Ahvenanmaan reissu

Odotan kovasti joulukuista Thaimaan lomaa, mutta sitä ennen on niin paljon tekemistä ettei voi liikaa innostua. Tännekin olisi kiva joskus kirjoitella, mutta aikaa ei vain tunnu löytyvän. Opiskelut etenee nippanappa aikataulun mukaisesti ja gradun tutkimussuunnitelman pitäisi olla valmis ennen lomamatkaa. Kävimme syyslomalla Ahvenanmaalla pikaisella mökkilomalla tuttava perheen kanssa ja unohdin kotiin palattuani postittaa tutkimussuunnitelman ensimmäisen version ohjaajalleni. Laitoin sen viime yönä menemään ja nyt odottelen jännityksellä kommentteja.

Lähdimme viime keskiviikkona O:n päiväuniaikaan ajelemaan kohti Turkua. Ajoitus osui taas nappiin ja O nukkui autossa parin tunnin päiväunet. O:n herättyä pysähdyimme Helsingin ja Turun välillä sijaitsevalle Kasvihuoneilmiö nimiselle taukopaikalle. Pysähdyimme samassa paikassa myös kesällä kun kävimme Turussa häissä, mutta en huomannut silloin mitä aarteita paikan sisällä oli. Kiertelimme tunnin hallin sisätiloissa ja ihastelimme kiinalaisia antiikkiesineitä joita siellä oli myynnissä. Laitan tähän muutamia kuvia tavaroista. Meillä on kotona meneillään O:n huoneen täydellinen remontti ja kun huone joskus valmistuu, olisi kiva käydä tässä kaupassa ja tehdä pieniä ostoksia...

Laiva lähti aamulla yhdeksän aikoihin kohti Ahvenanmaata. Olimme edellisen yön Turun Omena hotellissa ja vältimme näin kohtuuttoman aikaisen aamuherätyksen. Laivamatka oli tosi mukava. En muistanutkaan miten upea Turun saaristo on. Olen viimeksi matkustellut siellä vuosia sitten kun teimme suunnistusharrastuksen vuoksi Norjan ja Ruotsin reissuja. Laivalla oli todella vähän ihmisiä. Kävimme aamiaisella ja sen jälkeen vietimme lähes koko matkan laivan leikkihuoneessa istuen. Lapset leikkivät pallomeressä ja välillä kuivattelivat hikeä makailemalla patjalla videota katsellen. Muumipeikkokin kävi Pikku Myyn kanssa vierailulla ja tästä muodostui O:n matkan kohokohta.

Laiva oli torstaina kahden aikaan Ahvenanmaalla. Ajoitus oli taas loistava. O nukahti päiväunille jo ennenkuin ajoimme auton laivasta ulos ja nukkui koko matkan mökille. Neljä päivää mökillä meni tosi nopeasti. Miehet kalastivat ja naiset hoitivat lapsia eli aika perinteinen työnjako suurimman osan ajasta. Itse en kalastanut, mutta tuttavaperhe kävi hakemassa reissun ainoa saaliin eli lohen merestä. Oli muuten hyvää...

Mökki oli siisti ja tilava sekä mökin ympäristö lapsiystävällinen. Pihalla oli keinut ja hiekkalaatikko. Uimarantakin näytti houkuttelevalta, ainakin jos olisi ollut vielä kesä ja lämmintä. Emme oikeastaan tehneet mitään erikoista loman aikana, oleskelimme vaan. Pakko tunnustaa, että tunnistin itsestäni nyt entistä selkeämmin hotelliloma tyypin. Nautin siitä, että lomalla on erilaista kuin kotona. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että voin mennä valmiiseen ruokapöytään, joku siivoaa ja petaa sängyt valmiiksi jne. Kyllähän mökillä olokin katkaisee arjen, mutta asiat joita siellä teemme ei hirveästi poikkea kotioloista. O:n mielipidettä asiasta on vaikea selvittää, ehkä hän on tyytyväinen siellä missä äiti ja isäkin ovat. Tosin kun kävimme pikavisiitillä Maarinahaminassa O pyysi, että jäisimme sinne hotelliin yöksi. Se, että pidän hotellilomista ei kuitenkaan tarkoita kuitenkaan sitä, että en viihtyisi mökillä tai etten olisi pitänyt tästä lomasta. Mukavaa oli ja voisin mennä uudestaankin.

