Koh Samui

Tällä koneella lensimme U-Tapaosta Koh Samuille.

Mun normi aamiainen, munakas puuttuu kuvasta. Tällä jaksaa iltaan asti.

Hotellin oma ranta.

Mummo, vaari ja Olivia uimassa hotellimme uima-altaassa.

Sunnuntai 13.12.2009
Se olisi sitten päivä Koh Samuilla. Olimme sopineet, että kyytimme noutaa meidät Pattayan hotellilta kello yhdeksän. Kello oli vähän vaille kahdeksan ja olimme menossa aamiaiselle, kun minulle soitettiin että voisimmeko lähteä jo kahdeksalta koska lentokentällä pitäisi olla mieluiten jo pari tuntia ennen koneen nousua. Kävimme sitten pikaisella aamiaisella bungalowien puolella ja pakkasimme nopeasti loput tavarat. Respassa jouduimme check outin yhteydessä selvittelemään mummon ja vaarin huoneesta kadonnutta lasista vesipullopanttia, jonka he olivat heittäneet roskiin. Emme saaneet pullon tarkkaa hintaa selville, koska meillä ei ollut aikaa odotella selvittelyä vaan annoimme 100 THB, joka riitti maksuksi ja kiiruhdimme autollemme. Matka sujui taas rattoisasti Pattaya supertravelin Jyrki Järvisen kyydissä. Kyydit olimme varanneet jo Suomesta ja olihan se mukava matkustaa suomalaisen kuskin kyydissä joka ajoi Thaimaassa kuin kotonaan tai no, onhan se ollut hänen koti täysiaikaisesti jo kolme vuotta.

Saavuimme kentälle jo yhdeksältä ja veimme tavarat lähtöselvitysjonoon. Lähtöselvitys aukesi 9.30 ja koska tulimme niin aikaisin, meidän tavarat jäi läpivalaisematta tullessa. Jouduimme palaamaan tavaroinemme ulos ja tulemaan uudelleen sisään metallinpaljastimien ja läpivalaisun kautta, jotta saimme turvatarkastussinetit kasseihin. U-Tapaon kenttä on pieni sotilaskenttä ja työntekijät olivat osittain sotilaita ja sotilastaminein varusteltuja tiukkailmeisiä miehiä. Kentällä oli eilen tulossa ja lähdössä vain kolme lentoa. Kyltit on kirjoitettu myös venäjäksi, ja kuskimme kertoikin että kentälle tulee paljon lentoja venäjältä ja se taas selittää Pattayan suurta venäläisturistien määrää. Lähtöselvityksen jälkeen pääsimme lähtöhalliin, missä oli pienessä Bangkok airin kojussa maksuttomia virvokkeita ja leivoksia, niitä sitten nautimme ennen lähtöä. Koneelle meidät vietiin pienillä junilla. Kone oli siis tyypiltään potkurikone ja siinä oli 70 matkustajapaikkaa, niistä oli tyhjillään ehkä parikymmentä tai enemmänkin. Lento sujui tosi nopeasti ja tasaisesti. Ennakkoon tilaamani lasten- ja kasvisateriat oli tulleet meille ja nopeasti tarjoilu pitikin hoitaa tunnin lennon aikana.

Samuille laskeuduttuamme saimme laukut todella nopeasti ja ulos mennessä meidät ohjattiin suoraan taksipalveluun ja hetken kuluttua istuimme jo tilataksissa matkalla kohti hotellia. Hinta muutaman kilometrin matkasta oli Thaimaalaisittain valtava (14 euroa), mutta ei me siitä konkurssiin menty. Hotellilla meille oli jo katsottu huoneet valmiiksi. Olin tilannut hotellimme First Bungalow beach resortin halvimmat huoneet. Ne sijaitsivat lisäsiivessä, hissittömän rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Kantajapojat saivat vähän kuntoilla kun raahasivat painavat kassimme ylös huoneeseen. Me olimme todella tyytyväisiä huoneeseen, se on iso, erittäin siisti ja siellä on leveän parivuoteen lisäksi divaani, josta saa Olivialle kätevästi lisävuoteen. Mummo ja vaari ei puolestaan olleet kovin tyytyväisiä heidän huoneeseen. Siellä ei ollut oikeastaan ollenkaan ikkunaa, vaan kuvioitujen lasien takaa WC:stä näkyi ainoastaan vastakkaisen talon seinä.

Purettuamme tavarat lähdimme Tomin ja vaarin kanssa käymään TescoLotuksessa ostoksilla. Menimme sinne taksilla, maksoimme 150 THB, joka oli Pattayan hintoihin verrattuna moninkertainen summa. Tesco oli iso ja siellä oli supermarketin lisäksi paljon pikkukojuja ja ruokapaikkoja mm. Swenssen!!! Ostin kaupasta itselleni paidan, Olivialle pari T-paitaa, shortsit ja toppatakin ja Tomkin osti itselleen joitain vaateita ja kengät. Lisäksi ostimme ruokia ja juomia hotellille. Takasinkin päin jouduimme tulemaan taksilla koska meillä oli niin paljon tavaraa, ettemme olisi pystyneet kantamaan niitä lavataksilta ison tien varresta hotellille. Taksimatkasta jouduimme pulittamaan tinkimisen jälkeen 180THB. Hotellille saavuttuamme lähdimme kysymään respasta mummolle ja vaarille parempaa huonetta. Saimme avaimen altaan vieressä olevaan deluxe huoneistoon ja kävimme katsomassa sitä. Mummo ja vaari muuttikin siihen maantasolla olevaan huoneistoon samantien ja pulittivat lisämaksua 600THB/päivä. Muuton jälkeen lähdimme First House hotellin ravintolaan syömään ja sen jälkeen mummo, vaari ja Tomi menivät vielä iltauinnille altaaseen. Olivia ei halunnut mennä, hän olikin valitellut kurkkukipua ja yskinyt vähän koko päivän. Kävimme väsyneinä nukkumaan noin kello 23 kuumaan ja kosteaan huoneeseen koska ilmastointia ei uskaltanut oikein pitää päällä koska meillä oli kaikilla vähän kurkku kipeänä.

Maanantai 14.12.2009

Tänään heräsimme Olivian iloiseen puheeseen vähän vajaa seitsemän aamulla. Katsoin ikkunasta ulos ja ilma näytti kivalta. Pilviä oli jonkun verran, mutta ei sentään satanut. Olivia touhotteli aamulla puuhakirjojensa ja väritystehtäviensä kanssa ja katseli hetken televisiotakin kunnes Olivialle ja Tomille tuli riitaa kaukosäätimestä ja TV:n katselusta joten laitoin koko telkkarin kiinni. Mummo tuli yhdeksän aikaan päästämään minut ja Tomin aamiaiselle, koska päätimme että emme maksa Olivian aamupalaa, koska hän ei siellä mitään syökään. Aamiaisella oli todella rauhallista. Ravintola oli rakennettu ihan rannalle ja lämmin tuuli puhalteli terassille. Aamupala oli normaali, hyvä hotelliaamiainen. Plussaa täällä on edelliseen hotelliin verrattuna papaija ja juusto, miinuksen saa taas vetelämpi, mutta hyvän makuinen jogurtti. Ei voi kuitenkaan valittaa, erittäin hyvää oli.

