.

Olivia viilenteli itseään puiston sadettajissa niin, että vaatteet kastuivat läpimäriksi. Vaatteilla ei voinut mennä ilmastoituun ravintolaan syömään, joten jouduimme ostamaan kadulta uuden paidan jonka Olivia puki ravintolan vessassa päälle. Samuel nukahti heti puistosta tultuamme rattaisiin ja nukkui noin tunnin päikkärit heräten juuri kun olimme lähdössä Sala Daengin ilmajuna-asemalle. Matkasimme ilmajunalla kahden pysäkin välin Surasakiin, joka on lähinpänä hotelliamme. Matka maksoi 20THB/hlö.

Olen miettinyt ja katsellut tälläkin matkalla näitä Bangkokin hotelleja ja sitä minne menisimme seuraavalla reissulla. Olemme majoittuneet aiemmin Montien Riversidessä, Pantip Courtissa, täällä Novotel Fenix Silomilla ja kolme? kertaa Naraissa. Surasakin ilmajuna-asemaan yhteydessä oleva Eastin grand hotelli olisi loistavalla paikalla, mutta hinta on aika kova kahden hengen huoneesta. Muitakin vaihtoehtoja olisi mielessä kuten Siamin Novotel, mutta kaikissa on joitan pieniä miinuspuolia ja jos ei muuta niin hinta. Onneksi tykkään tutkia netistä tätä hotellitarjontaa ja ehkä joskus keksin sen helmen jonne haluan mennä uudelleen. Näin äkkiseltään ajateltuna paras vaihtoehto olisi ilmajunapysäkin ja keskustan lähellä oleva hotelli, isot huoneistot, hyvä aamiainen ja uima-allas ja hinta olisi max. tämä 80euroa/yö aamiaisineen jonka maksamme tästä sviitistä.

Hotellille saavuttuamme pakkailin vähän tavaroita ja lähdin lasten kanssa uima-altaalle, missä vaarikin oli lepäilemässä. Uimme jonkin aikaa ja katselin miten hyvin Olivia on oppinut uimaan tämän loman aikana. Uituamme palasimme huoneeseemme ja jatkoin pakkailua. Hotellin henkilökuntaa kävi kysymässä haluammeko, että he tulevat laittamaan huoneemme yökuntoon ja tarvitsemmeko muita palveluja. Kieltäydyin hymyillen tarjouksesta, sillä minusta tuntuu niin hassulta että joku tekisi tuollaisia asioita puolestamme vaikka se kuuluukin huoneemme hintaan.

Illalla kävimme vielä Tomin ja Samuelin kanssa pikaisesti läheisessä Robinson ostoskeskuksessa. Huomasin kesken reissun, että kello oli jo puoli yhdeksän ja olin sanonut laittavani lapset yhdeksältä nukkumaan. Meidän piti jättää haaveilemani Swenssen käynti väliin ja palata hotellille koska aikamme käy vähiin. Nyt suurin osa tavaroista on pakattu, mutta ei lähellekään kaikki. Huomenna olisi kotiin lähtö edessä. Olemme tilanneet pikkubussin noutamaan meidät kello 8.00 ja lentomme Suomeen lähtee kello 10.50. Ei varmaan ole mikään yllätys, että en haluaisi lähteä täältä pois. Kuitenkin tiedän, että etenkin lapset kaipaavat arjen rutiineja; Olivia kaipaa ystäviään ja Samuel kotia. Onneksi tiedän, että palaamme tänne. Ehkä jo tänä vuonna. Huomenna on kuitenkin edessä kotimatka ihanien lomamuistojen kera...

China town, Asiatique ja Cabaree

Tässä pikaiset kuulumiset tältä päivältä. Tämä kaupunkilomailu on niin rankkaa, että minulla on ainoastaan nukkuminen mielessä näin illalla (yöllä), joten pidemmälle raportille ei ole aikaa eikä voimia.

Tänään kävimme Tomin ja Samuelin kanssa China townissa ostoksilla Olivian jäädessä mummon ja vaarin kanssa hotellille. Shoppailureissu sujui hyvin. Teimme matkat jokiveneellä, vaikka mietin taas onko mitään järkeä änkeä rattaiden ja lapsen kanssa täpötäyteen huojuvaan ja laituriin hakkaavaan veneeseen. Hyvin me kuitenkin selvisimme jälleen kerran ja vältimme maanteiden ruuhkat ja säästimme muutaman bahtin. Jokivenematkat maksoivat 15THB/suunta. Hotellimme on aivan Silom kadun joen puoleisessa päässä, joten rantaan oli vain lyhyt kävelymatka.