O:n päiväuniajoitukset sattuivat kerrankin kohdalleen matkan alusta kotiin asti. Kotimatkalla nukkui autossa ensin laivalle asti ja nukahti yöunille autoon vähän Turun jälkeen. Laiva oli tällä kertaa aivan täynnä. Ahvenanmaalla oli sunnuntaina maraton ja muutkin viikonlopun viettäjät palailivat koteihinsa. Lasten leikkihuoneessa ja pallomeressä oli melkoinen meno päällä. O oli oikein elementissään ja riehui muiden mukana niin, että vanhempia välillä hirvitti. Onneksi ei sattunut mitään, vaikka välillä näytti olevan useampikin lapsi päällekkäin pallojen seassa. O oli odottanut jo pari päivää, että pääsee ostamaan muumiboxin laivalta. Päätyi kuitenkin ostamaan Ville Viikinki karkkirepun ja ihmetteli miten kissan masusta tulee karkkeja. Karkit eivät erityisesti O:ta kiinnostaneet, mutta muuten käveli ylpeänä reppu selässä. O:n kerhotätikin kertoi, että kun heillä oli ollut karkkia tarjolla kerhossa O oli aiheuttanut hämmennystä kun oli sanonut ettei tykkää karkeista ja jättänyt karkin ottamatta. Eihän se tietysti mikään huono asia ole.

Meillä oli tällä lomalla matkassa mukana kolme vuoden sisällä syntynyttä pientä lasta, kaksi äitiä ja kaksi isää. Kummatkaan vanhemmat eivät olleet lastensa biologisia vanhempia ja silti me vietimme ihan oikeaa, tavallista perhelomaa. Välillä mietin mistä kaikesta lasten biologiset vanhemmat jäävät paitsi ja miten etuoikeutettuja me olemme, kun saamme kokea nämä hetket juuri näiden lasten äitinä ja isinä. Kiitos siitä!

Viikonlopun kuulumisia

Olimme lauantaina O:n, serkkupojan ja kaverin kanssa Fröbelin palikoiden konsertissa. Jostain syystä O ei tykännyt musiikista. Meillä on kotona Fröbelin palikoiden video ja se on myös saanut pölyttyä kaapin nurkkaan, tämä idea ei iske O:n musiikkimakuun. Konsertissa O kyllä tanssi ja leikki, mutta hyvin topakasti ilmoittaa, ettei yhtään tykkää Fröbelien musiikista. Pitää harkita ensi vuonna lähdemmekö vai emme jos Fröbelit taas tulevat tänne suunnalle. O olisi kyllä halukas lähtemään minne tahansa, vaikka ei musiikista pitäisikään...

Eilen oli sitten mieluisampaa tekemistä kun oli vuorossa perinteinen palokunnanmarssi. Paikkakuntamme tehdaspalokunta on järjestänyt perinteisen soihtukulkueen niin kauan kuin minä tai vanhempani muistetamme. Tapahtuma keräsi taas sankoin joukoin ihmisiä katselemaan raketteja, paloautoja ja soihtuja kantavia palomiehiä. Jotkut onnelliset lapset pääsivät myös oikean paloauton kyytiin marssin ajaksi. Soittajat eivät enää kävele kulkueen mukana kuten ennen, vaan istuvat auton lavalla. Ihmettelin illalla kotiin ajellessa miksi kaupunki on niin aavemaisen näköinen. Syy selvisi kun huomasin, että kaikki katuvalot oli sammutettu. Harvoin sitä tulee pimeässä kaupungissa liikuttua.

En saanut millään onnistumaan valokuvia kun oli niin pimeää, tässä kuitenkin pari otosta.