Aamupalan jälkeen pakkasimme rantakamat ja siirryimme mummon ja vaarin huoneiston kautta hotellin omaan rantaan. Rannallakin oli rauhallista ja saimme valita mieleisestä paikasta rantatuolit. Rantatuolit ja pyyhkeet on maksutta hotellivieraiden käytössä. Ranta oli kaunis ja hienohiekkainen, plussaa oli myös suihkut. Kaupustelijoita rannalla oli jonkin verran ja ostinkin eräältä myyjältä turkoosin kaulakorun ja rannekorun. Joulukuu ei ole vielä varsinaista sesonkia Samuilla ja sen huomaa selvästi. Rannalla oli melko vähän porukkaa ja aallot on aika isot vielä joulukuussa. Rannalla olon jälkeen siirryimme uima-altaille, jotka olivat myös melkein tyhjillään. Uima-altaan vesi on lämpimintä mitä minä muistan missään kokeneeni. Jos haluaa vilvotella, niin pitää tulla pois altaasta hetkeksi tuuleen seisomaan, muuten ilma ja vesi on tosi lämmintä. Olivia alkoi olla iltapäivästä melkoisessa vauhdissa, joten hän meni mummon ja vaariin huoneeseen katsomaan hetkeksi lastenohjelmia ja sen jälkeen päiväunille. Ei ihmekään, että väsähti kun oli leikkinyt meren aalloissa ja puljannut altaassa monen tunnin ajan.

Päiväunien jälkeen lähdimme kävelemään Chawengin keskustaan katselemaan paikkoja ja syömään. Olivia oli vielä väsyksissä päikkäreistä joten otimme rattaat mukaan. Rattaiden kanssa oli todella hankala liikkua kapeilla teillä ja päätimmekin ettei niitä enää jatkossa oteta mukaan. Osa porukastamme näytti aika uupuneilta kävelyn jälkeen, joten menimme rantaan ravintolaan ja joimme virvokkeita. Olivia kirjoitteli vihkoonsa erilaisia juttuja koko matkan. Juomat eivät Olivialle maistuneet ja hän oli tosi uupuneen oloinen. Suunnittelimme ensin menevämme BigC ostoskeskukseen, mutta kyyti oli juuri mennyt ja menimmekin sitten lähes ensimmäiseen vastaantulevaan kuppilaan syömään. Ruoka oli hyvää ja taisimme syödä reissun edullisimmat ruuat; 2 x paistetut nuudelit ym., 2 x riisi ja hapanimeläkastike kanalla ja 1 x täytetty porsaanleike, juomiksi a`630 ml singha ja chang olut (arvatkaapa kumpi oli Tomin ja kumpi vaarin?), mai tai drinkki, soda vesi ja appelsiinimehu. Loppusumma laskussa oli jonkun verran alle 800 THB eli noin 15 euroa koko porukalta ja mahat tuli kyllä täyteen hyvästä ruuasta. Syömisen jälkeen kävelimme hotellille ja pysähdyimme matkalle tekemään parit ostokset kun ostin itselleni mekon (6euroa) ja uimapatjan. Hotellille palattuamme mummo ja vaari menivät vielä altaalle uimaan ja minä lähdin Olivian kanssa huoneeseen kun Tomi jäi nettiin. Olivia puki päälleen eilen Tescosta ostamani kimaltelevan punaisen juhlamekon (4eur) ja minä tänään ostamani mekon ja ihailimme vaatteitamme peilistä. Olimmepa nättejä :)

Viimeinen päivä Pattayalla

Lauantai 12.12
Lomaviikkomme Pattayalla alkaa olla lopuillaan. Pakkailemme tavaroita, koska lähdemme aamulla yhdeksän aikaan kohti U-tapaon lentokenttää ja sieltä lennämme noin tunnin Koh Samuin saarelle. Tänään meillä oli kuitenkin vielä täysipainoinen retkipäivä. Tilasimme eilen hotellimme aulan retkimyyjältä retken Nong Noochin puistoon ja pyysimme, että voisimme käydä menomatkalla Pattayan kelluvilla markkinoilla. Kelluvat markkinat olivatkin positiivinen yllätys. Vaikka paikka oli turisteille rakennettu, se oli kaunis Thaimaalainen puistoalue, jossa ison lammen päälle oli rakennettu paalujen varaan rakennuksia ja siltoja. Ravintoloita oli useita ja paikalla oli myös valtava määrä pikku kauppoja ja olipa siellä mahdollisuus hierontapalveluihinkin. Alueelle ei ollut pääsymaksua ja kojujen hintatasokin oli edullinen. Kierreltyämme alueella tunnin verran siirryimme varsinaiseen retkikohteeseemme eli Nong Nooch puistoon.
Tässä ensin muutama kuva kelluvilta markkinoilta:

Kierreltyämme alueella tunnin verran siirryimme varsinaiseen retkikohteeseemme eli Nong Nooch puistoon. Saavuimme sinne juuri sopivaan aikaan sillä kävelimme suoraan Thai-kulttuuriesitykseen ja sen jälkeen Norsu showhun, seuraavat esitykset olisivat olleet vasta reilun neljän tunnin päästä. Molemmat esitykset olivat kivoja, ei juuri mitään uutta, mutta kyllähän niitä seurailee useampaakin kertaan. Esityksen jälkeen ostimme liput kiertoajelubussiin ja teimme kierroksen puiston alueella. Puisto oli valtavan iso, joten jalkapelillä sen kiertäminen olisi käynyt voimille. Vaihtoehtona olisi ollut tosin polkupyörän vuokraaminen. Iltapäivällä söimme vielä jäätelöt puistossa ja lähdimme hyvissä ajoin takaisin hotellille, että ehtisimme käydä vielä altaalla uimassa.

Ja parit kuvat Nong Noochista:

Olivia nukahti tulomatkalla pikkubussiin ja jatkoi vielä unia jonkun aikaa hotellihuoneessa rattaissa. Olivian herättyä minä menin hänen kanssaan uimaan neljänteen kerrokseen ja Tomi lähti käymään netissä. Sen jälkeen Tomi haki meidän valokuvat liikkeestä ja kirjoitimme "joulukortit" ja lähdimme lavataksilla mummon ja vaarin kanssa postiin. Kuten arvelinkin niin posti oli mennyt jo kiinni ja ostimme postimerkit 7elevenistä. Merkit menimme liimailemaan ravintolaan koska tiesimme, että ruokaa saa taas odotella. Ruokapaikaksi valitsimme Menuetin. Mummo ja vaari tilasi viininleikkeet, minä ja Tomi paistetut riisit katkaravuilla ja Olivia söi nakkeja ja ranskalaisia. Ruokajuomaksi otimme vichyä, vettä, mehua, olutta ja winecooleria. Koko tämän satsin hinta oli euroissa vajaat 20, joten tässä taas yksi esimerkki hintatason edullisuudesta. Ruuan jälkeen veimme kortit postin laatikkoon ja menimme lavataksilla hotellille. Lavataksin kuskille taisi tulla nälkä kesken matkan, sillä hän pysähtyi matkalla ostamaan katumyyjältä kananmunia. Täällä ei olla niin tiukkapipoisia, etteikö tällainen mutka sopisi matkaan ja se tekee tästä kulttuurista niin erilaisen (ja ihanan osittain). Miksi ei voisi pysähtyä ostamaan munia jos niitä haluaa ja niitä on kaupan matkan varrella vaikka töissä olisikin? Mai pen rai.

Hotellille tultua mummo tuli Olivian kanssa huoneeseen ja me tyhjensimme tallelokeron huomista varten ja kävimme vaihtamassa rahaa. Ostin katumyyjältä itselleni pinkit varvastossut, jotta minulla olisi toisetkin kengät mustien varvastossujen lisäksi. Tomi luki juuri Olivialle iltasadut ja nyt olisi minun vuoro. Olivian päiväunet jäi tänään niin lyhyiksi, että ajattelimme laittaa hänet ajoissa nukkumaan ja jatkaa sitten tavaroiden pakkaamista. Meillä on vähäiset vaatteet tosi likaisina tällä hetkellä. Tarkoituksemme oli viedä vaatteet pesulaan ennen Samuille siirtymistä, mutta jostain syystä se jäi tekemättä. Pakkaamme nyt likaiset vaatteet matkalaukkuihin ja etsimme Samuilta pesulan sitten kun meillä ei ole enää yhtään edes puolipuhdasta päälle laitettavaa.

