Neljäs tilkku

"Synnyit tähden lennosta, horsman kukasta hennosta, taivaan sateenkaaresta, isän ja äidin haaveesta."

Tässä neljäs tilkku, suuret kiitokset Jaana ja perhe! Hauska sattuma on se, että kävin eilen ostamassa O:lle uuteen leikkimökkiin verhokankaan ja se on juuri tämä sama prinsessa kangas.

O:lla on selkeästi alkanut prinsessa vaihe. Vielä alkukesällä Muumit ja Nalle Puh tuotteet olivat suosikkeja, mutta nyt prinsessat voittavat. Testasin tämän eilenkin kaupassa kun näytin O:lle sekä Nalle Puh että prinsessa pussilakanaa. O ei miettinyt kuin pari sekuntia ja näytti, että prinsessa lakanat ovat hänestä kauniimmat. Toisaalta Muumi ja Nalle puh kirjat sekä elokuvat ovat Teletappien lisäksi edelleen suurimpia suosikkeja sillä rintamalla.

Taisi olla se 3v melkoinen taitekohta, kun pikku taaperosta tuli pikku neiti. Äsken valittelin puhelimessa kaverille, että O joutui juuri luopumaan tutista ja tänään joi vellin tuttipullon sijaan pillillä suoraan purkista (uudistus muksun velleissä...). Pienen pienin askelin on myös edetty harrastusten suhteen. Tänään jatkoimme kolmatta vuotta muskarissa, 2-3 vuotiaiden ryhmässä, jossa aikuinen on mukana. Jumppa on uusi harrastus ja siinä O oli eilen ensimmäistä kertaa ilman tuttua ja turvallista aikuista. Onneksi kaveri oli mukana tuomassa turvaa ja hyvinhän se sitten menikin. Pitemmän tähtäimen suunnitelmissa on sitten päiväkoti, onneksi ei vielä ihan vähään aikaan...

Kolmas tilkku

Tässä kolmas tilkku joka on kooltaan niin iso, että siitä saa kaksi erillistä tilkkua. Kangas on alunperin mammaltani, joten laitetaan leikekirjaan myös mamman nimi. Kiitos mummo, vaari ja mamma.

"Rakkauden vala. Ei ole suurempaa rakkauden valaa, kuin pieni tyttönne teitä halaa. Ja siinä pienessä sydämessä juuri, on teille paikka niin valtavan suuri."

Toinen tilkku

Tässä toinen tilkku, kiitos Hanna ja Make.
"Jos olet syntynyt elokuussa, niin käymme sieniretkellä. Iltapäivällä, sadesäällä, sopivalla hetkellä. Sienisäkkiin saalis voita: rouskuja ja haperoita."

"Elokuut ovat sellaisia aikoja, että silloin tehdään taikoja. Se taikoo pehmoiset, pimeät illat ja rakentaa vesiin kultaiset sillat."

Onnenpäivä

Tänään kaksi vuotta sitten oli elämämme onnellisin päivä, kun saimme ensimmäistä kertaa O:n syliimme kaukana Kiinassa. Muistan ensimmäisen kohtaamisen kuin eilisen päivän. O oli höyhenen kevyt, katseli meitä hämmentyneenä ja takertui minuun kuin viimeistä päivää. Vähän liioitellen ajattelen, että hän päästi minusta irti vasta vuoden kuluttua. Jo luovutustilaisuuden jälkeen samana iltana näimme O:n ensimmäisen hampaattoman hymyn hotellihuoneessa ja seuraavina päivinä myös muutamia konttausyrityksiä hotellin leikkihuoneessa. Siitä se sitten alkoi, elämänmittainen tutustuminen toisiimme.