Samuel oli tyytyväinen rattaissa ja nukkui niissä päiväunet kaiken hulinan ja tungoksen keskellä. Olemme jo tottuneet rattaiden työntelyyn jopa Soi Wanitin tungoksessa keskellä China townia, joten niiden kanssa kulkeminen ei ole ongelma jos asenne on kohdallaan. China Towniin ollaan avaamassa uutta ostoskeskusta tai käsittääkseni siellä ei ole ennen edes ollut tällaista ostoskeskusta mäkkäreineen. Vaikka kaupat eivät olleet vielä auki, kävimme tutustumassa paikan vessaan. Tämä vessallinen paikka onkin tervetullut China towniin, koska siellä on aina ollut hankala löytää WC. Teimme China townissa muutamia ostoksia, mutta tälläkään kertaa en joutunut minkään ostoshysterian valtaan. Kierreltyämme muutaman tunnin lähdimme suunnistamaan joen rantaan ja jokiveneelle, jolla palasimme Orientalin laiturille ja siitä kävelimme lyhyen matkan takaisin hotellille. Olivia oli käynyt hotellin altaalla uimassa mummon ja vaarin kanssa. Saa nähdä ehdinkö minä uimaan kertaakaan täällä Bangkokissa kun tämä lomailu on niin kiireistä.

 Jokiveneen odottelua...

 China townia, yläkuvassa Soi Wanit ja ihmeen rauhallinen kohta tiestä...

Tässä kuva hotellistamme Novotel Fenix Silomista...

Palattuamme hotellille päätimme, että lähdemme tänään käymään Calypso Cabareessa ja kävimme ostamassa liput alakerran matkatoimistosta. Hinnaston mukainen hinta olisi ollut 1200THB, mutta matkatoimisto myi lippuja 800THB:n hintaan. Virkistyttyämme suihkussa lähdimme jälleen kohti rantaa, josta Asiatiquen maksuton shuttle vene kuskaa ihmisiä Asiatiqueen, jossa Calypso Cabareekin sijaitsee. Tapasimme rannassa myös Janin, joka tuli kanssamme Cabareeseen. Söimme pikaisesti Pizza Companyssa pizzat ennen Cabareen alkua.

 Asiatiquen maailmanpyörä...

Olemme käyneet ennenkin Calypso Cabareessa Bangkokissa, mutta siitä on niin kauan aikaa etten muista siitä yhtään mitään. Luulin, että esitys olisi samantapainen kuin Pattayan Alcatzar tai Tiffany, mutta tämä poikkesikin aika paljon niistä koska kyseessä oli kabaree. Samuel pelkäsi heti sisään astuttuamme paikkaa ja käpertyi syliini ja nukahti siihen ennen esityksen alkua. Samuel heräsi koviin ääniin noin puolivälissä esitystä ja istui sen jälkeen sylissäni pää takkinsa alla esityksen loppuun asti. Poistuttaessa teatterista Samuel sanoi Janille, että "tosi kiva esitys, en pelännyt yhtään". Taisi vähän narrata. Olivia puolestaan nautti esityksestä ja seurasi sitä tarkasti. Myös minusta esitys ja puitteet olivat oikein hienot. Olivia väsähti esityksen aikana aivan totaalisesti ja nukahtikin lopullisesti jokiveneessä vaarin syliin kun olimme tulossa pois. Tomi kantoi Olivian Samuelin rattaisiin ja kärräsimme nukkuvan tytön hotellille omaan sänkyyn. Samuel puolestaan piristyi otettuaan toiset päiväunet teatterissa ja oli illan oikein hyväntuulinen ja iloinen. Jani käväisi huoneessamme ja otimme iltadrinkit minibaaristamme. Mummo ja vaari antoivat kahvinkeittimen Janille kun eivät viitsi raahata sitä enää takaisin Suomeen. Jani sitten lähti kahvinkeittimen kanssa kohti Soi Cowboyta ehkä muutkin juomat kuin kahvi mielessä.