Nyt olisi kai aika tehdä jonkinlaista yhteenvetoa Pattayan viikostamme. Olimme siis kolmatta kertaa Pattayalla ja tiesimme tullessamme minkälaiseen paikkaan olemme tulossa lomailemaan. Ensimmäisellä kerralla majoituimme tänne Jomtienille, toisella keskustaan ja nyt taas tänne Jomtienille. Kummallakin paikalla on omat hyvät puolensa. Hotellivalintamme oli ihan ok. Yö tässä hotellissa maksoi vajaa 30 euroa/huone. Huoneet ovat siistit ja palvelut pelasivat moitteettomasti. Jätimme siivoajille joka aamu 40 THB tippiä jääkaapin päälle, josta raha oli otettu mukaan. Huoneessa ei ollut tallelokeroita, mutta respassa oli ilmainen talletus. Rantapyyhkeet tuotiin huoneeseen ja ne vaihdettiin joka päivä. Ei siis mitään valittamista, hyvin meni Pattiksen loma. Aika vaikea sanoa, että tulemmeko tänne uudelleen. Luultavasti tulemme, mutta Pattaya on tällöinkin vain osa meidän lomaa. Kaupunkilomaa on mielestäni paras viettää Bangkokissa ja rantalomaa jossain kirkkaitten vesien äärellä. Tämä on aivan oma lukunsa ja mukavaa on täälläkin...

Sählinkiä ja Swensens

Mun miljönääriannos Swenssenissä...


11.12 Perjantai
Olivia on päiväunilla ja minulle tuli juuri sopivasti vapaa hetki, että pääsen kirjoittelemaan aamupäivän tapahtumia. Istuskelen hotellihuoneemme, joka sijaitsee 10. kerroksessa parvekkeella ja kuuntelen erilaisia ääniä jotka tulevat läheiseltä temppeliltä, liikenteestä ja rannalta. Parvekkeelta on hienot näkymät merelle, missä näkyy juuri nyt vesiskoottereita ja yksi kalastusaluskin näyttää liikennöivän Pattayan keskustan suuntaan. Tomi toi minulle kylmän manao soda juomankin, joten eiköhän tässä jotenkin saa ajan kulumaan, kunnes Olivia herää ja lähdemme Riikan perheen kanssa syömään.

Tänään olemme viettäneet taas vapaapäivää nähtävyyksien suhteen, mikä ei ole meille ollenkaan normaalia. Yleensä teemme matkoillamme omatoimiretkiä vähintään joka toinen päivä, mutta nyt taas yksi päivä vierähti altailla tekemättä yhtään mitään. Olivia ui, Tomi luki ja me muut vaan haaveilimme ja olimme. Voihan sitä lomaa viettää näinkin eikä tee vielä yhtään tiukkaa. Rantalomaa emme ole täällä Pattayalla oikeastaan viettäneet, koska tiedämme että Samuilla on paremmat rannat. Täällä olemme uineet lähinnä altailla. Tässä hotellissa on kolme eri allasaluetta, enimmäkseen olemme viihtyneet bungalowien keskellä olevalla alueella. Erillisiä lastenaltaita näissä maan tasalla olevilla altailla ei ole, mutta osa altaasta on niin matalaa, että niissä voi uida pienetkin lapset. Lisäksi altaat ovat niin matalat, että ainakin tällaisen 174cm pitkän ihmisen jalat osuvat joka paikassa pohjaan ja pääkin ylettyy tällöin vedenpinnalle.

Sää täällä Pattayalla on ollut ihan hyvä, kuten jokaisella aiemmalla kuudella kerrallamme täällä Thaimaassa. Sateita ei ole tullut ollenkaan, mutta taivaalla on ohut sumuharso. Illaksi ja yöksi lämpötila laskee luultavasti lähemmäs 20 astetta ja päivisin lämpöä taitaa olla lähemmäs 30 astetta. Itse en panisi pahaksi, vaikka täällä olisi lämpöisempääkin, mutta ei minulla ole ollut kylmä kuin uimisen yhteydessä ja ilmastoiduissa sisätiloissa. Ilmasto on kaiken kaikkiaan hyvin miellyttävä, kuumuus ei ole ollenkaan samanlaista kuin Suomessa, jossa en jaksa olla kotipihalla paisteessa kauaakaan, vaan mukavaa kosteaa ja lempeää lämpöä. Thaimaan eteläosissa on jo varmasti lämpöisempää kuin täällä Bangkokin tasolla, mutta emmeköhän me jotenkin tarkene :) Katsoin tänään netistä Samuin sääennusteita ja sinne luvataan viikonlopusta alkaen ukkoskuuroja. Nyt vaan kädet ristiin, että saamme lentää sinne hyvässä säässä. Samuillahan on tapahtunut sateiden takia lähihistoriassa kaksi lentokoneonnettomuutta juuri samalle konetyypille, jolla me lennämme sinne. Toivottavasti peruvat lennot jos sää on mahdoton...

... jatkuu. Olivian herättyä menimme hotellin ala-aulaan, jossa Riikka jo perheineen odottelikin meitä. Menimme syömään samaan paikkaan jossa kävimme ensimmäisenä iltana. Ravintolassa meillä oli pieniä vastoinkäymisiä. Ruokien tilaukset meni miten sattui ja lopulta kun ruuat tuli pöytään ne oli mitä sattui. Ikävintä oli vielä se, että kaksi nuorinta lasta jäi kokonaan ilman ruokia ja molemmat itkeä tihrustivat kun oli niin kova nälkä. Riikka tomerana kävi sanomassa ettei lasten ruokia tarvita ollenkaan koska olimme odottaneet niitä jo ikuisuuden ja pyysi laskut. Ihme kyllä laskut oli oikein ja vaihdoimme ravintolaa. Sääliksi kävi kyllä vähän sitä tarjoilijaa (lasta?) joka huolehti tilauksistamme ja jäi ilman tippiä. Puolitoista tuntia kyseisessä kuppilassa ja lapset ilman ruokaa ei kyllä vakuuttanut meitä. No, lapset saivat seuraavassa ravintolassa ruokansa, mutta melkoista sählinkiä oli silti laskujen kanssa jälleen kerran. Meidän seurueessa oli 11 henkeä, joten kyllähän sen ymmärtää että tilauksissa voi jokin mennä mettään, tänään vain meinasi mennä kaikki. Lomamielellähän tässä ollaan, maassa maan tavalla tai maasta pois kuten Karppe totesi...

Ruokailun jälkeen kävimme viemässä valokuvatilauksen läheiseen kuvaliikkeeseen ja minun silmissäni alkoi näkymään kuva ihanasta Swensenin jäätelöannoksesta. Eipä muuta kuin Olivia mummon ja vaarin kanssa hotellille ja me lähdimme Tomin kanssa lavataksilla keskustaan jäätelöbaariin. Söin haaveilemani Millionare Chocolate annoksen (99THB). Viimeisiä suklaan paloja nieleskellessäni jouduin vähän tsemppaamaan itseäni. Matkasimme 15 kilometriä saadakseni kyseisen jäätelöannoksen, joten en todellakaan jätä sitä syömättä. Mielessä siinteli kyllä myös kuva siitä, etten tule enää mahtumaan farkkuihini jotka minulla oli jalassa tulomatkalla. Pitää kai lähteä ostamaan jotkut trikoot kotimatkaa ajatellen. Teimme jäätelöiden jälkeen pienen kävelylenkin keskustassa ja katselimme näkyisikö Jania jossain baarissa, mutta tehtävä oli mahdoton. Lähdimme siis aika pikaisesti hotellille, haimme Olivian hoidosta ja juuri sopivasti hän oli törmännyt parvekkeen lasiin ja itki huoneessa. Päässä on pikkuinen kuhmu, mutta kyllä se siitä paranee. Nyt olisi käytävä nukkumaan sillä ostimme alakerran retkimyyjältä retken huomiselle päivälle, mutta siitä lisää myöhemmin...