Tilkku 21

Kiitos tulevalle avioparille tästä ihanasta kankaasta ja runosta. Kiva kun kävitte kyläilemässä, nähdään sitten viimeistään häissänne... "Puhdas ja viaton elosi olkoon niin kuin aamun koittava koi. Kauneimmat ruusut tiellesi tulkoon, jotka ei koskaan kuihtua voi."

Tilkut 14-20

Tässä muutamia tilkkuja lisää kokoelmiin. Tilkkutäkin kuva alkaa jo hahmottua kun näitä tilkkuja kertyy. Kaukana ollaan vielä sadasta joten jokainen tilkku on tärkeä. Olenkin suurella kiitollisuudella niitä vastaanottanut. Ihana, että tuttavat haluavat auttaa meitä...

Ihana nallekangas. Kiitos suunnistavalle Marjan perheelle. Runossa toivotellaan "Polullesi onnen kukkaa monta, monta ilon aamua ja iltaa surutonta." Kaikkea hyvää myös teille ja onnellista loppuodotusta.

Suuret kiitokset mummon ystävälle Irmalle tästä tilkusta. Kangas on ihana. Meillä on kotona samaa kangasta, josta on aikoinaan tehty verhot. Olen säilyttänyt kangasta, vaikka verhoja ei enää käytetäkään, koska kuosi on niin kaunis. Runo koskettaa varmasti kaikkia: "Sivelen armaita kasvojasi, poskesi pientä omenaa. Siroja, kirkkaita kulmiasi tukkaasi silkinruskeaa. Nenääsi pientä ja lystikästä -sinua ilman en elämästä mitään saattaisi aavistaa. Vain sinun luonasi rakkaani, pieni, löysin kirkkaan selkeän tieni, iloni yksinkertaisen. Olen vain suojeleva syli. Kasva kauas äitisi yli."

Nämä kaikki viisi tilkkua on O:n mummilta ja vaarilta. Tarkoituksenani oli ensin, että täkkiin tulee 100 tilkkua eri ihmisiltä. Urakka osoittautui kuitenkin liian suureksi. Koska jotkut ovat lähetelleet isompia kangaspaloja, ajattelin hyödyntää kankaita laittamalla kaksikin samaa kangastilkkua täkkiin. Tässä siis mummin ja vaarin viisi tilkkua. Kiitos paljon! Runossa toivotetaan "Enkeleitä matkallesi minne kuljetkin. Olkoon aina suojanasi siipi enkelin." Kuulimme tämän Kaskisen runon myös viime keskiviikkona seurakunnan perhekerhossa ja se on aivan ihastuttava.

Tilkut 9-13

Olen saanut taas muutamia tilkkuja lisää, kiitos todella paljon tilkkuja antaneille.

Tässä ensimmäisenä tänään postissa saatu tilkku. Kirjeessa oli ihana postimerkki, kuvassa oli O:n saman ikäinen pikkuserkku. O avasi kirjekuoren ja hihkui "ihana kangas, kiitos paljon äiti". Korjasin asian ja kerroin keneltä tilkku on. Ei olla nähty pitkään aikaan, mutta tallessa on onneksi valokuva jossa pikkuserkukset istuvat vierekkäin mummolassa. Siitä sitten muistelimme keneltä tilkku on. Runossa toivotetaan "Onnen omenoita, menestyksen mansikoita, hyvän tuulen naurusuita ymmä muita onnenpuita." Me myös toivotamme kaikkea hyvää sinne Nokian suuntaan.
Laitan tähän näkyville myös meidän omat tilkut jotka valitsimme peittoon. Runoksi kirjoitin värssyn, johon ihastuin jo O:n odotusaikana. Nyt uskon, että enkeleitä on tosiaan olemassa... "Silitti hiljaa enkelin siipi, kauneinta kaikista käytti. Onnen ovesta sisään hiipi, toiveet todeksi täytti."

