Viimeinen päivä Pattayalla

Lauantai 12.12
Lomaviikkomme Pattayalla alkaa olla lopuillaan. Pakkailemme tavaroita, koska lähdemme aamulla yhdeksän aikaan kohti U-tapaon lentokenttää ja sieltä lennämme noin tunnin Koh Samuin saarelle. Tänään meillä oli kuitenkin vielä täysipainoinen retkipäivä. Tilasimme eilen hotellimme aulan retkimyyjältä retken Nong Noochin puistoon ja pyysimme, että voisimme käydä menomatkalla Pattayan kelluvilla markkinoilla. Kelluvat markkinat olivatkin positiivinen yllätys. Vaikka paikka oli turisteille rakennettu, se oli kaunis Thaimaalainen puistoalue, jossa ison lammen päälle oli rakennettu paalujen varaan rakennuksia ja siltoja. Ravintoloita oli useita ja paikalla oli myös valtava määrä pikku kauppoja ja olipa siellä mahdollisuus hierontapalveluihinkin. Alueelle ei ollut pääsymaksua ja kojujen hintatasokin oli edullinen. Kierreltyämme alueella tunnin verran siirryimme varsinaiseen retkikohteeseemme eli Nong Nooch puistoon.
Tässä ensin muutama kuva kelluvilta markkinoilta:

Kierreltyämme alueella tunnin verran siirryimme varsinaiseen retkikohteeseemme eli Nong Nooch puistoon. Saavuimme sinne juuri sopivaan aikaan sillä kävelimme suoraan Thai-kulttuuriesitykseen ja sen jälkeen Norsu showhun, seuraavat esitykset olisivat olleet vasta reilun neljän tunnin päästä. Molemmat esitykset olivat kivoja, ei juuri mitään uutta, mutta kyllähän niitä seurailee useampaakin kertaan. Esityksen jälkeen ostimme liput kiertoajelubussiin ja teimme kierroksen puiston alueella. Puisto oli valtavan iso, joten jalkapelillä sen kiertäminen olisi käynyt voimille. Vaihtoehtona olisi ollut tosin polkupyörän vuokraaminen. Iltapäivällä söimme vielä jäätelöt puistossa ja lähdimme hyvissä ajoin takaisin hotellille, että ehtisimme käydä vielä altaalla uimassa.

Ja parit kuvat Nong Noochista:

Olivia nukahti tulomatkalla pikkubussiin ja jatkoi vielä unia jonkun aikaa hotellihuoneessa rattaissa. Olivian herättyä minä menin hänen kanssaan uimaan neljänteen kerrokseen ja Tomi lähti käymään netissä. Sen jälkeen Tomi haki meidän valokuvat liikkeestä ja kirjoitimme "joulukortit" ja lähdimme lavataksilla mummon ja vaarin kanssa postiin. Kuten arvelinkin niin posti oli mennyt jo kiinni ja ostimme postimerkit 7elevenistä. Merkit menimme liimailemaan ravintolaan koska tiesimme, että ruokaa saa taas odotella. Ruokapaikaksi valitsimme Menuetin. Mummo ja vaari tilasi viininleikkeet, minä ja Tomi paistetut riisit katkaravuilla ja Olivia söi nakkeja ja ranskalaisia. Ruokajuomaksi otimme vichyä, vettä, mehua, olutta ja winecooleria. Koko tämän satsin hinta oli euroissa vajaat 20, joten tässä taas yksi esimerkki hintatason edullisuudesta. Ruuan jälkeen veimme kortit postin laatikkoon ja menimme lavataksilla hotellille. Lavataksin kuskille taisi tulla nälkä kesken matkan, sillä hän pysähtyi matkalla ostamaan katumyyjältä kananmunia. Täällä ei olla niin tiukkapipoisia, etteikö tällainen mutka sopisi matkaan ja se tekee tästä kulttuurista niin erilaisen (ja ihanan osittain). Miksi ei voisi pysähtyä ostamaan munia jos niitä haluaa ja niitä on kaupan matkan varrella vaikka töissä olisikin? Mai pen rai.