Villa Thongbura

Tässä ensin muutamia kuvia Villa Thongburan allasalueelta. On muuten tosi hieno paikka, huoneistot tilavia ja erittäin siistejä.

Minä viilentymässä.

Lapset söivät lounaaksi purkkiruuat ja hyvin maistui.

Kiva paikka huilia.

Villa Thongburan allasaluetta.

10.12 Torstai
Palasimme juuri hotellille ja avasin Kamikaze winecoolerin kirjoitteluhomman vauhdittajaksi. Ja sitten tämän lomapäivän tapahtumiin. Aamulla kello oli taas herättämässä yhdeksän aikaan, ettemme nuku pommiin. Ai mistä? no aamupalalta tietysti, koska sehän on päivän tärkein ateria. Aamupalan jälkeen Riikalta tuli viesti ja hän pyysi meitä käymään heidän huoneistollaan. Otimme lavataksin taksikäyttöön ja sovimme matkan hinnaksi Thongpuraan 100THB (n. 2eur.). Riikka olikin meitä vastassa asuntojen edessä ja levittäydyimme altaille heidän seuraansa. Lapsista oli kiva nähdä toisiaan ja allasleikit käynnistyivät välittömästi. Aika kului kuin siivillä kun lapset leikkivät ja me muut juttelimme ja nautimme siitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Miehet ottivat tietysti parit oluet ravintolassa ja minä polskuttelin välillä lasten kanssa altaassa. Olin myös ainoa, joka uskalsi laskea vesiliukumäestä ja laskinkin siitä peräti kolme kertaa. Mäki oli tosin tarkoitettu alle 14-vuotiaille, joten ei se ihan hirveästi rohkeutta vaatinut :) Pari vammaa tuli päivän aikana, mutta onneksi ei mitään vakavaa. Titus satutti päänsä laattalattiaan kaaduttuaan allasalueella ja Olivia veti vettä keuhkoihin niin pahasti, että kakoi ja yski reilun tunnin verran. Poislähdön aikaan kello olikin jo kolme, joten päätimme jättää vesipuistokäynnin väliin tältä päivältä. Olimmehan puljanneet vedessä jo useamman tunnin. Kävelimme rantakadulle ja menimme lavataksilla omalle hotellille. Riikan ja perheen kanssa sovimme treffit huomiseksi kun menemme syömään jonnekin koko porukalla.

Hotellille palattuamme Olivia oli todella väsynyt. Hän kävi pikaisesti ammekylvyssä ja jäi mummon kanssa nukkumaan. Minä ja Tomi lähdimme ostosreissulle keskustan Carrefouriin. Janikin ilmoitteli, että oli herännyt mutta meillä on niin erilainen vuorokausirytmi, että tänään ei nähty ollenkaan. Kun kävelimme lavataksilta kauppaan nälkä alkoi jo vähän vaivata, olimmehan syöneet viimeksi aamulla ja kello oli jo neljä. Ostimme kadulla olevasta ruokakärrystä tahmeaa riisiä mangon ja kookoskastikkeen kera, olipa taas erittäin hyvää. Tämän välipalan voimin jaksoimme shoppailla Carrefourissa. Ostokset jäivät kuitenkin niin vähäiseksi, että emme ottaneet lavataksia suoraan kaupalta vaan kävelimme rantakadulle ja menimme ns. kiinteähintaisella lavataksi kuljetuksella hotellille. Olivia olikin jo herännyt ja lähdimme melko pikaisesti syömään Pan Pan nimiseen italialaiseen ravintolaan. Minäkin otin pizzan kolmen Pad thai illallisen jälkeen. Hotellille palatessamme lavataksissa oli jälleen melko möreä äänistä naisseuraa. Tämän reissun aikana meillä on ollut useamman kerran vähän erikoisempaa seuraa lavatakseissa, joka ei meitä kyllä mitenkään häiritse ja jos häiritsisi me emme tänne tulisikaan. Tänään olemme tavanneet myös aika monia suomalaisia, enimmäkseenhän täällä on venäläisiä ja saksalaisia. Kuulumisia suomalaisten kanssa on aina välillä vaihdettu pikaisesti. Kokonaisuudessaan täällä on aika hiljaista, vaikuttaisi että hotelleissa ainakin olisi vajaakäyttöä. Turistisesonki ei ole kai ihan vielä täysillä alkanut ja ehkä lamalla on myös vaikutusta matkailijatilanteeseen? Nyt olisi kuitenkin käytävä nukkumaan. Emme ole tehneet vielä lukkoon lyötyjä suunnitelmia huomiselle, saa nähdä mitä päivä tuo tullessaan ja nyt winecoolerkin loppui eli hyvää yötä!

Eläintarhassa

9.12 Keskiviikko

Taas olisi yksi lomapäivä takana, onneksi on paljon vielä edessä. Aamiaisen jälkeen aloimme arpomaan mitä tekisimme tänään. Vaari olisi halunnut yhteen paikkaan, Tomi toiseen ja minä kolmanteen. Mummolle ei ollut väliä ja Olivia vaati kovaan ääneen eläinpuistoon, perhospuistoon ja norsusafarille. Perhospuisto ja norsusafari on vuorossa vasta Samuilla, joten päätimme lähteä eläinpuistoon. Kohteeksi valitsimme Million years stone & Crocodile Parkin, jonne menimme lavataksilla. Puisto oli kaunis ja hyvin hoidettu, vaikka eläinten olot eivät olleetkaan ihan ensiluokkaisia. Alueella oli hienoja kiviä, pensaita ja tietysti eläimiä. Krokotiilejä oli useissa altaissa. Näimme myös jo moneen kertaan Thaimaassa nähdyn krokotiili shown ja kävimme syöttämässä lihakimpaleita krokoille. Tästä touhusta jäi mieleen krokotiilin leukojen kamala louske, kun ne iskivät hampaat yhteen. Ei olisi kiva jäädä niiden leukojen väliin. Olivia syötti myös jättimäisiä kissakaloja ja norsuja. Puisto ei ollut kovin suuri, mutta aikaa saisi kulumaan tunteja. Olivia alkoi kuitenkin väsähtämään iltapäivällä, joten päätimme lähteä pois puistosta kolmen aikaan.

Paluumatkalla suunnittelimme menevämme Totuuden temppelille, mutta eläintarhassa vierähti niin kauan, että pikainen visiitti BigC tavaratalossa riitti meille. Olivia nukahti lavataksissa ja jatkoi unia rattaissa koko kauppareissun ajan. Emme tehneet mitään ihmeempiä ostoksia, enimmäkseen juomia esim. calpico sodaa eli jogurtilla maustettua vichyä jota ei näyttänyt olevan myynnissä läheisessä 7elevenissä. Kauppareissun jälkeen joimme kahvit huoneessamme ja laitoin viestiä Janille. Jani olikin juuri herännyt (viiden aikaan iltapäivällä) ja lupasi lähteä kanssamme hierontaan ja syömään. Menimme odottelemaan hotellin pihalla olevaan ulkoilmabaariin, jossa otimme juomat tai oikeastaan kahdet koska siellä oli happy hour. Olivia oli aivan mainio kun hän sai happy hourin kunniaksi kaksi vettä itselleen ja joi sitä ylpeänä jalallisesta lasista muiden tapaan. Mietiskelin itsekseni, että olen minäkin varsinainen terveyden edistämisen ammattilainen kun ensin kuvailen tupakka-askien kauhukuvia joita täällä painetaan varoituksiksi ja sitten istutaan lapsen kanssa baarissa kun vanhemmat ottaa drinkit. Perusteluna voisin kuitenkin sanoa, että näytetään me ainakin hyvää esimerkkiä alkoholin käytöstä koska päivän maksimi drinkit jää yhteen, tai kahteen kun oli happy hour...