Tässä muutamia kuvia Calypso Cabareesta ja Asiatiquesta, joka on erittäin siisti ja iso ostos- ja illanviettopaikka rannan tuntumassa.

Tässä vielä kuva lopen uupuneesta Oliviasta rattaisiin nukahtaneena...

Shoppailua ja shoppailua

Nyt olisi sitten takana ensimmäinen kokonainen päivä täällä tutussa paikassa eli Bangkokissa. Aamu alkoi taas normaaliin tapaan hotellin aamiaisella, joka oli oikein hyvä. Tarjolla oli kaikkea mitä aamiaisella odottaa saavansa. Samuel yllätti meidät syömällä aamiaiseksi kaksi muffinssia, sillä yleensähän hän ei ole syönyt mitään aamuisin. Juuri kun olimme lopettelemassa aamiaista, ravintolaan tuli aasialainen äiti lapsensa ja ilmeisesti oman äitinsä kanssa. Huomasin heti, että tällä pikkuisella vauvalla oli halkio huulessa. Mietin menisinkö keskustelemaan äidin kanssa ja näyttämään Samuelin huulta, mutta aikani pähkäiltyäni päätin jättää menemättä koska perhe meni istumaan takanurkkaan ja tarkemmin lasta katsottuani huomasin, että vauvan halkio ei ollutkaan enää avonainen. 

Aamiaisen jälkeen kävin Tomin kanssa kysymässä kahdesta eri matkatoimistosta kuljetusta Ancient Cityyn, koska ajattelimme mennä käymään siellä tämän reissun aikana. Nyt olemme kuitenkin muuttamassa suunnitelmia koska me haluaisimme käydä sekä China Townissa että Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla ja meidän aikamme ei riitä niiden lisäksi Ancient Cityn retkeen. Tänään meillä oli kuitenkin suunnitelmissa shoppailu keskustan alueella ja se toteutui. Lähdimme noin kello 11.00 kävelemään läheiselle Surasakin skytrain asemalle. Olin lukenut tripadvisorista, että hotelliltamme kävelee asemalle noin kymmenessä minuutissa ja se piti paikkansa. Ostimme liput Siam asemalle, mutta ajattelin matkalla että menisimme National Stadiumille asti, koska siitä on helpompi mennä MBK:hon. Mietin matkalla, että olisikohan lippu ollut kalliimpi koska menimme yhden pysäkin pidemmälle kuin olimme suunnitelleet ja niihän se oli, että jouduimme maksamaan päätepysäkillä 5THB/hlö lisää. Matkan hinta oli siis 30THB/hlö.

Surasakin asema, joka näkyy myös mummon ja vaarin hotellihuoneen ikkunasta...

 Vaari ja Olivia lipun ostossa...

 Ensimmäinen shoppailukohteemme oli siis MBK. Meitä odottikin heti sisäänpäästyämme yllätys kun tapasimme viime vuoden Bangkokin reissulla tapaamamme suomalaisperheen thaityttärensä kera. Totesimme jälleen kerran miten pieni maailma voi olla. Vietimme MBK:ssa monta tuntia shoppaillen ja käyden välillä syömsässä. Lähdimme tälle reissulle todella kevyin matkalaukuin ja se näkyy nyt kun en tajunnut oikein ottaa kaupunkilomalle sopivia vaatteita mukaan, vaan kassissa oli vain rantamekkoja joita ei voi oikein käyttää täällä. Onneksi apu on lähellä ja kaupasta saa tarvittavia vaatteita. Ostimme melkoisen paljon tavaraa ja vaatteita niin itsellemme kuin tuliaisiksikin. MBK:n tavaroiden hintataso on aika kohdillaan monien tavaroiden kohdalla, mutta jotain jätin tietoisesti ostamatta koska luulen saavani niitä edullisemmin joko China Townista tai Chatuchakista.

Samuel otti pienet päikkärit kaiken hälinän keskellä. Tässä vaiheessa rattaiden työntöaisoista ei vielä roikkunut kymmeniä ostoskasseja eikä vaarin uusi matkalaukku ollut täynnä ostoksia.