Tässä ihana väriläiskä peittoon. Kangas on itse värjätty ja samanlaista ei siis tule muualla vastaan. Kiitos paljon Mira perheineen. "Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä."

Tämänkin tilkun sain tänään. O ihasteli kovasti amppareita ja äiti runoa. Kiitos Päivi muistamisesta. "Pienen pieni västäräkki, kirjava kuin tilkkutäkki. Lähti matkalle maailmaan, sitä omaa tähteä seuraamaan. Kannolle istui ja kahvit keitti, tuli outo tunne ja sitten mietti; ei omaa tähteä lähemmäksi päästä voi, kun sitä tavoittaa vain haparoi. Koti on siellä missä sydänkin, jakaa mun onne, ilon ja surunkin."

China Center

Käväisimme äsken China Centerin kauan odotetuissa avajaisissa. Meno oli mielestäni ihmeen vilkasta ja paikalla oli yllättävän paljon porukkaa. Liiketiloja oli edelleen tyhjillään, mutta rakennustyöt jatkuvat. Toivomme kovasti, että tämä kotiseutumme Kiina-ilmiö vahvistuu edelleen ja tuo mukanaan kaikkea muutakin kiinalaista.














Tässä muutamia kuvia, joita otin äsken avajaisissa. Portit on ainakin melko hulppeita. Liikkeitä alueelle on tulossa noin 150, joten kyllä portit ovat paikkansa ansainneet.














Olisi kyllä ihan mukava tietää mitä näissä koristeissa lukee...














O ja kaveri ihailemassa synnyinmaan ja nykyisen kotimaan lippuja. Täällä on ollut tänään melko kamala ilma ja vettä on satanut kaatamalla. Onneksi sade taukosi välillä edes hetkeksi.














Aivan ihania kiinalaisia posliiniesineitä. Suunnittelin itsekseni jonkun nätin esineen hankintaa, mutta tulin toisiin aatoksiin kun katsoin hintoja. Lisäksi mietin vielä yhtälöä O ja kalliit kiinalaiset posliinit. Ehkä sitten joskus...














Yhdessä kaupassa on myynnissä kaikenlaista rihkamaa. Erikoista täällä oli hajuhermoja hivelevä suitsukkeiden tuoksu. China Centerissä käynti olikin kaikkia aisteja hivelevä kokemus. Kiinalainen musiikki, ruoka, tuoksut ja upeat esineet.














Tässä ruokakaupassa olen käynyt aiemminkin. Nyt valikoimissa oli myös kuukakkuja, joita olen viimeksi syönyt O:n hakumatkalla reilut pari vuotta sitten. Nyt ostin paketin pähkinä/vesimeloni täytteisiä kakkuja, jotka nautimme kuujuhlapäivänä ensi tiistaina.














Kuujuhla on syksyn kiinalaisista juhlista tärkein. Silloin ollaan kiitollisia vuoden sadosta ja juhlitaan kuuta, joka on silloin kiinalaisten mielestä parhaimmilaan. Kuuta mennään ihailemaan mieluiten jonnekin korkealle paikalle. Tällöin syödään kuukakkuja, juodaan viiniä ja kerrotaan tarinoita kuusta. Päivän perinteisiin kuuluu myös tulevan aviopuolison katsastaminen.

Lisää tilkkuja

Tässä tilkkuja ja väriä lisää O:n sadan toiveen peittoon. Paljon kiitoksia Liisalle, O:n mummon työkaverille. "Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää, sillä kaunis sydämessä kasvaa kultajyvää."

Viides tilkku

Tässä viides tilkku. Suuret kiitokset Mari ja perhe, ihana muumikangas. Emme ole vielä nähneet teidän pikkuista livenä, mutta valokuvissa vaikutti todella suloiselta ja terhakkaalta pojalta. Haluamme myös toivottaa myöhästyneet synttärionnittelut uudelle perheenjäsenellenne, teillähän vietettiin kaksivuotissynttäreitä samana päivänä kun me juhlimme kahta ensimmäistä vuotta lapsiperheenä.