Nyt tämä sama tyttö on jo pikkuinen neiti, joka puhuu sujuvasti ja juoksentelee ketterästi. Hän on kasvanut kahden vuoden aikana pituutta 25cm ja painoakin on tullut viitisen kiloa lisää. Tänään olen saanut halia, pussailla ja rutistaa tätä pikkuista ihmettä sydämeni pohjasta, ihmettä joka suotiin elämäämme pitkien haaveiden jälkeen. Kolmen sydämessä kasvaneen lapsen äiti sanoi kerran minulle, että hän on niin onnellinen ettei saanut biologisia lapsia, sillä silloin hänellä ei olisi juuri näitä omia lapsiaan. Tämä lause on niin totta ja sen ajatteleminen saa yhä kyyneleet silmiin.

Jo ensimmäisen adoptioprosessin aikana keskustelimme siitä, että haluaisimme O:lle mahdollisimman pian sisaruksen. Jos tämä toinen prosessimme olisi mennyt yhtä nopeasti kuin ensimmäinen, olisimme tällä hetkellä Kiinassa suunnittelemassa kotimatkaa uuden tulokkaan kanssa. Ajat ovat kuitenkin toiset ja ruuhkia on nyt ollut niin Suomen kuin Kiinankin päässä. Odotuksemme on nyt vasta aluillaan. Onneksi meillä ei ole nyt kiire saada perhettä kokoon. Meillä on nyt kaikki mistä olemme haaveilleet ja jos sisarus joskus saapuu kotiimme niin sitten meitä on kohdannut kaksinkertainen ihme. Tämän päivän käytämme kuitenkin menneiden muisteluun ja palaamme ajassa kaksi vuotta taaksepäin, aikaan ennen O:ta. Miten ihmeessä saimme silloin ajan kulumaan???

Bai Jia Bei ja ensimmäinen kangaspala

Pohjois-Kiinassa on tapana juhlistaa lapsen syntymää, uutta elämää, valmistamalla Bai Jia Bei –niminen tilkkutäkki. Täkin tekoon tarvitaan 100 kankaan palasta, jotka ommellaan yhteen peitoksi. Peitto kuvastaa saajalleen onnea, energiaa ja hyviä toiveita kaikilta niiltä perheiltä, ystäviltä ja tuttavilta jotka osallistuvat peiton tekoon. Peiton on tarkoitus siirtyä sukupolvelta toiselle.

Olen suunnitellut jo parin vuoden ajan tekeväni meidän pikku O:lle tällaisen perinteisen kiinalaisen 100 toiveen peiton. Nyt ajattelin vihdoin päästä asiassa eteenpäin ja aloitan peiton tekemisen. Tämän vuoksi olen pyytänyt apua tuttavilta, ystäviltä ja sukulaisilta tilkkujen keräämiseksi. Yllätys olikin melkoinen kun jo tänään, vuorokausi pyynnön jälkeen ovikello soi ja sain ensimmäisen tilkun ihan kotiin kuljetettuna. Ja tuo runo... KIITOS!

Tässä siis tilkku numero 1.
"Pienen pieni enkeli, talven yössä lenteli. Rinnassaan sydän ja kädessään tähti, rakkautta ja valoa etsimään lähti. Sinun luoksesi löysi. Oli pienissä käsissään kultaköysi. Rakkautta ja valoa sillä toi ja sydämeen rauhaa loi."

Sitä sun tätä ja synttärit

Mistähän aloittaisin? Aika kuluu ja aina kun suunnittelen istuvani hetken rauhassa tietokoneella, tuleekin jotain muuta tärkeämpää tekemistä. Melkoista hulinaa tämä elokuu onkin ollut.
Laittaanpa tänne muutaman kuva paikoista, joissa olemme liikkuneet elokuun aikana...

Ensimmäinen kuva on tämän vuoden Kiina tapaamisesta. Kuten kuvasta näkyy, ilma suosi osallistujia ja perinteisiä kiinalaisia leikkejäkin voitiin leikkiä pihamaalla. Olimme tapaamisessa vain lauantaina ja vähän harmitti kun emme jääneet yöksi. Ajomatka Hämeenlinnaan oli melko pitkä ja yhden päivän matkaksi reissu oli aika raskas O:lle. Mielelläni olisin itsekin jäänyt kylpylään rentoutumaan. Tapaaminen oli kuitenkin hyvin organisoitu ja paikka oli todella kaunis, joten turhaan emme sinne menneet. Kiitos järjestäjille.