Eli seuraavana oli ohjelmassa taas hieronta. Meillä oli aikeissa ottaa kaikilla kokovartalohieronta, mutta emme löytäneet paikkaa, jossa olisi ollut kuudelle henkilölle hierontalavetit. Yhdessä paikassa oli viisi, joten minä otin suosiolla jalkahieronnan ja muut oil massagen. Olivia halusi taas puolen tunnin kokovartalohieronnan ja nautti siitä kovasti. Jani ei pahemmin nauttinut kun kertoi pikemminkin kärsivän hieronnasta koska se sattuu. Hyvää se vaan tekee pokerinpeluusta jäykistyneelle kropalle. Hieronnan jälkeen Olivia sai maustettua maitoa ja me muut teetä ja sitten suuntasimme läheiseen ravintolaan. Söin jälleen kerran Pad Thain, samoin Tomi. Olivia jatkoi riisi ja hapanimelä-kastike kanalla joka oli tosin niin tulista että se jäi syömättä ja jouduimme turvautumaan hotellilla purkkiruokaan. Jani tuli käväisemään hotellillamme hakemassa äidin karkkituliaiset ja mekin olimme ostaneet Janille kaatissäkin. Aioimme käydä aikaisin nukkumaan, koska Olivian unet olivat jääneet aika vähiin reissun aikana. Kello kuitenkin lähenteli taas puoltayötä kun nukahdimme. Tomi kävi illalla vielä netissä ja oli säästänyt nettiaikaa minullekin, jota en tosin jaksanut käyttää. Joskus lomalla väsyttääkin...

Päikkärit lavataksin kyydissä...

Tätä temppua en tekisi perässä...

Tämä kaveri iski nokkansa kameran linssiin kun otin valokuvaa...

Mitenköhän Suomessa otettaisiin tällaiset varoituskuvat vastaan???

Omituisia kiviä...

Olivia syöttää krokotiileja...

Janin tapaaminen

Mun letit...


8.12 Tiistai
Tiistai päivämme alkoi aamupalalla, jonne Oliviakin otettiin nyt mukaan koska tilaamamme lisävuoteen hintaa sisältyy aamiainen. Olivia söi yllätykseksemme yhden nakin, juomat eivät uponneet heti aamusta. Me vanhemmat söimme kyllä taaskin hyvällä ruokahalulla, tosin yritin keskittyä hedelmiin ja muihin tropiikkiin paremmin sopiviin kevyempiin vaihtoehtoihin. Aamupalan jälkeen suuntasimme bungalow alueen uima-altaalle. Se olikin tosi viihtyisä ja hiljainen. Olivia polskutteli ja leikki altaassa muovisilla dinosauruksillaan. Kova selitys ja höpinä kävi monen tunnin ajan, kun leikit olivat niin vauhdissaan. Olivia söi altaalla eilen hierojalta saamansa melonit ja bonan italianpata purkkiruuan kylmänä. Hyvää oli Olivian sanojen mukaan. Noin kahden aikaan Tomi, Olivia, mummo ja vaari lähtivät huoneeseen ja minä menin laittamaan pikkuletit. Letit ei ole minun mielestäni mitenkään erityisen kauniin, omat hiukset laitettuna olisi varmasti paljon paremman näköiset. Laitoin kuitenkin letit ihan käytännön syistä: ne ovat viileät helteessä ja hiuksia ei tarvitse selvittää takuista jatkuvan uimisen jälkeen. Letittäjä ei ollut kovin näppärä sormistaan ja letit ovat muutenkin aika isot. Vaikka olen laittanut jo useammat letit Thaimaassa, niin olen saanut vain yhdet hyvät aikoinaan Phuketissa. Onhan näissä se hyvä puoli kun isot letit on helpompi purkaa sitten aikanaan.

Olivia otti noin 1,5 tunnin päiväunet ja sen jälkeen suunnittelimme lähtevämme Tiffany cabareehen. Se on 1,5 tunnin mittainen transucabaree, viimeisen päälle tehty upea lavasteinen esitys. Yllätykseksemme Jani soitti ja sanoin olevansa Pattayalla. Sovimme, että hän tulee kanssamme cabareehen, mummo ja vaari taas kertoivat jättävänsä sen väliin. Matkustimme cabareehen lavataksilla noin 7 kilometrin matkan, hinta kahdelta aikuiselta vajaan euroan. Nautimme pikalounaan KFC:ssä ja menimme katsomaan esitystä. Olivia tykkäsi esiintyjien pukuloistosta ja kyllä me aikuisetkin katselimme ihaillen esitystä. Olivia tarkasti minulta moneen otteeseen, että ovatko esiintyjät todellakin naiseksi pukeutuneita miehiä. Eipä sitä aina uskoisi. Cabareen jälkeen menimme lavataksilla Ripleysin Belive it or not belive museoon. Olivia halusi välttämättä sinne, mutta kun tulimme perille hän oli kauhusta kankeana eikä todellakaan halunnut mennä museon sisälle. Tomi ja Jani kävivät 4D elokuvassa ja me kiertelimme katselemassa kaikenlaisia kauhujuttuja sisällä. Kierroksen jälkeen Jani lähti jatkamaan iltaa Burger Kingin kautta Pattayan yöhön ja me menimme lavataksilla hotellille rauhalliselle Jomtienin rannalle. Mummo ja vaari oli vielä hereillä ja Olivia kävi esittelemässä uuttaa biljardi peliään. Nukkumaan kävimme vasta taas puolen yön aikaan. Olipa taas kiva päivä!

Hierontaa

7.12 maanantai
Ensimmäinen kokonainen lomapäivämme alkoi aamulla noin kello 8.00 tai Tomi kertoi heränneensä jo viideltä kun sänky oli aika kova eikä selkä tykännyt enää makailla siinä. Minä kävin sanomassa mummolle ja vaarille, että lähtisivät aamiaiselle niin me menisimme heidän jälkeen koska Olivia nukkui yhä. No, Olivia heräsi kun olimme lähdössä syömään, mutta kuten tiesimme häntä ei aamupala kiinnosta ja Olivia jäi mummon kanssa huoneeseen. Aamupala oli perus thaimaalainen hotelli aamiainen. Tarjolla oli hedelmiä, jogurttia, muroja, vohveleita, munia ja munakasta monessa muodossa, mehuja ja thairuokia. Ihan kelpo ruokaa siis ja hyvin sai mahan täyteen. Kahvikin maistui juuri sille samalle, mitä on tottunut Thaimaassa ollessa juomaan eli ihan täydellistä. Söimme ulkona terassilla, josta oli näkymä merelle. Sisätiloihin ´pitäisikin varata pitkähihaista päälle, sillä ilmastointi oli aika viileällä. Suomalaisia en ole tavannut tässä hotellissa, vaikka Tomi kertoikin kuulleensa suomen kieltä jossain vaiheessa.
Aamupalan jälkeen Olivia malttoi lopettaa muovailuvahaleikkinsä ja lähdimme neljännen kerroksen allasterassille. Tilaa oli mukavasti, vain muutama ihminen oli paikan päällä. Ilma oli ihana aurinkoinen ja lämpötila kohosi päivän mittaa kolmeen kymppiin. Uimme, heittelimme palloa Olivian kanssa ja löhöilinkin hetken aurinkotuolissa. Vaari sai altaan pohjalta viiltohaavan varpaaseen ja kävi ilmoittamassa altaan henkilökunnalle viallisesta kaivon suojuksesta. Toivotaan, ettei haava tulehdu. Oltuamme jonkin aikaa altaalla kävin hakemassa juoksukamat ja hölkkäsin kuntosalilla neljä kilometriä juoksumatolla. Se oli minulle aika suoritus 30 asteen helteessä ilmastoimattomassa kuntosalissa. Onneksi juoksemisen jälkeen pääsi pulahtamaan viileähköön uima-altaaseen. Lounaaksi Olivia söi lempiruokaansa eli bonan kasvis-kalkkuna purkkiruokaa, joka lämmitettiin auringonpaisteessa. Hyvin ´maistui kuten myös samassa luonnon mikroaaltouunissa lämmitetty myslivellikin. Noin puoli kahden aikaan lähdimme päiväunille, tai toiset nukkui ja toiset ei. Itse kuulun noihin jälkimmäisiin. Olivialle onneksi uni tuli pikaisesti, hän olikin puljannut altaassa monta tuntia.

