Tilkut 9-13

Olen saanut taas muutamia tilkkuja lisää, kiitos todella paljon tilkkuja antaneille.

Tässä ensimmäisenä tänään postissa saatu tilkku. Kirjeessa oli ihana postimerkki, kuvassa oli O:n saman ikäinen pikkuserkku. O avasi kirjekuoren ja hihkui "ihana kangas, kiitos paljon äiti". Korjasin asian ja kerroin keneltä tilkku on. Ei olla nähty pitkään aikaan, mutta tallessa on onneksi valokuva jossa pikkuserkukset istuvat vierekkäin mummolassa. Siitä sitten muistelimme keneltä tilkku on. Runossa toivotetaan "Onnen omenoita, menestyksen mansikoita, hyvän tuulen naurusuita ymmä muita onnenpuita." Me myös toivotamme kaikkea hyvää sinne Nokian suuntaan.
Laitan tähän näkyville myös meidän omat tilkut jotka valitsimme peittoon. Runoksi kirjoitin värssyn, johon ihastuin jo O:n odotusaikana. Nyt uskon, että enkeleitä on tosiaan olemassa... "Silitti hiljaa enkelin siipi, kauneinta kaikista käytti. Onnen ovesta sisään hiipi, toiveet todeksi täytti."

Tässä ihana väriläiskä peittoon. Kangas on itse värjätty ja samanlaista ei siis tule muualla vastaan. Kiitos paljon Mira perheineen. "Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä."

Tämänkin tilkun sain tänään. O ihasteli kovasti amppareita ja äiti runoa. Kiitos Päivi muistamisesta. "Pienen pieni västäräkki, kirjava kuin tilkkutäkki. Lähti matkalle maailmaan, sitä omaa tähteä seuraamaan. Kannolle istui ja kahvit keitti, tuli outo tunne ja sitten mietti; ei omaa tähteä lähemmäksi päästä voi, kun sitä tavoittaa vain haparoi. Koti on siellä missä sydänkin, jakaa mun onne, ilon ja surunkin."

China Center

Käväisimme äsken China Centerin kauan odotetuissa avajaisissa. Meno oli mielestäni ihmeen vilkasta ja paikalla oli yllättävän paljon porukkaa. Liiketiloja oli edelleen tyhjillään, mutta rakennustyöt jatkuvat. Toivomme kovasti, että tämä kotiseutumme Kiina-ilmiö vahvistuu edelleen ja tuo mukanaan kaikkea muutakin kiinalaista.














Tässä muutamia kuvia, joita otin äsken avajaisissa. Portit on ainakin melko hulppeita. Liikkeitä alueelle on tulossa noin 150, joten kyllä portit ovat paikkansa ansainneet.














Olisi kyllä ihan mukava tietää mitä näissä koristeissa lukee...














O ja kaveri ihailemassa synnyinmaan ja nykyisen kotimaan lippuja. Täällä on ollut tänään melko kamala ilma ja vettä on satanut kaatamalla. Onneksi sade taukosi välillä edes hetkeksi.














Aivan ihania kiinalaisia posliiniesineitä. Suunnittelin itsekseni jonkun nätin esineen hankintaa, mutta tulin toisiin aatoksiin kun katsoin hintoja. Lisäksi mietin vielä yhtälöä O ja kalliit kiinalaiset posliinit. Ehkä sitten joskus...














Yhdessä kaupassa on myynnissä kaikenlaista rihkamaa. Erikoista täällä oli hajuhermoja hivelevä suitsukkeiden tuoksu. China Centerissä käynti olikin kaikkia aisteja hivelevä kokemus. Kiinalainen musiikki, ruoka, tuoksut ja upeat esineet.














Tässä ruokakaupassa olen käynyt aiemminkin. Nyt valikoimissa oli myös kuukakkuja, joita olen viimeksi syönyt O:n hakumatkalla reilut pari vuotta sitten. Nyt ostin paketin pähkinä/vesimeloni täytteisiä kakkuja, jotka nautimme kuujuhlapäivänä ensi tiistaina.