Hotellille tultua mummo tuli Olivian kanssa huoneeseen ja me tyhjensimme tallelokeron huomista varten ja kävimme vaihtamassa rahaa. Ostin katumyyjältä itselleni pinkit varvastossut, jotta minulla olisi toisetkin kengät mustien varvastossujen lisäksi. Tomi luki juuri Olivialle iltasadut ja nyt olisi minun vuoro. Olivian päiväunet jäi tänään niin lyhyiksi, että ajattelimme laittaa hänet ajoissa nukkumaan ja jatkaa sitten tavaroiden pakkaamista. Meillä on vähäiset vaatteet tosi likaisina tällä hetkellä. Tarkoituksemme oli viedä vaatteet pesulaan ennen Samuille siirtymistä, mutta jostain syystä se jäi tekemättä. Pakkaamme nyt likaiset vaatteet matkalaukkuihin ja etsimme Samuilta pesulan sitten kun meillä ei ole enää yhtään edes puolipuhdasta päälle laitettavaa.

Nyt olisi kai aika tehdä jonkinlaista yhteenvetoa Pattayan viikostamme. Olimme siis kolmatta kertaa Pattayalla ja tiesimme tullessamme minkälaiseen paikkaan olemme tulossa lomailemaan. Ensimmäisellä kerralla majoituimme tänne Jomtienille, toisella keskustaan ja nyt taas tänne Jomtienille. Kummallakin paikalla on omat hyvät puolensa. Hotellivalintamme oli ihan ok. Yö tässä hotellissa maksoi vajaa 30 euroa/huone. Huoneet ovat siistit ja palvelut pelasivat moitteettomasti. Jätimme siivoajille joka aamu 40 THB tippiä jääkaapin päälle, josta raha oli otettu mukaan. Huoneessa ei ollut tallelokeroita, mutta respassa oli ilmainen talletus. Rantapyyhkeet tuotiin huoneeseen ja ne vaihdettiin joka päivä. Ei siis mitään valittamista, hyvin meni Pattiksen loma. Aika vaikea sanoa, että tulemmeko tänne uudelleen. Luultavasti tulemme, mutta Pattaya on tällöinkin vain osa meidän lomaa. Kaupunkilomaa on mielestäni paras viettää Bangkokissa ja rantalomaa jossain kirkkaitten vesien äärellä. Tämä on aivan oma lukunsa ja mukavaa on täälläkin...

Sählinkiä ja Swensens

Mun miljönääriannos Swenssenissä...


11.12 Perjantai
Olivia on päiväunilla ja minulle tuli juuri sopivasti vapaa hetki, että pääsen kirjoittelemaan aamupäivän tapahtumia. Istuskelen hotellihuoneemme, joka sijaitsee 10. kerroksessa parvekkeella ja kuuntelen erilaisia ääniä jotka tulevat läheiseltä temppeliltä, liikenteestä ja rannalta. Parvekkeelta on hienot näkymät merelle, missä näkyy juuri nyt vesiskoottereita ja yksi kalastusaluskin näyttää liikennöivän Pattayan keskustan suuntaan. Tomi toi minulle kylmän manao soda juomankin, joten eiköhän tässä jotenkin saa ajan kulumaan, kunnes Olivia herää ja lähdemme Riikan perheen kanssa syömään.