Päiväunien jälkeen lähdimme ensimmäiselle shoppailureissulle ja suunnaksi otimme BigC tavaratalon. Matkat kuljimme lavataksilla, matkalle sattui tosin pieni pummi (suunnistustermejä käyttäen), olisi pitänyt uskoa että emme enää muista ihan kaikkien paikkojen sijaintia ulkoa koska viimeisestä Pattiksen reissusta on jo kolme vuotta aikaa. No, mutkien kautta löysimme perille ja kaupassa kohtasinkin sitten kovia houkutuksia. Olisi tehnyt mieli ostella vaatteita ja kenkiä Olivialle ja joitain vaatteita myös itselleni, mutta koska olemme lentämässä vielä Samuin kautta Bangkokiin, varsinaiseen ostosparatiisiin, matkalaukut on pidettävä tässä vaiheessa matkaa kevyinä. Ostimme vedenkeittimen Olivian ruokien ja vellien lämmitykseen, pientä naposteltavaa, wine coolereita ja Olivialle huomiseksi Disneyn Aurora mekon (2,50 eur) ja kultaiset kengät (4 eur) Cabaree reissua varten. Koska olimme syöneet viimeksi aamupalan, alkoi meillä olemaan jo melkoinen nälkä kellon lähestyessä kahdeksaa. Niinpä hurautimme lavatakseilla hotelliimme Jomtienille ja veimme tavarat huoneeseen ennen syömään lähtöä.
Ruokapaikan löytämiseksi verestimme taas lähes 10 vuoden takaisia muistoja ja kävelimme hotelli Welcome Jomtien Beachin poikkikatua pitkin hotellille. Matkalla oli muutamia kuppiloita ja valitsimme tulomatkaseuralaisemme suosituksesta ravintola Ettanin. Vaari valitsi listalta länkkäriruokaa ja me muut tilasimme Thailistalta tietenkin. Söin reissun toisen Pad Thain ja maku oli suht sama kuin eilen, hinta vaan kaksi kertaa kalliimpi eli 140 THB (n. 2,50 eur) ja ruuan kun huuhtaisi alas wine coolerilla, niin ei voinut valittaa. Olivia söi lemppariaan kanaa hapanimeläkastikkeessa ja riisiä (130THB), annos oli jättimäinen, mutta lähes puolet upposi pikkuiseen masuun.

Ruuan jälkeen kello lähenteli jo kymmentä, mutta koska meitä ei väsyttänyt menimme vielä hierontaan. Minä, Tomi ja mummo otimme tunnin jalkahieronnat (4 eur), vaari öljyhieronnan (6 eur) ja Olivia puolen tunnin kokovartalohieronnan. Olivia oli aivan mainio hieronnan ajan. Naureskeli itsekseen ja nautti sivelystä, meitäkin huvitti kun katselimme Olivian ilmeitä. Hieronnan aikana Olivia sanoi monesti, että tykkää hierontapaikasta ja haluaa tulla sinne uudelleenkin. Ihana nähdä, että Olivia uskalsi nauttia hieronnasta vaikka se jännitti. Kun Olivian hieronta loppui ennen meitä, hänen hieroja lähti taluttamaan tyttöä ulos hierontapaikasta. Tämähän on yleistä Thaimaassa, että lapsia viihdytetään ja kuljetellaan paikasta toiseen. Minä kuitenkin pelästyin kun Olivia hävisi näkyvistä ja pyysin toista hierojaa lähtemään etsimään tyttöä. Lopulta lähdin itsekin perään, mutta hieroja tuli melonipussia kantavan Olivian kanssa vastaan kadulla. Mummo säikähti tapausta vähän enemmän, vaikka sille naureskeltiinkin jälkikäteen. Tästä sinänsä harmittomasta tapauksesta opin sen, etten enää päästä Oliviaa silmistäni vieraissa paikoissa. Hieronnan jälkeen kävimme vielä pikaisesti kaupassa ja tulimme hotellille. Nukkumaan kävimme vasta puolen yön jälkeen, väsyneinä lomalaisina joilla ei ole mihinkään kiire...

Menomatka

Mun kasvispöperöt koneessa...

Bangkok-Pattaya
6.12.2009 sunnuntai
Täällä sitä taas ollaan. Saavuimme eilen iltapäivällä Pattayalle. Matka kotoa alkoi 5. päivä lauantaina ja KLM:n kone lähti Helsingistä ajallaan kello 13.10 kohti Amsterdamia. Amsterdamissa meillä oli pikainen koneen vaihto ja jatkoimme matkaa saman lentoyhtiön jumbolla kohti Bangkokia. Lentomatkat sujui tälläkin kertaa hyvin. Mummolle ja vaarille varasin lähtöselvityksessä exit-paikat, jotta vaari sai jaloilleen enemmän tilaa. Me tyydyimme normaaleihin paikkoihin ja emmehän olisi muutenkaan voineet istua exit-rivillä, koska siinä ei saa istua lapset. Onneksi tein lähtöselvityksen kotona netissä, sillä lentoasemalla ei KLM:llä ollut ollenkaan lähtöselvitystiskiä, vaan baggage dropista ihmiset ohjattiin tekemään lähtöselvitys automaatille. Olivia nukahti Amsterdamin kentällä syliini kun odotimme koneeseen pääsyä ja jatkoi muutaman tunnin unia koneessakin. Jossain vaiheessa hän heräsi hetkeksi ja siirsin Olivian lattialle jalkatilaan nukkumaan ja siinä unet jatkuikin vielä monen tunnin ajan. Herättyään yhdeksän tunnin unilta Olivia venytteli ja sanoi: "huh, huh, olipa rankka matka". Meillä ei ollut aiempia omia kokemuksia KLM lentoyhtiöstä ja tämän kokemuksen perusteella voisin suositella sitä lämpimästi. Henkilökunta oli ystävällistä, koneet siistejä, ruuat ja juomat (etenkin punaviini) hyviä ja niitä tarjoiltiin vähän väliä koko matkan ajan. Yöllä normaalien ruokien välissä oli jopa nuudeli/jäätelötarjoilu kierroskin. Olivia heräsi pari tuntia ennen laskeutumista pirteänä ja hyväntuulisena. Ainoa rasite näillä lennoilla oli Olivian korvat. Koskaan aiemmin hän ei ole näin kovasti valittanut ja itkenytkin nousussa ja laskussa korvakipua. Tämä tosin saattoi johtua siitä, että Olivia oli ollut kipeänä kotona ja antibioottikuurikin loppui vasta päivää ennen reissuun lähtöä. Pitääkin muistaa antaa Olivialle särkylääke ennen Samuin lentoa, eikä nasolinitkaan olisi pahitteeksi.