Ruokailut hoidimme tänään oikein lapsiystävällisesti Burger Kingissä ja jälkkärit nautimme vihdoin ja viimein Swensenissä. Jäätelö oli juuri niin hyvää kuin aina ennenkin ja hinnat kohdallaan.

Tässä Tomin jäätelöannos...

Kierreltyämme MBK:ssa niin kauan, että jalat oli aivan hellinä siirryimme läheisen Hard Rock Cafen kauppaan tekemään Olivian odottamia ostoksia. Olivia tykkää YoHoo pehmoleluista ja osti marraskuussa Köpiksen reissulta Hard Rock Cafen Lennox LeMour YoHoon ja nyt sille piti saada kaveri. En muista uuden kaverin nimeä, mutta tuolla se nukkuu Olivian vieressä. Myös Samuel sai oman YoHoon, pitääkin ottaa se yöksi pois tuolta pinnasängystä ettei se herätä rokillaan meitä kaikkia keskellä yötä. Myös Tomi osti jälleen itselleen Hard Rock Cafe paidan, niitähän alkaakin olla meillä jo melkoinen kokoelma.

HRC kaupan jälkeen kävelimme Siamin sky train asemalle ja menimme sky trainilla On Nutin Tesco Lotukseen. Jalat olivat edelleen aivan muussina ja väsyneet, mutta shoppailimme sitkeästi noin kahdeksaan asti kunnes luovutimme ja lähdimme siirtymään hotellin suuntaan. Samuel huomasi tavaratalon leikkipaikan, vaikka yritin ohjata huomiota muualle päin. Annoimme Samuelin leikkiä ja kiipeillä jonkin aikaa vempeleiden päällä koska päivä oli ollut rankka Samuelille. Samuel ei todellakaan viihdy rattaissa ja hän ilmoittaa suureen ääneen säännöllisin väliajoin mitä mieltä hän on asiasta. Annoimme Samuelin "kävellä" muutamia kertoja kaupassa, mutta koska Samuel on erittäin vilkas, häntä on lähes mahdoton vahtia jos hän on valloillaan sillä pieni vikkelä poika katoaa hetkessä ihmisvilinässä. Tänään kadotin hetkeksi Samuelin ja eräs nainen näytti mihin poika oli mennyt. Näitä tilanteita ei saa tulla enää yhtään ja se tarkoittaa sitä, että Samuel istuu huomennakin rattaissa. Olivia puolestaan oli tänään koko päivän erittäin iloinen ja pirteä tyttö. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta koko matkan aikana kun hän ei kertaakaan valittanut, ettei jaksa kävellä tai ollut väsyneen näköinen. Mummo sanoi valittaneensa tänään eniten väsymystä, mutta hyvin me kaikki jaksoimme vaikka shoppailu onkin kaikessa mukavuudessaan aika rankkaa jos sen parissa vierähtää koko päivä. Palasimme hotellille yhdeksän aikoihin ja päätimme tyhjentää minibaarimme. Emme saaneet ihan sitä tyhjennettyä, joten pitää vielä jatkaa urakkaa. Huomiseen!

Enkelten kaupunki

Täällä sitä ollaan Bangkokissa tai jos käytetään koko nimeä niin kaupunkihan on nimeltään; Krung Thep Mahanakhon Amon Rattanakosin Mahinthara Ayuthaya Mahadilok Phop Noppharat Ratchathani Burirom Udomratchaniwet Mahasathan Amon Piman Awatan Sathit Sakkathattiya Witsanukam Prasit... Tomin tavoitteena on opetella Bangkokin koko nimi ulkoa. Tosin en tiedä tarkoittiko suomennettua vai thaikielistä versiota. Saa nähdä onnistuuko?