Tänään olemme viettäneet taas vapaapäivää nähtävyyksien suhteen, mikä ei ole meille ollenkaan normaalia. Yleensä teemme matkoillamme omatoimiretkiä vähintään joka toinen päivä, mutta nyt taas yksi päivä vierähti altailla tekemättä yhtään mitään. Olivia ui, Tomi luki ja me muut vaan haaveilimme ja olimme. Voihan sitä lomaa viettää näinkin eikä tee vielä yhtään tiukkaa. Rantalomaa emme ole täällä Pattayalla oikeastaan viettäneet, koska tiedämme että Samuilla on paremmat rannat. Täällä olemme uineet lähinnä altailla. Tässä hotellissa on kolme eri allasaluetta, enimmäkseen olemme viihtyneet bungalowien keskellä olevalla alueella. Erillisiä lastenaltaita näissä maan tasalla olevilla altailla ei ole, mutta osa altaasta on niin matalaa, että niissä voi uida pienetkin lapset. Lisäksi altaat ovat niin matalat, että ainakin tällaisen 174cm pitkän ihmisen jalat osuvat joka paikassa pohjaan ja pääkin ylettyy tällöin vedenpinnalle.

Sää täällä Pattayalla on ollut ihan hyvä, kuten jokaisella aiemmalla kuudella kerrallamme täällä Thaimaassa. Sateita ei ole tullut ollenkaan, mutta taivaalla on ohut sumuharso. Illaksi ja yöksi lämpötila laskee luultavasti lähemmäs 20 astetta ja päivisin lämpöä taitaa olla lähemmäs 30 astetta. Itse en panisi pahaksi, vaikka täällä olisi lämpöisempääkin, mutta ei minulla ole ollut kylmä kuin uimisen yhteydessä ja ilmastoiduissa sisätiloissa. Ilmasto on kaiken kaikkiaan hyvin miellyttävä, kuumuus ei ole ollenkaan samanlaista kuin Suomessa, jossa en jaksa olla kotipihalla paisteessa kauaakaan, vaan mukavaa kosteaa ja lempeää lämpöä. Thaimaan eteläosissa on jo varmasti lämpöisempää kuin täällä Bangkokin tasolla, mutta emmeköhän me jotenkin tarkene :) Katsoin tänään netistä Samuin sääennusteita ja sinne luvataan viikonlopusta alkaen ukkoskuuroja. Nyt vaan kädet ristiin, että saamme lentää sinne hyvässä säässä. Samuillahan on tapahtunut sateiden takia lähihistoriassa kaksi lentokoneonnettomuutta juuri samalle konetyypille, jolla me lennämme sinne. Toivottavasti peruvat lennot jos sää on mahdoton...

... jatkuu. Olivian herättyä menimme hotellin ala-aulaan, jossa Riikka jo perheineen odottelikin meitä. Menimme syömään samaan paikkaan jossa kävimme ensimmäisenä iltana. Ravintolassa meillä oli pieniä vastoinkäymisiä. Ruokien tilaukset meni miten sattui ja lopulta kun ruuat tuli pöytään ne oli mitä sattui. Ikävintä oli vielä se, että kaksi nuorinta lasta jäi kokonaan ilman ruokia ja molemmat itkeä tihrustivat kun oli niin kova nälkä. Riikka tomerana kävi sanomassa ettei lasten ruokia tarvita ollenkaan koska olimme odottaneet niitä jo ikuisuuden ja pyysi laskut. Ihme kyllä laskut oli oikein ja vaihdoimme ravintolaa. Sääliksi kävi kyllä vähän sitä tarjoilijaa (lasta?) joka huolehti tilauksistamme ja jäi ilman tippiä. Puolitoista tuntia kyseisessä kuppilassa ja lapset ilman ruokaa ei kyllä vakuuttanut meitä. No, lapset saivat seuraavassa ravintolassa ruokansa, mutta melkoista sählinkiä oli silti laskujen kanssa jälleen kerran. Meidän seurueessa oli 11 henkeä, joten kyllähän sen ymmärtää että tilauksissa voi jokin mennä mettään, tänään vain meinasi mennä kaikki. Lomamielellähän tässä ollaan, maassa maan tavalla tai maasta pois kuten Karppe totesi...