Elokuun puolessa välissä teimme muutaman päivän kesälomamatkan. Ensin suuntasimme lahden ylitse Tallinnaan ja sen jälkeen Merimaskun sekä Naantalin kautta kotiin päin. Tallinnan matkalla minulla ei ollut kameraa mukana, joten sieltä ei ole kuvia. Menimme Tallinnaan Galaxylla ja koska laiva lähti vasta 18.30, ilta jäi aika lyhyeksi. Kävin O:n kanssa lasten leikkipaikalla, mutta lähdimme melko nopeasti sieltä pois. Noin 10-vuotiaat pojat viihdyttivät itseään leikkipaikalla makaillen pallomeressä ja heitellen kovaa palloja pitkin huonetta. Heidän seurassaan oli pikkuinen poika, joka pelkäsi ja itki. O ei myöskään moisesta menosta välittänyt joten menimme syömään ja nukkumaan melko aikaisin. Aamulla kävimme Tallinnassa kävelyllä ja kotimatkalla otimme päiväunet laivassa.

Laivamatkan jälkeen suuntasimme suoraan Helsingistä Merimaskuun tapaamaan pari vuotta sitten lastemme hakumatkalla tutuksi tulleita perheitä. Hakumatkallamme oli yhteensä kuusi perhettä ja ryhmä oli meistä juuri sopivan kokoinen. Tapasimme ensimmäistä kertaa viime vuoden elokuussa samoihin aikoihin. Toivon, että nämä tapaamiset jatkuvat vielä pitkään ja lapset pitäisivät yhteyttä toisiinsa aikuisinakin. Viikonloppu oli todella antoisa. Lapset nauttivat toistensa seurasta ja tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään. Itse koen näiden perheiden kanssa jotain ainutlaatuista yhteenkuuluvuuden tunnetta, jota ei voi selittää sanoin. Lapset olivat kaikki eri näköisiä ja erilaisia persoonia, mutta silti heillä on paljon yhteistä. Niin myös meillä vanhemmilla sillä jaoimme yhdessä hetken, jolloin näistä lapsista tuli omiamme.

Hakuryhmän tapaamisen jälkeen menimme vielä yhdeksi yöksi Naanatalin kylpylään. Vaikka O nautti muiden lasten seurasta, hän oli erittäin onnellisen oloinen kun rauhotuimme oman perheen kanssa hotellihuoneeseen tai oikeastaan laivan hyttiin, koska huoneemme oli laivan puolella. Huomasin heti kun menimme kylpylään, että siellä on Thai ravintola. Valitettavasti se olikin sunnuntaisin kiinni, joten ihailimme vain vesi kielellä ruokalistaa. Kuvassa O kipittää kylpytakissaan uimaosastolle. Ehdimme tutustua myös kylpylän leikkihuoneeseen joka olikin ihan mukavan kokoinen ja hyvin varusteltu.

Kotiin tultuamme alkoikin sitten O:n synttärivalmistelut. Hän sai mummolta ja vaarilta lahjaksi leikkimökin jonka isi pystytti. Synttäreitä juhlittiin kahtena eri päivänä ja mukavaa oli vaikka O olikin vähän flunssainen. Tramboliinilla pomppiminen irrottaa muuten hyvin limaa keuhkoista. Kuvissa isi leikkimökkiä pystyttämässä ja O:n Nalle Puh synttärikakku.

Laitan vielä kuvan jääkaappimagneetista jonka saimme tuliaisiksi Thaimaasta. O katseli magneettia tarkkaan, laittoi kädet Wai -tervehdykseen ja sanoi "Good morning". Joitain on siis jäänyt mieleen viime Thaimaan matkalta.