Pattayalle tulimme ennalta tilatulla tila-autolla. Kentällä jouduimme vähän odottelemaan ja kyselemään rattaiden perään, jotka olivat menneet over size -hihnalle, mutta pääsimme melko nopeasti pois kentältä. Siirtyminen Pattayalle kävi nopeasti ja hotelliin kirjautumisessa ei ollut ongelmia. Netti varaustoimiston kautta maksetut ja varatut hotellihuoneet olivat odottamassa meitä. Hotellin vastaanotosta meille tarjottiin tervetulojuomat, Olivia kysäisi ennen maistamista tykkääkö hän siitä ja kun annoin myöntävän vastauksen hän joi juoman yhdellä kertaa ennen kuin ehdittiin edes kilistellä laseja. Varasimme hotellistamme, Grand Jomtien Palace, halvimmat huoneet. Ne osoittautuivat ennakko-odotusten mukaisiksi eli siisteiksi, mutta kuluneiksi huoneiksi eli meille ihan hyviksi. Illalla jaksoimme vielä käydä pulahtamassa viileässä uima-altaassa ja kastautumassa meressä. Uintireissun jälkeen kävimme syömässä kymmenen vuoden takaa tutuksi tulleessa suomalaisomisteisessa Pizza servicessä. Ruuaksi valitsin kuitenkin Thai listalta ja söin Pad Thain katkaravuilla, hinta 70 THB (vajaa 1,50e) ja join reissun ensimmäisen Wine coolerin. Olivialla oli valtava nälkä ja hän ahmi Tomin pizzaa ennen kuin sai oman ruokansa. Ruuat oli tosi hyviä ja nälkä lähti. Silti emme voineet vastustaa ruokakärryn tuoksua hotellille käveltäessä ja ostimme Tomin kanssa puoliksi banaanipannukakun katukeittiöstä. Nam, hyvää oli...

Hotellille palatessa tapasimme tulomatkalla lentokoneessa tapaamamme Kotkalaisen miehen. Hän tuli kyydissämme Pattayalle ja odottelee vanhempiaan ja poikaansa saapuvaksi viikon päästä tänne samaan paikkaan. Yhteisiä tuttujakin meiltä löytyi, näinhän sitä käy lähes joka reissulla koska Suomi on niin pieni maa :) Olimme tosi väsyneitä illalla. Tomi nukahti välittömästi yhdeksän aikaan ja kuten etukäteen pelkäsinkin niin Olivia kävi illalla oman sisäisen kellonsa mukaisesti päiväunille. Olivia nukkui puolitoista tuntia ja heräsi pirteänä kello 23.00. Siinä sitten valvoskeltiin ja kello taisi olla hyvän matkaa yli kolme yöllä kun uni tuli pikkuneidille. Minkäs sille voi kun elimistö ei heti käänny uuteen aikavyöhykkeeseen. Thaimaahan tulo oli kuitenkin taas ihanaa, aivan kuin saapuisi vanhaan tuttuun paikkaan. Olemmehan me tietysti käyneetkin täällä usein ja viettäneet täällä useita viikkoja. Olivialla tämä Thaimaan reissu on kuudes ja meillä Tomin kanssa kahdeksas. Silti jokin tänne saapuessa tuntuu erityisen kivalta. Se tunne ei koostu yhdestä tietystä asiasta kuten lämmöstä, tuoksusta, mauista, kaikesta ympärillä olevasta katseltavasta, äänistä, ystävällisistä ihmisistä, vaan se on joku sekoitus tätä kaikkea lisättynä lomaan ja kiireettömyyteen josta täällä saa nauttia. Joka kerta jo ensivaikutelma tästä antaa minulle tunteen siitä, että tämä maa kaikkine eri vivahteineen on meidän lomaparatiisi...

Päivitystä

Hyvää joulun odotusta kaikille. Enää olisi jäljellä 21 aamua ennen uutta Thaimaan seikkailuamme, joten päivitetäänpä blogia pitkästä aikaa. Viime talvena lomailimme Thaimaan Phuketissa, samassa paikassa missä olimme Olivian kanssa hänen ollessa 1 vuotias. Viime kesän reissu suuntautui Hongkongiin ja Kiinan Hainaniin. Tältä matkalta ei jännitystä puuttunut, koska jouduimme lennolla todetun ja sikainfluenssa tartunnan takia karanteeniin. Onneksi reissultamme jäi myös mukavia muistoja, Hongkongin Disneyland oli meidän kaikkien mielestä upea paikka ja muutkin Honkkareiden päänähtävyydet tuli katsastettua. Nyt odotamme siis seikkailua Thaimaassa, kyseessä on neljän viikon omatoimiloma suurkaupungin kautta Siaminlahden saarille. Matka on 5-vuotiaan tyttäremme viides lomamatka Thaimaassa ja lisäksi olemme lomailleet hänen kanssaan kolmena kesänä Kiinassa. Mukaan matkalle lähtee vanhempani ja muitakin tuttuja tulemme tapaamaan eri puolella Thaimaata. Tarkoitukseni olisi kirjoittaa päiväkirjaa matkan ajalta, toivottavasti aika riittää. Tässä kuitenkin ensimakua Suomen talvesta...

Arkea ja juhlaa

Syksy on tullut ja sen huomaa kun katsoo pihalle. Tässä kuitenkin muutamia kuvia meidän juhlan täyteisestä syksystä. Ensimmäinen kuva on Tykkimäen kauden päättäjäisistä -Tomi ja Olivia vauhdin hurmassa pilvenpyörässä. Olivian on välillä vaikea ymmärtää, että huvipuisto on nyt monta kuukautta kiinni. Ei auta muu kuin odotella ensi kesää.
Meidän syksyyn kuului myös Olivian 4-v synttärit neuvolakäynteineen. Tässä O harjoitteli rokotusta pehmolelulla, jotta tietäisi miten häntä rokotetaan. Luulin, että Olivia saa neuvolassa rokotuksen, mutta koska O on 2005 rokotusohjemassa (tuli Suomeen 2005) hän saakin seuraavan rokotuksen vasta 6-vuotiaana. Olisittepa nähneet Olivian ilmeen kun terveydenhoitaja sanoi, ettei tällä kerralla pistellä. Helpotus oli melkoinen. Olivian 4-v mitat olivat 107cm ja 15,5kg. Painoa oli nyt tullut aika kivasti ja pituus-painokäyrä olikin nyt ensimmäisen kerran alipainoisen yläpuolella.

Ja sitten niihin varsinaisiin juhliin. Suuret KIITOKSET kaikille sekä minua, että Oliviaa muistaneille. Tässä osa kukista ja korteista, joita saimme sukulaisilta ja ystäviltä.

Olivian synttäreitä vietettiin tällä kertaa kotimme lähellä olevassa juhlapaikassa ja kaikki tarjoilut tulivat talon puolesta. Ratkaisu oli hyvä koska oma aika on nyt aika rajallista kun olen palannut työelämään.

Olivia sai ihania lahjoja rakkailta ystäviltä. Tässä Olivia ja Milena -kaveri, joka muistaa aina mainita, että on Olivian sisko. Lähes siskoksiahan he ovatkin, ainakin mieleltään.

Juhlien lomassa oli myös mahdollisuus piipahtaa ulkona syöttämässä eläimiä. Yksi kilipukeista tuli myös vierailemaan sisällä kesken juhlien.

Ja välillä myös leikittiin Fröbelin palikoiden tahtiin. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Leikit sujuivat hienosti.

Yksi juhlan kohokohta oli pinjatan veto. Pinjatan sisällä olevat karkit maistuivat juhlavieraille. Olivia tosin luovutti omansa äidille.