Ruokailun jälkeen kävimme viemässä valokuvatilauksen läheiseen kuvaliikkeeseen ja minun silmissäni alkoi näkymään kuva ihanasta Swensenin jäätelöannoksesta. Eipä muuta kuin Olivia mummon ja vaarin kanssa hotellille ja me lähdimme Tomin kanssa lavataksilla keskustaan jäätelöbaariin. Söin haaveilemani Millionare Chocolate annoksen (99THB). Viimeisiä suklaan paloja nieleskellessäni jouduin vähän tsemppaamaan itseäni. Matkasimme 15 kilometriä saadakseni kyseisen jäätelöannoksen, joten en todellakaan jätä sitä syömättä. Mielessä siinteli kyllä myös kuva siitä, etten tule enää mahtumaan farkkuihini jotka minulla oli jalassa tulomatkalla. Pitää kai lähteä ostamaan jotkut trikoot kotimatkaa ajatellen. Teimme jäätelöiden jälkeen pienen kävelylenkin keskustassa ja katselimme näkyisikö Jania jossain baarissa, mutta tehtävä oli mahdoton. Lähdimme siis aika pikaisesti hotellille, haimme Olivian hoidosta ja juuri sopivasti hän oli törmännyt parvekkeen lasiin ja itki huoneessa. Päässä on pikkuinen kuhmu, mutta kyllä se siitä paranee. Nyt olisi käytävä nukkumaan sillä ostimme alakerran retkimyyjältä retken huomiselle päivälle, mutta siitä lisää myöhemmin...

Villa Thongbura

Tässä ensin muutamia kuvia Villa Thongburan allasalueelta. On muuten tosi hieno paikka, huoneistot tilavia ja erittäin siistejä.

Minä viilentymässä.

Lapset söivät lounaaksi purkkiruuat ja hyvin maistui.

Kiva paikka huilia.

Villa Thongburan allasaluetta.

10.12 Torstai
Palasimme juuri hotellille ja avasin Kamikaze winecoolerin kirjoitteluhomman vauhdittajaksi. Ja sitten tämän lomapäivän tapahtumiin. Aamulla kello oli taas herättämässä yhdeksän aikaan, ettemme nuku pommiin. Ai mistä? no aamupalalta tietysti, koska sehän on päivän tärkein ateria. Aamupalan jälkeen Riikalta tuli viesti ja hän pyysi meitä käymään heidän huoneistollaan. Otimme lavataksin taksikäyttöön ja sovimme matkan hinnaksi Thongpuraan 100THB (n. 2eur.). Riikka olikin meitä vastassa asuntojen edessä ja levittäydyimme altaille heidän seuraansa. Lapsista oli kiva nähdä toisiaan ja allasleikit käynnistyivät välittömästi. Aika kului kuin siivillä kun lapset leikkivät ja me muut juttelimme ja nautimme siitä, ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Miehet ottivat tietysti parit oluet ravintolassa ja minä polskuttelin välillä lasten kanssa altaassa. Olin myös ainoa, joka uskalsi laskea vesiliukumäestä ja laskinkin siitä peräti kolme kertaa. Mäki oli tosin tarkoitettu alle 14-vuotiaille, joten ei se ihan hirveästi rohkeutta vaatinut :) Pari vammaa tuli päivän aikana, mutta onneksi ei mitään vakavaa. Titus satutti päänsä laattalattiaan kaaduttuaan allasalueella ja Olivia veti vettä keuhkoihin niin pahasti, että kakoi ja yski reilun tunnin verran. Poislähdön aikaan kello olikin jo kolme, joten päätimme jättää vesipuistokäynnin väliin tältä päivältä. Olimmehan puljanneet vedessä jo useamman tunnin. Kävelimme rantakadulle ja menimme lavataksilla omalle hotellille. Riikan ja perheen kanssa sovimme treffit huomiseksi kun menemme syömään jonnekin koko porukalla.