Puuhamaassa

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Puuhamaassa. Suunnittelimme jo viime kesänä retkeä sinne, mutta ajattelimme O:n olevan liian pieni vielä silloin. Nyt kun O on himpun verrran alle kolme vuotta, niin ajankohta iän suhteen taisi olla ihan hyvä. O oli onnellinen kun heti Puuhamaan portilla oli Puuhanalle vastassa. Halit piti päästä antamaan ja äidin oli tietenkin ikuistettava tapahtuma valokuvalla. Ensireaktioni Puuhamaassa oli kauhistus. Porukkaa vilisi joka puolella ja sitä oli paljon. Lähes kaikkiin paikkoihin oli pitkät jonot. Kun jonkin aikaa kierreltyämme pääsi vähän sisälle paikan tarjonnasta, huomasi että kyllä sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Tämä liukumäki näytti hurjalta, mutta vauhti ei ollutkaan kova. Kävimme mäessä monta kertaa ja hauskaa oli. Myös vesileikit kiinnostivat lapsia Puuhamaassa kuten muuallakin. Tässä oli muuten jossain vaiheessa kuva niistä vesileikeistä, mutta se taisi kadota jonnekin.

Suurimmaksi suosikiksi taisi nousta tämä ilmamäki. Meno oli välillä aika hurjaa kun suosituksista huolimatta mäessä pomppi yli 15 lasta yhtäaikaa. O ei meinannut aina päästä mäkeä itse ylös, onneksi serkku auttoi ja tuuppasi pikkuisempaa pepusta. Melko koleasta ilmasta huolimatta tässä puuhassa lapset sai mukasti hien pintaan. Meillä on kotipihalla jättitramboliini ja olisi luullut, että O on saanut pomppimisesta tarpeekseen kotipihalla.

Ajattelin etukäteen, että saattaisimme nähdä Puuhamaassa muitakin Kiinasta adoptoituja lapsia, koska viikonloppuna on Hämeenlinnassa Kiina tapaaminen ja jotkut perheet ovat ehkä tulleet lähiseudulle jo aiemmin loman viettoon. Tapasin ainoastaan yhden perheen, jotka hekään eivät olleet tulossa tapaamiseen. Vaihdoimme perheen äidin kanssa muutaman sanan ja kuten tavallista ihastelimme lapsia.

Päivän päätteeksi teimme vielä pieniä golf harjoituksia. Se sujui hieman paremmin kuin minun kipparointini. Ajelimme nimittäin O:n kanssa Kipparikallen veneellä huonoin seurauksin. En ymmärtänyt miten ohjaus toimii ja seilailimme lammen rannasta toiseen pöheikköjen kautta. Ei auttanut edes muutama vuosi sitten suoritettu rannikkolaivurin koulutus sen veneen ohjaukseen. Serkkupojat kyselivät menisimmekö tänä kesänä vielä uudestaan Puuhamaahan. Se ei toive ei taida enää toteutua, mutta ehkä tässä vielä jotain kivaa keksitään...

Taas sataa

Eikö tämä sade lopu ikinä? Katselen pihalle ja näen harmaata, vettä sataa ja tuulee. Taidankin tehdä pienen mielikuvitusmatkan. Aloitan ensin nauttimalla kookospähkinää ja sitten katselen auringonlaskua Siaminlahden rannalla...

Kylläpä helpotti. Nyt jaksan taas ensi talveen...

Nimenmuutos

Vaihdoin tänään blogin nimen vastaamaan vähän enemmän tätä blogin sisältöä. Tarkoitukseni oli alunperin kirjoitella vain Kantonin lomamatkastamme ja jatkaa blogin kirjoittelua tulevilla matkoilla. Huomasin kuitenkin miten mukava tänne on tallentaa muitakin arkipäivän asioita, joten jäin koukkuun tähän kirjoittamiseen. Blogin nimeksi tuli nyt vähän kulunut "Sydämessä kasvanut", mutta päädyin siihen muutamaa eri vaihtoehtoa punnittuani. O tietää, että on syntynyt Kiina-äidin masusta ja "kapsanut" meidän sydämissä. Kuulostaa niin hellyyttävältä kun hän selvittää alkuperäänsä, että eiköhän ajatus käy myös blogini nimeksi...