Kuujuhla on syksyn kiinalaisista juhlista tärkein. Silloin ollaan kiitollisia vuoden sadosta ja juhlitaan kuuta, joka on silloin kiinalaisten mielestä parhaimmilaan. Kuuta mennään ihailemaan mieluiten jonnekin korkealle paikalle. Tällöin syödään kuukakkuja, juodaan viiniä ja kerrotaan tarinoita kuusta. Päivän perinteisiin kuuluu myös tulevan aviopuolison katsastaminen.

Lisää tilkkuja

Tässä tilkkuja ja väriä lisää O:n sadan toiveen peittoon. Paljon kiitoksia Liisalle, O:n mummon työkaverille. "Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää, sillä kaunis sydämessä kasvaa kultajyvää."

Viides tilkku

Tässä viides tilkku. Suuret kiitokset Mari ja perhe, ihana muumikangas. Emme ole vielä nähneet teidän pikkuista livenä, mutta valokuvissa vaikutti todella suloiselta ja terhakkaalta pojalta. Haluamme myös toivottaa myöhästyneet synttärionnittelut uudelle perheenjäsenellenne, teillähän vietettiin kaksivuotissynttäreitä samana päivänä kun me juhlimme kahta ensimmäistä vuotta lapsiperheenä.

"Jokaisena päivänä valoisa hymy, jokaisena päivänä pieni ilonaihe, jokaisena päivänä muutama hyvä sana, jokaisena päivänä käden hellä sipaisu."

Neljäs tilkku

"Synnyit tähden lennosta, horsman kukasta hennosta, taivaan sateenkaaresta, isän ja äidin haaveesta."

Tässä neljäs tilkku, suuret kiitokset Jaana ja perhe! Hauska sattuma on se, että kävin eilen ostamassa O:lle uuteen leikkimökkiin verhokankaan ja se on juuri tämä sama prinsessa kangas.

O:lla on selkeästi alkanut prinsessa vaihe. Vielä alkukesällä Muumit ja Nalle Puh tuotteet olivat suosikkeja, mutta nyt prinsessat voittavat. Testasin tämän eilenkin kaupassa kun näytin O:lle sekä Nalle Puh että prinsessa pussilakanaa. O ei miettinyt kuin pari sekuntia ja näytti, että prinsessa lakanat ovat hänestä kauniimmat. Toisaalta Muumi ja Nalle puh kirjat sekä elokuvat ovat Teletappien lisäksi edelleen suurimpia suosikkeja sillä rintamalla.

Taisi olla se 3v melkoinen taitekohta, kun pikku taaperosta tuli pikku neiti. Äsken valittelin puhelimessa kaverille, että O joutui juuri luopumaan tutista ja tänään joi vellin tuttipullon sijaan pillillä suoraan purkista (uudistus muksun velleissä...). Pienen pienin askelin on myös edetty harrastusten suhteen. Tänään jatkoimme kolmatta vuotta muskarissa, 2-3 vuotiaiden ryhmässä, jossa aikuinen on mukana. Jumppa on uusi harrastus ja siinä O oli eilen ensimmäistä kertaa ilman tuttua ja turvallista aikuista. Onneksi kaveri oli mukana tuomassa turvaa ja hyvinhän se sitten menikin. Pitemmän tähtäimen suunnitelmissa on sitten päiväkoti, onneksi ei vielä ihan vähään aikaan...

Kolmas tilkku

Tässä kolmas tilkku joka on kooltaan niin iso, että siitä saa kaksi erillistä tilkkua. Kangas on alunperin mammaltani, joten laitetaan leikekirjaan myös mamman nimi. Kiitos mummo, vaari ja mamma.

"Rakkauden vala. Ei ole suurempaa rakkauden valaa, kuin pieni tyttönne teitä halaa. Ja siinä pienessä sydämessä juuri, on teille paikka niin valtavan suuri."

Toinen tilkku

Tässä toinen tilkku, kiitos Hanna ja Make.
"Jos olet syntynyt elokuussa, niin käymme sieniretkellä. Iltapäivällä, sadesäällä, sopivalla hetkellä. Sienisäkkiin saalis voita: rouskuja ja haperoita."