"Jokaisena päivänä valoisa hymy, jokaisena päivänä pieni ilonaihe, jokaisena päivänä muutama hyvä sana, jokaisena päivänä käden hellä sipaisu."

Neljäs tilkku

"Synnyit tähden lennosta, horsman kukasta hennosta, taivaan sateenkaaresta, isän ja äidin haaveesta."

Tässä neljäs tilkku, suuret kiitokset Jaana ja perhe! Hauska sattuma on se, että kävin eilen ostamassa O:lle uuteen leikkimökkiin verhokankaan ja se on juuri tämä sama prinsessa kangas.

O:lla on selkeästi alkanut prinsessa vaihe. Vielä alkukesällä Muumit ja Nalle Puh tuotteet olivat suosikkeja, mutta nyt prinsessat voittavat. Testasin tämän eilenkin kaupassa kun näytin O:lle sekä Nalle Puh että prinsessa pussilakanaa. O ei miettinyt kuin pari sekuntia ja näytti, että prinsessa lakanat ovat hänestä kauniimmat. Toisaalta Muumi ja Nalle puh kirjat sekä elokuvat ovat Teletappien lisäksi edelleen suurimpia suosikkeja sillä rintamalla.

Taisi olla se 3v melkoinen taitekohta, kun pikku taaperosta tuli pikku neiti. Äsken valittelin puhelimessa kaverille, että O joutui juuri luopumaan tutista ja tänään joi vellin tuttipullon sijaan pillillä suoraan purkista (uudistus muksun velleissä...). Pienen pienin askelin on myös edetty harrastusten suhteen. Tänään jatkoimme kolmatta vuotta muskarissa, 2-3 vuotiaiden ryhmässä, jossa aikuinen on mukana. Jumppa on uusi harrastus ja siinä O oli eilen ensimmäistä kertaa ilman tuttua ja turvallista aikuista. Onneksi kaveri oli mukana tuomassa turvaa ja hyvinhän se sitten menikin. Pitemmän tähtäimen suunnitelmissa on sitten päiväkoti, onneksi ei vielä ihan vähään aikaan...

Kolmas tilkku

Tässä kolmas tilkku joka on kooltaan niin iso, että siitä saa kaksi erillistä tilkkua. Kangas on alunperin mammaltani, joten laitetaan leikekirjaan myös mamman nimi. Kiitos mummo, vaari ja mamma.

"Rakkauden vala. Ei ole suurempaa rakkauden valaa, kuin pieni tyttönne teitä halaa. Ja siinä pienessä sydämessä juuri, on teille paikka niin valtavan suuri."

Toinen tilkku

Tässä toinen tilkku, kiitos Hanna ja Make.
"Jos olet syntynyt elokuussa, niin käymme sieniretkellä. Iltapäivällä, sadesäällä, sopivalla hetkellä. Sienisäkkiin saalis voita: rouskuja ja haperoita."

"Elokuut ovat sellaisia aikoja, että silloin tehdään taikoja. Se taikoo pehmoiset, pimeät illat ja rakentaa vesiin kultaiset sillat."

Onnenpäivä

Tänään kaksi vuotta sitten oli elämämme onnellisin päivä, kun saimme ensimmäistä kertaa O:n syliimme kaukana Kiinassa. Muistan ensimmäisen kohtaamisen kuin eilisen päivän. O oli höyhenen kevyt, katseli meitä hämmentyneenä ja takertui minuun kuin viimeistä päivää. Vähän liioitellen ajattelen, että hän päästi minusta irti vasta vuoden kuluttua. Jo luovutustilaisuuden jälkeen samana iltana näimme O:n ensimmäisen hampaattoman hymyn hotellihuoneessa ja seuraavina päivinä myös muutamia konttausyrityksiä hotellin leikkihuoneessa. Siitä se sitten alkoi, elämänmittainen tutustuminen toisiimme.