Laitan taas tänne näkyville muutamia kuvia heinäkuun menoistamme. Ensimmäinen kuva on kesäteatterista jossa kävin anopin kanssa. Laatu oli tuttua ja turvallista, jo aikaisempina kesinä takuuvarmaksi todettua kesäteatterikamaa. Juoni ei ollut kovin kummoinen, mutta nauraa sai ja ihailla ihanaa merimaisemaa lavasteiden takana. O oli mukana puoliaikaan asti. Sanoi, että "sitten kun minä alan huutamaan ja kiljumaan, niin isi hakee minut pois". Muistutuin ettei tarvitse huutaa, vaan riittää hyvin kun sanoo ettei jaksa enää istua teatterissa.

Tämä kuva on Titinallen konsetista, jossa olimme lasten meripäivillä. O tykkäsi konsertista todella paljon. Lauloi ja leikki mukana. Konsertin jälkeen osallistuimme askartelupisteiden toimintaan ja kotiinviemisiksi O:lla oli mm. muumio, haltianhattu, itse painettu merirosvohuivi, puuvene, kaukoputki, pyramidi, maalattuja kiviä ja poskessa koreili siili kasvomaalaus. Kiitokset tämän kuvan ottaneelle, oli mukava tavata pitkästä aikaa. Kyllä ovatkin lapset kasvaneet parissa vuodessa...

Olimme kuulleet ystäviltä kotikulmillamme sijaitsevasta liikennepuistosta, mutta emme olleet koskaan käyneet siellä. Tämäkin paikka otettiin siis kesälomaohjelmaamme. Harmi vaan kun pääsimme paikalle huomasimme, että puisto on kiinni su-ma. Tyydyimme sitten siskoni kanssa katselemaan kun serkukset touhusivat leikkipuistossa.

Suuri suosikki aina vaan... Liukumäki!

Olisipa mukavaa pulahtaa tuonne altaaseen...

Koska olimme nyt käyneet katsomassa minkälainen paikka liikennepuisto on niin uskaltauduimme sinne uudestaankin. Valitsimme päivän jolloin se on kiinni ja otimme O:n oman pyörän mukaan, jolla hän harjoitteli vähän polkemistä. Vaikeaa ja hankalaa oli. Tosin ohjaus alkoi sujumaan vähän paremmin. Harjoittelupaikkana tämä puisto on kyllä loistava verrattuna koti tiemme kapeaan pientareeseen.

Pyöräilyharjoitukset jäi vähän lyhyeen, kun O:ta ei oikein kiinnosta koko homma ja vesisadekin taas yllätti meidät. Menimme käymään mummilla ja kotiin kurvasimme Nordic China Centerin kautta ihailemassa sen hienoa porttia.

Olemme ehtineet myös käydä jälleen Tykkimäen huvipuistossa, yllätys, yllätys. Tällä kertaa O:lla oli kuitenkin seuraa kun tapasimme Kiinassa samaan aikaan hakumatkalla olleen perheen. Nämä tapaamiset ovat aina yhtä odotettuja. Lapset leikkivät ja me vanhemmat ihmettelemme miten onnekkaita me olemmekaan kun olemme saaneet näin ihanat lapset. Jatkoimme päivää kotipihallamme grillaten ja jutellen kunnes oli sanottava taas heipat. Onneksi näemme taas parin viikon päästä Kiina tapaamisessa...

Mökkeilyä

Säätiedotus näytti keskiviikolle aurinkoista ilmaa ja se oli meille merkki lähteä mökille. Pakkasin mukaan varmuuden vuoksi paljon lämpimiä vaatteita, jotka osoittautuivat onneksi tarpeettomiksi. Tiistaina väistelimme vielä muutamia kuurosateita, mutta iltaa kohden sää parani. Keskiviikkona saimme sitten herätä auringonpaisteeseen ja pitkästä aikaa ilmat olivat oikein kesäiset. Mökin pihalla on ollut melkoista vilinää kun sorsat ja joutsenet viihtyvät remonttipuuhienkin keskellä pihamaalla. Kuvassa sorsa joka on löytänyt hautomispaikan lintulauden alta, pienen pienestä puskasta.