Tämän päivän reissumme alkoi Khao Lakin The Sands hotelliltamme vähän ennen kello kymmentä. Olemme huomanneet, että lähes poikkeuksetta sovitut kyydit tulevat aiemmin kuin on sovittu ja niin kävi tänäänkin. Olimme respassa noin viisitoista vaille 10 ja kuskimme oli jo odottelemassa vaikka lähtöaika oli sovittu kymmeneksi. Kävin viemässä pikaisesti avaimen respaan ja laukkupojat toivat golfautollaan laukkumme ja lähdimme hakemaan mummoa ja vaaria Countrysidesta. Siellähän he olivatkin jo odottelemassa kun saavuimme hotellille reilusti etuajassa. Matka sujui oikein nopeasti ja rattoisasti kun lapset katselivat DVD elokuviaan ja kuskikin ajoi niin rauhallisesti ettei tarvinnut pelätä. Saavuimme kentälle hyvissä ajoin ja huomasin laukkujen punnituksessa, että olin maksanut laukkujen painosta aika paljon liikaa. Olimme maksaneet 6 x 20kg ja ainoastaan yksi laukku painoi lähes 20 kg muiden painaessa reilusti vähemmän. Onneksi maksut eivät ole niin kovin suuria, sillä jos oikein muistan niin 20kg matkatavaraa maksoi 300THB. Kuvittelimme, että pääsemme käymään lentokentän loungessa Tomin kanssa ennen lentoa, mutta tajusimme vasta kentällä että lounge on kansainvälisellä puolella ja mehän lennämme maan sisäisellä lennolla. Lounge haaveet vaihtuivat Burger Kingiin, missä joimme kahvit ja söimme hyvät omenapiiraat. Koneemme lähti taas ajoissa ja lento meni muutenkin mukavan nopeasti. Samuel nukahti perinteisesti laskun aikana ja ehti ottaa noin 15 minuutin unet ennen koneesta poistumista.

Matkalaukutkin tulivat erittäin nopeasti, sillä kun pääsimme hihnalle ainoastaan meidän tavarat olivat enää siellä pyörimässä. Otimme laukkumme ja menimme tuloaulaan sopimaan pikkubussikyytiä keskustaan hotellillemme. Tilasimme pikkubussin keskustaan ja maksoimme siitä peräti 1300THB. Hintahan oli todella korkea verrattuna normaalin taksin hintaan, mutta emme olisi mahtuneet yhteen taksiin ja meillä oli paljon tavaroita kahteenkin taksiin. Yhdessä on myös mukavampi matkustaa, joten emme pihistelleet tässä kohtaa.

Saavuttuamme hotellille pääsimme melko pian huoneisiimme. Huoneemme on Novotel Fenix Silom hotellin 15. kerroksessa. Me varasimme jo kuukausia sitten sviittimme ja saimme sen mielestämme edulliseen hintaan eli noin 80 euroa/yö aamiaisineen. Sviitin hintaan piti kuulua sisäänpääsy hotellin loungeen. Tämä etu ei valitettavasti ole enää käytössä, sillä lounge on suljettu vaikka esim. booking.com mainostaa edelleen lounge-etua. Sviitti on kuitenkin todella iso erillisine makuuhuoneineen, kaksine vessoineen ja isoine kylppäreineen. Myös minibaari sisältyy huoneen hintaan, joten aloimme heti huoneeseen päästyämme tyhjentämään sitä mummon ja vaarin kanssa samoin kuin tervetuliais hedelmävatia. Minibaarissa oli pari suklaapatukkaa, pähkinäpussi, kolme limsaa, kolme olutta, pari mehua ja kolme pulloa vettä. Lisäksi huoneessa on kahvikone ja siihen kahveja ja pikakahvi- ja teepusseja. Hyvänä puolena täällä on myös se, että olohuoneessa on erillinen ilmastointi ja näin voimme pitää ilmastointia olkkarissa, mutta makuuhuoneen ilmastoinnin voi sulkea kokonaan. Huoneistossa on myös sekä olohuoneessa että makkarissa isot taulutelevisiot ja kylpärissä amme, ihanaa. Tässä kuva makuuhuoneestamme kun raahasimme makkariin olohuoneen sohvan Olivian sängyksi...

Levättyämme hetken lähdimme kävelemään Silomia pitkin Patpongin suuntaan. Emme kuitenkaan päässeet edes Narain kohdalla, vaan pysähdyimme syömään Silom Villageen. Olisin halunnut syödä samaan aikaan kun siellä on iltaisin thaitanssiesitys kello 20.30, mutta olimme vähän liian aikaisin liikenteessä. Niinpä söimme thai musiikkia kuunneleen, eikä sekään ollut hassumpaa. Paikka oli aika hinnakas ja palvelu mitäänsanomatonta, mutta saimme kuitenkin mahamme täyteen kauniissa ympäristössä. Tässä minun reissun ehkä kymmenes Pad thai -joka kerta erilaisena...