Nyt tämä sama tyttö on jo pikkuinen neiti, joka puhuu sujuvasti ja juoksentelee ketterästi. Hän on kasvanut kahden vuoden aikana pituutta 25cm ja painoakin on tullut viitisen kiloa lisää. Tänään olen saanut halia, pussailla ja rutistaa tätä pikkuista ihmettä sydämeni pohjasta, ihmettä joka suotiin elämäämme pitkien haaveiden jälkeen. Kolmen sydämessä kasvaneen lapsen äiti sanoi kerran minulle, että hän on niin onnellinen ettei saanut biologisia lapsia, sillä silloin hänellä ei olisi juuri näitä omia lapsiaan. Tämä lause on niin totta ja sen ajatteleminen saa yhä kyyneleet silmiin.

Jo ensimmäisen adoptioprosessin aikana keskustelimme siitä, että haluaisimme O:lle mahdollisimman pian sisaruksen. Jos tämä toinen prosessimme olisi mennyt yhtä nopeasti kuin ensimmäinen, olisimme tällä hetkellä Kiinassa suunnittelemassa kotimatkaa uuden tulokkaan kanssa. Ajat ovat kuitenkin toiset ja ruuhkia on nyt ollut niin Suomen kuin Kiinankin päässä. Odotuksemme on nyt vasta aluillaan. Onneksi meillä ei ole nyt kiire saada perhettä kokoon. Meillä on nyt kaikki mistä olemme haaveilleet ja jos sisarus joskus saapuu kotiimme niin sitten meitä on kohdannut kaksinkertainen ihme. Tämän päivän käytämme kuitenkin menneiden muisteluun ja palaamme ajassa kaksi vuotta taaksepäin, aikaan ennen O:ta. Miten ihmeessä saimme silloin ajan kulumaan???

Bai Jia Bei ja ensimmäinen kangaspala

Pohjois-Kiinassa on tapana juhlistaa lapsen syntymää, uutta elämää, valmistamalla Bai Jia Bei –niminen tilkkutäkki. Täkin tekoon tarvitaan 100 kankaan palasta, jotka ommellaan yhteen peitoksi. Peitto kuvastaa saajalleen onnea, energiaa ja hyviä toiveita kaikilta niiltä perheiltä, ystäviltä ja tuttavilta jotka osallistuvat peiton tekoon. Peiton on tarkoitus siirtyä sukupolvelta toiselle.

Olen suunnitellut jo parin vuoden ajan tekeväni meidän pikku O:lle tällaisen perinteisen kiinalaisen 100 toiveen peiton. Nyt ajattelin vihdoin päästä asiassa eteenpäin ja aloitan peiton tekemisen. Tämän vuoksi olen pyytänyt apua tuttavilta, ystäviltä ja sukulaisilta tilkkujen keräämiseksi. Yllätys olikin melkoinen kun jo tänään, vuorokausi pyynnön jälkeen ovikello soi ja sain ensimmäisen tilkun ihan kotiin kuljetettuna. Ja tuo runo... KIITOS!

Tässä siis tilkku numero 1.
"Pienen pieni enkeli, talven yössä lenteli. Rinnassaan sydän ja kädessään tähti, rakkautta ja valoa etsimään lähti. Sinun luoksesi löysi. Oli pienissä käsissään kultaköysi. Rakkautta ja valoa sillä toi ja sydämeen rauhaa loi."

Sitä sun tätä ja synttärit

Mistähän aloittaisin? Aika kuluu ja aina kun suunnittelen istuvani hetken rauhassa tietokoneella, tuleekin jotain muuta tärkeämpää tekemistä. Melkoista hulinaa tämä elokuu onkin ollut.
Laittaanpa tänne muutaman kuva paikoista, joissa olemme liikkuneet elokuun aikana...