Hotellille palattuamme Olivia oli todella väsynyt. Hän kävi pikaisesti ammekylvyssä ja jäi mummon kanssa nukkumaan. Minä ja Tomi lähdimme ostosreissulle keskustan Carrefouriin. Janikin ilmoitteli, että oli herännyt mutta meillä on niin erilainen vuorokausirytmi, että tänään ei nähty ollenkaan. Kun kävelimme lavataksilta kauppaan nälkä alkoi jo vähän vaivata, olimmehan syöneet viimeksi aamulla ja kello oli jo neljä. Ostimme kadulla olevasta ruokakärrystä tahmeaa riisiä mangon ja kookoskastikkeen kera, olipa taas erittäin hyvää. Tämän välipalan voimin jaksoimme shoppailla Carrefourissa. Ostokset jäivät kuitenkin niin vähäiseksi, että emme ottaneet lavataksia suoraan kaupalta vaan kävelimme rantakadulle ja menimme ns. kiinteähintaisella lavataksi kuljetuksella hotellille. Olivia olikin jo herännyt ja lähdimme melko pikaisesti syömään Pan Pan nimiseen italialaiseen ravintolaan. Minäkin otin pizzan kolmen Pad thai illallisen jälkeen. Hotellille palatessamme lavataksissa oli jälleen melko möreä äänistä naisseuraa. Tämän reissun aikana meillä on ollut useamman kerran vähän erikoisempaa seuraa lavatakseissa, joka ei meitä kyllä mitenkään häiritse ja jos häiritsisi me emme tänne tulisikaan. Tänään olemme tavanneet myös aika monia suomalaisia, enimmäkseenhän täällä on venäläisiä ja saksalaisia. Kuulumisia suomalaisten kanssa on aina välillä vaihdettu pikaisesti. Kokonaisuudessaan täällä on aika hiljaista, vaikuttaisi että hotelleissa ainakin olisi vajaakäyttöä. Turistisesonki ei ole kai ihan vielä täysillä alkanut ja ehkä lamalla on myös vaikutusta matkailijatilanteeseen? Nyt olisi kuitenkin käytävä nukkumaan. Emme ole tehneet vielä lukkoon lyötyjä suunnitelmia huomiselle, saa nähdä mitä päivä tuo tullessaan ja nyt winecoolerkin loppui eli hyvää yötä!

Eläintarhassa

9.12 Keskiviikko

Taas olisi yksi lomapäivä takana, onneksi on paljon vielä edessä. Aamiaisen jälkeen aloimme arpomaan mitä tekisimme tänään. Vaari olisi halunnut yhteen paikkaan, Tomi toiseen ja minä kolmanteen. Mummolle ei ollut väliä ja Olivia vaati kovaan ääneen eläinpuistoon, perhospuistoon ja norsusafarille. Perhospuisto ja norsusafari on vuorossa vasta Samuilla, joten päätimme lähteä eläinpuistoon. Kohteeksi valitsimme Million years stone & Crocodile Parkin, jonne menimme lavataksilla. Puisto oli kaunis ja hyvin hoidettu, vaikka eläinten olot eivät olleetkaan ihan ensiluokkaisia. Alueella oli hienoja kiviä, pensaita ja tietysti eläimiä. Krokotiilejä oli useissa altaissa. Näimme myös jo moneen kertaan Thaimaassa nähdyn krokotiili shown ja kävimme syöttämässä lihakimpaleita krokoille. Tästä touhusta jäi mieleen krokotiilin leukojen kamala louske, kun ne iskivät hampaat yhteen. Ei olisi kiva jäädä niiden leukojen väliin. Olivia syötti myös jättimäisiä kissakaloja ja norsuja. Puisto ei ollut kovin suuri, mutta aikaa saisi kulumaan tunteja. Olivia alkoi kuitenkin väsähtämään iltapäivällä, joten päätimme lähteä pois puistosta kolmen aikaan.