Hotellille palatessamme näimme taas kun joku oli loukkaantunut mopolla ajaessaan. Tällä kertaa jälki ei näyttänyt niin pahalta kuin Khao Lakin autokolarissa, mutta onhan se kurjaa kun näitä liikenneonnettomuuksia sattuu paljon. Me palailimme kuitenkin ihan jalkapelillä 7elevenin kautta hotellille ja ostimme hotellin aulan matkatoimistosta puheaikaa puhelimeemme eli nyt olisi 100THB:llä aikaa jutella. Pitääkin ehkä huomenna tavoitella Jania ja sopia minä päivänä tapaamme hänet pitkästä aikaa. Tajusin juuri, että emme muistaneet ostaa hänelle mitään tuliaisia Suomesta. Ehkä veljen ja meidän muiden tapaaminen on kuitenkin tuliaisia tärkeämpää?

Hotellille palattuamme lapset leikkivät vähän aikaa. Olivia leikki uudella legorakennelmallaan ja Samuel teki minulle ja Tomille leikisti ruokia. Molemmat lapset ovat olleet erittäin väsyneitä tänään reissupäivänä ja Samuel muuttuu väsyneenä normaaliakin levottomammaksi. Onneksi saimme rauhoitettua illalla pienen hetken leikkimiseen, joten ehkä se rauhoittaa myös yöunta. Samuel kysyi minulta juuri nukkumaan käydessä miksi emme lähde jo kotiin, mutta Olivia puolestaan on tyytyväinen lomatunnelmiin. Minusta on ihanaa kun on vielä muutama päivä lomaa jäljellä ja sen saa viettää täällä kaiken hulinan keskellä Bangkokissa. Kotona sitten rauhoitutaan arkeen, nyt ollaan kaukana siitä. Huomenna päästään tositoimiin!

Viimeinen päivä Khao Lakissa

Siivoojan tervehdys kotiinlähtijöille...

Viimeinen kokonainen päivämme Khao Lakissa alkaa olla nyt takana päin. Niina perheineen lähti aamulla kohti Phuketin lentokenttää ja kotia. Soittelimme pikaisesti aamulla ja kiittelimme ihanasta matkaseurasta. Huomasin, että he olivat soittaneet meille myöhemmin lentokentältäkin ja laittaneet viestiä, mutta emme voineet soittaa takaisin koska meidän puheaika on loppu emmekä ole ehtineet käydä lataamassa lisää aikaa. Toivottavasti kotimatka meni hyvin, me vielä jatkamme lomailua maisemien vaihtuessa.

 Rannan asukki ja pilvisen päivän lenkkeilijöitä...

 Hotellimme hiljainen allas...

Me noudatimme tänään matkasuunnitelmaamme eli emme tehneet juuri mitään ylimääräistä, vaan olimme vain hotellilla ja hotellin tuntumassa koko päivän. Vietin aamupäivän aikana pari tuntia Samuelin kanssa leikkihuoneessa ja Tomi kävi pelaamassa Olivian kanssa shakkia pelihuoneessa. Molemmissa huoneissa järjestetään useita kertoja päivässä myös ohjattua toimintaa, mutta emme ole osallistuneet kertaakaan niihin aktiviteetteihin. Pelailujen jälkeen menimme mummon ja vaarin kanssa rannalle, koska porttivahti ei antanut toisen hotellin vieraiden oleskella tämän hotellin altailla. Tämähän on tietysti ihan oikea periaate, sillä eihän tämä mikään yleinen kylpylä ole.

Tänään oli taas aivan pilvinen päivä ja ilma tuntui jopa viileältä, vaikka ehkä lämpötila oli noin 27 astetta? Liekö viileän ja pilvisen päivän ansiota, mutta rannalla oli todella paljon kävelijöitä ja hölkkääjiä verrattuna aurinkoisiin päiviin. Lapset eivät uskaltautuneet uimaan mereen. Samuel oli raapinut jaloissa olevia hyttysenpuremia ja merivesi kirveli niitä, joten Samuel ei suostunut tulemaan ollenkaan veteen. Oliviaa ei muuten vaan kiinnostanut meressä uiminen. Siirryimmekin aika nopeasti hotellin altaalle mummon ja vaarin lähtiessä hotellilleen. Uimme omalla hotellilla ensimmäistä kertaa hiljaisen altaan puolella koko perhe. Vaikka allas on nimeltään hiljainen allas, niin kyllä siellä oli uimassa useita lapsiperheitä. Kukaan ei kuitenkaan metelöinyt mitenkään ja ihan rauhalliselta allas vaikutti lapsista huolimatta.