Ensimmäinen kuva on tämän vuoden Kiina tapaamisesta. Kuten kuvasta näkyy, ilma suosi osallistujia ja perinteisiä kiinalaisia leikkejäkin voitiin leikkiä pihamaalla. Olimme tapaamisessa vain lauantaina ja vähän harmitti kun emme jääneet yöksi. Ajomatka Hämeenlinnaan oli melko pitkä ja yhden päivän matkaksi reissu oli aika raskas O:lle. Mielelläni olisin itsekin jäänyt kylpylään rentoutumaan. Tapaaminen oli kuitenkin hyvin organisoitu ja paikka oli todella kaunis, joten turhaan emme sinne menneet. Kiitos järjestäjille.

Elokuun puolessa välissä teimme muutaman päivän kesälomamatkan. Ensin suuntasimme lahden ylitse Tallinnaan ja sen jälkeen Merimaskun sekä Naantalin kautta kotiin päin. Tallinnan matkalla minulla ei ollut kameraa mukana, joten sieltä ei ole kuvia. Menimme Tallinnaan Galaxylla ja koska laiva lähti vasta 18.30, ilta jäi aika lyhyeksi. Kävin O:n kanssa lasten leikkipaikalla, mutta lähdimme melko nopeasti sieltä pois. Noin 10-vuotiaat pojat viihdyttivät itseään leikkipaikalla makaillen pallomeressä ja heitellen kovaa palloja pitkin huonetta. Heidän seurassaan oli pikkuinen poika, joka pelkäsi ja itki. O ei myöskään moisesta menosta välittänyt joten menimme syömään ja nukkumaan melko aikaisin. Aamulla kävimme Tallinnassa kävelyllä ja kotimatkalla otimme päiväunet laivassa.

Laivamatkan jälkeen suuntasimme suoraan Helsingistä Merimaskuun tapaamaan pari vuotta sitten lastemme hakumatkalla tutuksi tulleita perheitä. Hakumatkallamme oli yhteensä kuusi perhettä ja ryhmä oli meistä juuri sopivan kokoinen. Tapasimme ensimmäistä kertaa viime vuoden elokuussa samoihin aikoihin. Toivon, että nämä tapaamiset jatkuvat vielä pitkään ja lapset pitäisivät yhteyttä toisiinsa aikuisinakin. Viikonloppu oli todella antoisa. Lapset nauttivat toistensa seurasta ja tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään. Itse koen näiden perheiden kanssa jotain ainutlaatuista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota ei voi selittää sanoin. Lapset olivat kaikki eri näköisiä ja erilaisia persoonia, mutta silti heillä on paljon yhteistä. Niin myös meillä vanhemmilla sillä jaoimme yhdessä hetken, jolloin näistä lapsista tuli omiamme.

Hakuryhmän tapaamisen jälkeen menimme vielä yhdeksi yöksi Naanatalin kylpylään. Vaikka O nautti muiden lasten seurasta, hän oli erittäin onnellisen oloinen kun rauhotuimme oman perheen kanssa hotellihuoneeseen tai oikeastaan laivan hyttiin, koska huoneemme oli laivan puolella. Huomasin heti kun menimme kylpylään, että siellä on Thai ravintola. Valitettavasti se olikin sunnuntaisin kiinni, joten ihailimme vain vesi kielellä ruokalistaa. Kuvassa O kipittää kylpytakissaan uimaosastolle. Ehdimme tutustua myös kylpylän leikkihuoneeseen joka olikin ihan mukavan kokoinen ja hyvin varusteltu.

Kotiin tultuamme alkoikin sitten O:n synttärivalmistelut. Hän sai mummolta ja vaarilta lahjaksi leikkimökin jonka isi pystytti. Synttäreitä juhlittiin kahtena eri päivänä ja mukavaa oli vaikka O olikin vähän flunssainen. Tramboliinilla pomppiminen irrottaa muuten hyvin limaa keuhkoista. Kuvissa isi leikkimökkiä pystyttämässä ja O:n Nalle Puh synttärikakku.

Laitan vielä kuvan jääkaappimagneetista jonka saimme tuliaisiksi Thaimaasta. O katseli magneettia tarkkaan, laittoi kädet Wai -tervehdykseen ja sanoi "Good morning". Joitain on siis jäänyt mieleen viime Thaimaan matkalta.