Paluumatkalla suunnittelimme menevämme Totuuden temppelille, mutta eläintarhassa vierähti niin kauan, että pikainen visiitti BigC tavaratalossa riitti meille. Olivia nukahti lavataksissa ja jatkoi unia rattaissa koko kauppareissun ajan. Emme tehneet mitään ihmeempiä ostoksia, enimmäkseen juomia esim. calpico sodaa eli jogurtilla maustettua vichyä jota ei näyttänyt olevan myynnissä läheisessä 7elevenissä. Kauppareissun jälkeen joimme kahvit huoneessamme ja laitoin viestiä Janille. Jani olikin juuri herännyt (viiden aikaan iltapäivällä) ja lupasi lähteä kanssamme hierontaan ja syömään. Menimme odottelemaan hotellin pihalla olevaan ulkoilmabaariin, jossa otimme juomat tai oikeastaan kahdet koska siellä oli happy hour. Olivia oli aivan mainio kun hän sai happy hourin kunniaksi kaksi vettä itselleen ja joi sitä ylpeänä jalallisesta lasista muiden tapaan. Mietiskelin itsekseni, että olen minäkin varsinainen terveyden edistämisen ammattilainen kun ensin kuvailen tupakka-askien kauhukuvia joita täällä painetaan varoituksiksi ja sitten istutaan lapsen kanssa baarissa kun vanhemmat ottaa drinkit. Perusteluna voisin kuitenkin sanoa, että näytetään me ainakin hyvää esimerkkiä alkoholin käytöstä koska päivän maksimi drinkit jää yhteen, tai kahteen kun oli happy hour...

Eli seuraavana oli ohjelmassa taas hieronta. Meillä oli aikeissa ottaa kaikilla kokovartalohieronta, mutta emme löytäneet paikkaa, jossa olisi ollut kuudelle henkilölle hierontalavetit. Yhdessä paikassa oli viisi, joten minä otin suosiolla jalkahieronnan ja muut oil massagen. Olivia halusi taas puolen tunnin kokovartalohieronnan ja nautti siitä kovasti. Jani ei pahemmin nauttinut kun kertoi pikemminkin kärsivän hieronnasta koska se sattuu. Hyvää se vaan tekee pokerinpeluusta jäykistyneelle kropalle. Hieronnan jälkeen Olivia sai maustettua maitoa ja me muut teetä ja sitten suuntasimme läheiseen ravintolaan. Söin jälleen kerran Pad Thain, samoin Tomi. Olivia jatkoi riisi ja hapanimelä-kastike kanalla joka oli tosin niin tulista että se jäi syömättä ja jouduimme turvautumaan hotellilla purkkiruokaan. Jani tuli käväisemään hotellillamme hakemassa äidin karkkituliaiset ja mekin olimme ostaneet Janille kaatissäkin. Aioimme käydä aikaisin nukkumaan, koska Olivian unet olivat jääneet aika vähiin reissun aikana. Kello kuitenkin lähenteli taas puoltayötä kun nukahdimme. Tomi kävi illalla vielä netissä ja oli säästänyt nettiaikaa minullekin, jota en tosin jaksanut käyttää. Joskus lomalla väsyttääkin...

Päikkärit lavataksin kyydissä...

Tätä temppua en tekisi perässä...

Tämä kaveri iski nokkansa kameran linssiin kun otin valokuvaa...

Mitenköhän Suomessa otettaisiin tällaiset varoituskuvat vastaan???

Omituisia kiviä...

Olivia syöttää krokotiileja...

Janin tapaaminen

Mun letit...