Uimavedet eivät ole olleet lähellekään yhtä lämpimiä kuin kunnon hellekesinä. Tiistaina mittari näytti 19 astetta ja keskiviikkona oli kohonnut 21 asteeseen. Iholla vähän kipristeli kun lämmittelin saunan lauteilla uimisen jälkeen, mutta ei vesi nyt niin kylmää ollut kun sinne ensin uskalsi mennä. T heitti myös talviturkin ja O:ta ei veden kylmyys paljoa haitannut. Enemmänkin äiti pelkäsi, että vilustuu kun lotraa kylmässä vedessä.

Tämä on kuva siitä iltahetkestä jota muistelin Kantonin matkalla. Kun aurinko laskee ja on aivan hiljaista. Pettymys! Ei siellä mökillä hiljaista ollutkaan. Mopot ajelivat rannalla ja moottoritien äänet kuuluivat melko selvästi vettä pitkin. Sitä ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö maisemat ole kauniita. T lähti nukuttamaan O:ta ja nukahtikin itse. Istuskelin sitten vaarin ja muutaman hyttysen kanssa terassilla.

Mökillä oli myös O:n serkkupoika. Tiistaina pienempi sellainen ja keskiviikkona oli vaihto isompaan. O:n aika meni siis poitsujen kanssa touhutessa. Ohjelmassa oli veden kanssa lotraamista, onkimista ja veneiden heittelyä veteen.

Välillä kävimme vaarin kipparoimana ajelemassa veneellä. O:ta pelottaa vähän isolla merellä, mutta sinnikkäästi haluaa aina lähteä mukaan. T kalasteli vähän aikansa kuluksi ja sai saaliiksi ihan hyvän kokoisia ahvenia.

Kävimme tutustumassa myös kesäteatteriin. Terveysasema leporinne olisi siis lähellä jos mökkielämä käsisi liian raskaaksi. O ja serkkupoika jaksoivat istua hetken paikallaan katsomossa, että sain otettua valokuvan. Kulissit kiinnostivat kovasti.

Nyt on siis kotiuduttu mökiltä ja olo on melkoisen voipunut. O oli myös hyvin väsynyt, mutta jaksoi oikein hyvin istuskella automatkan kotiin. Ei jaksanut edes kovin montaa kertaa aloittaa tarinoitaan äiti -sanalla. Menomatkalla vastasin hänelle noin sadanteen"Äiti?" kysymykseen "Hmm?". O tokaisi siihen, että äiti, sinun pitää sanoa minulle "Mitä kulta?"

Sataa, sataa ropisee...

Nyt saisi nämä sateet jo riittää. Suunnitelmissamme oli viettää kesää uudella terassilla istuen ja grillaillen sekä tekemällä pieniä kesälomareissuja täällä Suomessa. Ensimmäinen näistä on kyllä toteutunut, sillä aina jos ilma on vähänkin aurinkoisempi tai lämpimämpi niin grilli on kuumana ja valmistamme ruokaa ulkona. Nämä kesälomareissut ovat puolestaan jääneet vähiin. Kesäkuun alussa kävimme finnmatkojen tapahtumassa linnanmäellä ja kesä-heinäkuun vaihteessa häissä Turussa ja siihen reissaamiset ovat jääneet. Suunnitelmissa on ollut Lappeenrannan hiekkalinnaan tutustuminen ja ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä meripäiville Kotkaan.

Miten näitä sadepäiviä sitten vietetään lähes kolmevuotiaan pippurisen Hunanissa syntyneen, nyt perin suomalaisen tytön kanssa? Tässä muutama esimerkki eiliseltä. Aamulla satoi oikein kaatamalla, mutta lähdimme kuitenkin ulos. Sadevaattet päälle ja sateenvarjo mukaan että voi kuunnella sateen ropinaa. Kävelimme läheiselle leikkikentälle jossa O juoksenteli lätäköitä pitkin ympäri kenttää. O myös käveli koko matkan leikkikentälle ja takaisin koska oli niin innoissaan lätäköissä kahlaamisesta. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut, viimeistään metsätaipaleella O pyytää syliin koska "hän jää jumiin".