"Elokuut ovat sellaisia aikoja, että silloin tehdään taikoja. Se taikoo pehmoiset, pimeät illat ja rakentaa vesiin kultaiset sillat."

Onnenpäivä

Tänään kaksi vuotta sitten oli elämämme onnellisin päivä, kun saimme ensimmäistä kertaa O:n syliimme kaukana Kiinassa. Muistan ensimmäisen kohtaamisen kuin eilisen päivän. O oli höyhenen kevyt, katseli meitä hämmentyneenä ja takertui minuun kuin viimeistä päivää. Vähän liioitellen ajattelen, että hän päästi minusta irti vasta vuoden kuluttua. Jo luovutustilaisuuden jälkeen samana iltana näimme O:n ensimmäisen hampaattoman hymyn hotellihuoneessa ja seuraavina päivinä myös muutamia konttausyrityksiä hotellin leikkihuoneessa. Siitä se sitten alkoi, elämänmittainen tutustuminen toisiimme.

Nyt tämä sama tyttö on jo pikkuinen neiti, joka puhuu sujuvasti ja juoksentelee ketterästi. Hän on kasvanut kahden vuoden aikana pituutta 25cm ja painoakin on tullut viitisen kiloa lisää. Tänään olen saanut halia, pussailla ja rutistaa tätä pikkuista ihmettä sydämeni pohjasta, ihmettä joka suotiin elämäämme pitkien haaveiden jälkeen. Kolmen sydämessä kasvaneen lapsen äiti sanoi kerran minulle, että hän on niin onnellinen ettei saanut biologisia lapsia, sillä silloin hänellä ei olisi juuri näitä omia lapsiaan. Tämä lause on niin totta ja sen ajatteleminen saa yhä kyyneleet silmiin.

Jo ensimmäisen adoptioprosessin aikana keskustelimme siitä, että haluaisimme O:lle mahdollisimman pian sisaruksen. Jos tämä toinen prosessimme olisi mennyt yhtä nopeasti kuin ensimmäinen, olisimme tällä hetkellä Kiinassa suunnittelemassa kotimatkaa uuden tulokkaan kanssa. Ajat ovat kuitenkin toiset ja ruuhkia on nyt ollut niin Suomen kuin Kiinankin päässä. Odotuksemme on nyt vasta aluillaan. Onneksi meillä ei ole nyt kiire saada perhettä kokoon. Meillä on nyt kaikki mistä olemme haaveilleet ja jos sisarus joskus saapuu kotiimme niin sitten meitä on kohdannut kaksinkertainen ihme. Tämän päivän käytämme kuitenkin menneiden muisteluun ja palaamme ajassa kaksi vuotta taaksepäin, aikaan ennen O:ta. Miten ihmeessä saimme silloin ajan kulumaan???

Bai Jia Bei ja ensimmäinen kangaspala

Pohjois-Kiinassa on tapana juhlistaa lapsen syntymää, uutta elämää, valmistamalla Bai Jia Bei –niminen tilkkutäkki. Täkin tekoon tarvitaan 100 kankaan palasta, jotka ommellaan yhteen peitoksi. Peitto kuvastaa saajalleen onnea, energiaa ja hyviä toiveita kaikilta niiltä perheiltä, ystäviltä ja tuttavilta jotka osallistuvat peiton tekoon. Peiton on tarkoitus siirtyä sukupolvelta toiselle.

Olen suunnitellut jo parin vuoden ajan tekeväni meidän pikku O:lle tällaisen perinteisen kiinalaisen 100 toiveen peiton. Nyt ajattelin vihdoin päästä asiassa eteenpäin ja aloitan peiton tekemisen. Tämän vuoksi olen pyytänyt apua tuttavilta, ystäviltä ja sukulaisilta tilkkujen keräämiseksi. Yllätys olikin melkoinen kun jo tänään, vuorokausi pyynnön jälkeen ovikello soi ja sain ensimmäisen tilkun ihan kotiin kuljetettuna. Ja tuo runo... KIITOS!