Ja tämän alkusyksyn kruunasi hetki kun sain ystävältä viestin jossa hän ilmoitti, että he ovat saaneet lapsiesityksen pienestä ulkomaalaisesta vauvasta. Odottelimme pari vuotta sitten samoihin aikoihin adoptiolupaa ja haaveilimme kiinalaisesta lapsesta. Ystäväperhe kuitenkin muutti luvan saannin aikoihin maavalintaa Kiinan tilanteen takia ja nyt heillä on tilanne se, että he työntelevät kohta vauvaa vaunuissa, kun me odotamme ja odotamme -vielä ehkä vuosia. Olen kuitenkin valtavan onnellinen kaikkien vauvauutisista ja etenkin adoptioperheiden kohdalla tiedän miten vaikeaa ja epävarmaa se odottaminen voi olla. Parin viikon kuluttua pääsemme siis muiden adoptioäitien kanssa vauvakutsuille, joiden yksi kohokohta on vauvan kuvan ihailu. Näitä uutisia toivoisi kuulevan useamminkin!

Omituisia harrastuksia

Tässä olisi yksi näyte omituisista harrastuksistani eli O:n jalanjäljet vuoden välein. Ensimmäinen on otettu Kiinassa O:n ollessa 12kk. Tuolloin jalkaterän pituus oli 10cm. Kahden vuoden iässä jalka oli 13cm, kolmen ikäisenä 14cm ja viimeisin mitta O:n täytettyä neljä on15cm. Mielenkiintoista???


Tässä kuvassa otetaan sitä ensimmäistä jalanjälkeä Kiinassa adoption vahvistamisen yhteydessä. Kuvan otti Joanna opas, joka muutenkin kuvaili meitä koko hakumatkan ajan. Kotiin lähdettäessä Joanna ja Jesse antoivat jokaiselle perheelle cd:n, joka sisälsi yli 700 valokuvaa näistä ihanista ja ikimuistoisista hetkistä.

Arkea ja leijan lennättämistä

Testailtiin tässä yhtenä päivänä Shanghain reissulta ostettua leijaa. Hyvin lensi. Kotipiha ei ehkä ole kuitenkaan paras paikka lennättää leijaa, koska Tomi sai leikkiä muutaman kerran apinaa ja kiipeillä puihin irrottelemaan leijaa. O:lle leijan lennätys oli niin hieno kokemus, että siitä kerrottiin hoitotädeille heti ensimmäisenä seuraavana aamuna. Arki on nyt lähtenyt sujumaan. O on viihtynyt enimmäkseen hyvin hoidossa ja viime perjantaina olisi halunnut olla hoitopaikassa pitempäänkin. Tosin äidin olisi pitänyt jäädä sinne myös leikkimään. Olen pyrkinyt järjestämään aamut mahdollisimman kiireettömiksi ja olemme lähteneet aamuisin ajoissa hoitoon, jotta minulle on jäänyt aikaa jutella hoitajien kanssa ja hyvästellä rauhassa O ym. Sama on toistunut iltapäivisin eli olen riisunut ulkovaatteet ja mennyt vähäksi aikaa katselemaan lasten leikkejä ja kuuntelemaan kuulumisia. O:n hoitopaikassa on ollut näiden kolmen viikon aikana vain muutama lapsi samaan aikaan, koska osa lapsista on ollut vielä lomilla ja osa sairaana. Saa nähdä aiheuttaako lapsimäärän lisääntyminen minkäälaista reaktiota O:ssa, kun meno ja hälinä tulee varmasti vielä lisääntymään. Hoitopäivien jälkeen O on nyt ollut rauhallinen ja tasapainoisen oloinen. Asiaa on paljon ja joutuu oikein terästäytymään, että jaksaa heti työpäivän jälkeen kuunnella kaikki asiat. Itsellänikin on ollut työssä ihan mukavaa. Työkaverit ja kollegat ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja joidenkin tervetulotoivotukset ovat todella lämmittäneet sydäntä.

Alku aina hankalaa

Minulla on nyt ensimmäinen työviikko ja O:lla ensimmäinen hoitoviikko takana. Alku oli odotettua hankalampi. Jostain syystä kuvittelin, että O ei suuremmin reagoisi muutokseeen mutta olin väärässä. Ensimmäisen hoitopäivän jälkeen O oli surullinen, hiljainen ja itkuinen. Myös O:n yö meni levottomasti pyöriessä ja itkeskellessä. Tiistaina O jäi vaarin hoitoon, koska hoitopäiviä on sovittu vain 14 kuukaudessa. Heidän päivä oli mennyt ihan mukavasti, mutta minulla teki tiukkaa, koska jouduin heti alkuun selvittelemään O:n hoidossa tapahtunutta nimittelytapausta. Onneksi asia selvisi ja oli hoidettu hienosti kaikkien osapuoltelten kesken, vaikka tosin meille vanhemmille siitä oli unohdettu ilmoittaa. Itse järkytyin tapauksesta niin, että mietin jopa jääväni pois töistä kokonaan. Osasyynä taisi olla kuitenkin edellisillan tapahtumat ja valvottu yö. Sen verran kuitenkin ryhdistäydyin, että tilasin Adoptioperheiden päivähoitomateriaalin ja ajattelin toimittaa lehtisen hoitopaikkaan luettavaksi. Loppuviikko sujui hoidossa ihan hyvin, vaikka O olikin melko vaisu ja vetäytyvä. Hoitopaikassa kaikki hoitajat ovat kuitenkin olleet mukavia ja rohkaisevia, joten eiköhän tämä elämä tästä ala sujumaan pikkuhiljaa.

Minä näin viime yönä unta, jossa olimme Tomin kanssa jossain ulkona kävelemässä. Meillä oli O mukana, mutta hän katsosi meiltä vähän väliä. O oli unessa vielä aika pieni eikä osannut kävellä, joten me unohdimme hänet aina jonnekin emmekä meinannut löytää häntä mistään. Eli ei ole mikään ihme jos O nukkuu huonosti, kun minäkin näytän prosessoivan eroa unissa. Tämä O:n unohdus on muuten tapahtunut oikeasti hakumatakallamme silloin kolme vuotta sitten. Olimme Pekingissä Silkkikujalla ostoksilla ja pysähdyimme kaupantekoon. Kauppoja ei syntynyt ja lähdimme jatkamaan matkaa. Hetken kuluttua samasta kojusta huudettiin, "Lady, baby!" O oli unohtunut rattaineen kojun edustalle. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei sellaista voi tapahtua ja sitten juoksin häpeissäni hakemaan lasta. Mitenhän pitkälle olisimme päässeet, ennenkuin olisimme huomanneet että O ei ole mukanamme, jos tämä nainen ei olisi huutanut peräämme?

Valokuvia

Tässä muutamia kuvia Shanghain reissultamme. Ensin menomatkan tunnelmia. O sai toivomansa ikkunapaikan.

Maglevissa oli tilaa matkustaa.

Ja se kuuluisa Helmitorni.

Löysimme sattumalta aivan keskustasta valtavan krääsäkaupan. Mukaamme taisi lähteä vain yksi Kiinan lippu.

Katuruokaa.

Yun puutarha ja basaarialuetta, oikealla Huxintingin teehuone.

Dongtai Lun antiikkimarkkinat.

Pandoja ihasteltiin lasin takaa.

Eläintarhassa löytyi myös O:lle mieluista tekemistä eläinten katselun lisäksi.

Puan Lun megalomaaninen ostoskeskittymä.

O:n uusi matkalaukku, ihanaa Lillifee sarjaa. O itse luuli laukkua jääkaapiksi.

Peoples park, ihana vihreä keidas keskellä kaupunkia.

Kotiin lähdössä.

Kotimatkakin sujui nopeasti, ihmekös tuo kun O otti neljän tunnin päiväunet. Suomeen laskeuduttua O olisi halunnut mennä käymään heti uudelleen Kiinassa. Kerroin, että sinne on pitkä matka. O sanoi, ettei se haittaa koska hän voi ottaa päiväunet jos väsyttää.