Ulkoilun jälkeen uni maittoi mukavasti ja aloitimme leipomispuuhat. O touhusi taikinansa kanssa koko sen ajan kun minä leivoin pari pellillistä pullia ja tein koe-erän riisimurokarkkeja. Suunnittelin tekeväni karkkeja O:n synttäreille elokuun lopulla. O söi pullataikinaa ja teki omia pieniä korvapuusteja. Minä en tietenkään saanut auttaa kuin sanallisen ohjeen muodossa. Pakko kai tunnustaa, mutta kolmesta pellillisestä pullia minä poltin kaksi. Siinä meni myös O:n minipullat joita suunnitteli tarjoavansa kavereilleen. Lupasin, että leivomme jonain päivänä uusia.

Leipomistouhujen jälkeen O oli taas niin vauhdikas, että oli ulkoilun vuoro. Tällä kertaa emme laittaneet sadevaatteita päälle, vaan jäimme terassille katteen alle suojaan sateelta. O keitteli kahvia leikkikeittimellään ja hääri keittiönsä parissa. Näissä touhuissa häneltä vierähtää helposti tuntikin jonka ajan minä käytän terassin kukkien kasteluun ja nyppimiseen. O:n vaatteet kastuvat aina näiden vetisten kahvinkeittopuuhien yhteydessä ja hän olikin aivan läpimärkä kun menimme sisälle vaikka emme olleetkaan sateessa. Ei muuta kuin lämmin vesi ammeeseen ja tyttö sinne lämmittelemään. Iltavellin jälkeen hampaiden pesu, tutti suuhun sekä rätti ja unilelu mukaan, iltapusut ja kirjojen lukuun. Nukahtaminen kävi harvinaisen helposti sateenropinaa kuunnellen.

Tällaisia päiviä siis meillä vietetään niitä aurinkoisia helleilmoja odotellessa. Jospa huomenna paistaisi aurinko. Toivotaan ainakin...

Tykkimäen huvipuisto

Kävimme jälleen eilen Tykkimäen huvipuistossa. Taisi muuten olla jo viides kerta tänä kesänä. Ostimme O:lle alkukesästä kultapassin joka oikeuttaa päivittäiseen Tykkimäki rannekkeeseen koko kesän ajan ja yritämme nyt ottaa siitä kaiken hyödyn irti. Olen edelleen sitä mieltä, että Tykkimäen huvipuisto on Suomen huvipuistoista yksi parhaimpia juuri O:n ikäisille pikkulapsille. Alla olevasta kuvasta voi todeta että lippuluukuille oli melkoisen pitkät jonot. Ajattelinkin ensin, että koska heinäkuu ja varsinainen loma-aika on nyt alkanut, joudumme varmasti jonottelemaan pitkään laitteisiinkin. Pelko osoittautui turhaksi ja kaikkiin vemputtimiin pääsi suoraan odottamatta.




O:n lempipuuhia Tykkimäessä on eläinten syöttäminen. Kanien aitauksessa oli kaksi uutta pientä vauvapupua. Niitä oli äidinkin ihan pakko ihastella. O tykkää myös lampaista joita voi käydä harjailemassa aitauksen sisällä. Vietnamilainen sika pelottaa O:ta eikä kanatkaan oikein kiinnosta. Eläinten syöttöpuuhien lisäksi O haluaa käydä aina myös ratsastamassa joko aasilla tai ponilla. Kyllä onkin tyttö ihastuttavan näköinen kun keikkuu ponin selässä kypärä vinossa hymy kasvoilla.