Tässä siis tilkku numero 1.
"Pienen pieni enkeli, talven yössä lenteli. Rinnassaan sydän ja kädessään tähti, rakkautta ja valoa etsimään lähti. Sinun luoksesi löysi. Oli pienissä käsissään kultaköysi. Rakkautta ja valoa sillä toi ja sydämeen rauhaa loi."

Sitä sun tätä ja synttärit

Mistähän aloittaisin? Aika kuluu ja aina kun suunnittelen istuvani hetken rauhassa tietokoneella, tuleekin jotain muuta tärkeämpää tekemistä. Melkoista hulinaa tämä elokuu onkin ollut.
Laittaanpa tänne muutaman kuva paikoista, joissa olemme liikkuneet elokuun aikana...

Ensimmäinen kuva on tämän vuoden Kiina tapaamisesta. Kuten kuvasta näkyy, ilma suosi osallistujia ja perinteisiä kiinalaisia leikkejäkin voitiin leikkiä pihamaalla. Olimme tapaamisessa vain lauantaina ja vähän harmitti kun emme jääneet yöksi. Ajomatka Hämeenlinnaan oli melko pitkä ja yhden päivän matkaksi reissu oli aika raskas O:lle. Mielelläni olisin itsekin jäänyt kylpylään rentoutumaan. Tapaaminen oli kuitenkin hyvin organisoitu ja paikka oli todella kaunis, joten turhaan emme sinne menneet. Kiitos järjestäjille.

Elokuun puolessa välissä teimme muutaman päivän kesälomamatkan. Ensin suuntasimme lahden ylitse Tallinnaan ja sen jälkeen Merimaskun sekä Naantalin kautta kotiin päin. Tallinnan matkalla minulla ei ollut kameraa mukana, joten sieltä ei ole kuvia. Menimme Tallinnaan Galaxylla ja koska laiva lähti vasta 18.30, ilta jäi aika lyhyeksi. Kävin O:n kanssa lasten leikkipaikalla, mutta lähdimme melko nopeasti sieltä pois. Noin 10-vuotiaat pojat viihdyttivät itseään leikkipaikalla makaillen pallomeressä ja heitellen kovaa palloja pitkin huonetta. Heidän seurassaan oli pikkuinen poika, joka pelkäsi ja itki. O ei myöskään moisesta menosta välittänyt joten menimme syömään ja nukkumaan melko aikaisin. Aamulla kävimme Tallinnassa kävelyllä ja kotimatkalla otimme päiväunet laivassa.

Laivamatkan jälkeen suuntasimme suoraan Helsingistä Merimaskuun tapaamaan pari vuotta sitten lastemme hakumatkalla tutuksi tulleita perheitä. Hakumatkallamme oli yhteensä kuusi perhettä ja ryhmä oli meistä juuri sopivan kokoinen. Tapasimme ensimmäistä kertaa viime vuoden elokuussa samoihin aikoihin. Toivon, että nämä tapaamiset jatkuvat vielä pitkään ja lapset pitäisivät yhteyttä toisiinsa aikuisinakin. Viikonloppu oli todella antoisa. Lapset nauttivat toistensa seurasta ja tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään. Itse koen näiden perheiden kanssa jotain ainutlaatuista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota ei voi selittää sanoin. Lapset olivat kaikki eri näköisiä ja erilaisia persoonia, mutta silti heillä on paljon yhteistä. Niin myös meillä vanhemmilla sillä jaoimme yhdessä hetken, jolloin näistä lapsista tuli omiamme.

Hakuryhmän tapaamisen jälkeen menimme vielä yhdeksi yöksi Naanatalin kylpylään. Vaikka O nautti muiden lasten seurasta, hän oli erittäin onnellisen oloinen kun rauhotuimme oman perheen kanssa hotellihuoneeseen tai oikeastaan laivan hyttiin, koska huoneemme oli laivan puolella. Huomasin heti kun menimme kylpylään, että siellä on Thai ravintola. Valitettavasti se olikin sunnuntaisin kiinni, joten ihailimme vain vesi kielellä ruokalistaa. Kuvassa O kipittää kylpytakissaan uimaosastolle. Ehdimme tutustua myös kylpylän leikkihuoneeseen joka olikin ihan mukavan kokoinen ja hyvin varusteltu.