Uimisen jälkeen käväisimme huoneessa syömässä ja lähdimme keskustaan tekemään pieniä ostoksia. Ostin itselleni pari paitaa (a 150THB), Olivialle bikinit erillisellä hameella (300THB), hameen 300THB, shortsit 150THB, Tomille Khao Lak paidan 150THB ja jotain muuta pientä. Kävimme myös juomassa moccafrapet mäkkärissä ja syömässä eilisessä hyvässä ja edullisessa ruokapaikassa mummon ja vaarin kanssa. Samuel nukkui päiväunet rattaissa joten shoppailutkin sujuivat melko mukavan rauhallisesti kun Samppa ei ollut mukana tinkimässä. Mielemme olisi tehnyt lähteä myös läheisille markkinoille, mutta ylipuhuin Tomin ettei mennä koska shoppailemme kohta Bangkokissa ja niillekin ostoksille olisi jätettävä tilaa matkalaukkuun.

Ruokailun jälkeen kävelimme hotellillemme. Matkaa pääkadulta hotellillemme tulee ehkä reilu kilometri, joka tuntuu joskus lasten kanssa aika pitkältä matkalta. Vaikka tämä Khao Lakin läpi kulkeva tie on aika leveä, niin liikenne on joskus aika vilkasta ja rattaiden kanssa saa kulkea pientareen ulkopuolellakin. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että tämä Khao Lakin keskuskatu on yksi helpoimmista paikoista joissa olemme käyneet Thaimaassa, työnnellä rattaita.

 Iltauinnilla täysikuun loistaessa...

Hotellille tultuamme vaihdoimme pikaisesti uimavaatteet ja menimme iltauinnille. Tälläkään kertaa ketään muita ei ollut uimassa eikä hotellialueella näkynyt kuin muutamia ihmisiä ylipäätään. Pimeällä uiminen oli taas oikein mukavaa ja taivaalla loistava täysikuukin oli upean näköinen. Uimisen jälkeen Olivia jäi huoneeseemme touhuilemaan lelujensa kanssa ja me menimme Tomin ja Samuelin kanssa respaan maksamaan huonelaskun joka oli tuotu nyt illalla valmiiksi huoneeseemme. Samassa lapussa luki, että laukkumme haetaan huoneestamme kello 11.00. Meidän pikkubussimme Phuketiin lähtee aamulla kello 10.00, joten aikaistimme samalla vähän laukkujemme noutoa.

Näkymät hotellin respasta merelle päin...

Loppuilta meni laukkuja pakkaillessa. Olivia söi lempi-iltapalaansa eli leipää ja tonnikalaa huoneessamme ja Samuel pysytteli congee linjalla. Ostin tänään hänelle kanan makuisia congee pussipuuroja eli pussi congeeta sekoitetaan kuumaan veteen ja odotellaan valmistumista. Hyvää oli ja hinta tällä iltapalalla oli peräti 8THB. Nyt meidän tavarat alkavat olla suurimmaksi osaksi kasassa, mutta aamulla on tunnetusti kova kiire. Nyt on myös kiire nukkumaan, sillä olen taas erittäin väsynyt. Mikäs sitä mukavampaa kuin rojahtaa tähän uskomattoman mukavaan sänkyyn puhtaiden petivaatteiden väliin nukkumaan. Emme uskalla käyttää vieläkään ilmastointia lasten takia öisin, mutta pilvisten ilmojen vuoksi minusta tuntui että viime yönä ei ollut edes kovin kuuma. Nämä pilviset päivät eivät muuten minusta ole kuitenkaan kovin mukavia, mutta minkäs näille ilmoille voi. Onneksi täällä on kuitenkin suht lämmintä, vaikka aurinko ei porotakaan pilvettömältä taivaalta...

Ja taas näkyi Torsti torakka liikenteessä, tällä kertaa huoneemme ulkopuolella...