Tämä miniteekuppi laite jää sijaintinsa puolesta aina viimeiseksi laitteeksi jossa käymme ennen kotiinlähtöä. O meni vähän isomman tytön kanssa samaan kuppiin. Tytön ilme ei ollut kovin tyytyväinen. Olikohan hän suunnitellut vähän hurjempaa kyytiä jota ei voinut itselleen pyörittää kun O oli kyydissä. O tietysti haluaisi, että äiti tulisi laitteisiin mukaan mutta en ole raaskinut ostaa itselleni vielä kertaakaan ranneketta. Muutamassa yksittäisessä laitteessa olen kyllä käynyt.

Tämä laite sijaitsee huvipuiston takanurkassa yhden O:n lempparin, safarijunan vieressä. Juna oli ensimmäisiä laitteita jossa O kävi isin kanssa viime kesänä. Muistan hyvin ensimmäisen huvipuistoreissun kun O oli aivan puhumaton ja jännittynyt. Toisaalta hän oli innoissaan, mutta toisaalta ihmetteli mikä ihme paikka huvipuisto oli. Kotona uskalsi vasta kommentoida reissua kun katselimme valokuvia.


Tässäkin laitteessa O kävi serkkupoikien kanssa jo viime kesänä ja äitiä pelotti aivan kamalasti, että hän nousee kesken matkan ylös ja tippuu kyydistä. Enää ei jännitä niin paljoa, mutta saa nähdä sitten kun pääsee vähän isompien lasten koneisiin. Kummitusjunaan pääsisi jo koon puolesta, mutta en ole uskaltanut viedä kun se voisi olla vähän liian jännittävä paikka pikkuiselle.

Tämän satujunan reitin varrella oleva puu puhui mielestäni joskus menneinä vuosina. Nyt se on aivan paikallaan ja hiljainen. Liekö lapset pelänneet puuvanhusta vai onkohan se mennyt rikki. Näiden laitteiden lisäksi Tykkimäellä on muitakin O:n ikäisille tarkoitettuja laitteita, joista osa on tosin sellaisia että aikuisen pitäisi olla mukana. Vaikka tykkimäen huvipuisto ei olekaan mikään valtavan iso, on se niin hyvän ja lyhyen matkan päässä kotoamme, että voimme vierailla siellä useammankin kerran kesässä. Katsoin eilen kellosta, että matkaan meni ohitustien kautta 9 minuuttia kotipihastamme Tykkimäen portille.

Hyvää kesää...

Palanen Kiinaa

Kouvolan toinen Kiina viikko alkoi jo viime perjantaina, mutta kiireiden vuoksi pääsimme vasta tänään ensimmäisen kerran ihailemaan makupaloja kiinalaisesta oopperasta. Esitykset olivat todella taidokkaita ja mikäs niitä oli ihailla aurinkoisessa säässä. Esiintyjien puolesta vähän harmitti kun yleisöä oli niin vähän, mutta nyt pysytyimme seuraamaan esitystä ihan aitiopaikoilta toisin kuin viime vuonna kun katsojia oli valtavasti ainakin avajaispäivän esityksessä.

Kiinalainen kulttuuri kiinnostaa minua yhä enemmän. Haluaisin oppia jatkuvasti siitä lisää ja olen huomannut, että katseeni huomaa kaikki kiinaan liittyvät asiat hyvin tarkasti. Siis jos esimerkiksi kirppiksellä on Kiina aiheinen kirja tai kaupassa jokin uusi kiinalainen elintarvike. Kulttuuriahan ei voi oppia täysin tuntemaan jos ei itse elä kulttuurin sisällä, mutta jos mahdollista, niin matkustamme mahdollisimman pian uudelleen Kiinaan. Yksi parhaita kirppislöytöjäni lähiaikoina on Disneyn silkkiperhosten maa -kirja joka on katsaus kaakkois Kiinan luontoon Mikin ja ystävien kanssa. Taidankin joku päivä jättää O:n isin kanssa kotiin ja lähteä oikein urakalla penkomaan paikallisia kirppiksiä, jos vaikka tekisin siellä hyviäkin löytöjä...