Kotiin tultuamme alkoikin sitten O:n synttärivalmistelut. Hän sai mummolta ja vaarilta lahjaksi leikkimökin jonka isi pystytti. Synttäreitä juhlittiin kahtena eri päivänä ja mukavaa oli vaikka O olikin vähän flunssainen. Tramboliinilla pomppiminen irrottaa muuten hyvin limaa keuhkoista. Kuvissa isi leikkimökkiä pystyttämässä ja O:n Nalle Puh synttärikakku.

Laitan vielä kuvan jääkaappimagneetista jonka saimme tuliaisiksi Thaimaasta. O katseli magneettia tarkkaan, laittoi kädet Wai -tervehdykseen ja sanoi "Good morning". Joitain on siis jäänyt mieleen viime Thaimaan matkalta.

Puuhamaassa

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Puuhamaassa. Suunnittelimme jo viime kesänä retkeä sinne, mutta ajattelimme O:n olevan liian pieni vielä silloin. Nyt kun O on himpun verrran alle kolme vuotta, niin ajankohta iän suhteen taisi olla ihan hyvä. O oli onnellinen kun heti Puuhamaan portilla oli Puuhanalle vastassa. Halit piti päästä antamaan ja äidin oli tietenkin ikuistettava tapahtuma valokuvalla. Ensireaktioni Puuhamaassa oli kauhistus. Porukkaa vilisi joka puolella ja sitä oli paljon. Lähes kaikkiin paikkoihin oli pitkät jonot. Kun jonkin aikaa kierreltyämme pääsi vähän sisälle paikan tarjonnasta, huomasi että kyllä sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Tämä liukumäki näytti hurjalta, mutta vauhti ei ollutkaan kova. Kävimme mäessä monta kertaa ja hauskaa oli. Myös vesileikit kiinnostivat lapsia Puuhamaassa kuten muuallakin. Tässä oli muuten jossain vaiheessa kuva niistä vesileikeistä, mutta se taisi kadota jonnekin.

Suurimmaksi suosikiksi taisi nousta tämä ilmamäki. Meno oli välillä aika hurjaa kun suosituksista huolimatta mäessä pomppi yli 15 lasta yhtäaikaa. O ei meinannut aina päästä mäkeä itse ylös, onneksi serkku auttoi ja tuuppasi pikkuisempaa pepusta. Melko koleasta ilmasta huolimatta tässä puuhassa lapset sai mukasti hien pintaan. Meillä on kotipihalla jättitramboliini ja olisi luullut, että O on saanut pomppimisesta tarpeekseen kotipihalla.

Ajattelin etukäteen, että saattaisimme nähdä Puuhamaassa muitakin Kiinasta adoptoituja lapsia, koska viikonloppuna on Hämeenlinnassa Kiina tapaaminen ja jotkut perheet ovat ehkä tulleet lähiseudulle jo aiemmin loman viettoon. Tapasin ainoastaan yhden perheen, jotka hekään eivät olleet tulossa tapaamiseen. Vaihdoimme perheen äidin kanssa muutaman sanan ja kuten tavallista ihastelimme lapsia.

Päivän päätteeksi teimme vielä pieniä golf harjoituksia. Se sujui hieman paremmin kuin minun kipparointini. Ajelimme nimittäin O:n kanssa Kipparikallen veneellä huonoin seurauksin. En ymmärtänyt miten ohjaus toimii ja seilailimme lammen rannasta toiseen pöheikköjen kautta. Ei auttanut edes muutama vuosi sitten suoritettu rannikkolaivurin koulutus sen veneen ohjaukseen. Serkkupojat kyselivät menisimmekö tänä kesänä vielä uudestaan Puuhamaahan. Se ei toive ei taida enää toteutua, mutta ehkä tässä vielä jotain kivaa keksitään...

Taas sataa

Eikö tämä sade lopu ikinä? Katselen pihalle ja näen harmaata, vettä sataa ja tuulee. Taidankin tehdä pienen mielikuvitusmatkan. Aloitan ensin nauttimalla kookospähkinää ja sitten katselen auringonlaskua Siaminlahden rannalla...

Kylläpä helpotti. Nyt jaksan taas ensi talveen...

Nimenmuutos

Vaihdoin tänään blogin nimen vastaamaan vähän enemmän tätä blogin sisältöä. Tarkoitukseni oli alunperin kirjoitella vain Kantonin lomamatkastamme ja jatkaa blogin kirjoittelua tulevilla matkoilla. Huomasin kuitenkin miten mukava tänne on tallentaa muitakin arkipäivän asioita, joten jäin koukkuun tähän kirjoittamiseen. Blogin nimeksi tuli nyt vähän kulunut "Sydämessä kasvanut", mutta päädyin siihen muutamaa eri vaihtoehtoa punnittuani. O tietää, että on syntynyt Kiina-äidin masusta ja "kapsanut" meidän sydämissä. Kuulostaa niin hellyyttävältä kun hän selvittää alkuperäänsä, että eiköhän ajatus käy myös blogini nimeksi...



Laitan taas tänne näkyville muutamia kuvia heinäkuun menoistamme. Ensimmäinen kuva on kesäteatterista jossa kävin anopin kanssa. Laatu oli tuttua ja turvallista, jo aikaisempina kesinä takuuvarmaksi todettua kesäteatterikamaa. Juoni ei ollut kovin kummoinen, mutta nauraa sai ja ihailla ihanaa merimaisemaa lavasteiden takana. O oli mukana puoliaikaan asti. Sanoi, että "sitten kun minä alan huutamaan ja kiljumaan, niin isi hakee minut pois". Muistutuin ettei tarvitse huutaa, vaan riittää hyvin kun sanoo ettei jaksa enää istua teatterissa.

Tämä kuva on Titinallen konsetista, jossa olimme lasten meripäivillä. O tykkäsi konsertista todella paljon. Lauloi ja leikki mukana. Konsertin jälkeen osallistuimme askartelupisteiden toimintaan ja kotiinviemisiksi O:lla oli mm. muumio, haltianhattu, itse painettu merirosvohuivi, puuvene, kaukoputki, pyramidi, maalattuja kiviä ja poskessa koreili siili kasvomaalaus. Kiitokset tämän kuvan ottaneelle, oli mukava tavata pitkästä aikaa. Kyllä ovatkin lapset kasvaneet parissa vuodessa...

Olimme kuulleet ystäviltä kotikulmillamme sijaitsevasta liikennepuistosta, mutta emme olleet koskaan käyneet siellä. Tämäkin paikka otettiin siis kesälomaohjelmaamme. Harmi vaan kun pääsimme paikalle huomasimme, että puisto on kiinni su-ma. Tyydyimme sitten siskoni kanssa katselemaan kun serkukset touhusivat leikkipuistossa.

Suuri suosikki aina vaan... Liukumäki!

Olisipa mukavaa pulahtaa tuonne altaaseen...

Koska olimme nyt käyneet katsomassa minkälainen paikka liikennepuisto on niin uskaltauduimme sinne uudestaankin. Valitsimme päivän jolloin se on kiinni ja otimme O:n oman pyörän mukaan, jolla hän harjoitteli vähän polkemistä. Vaikeaa ja hankalaa oli. Tosin ohjaus alkoi sujumaan vähän paremmin. Harjoittelupaikkana tämä puisto on kyllä loistava verrattuna koti tiemme kapeaan pientareeseen.

Pyöräilyharjoitukset jäi vähän lyhyeen, kun O:ta ei oikein kiinnosta koko homma ja vesisadekin taas yllätti meidät. Menimme käymään mummilla ja kotiin kurvasimme Nordic China Centerin kautta ihailemassa sen hienoa porttia.

Olemme ehtineet myös käydä jälleen Tykkimäen huvipuistossa, yllätys, yllätys. Tällä kertaa O:lla oli kuitenkin seuraa kun tapasimme Kiinassa samaan aikaan hakumatkalla olleen perheen. Nämä tapaamiset ovat aina yhtä odotettuja. Lapset leikkivät ja me vanhemmat ihmettelemme miten onnekkaita me olemmekaan kun olemme saaneet näin ihanat lapset. Jatkoimme päivää kotipihallamme grillaten ja jutellen kunnes oli sanottava taas heipat. Onneksi näemme taas parin viikon päästä Kiina tapaamisessa...

Mökkeilyä

Säätiedotus näytti keskiviikolle aurinkoista ilmaa ja se oli meille merkki lähteä mökille. Pakkasin mukaan varmuuden vuoksi paljon lämpimiä vaatteita, jotka osoittautuivat onneksi tarpeettomiksi. Tiistaina väistelimme vielä muutamia kuurosateita, mutta iltaa kohden sää parani. Keskiviikkona saimme sitten herätä auringonpaisteeseen ja pitkästä aikaa ilmat olivat oikein kesäiset. Mökin pihalla on ollut melkoista vilinää kun sorsat ja joutsenet viihtyvät remonttipuuhienkin keskellä pihamaalla. Kuvassa sorsa joka on löytänyt hautomispaikan lintulauden alta, pienen pienestä puskasta.

Uimavedet eivät ole olleet lähellekään yhtä lämpimiä kuin kunnon hellekesinä. Tiistaina mittari näytti 19 astetta ja keskiviikkona oli kohonnut 21 asteeseen. Iholla vähän kipristeli kun lämmittelin saunan lauteilla uimisen jälkeen, mutta ei vesi nyt niin kylmää ollut kun sinne ensin uskalsi mennä. T heitti myös talviturkin ja O:ta ei veden kylmyys paljoa haitannut. Enemmänkin äiti pelkäsi, että vilustuu kun lotraa kylmässä vedessä.

Tämä on kuva siitä iltahetkestä jota muistelin Kantonin matkalla. Kun aurinko laskee ja on aivan hiljaista. Pettymys! Ei siellä mökillä hiljaista ollutkaan. Mopot ajelivat rannalla ja moottoritien äänet kuuluivat melko selvästi vettä pitkin. Sitä ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö maisemat ole kauniita. T lähti nukuttamaan O:ta ja nukahtikin itse. Istuskelin sitten vaarin ja muutaman hyttysen kanssa terassilla.

Mökillä oli myös O:n serkkupoika. Tiistaina pienempi sellainen ja keskiviikkona oli vaihto isompaan. O:n aika meni siis poitsujen kanssa touhutessa. Ohjelmassa oli veden kanssa lotraamista, onkimista ja veneiden heittelyä veteen.

Välillä kävimme vaarin kipparoimana ajelemassa veneellä. O:ta pelottaa vähän isolla merellä, mutta sinnikkäästi haluaa aina lähteä mukaan. T kalasteli vähän aikansa kuluksi ja sai saaliiksi ihan hyvän kokoisia ahvenia.

Kävimme tutustumassa myös kesäteatteriin. Terveysasema leporinne olisi siis lähellä jos mökkielämä käsisi liian raskaaksi. O ja serkkupoika jaksoivat istua hetken paikallaan katsomossa, että sain otettua valokuvan. Kulissit kiinnostivat kovasti.

Nyt on siis kotiuduttu mökiltä ja olo on melkoisen voipunut. O oli myös hyvin väsynyt, mutta jaksoi oikein hyvin istuskella automatkan kotiin. Ei jaksanut edes kovin montaa kertaa aloittaa tarinoitaan äiti -sanalla. Menomatkalla vastasin hänelle noin sadanteen"Äiti?" kysymykseen "Hmm?". O tokaisi siihen, että äiti, sinun pitää sanoa minulle "Mitä kulta?"