8.12 Tiistai
Tiistai päivämme alkoi aamupalalla, jonne Oliviakin otettiin nyt mukaan koska tilaamamme lisävuoteen hintaa sisältyy aamiainen. Olivia söi yllätykseksemme yhden nakin, juomat eivät uponneet heti aamusta. Me vanhemmat söimme kyllä taaskin hyvällä ruokahalulla, tosin yritin keskittyä hedelmiin ja muihin tropiikkiin paremmin sopiviin kevyempiin vaihtoehtoihin. Aamupalan jälkeen suuntasimme bungalow alueen uima-altaalle. Se olikin tosi viihtyisä ja hiljainen. Olivia polskutteli ja leikki altaassa muovisilla dinosauruksillaan. Kova selitys ja höpinä kävi monen tunnin ajan, kun leikit olivat niin vauhdissaan. Olivia söi altaalla eilen hierojalta saamansa melonit ja bonan italianpata purkkiruuan kylmänä. Hyvää oli Olivian sanojen mukaan. Noin kahden aikaan Tomi, Olivia, mummo ja vaari lähtivät huoneeseen ja minä menin laittamaan pikkuletit. Letit ei ole minun mielestäni mitenkään erityisen kauniin, omat hiukset laitettuna olisi varmasti paljon paremman näköiset. Laitoin kuitenkin letit ihan käytännön syistä: ne ovat viileät helteessä ja hiuksia ei tarvitse selvittää takuista jatkuvan uimisen jälkeen. Letittäjä ei ollut kovin näppärä sormistaan ja letit ovat muutenkin aika isot. Vaikka olen laittanut jo useammat letit Thaimaassa, niin olen saanut vain yhdet hyvät aikoinaan Phuketissa. Onhan näissä se hyvä puoli kun isot letit on helpompi purkaa sitten aikanaan.

Olivia otti noin 1,5 tunnin päiväunet ja sen jälkeen suunnittelimme lähtevämme Tiffany cabareehen. Se on 1,5 tunnin mittainen transucabaree, viimeisen päälle tehty upea lavasteinen esitys. Yllätykseksemme Jani soitti ja sanoin olevansa Pattayalla. Sovimme, että hän tulee kanssamme cabareehen, mummo ja vaari taas kertoivat jättävänsä sen väliin. Matkustimme cabareehen lavataksilla noin 7 kilometrin matkan, hinta kahdelta aikuiselta vajaan euroan. Nautimme pikalounaan KFC:ssä ja menimme katsomaan esitystä. Olivia tykkäsi esiintyjien pukuloistosta ja kyllä me aikuisetkin katselimme ihaillen esitystä. Olivia tarkasti minulta moneen otteeseen, että ovatko esiintyjät todellakin naiseksi pukeutuneita miehiä. Eipä sitä aina uskoisi. Cabareen jälkeen menimme lavataksilla Ripleysin Belive it or not belive museoon. Olivia halusi välttämättä sinne, mutta kun tulimme perille hän oli kauhusta kankeana eikä todellakaan halunnut mennä museon sisälle. Tomi ja Jani kävivät 4D elokuvassa ja me kiertelimme katselemassa kaikenlaisia kauhujuttuja sisällä. Kierroksen jälkeen Jani lähti jatkamaan iltaa Burger Kingin kautta Pattayan yöhön ja me menimme lavataksilla hotellille rauhalliselle Jomtienin rannalle. Mummo ja vaari oli vielä hereillä ja Olivia kävi esittelemässä uuttaa biljardi peliään. Nukkumaan kävimme vasta taas puolen yön aikaan. Olipa taas kiva päivä!

Hierontaa

7.12 maanantai
Ensimmäinen kokonainen lomapäivämme alkoi aamulla noin kello 8.00 tai Tomi kertoi heränneensä jo viideltä kun sänky oli aika kova eikä selkä tykännyt enää makailla siinä. Minä kävin sanomassa mummolle ja vaarille, että lähtisivät aamiaiselle niin me menisimme heidän jälkeen koska Olivia nukkui yhä. No, Olivia heräsi kun olimme lähdössä syömään, mutta kuten tiesimme häntä ei aamupala kiinnosta ja Olivia jäi mummon kanssa huoneeseen. Aamupala oli perus thaimaalainen hotelli aamiainen. Tarjolla oli hedelmiä, jogurttia, muroja, vohveleita, munia ja munakasta monessa muodossa, mehuja ja thairuokia. Ihan kelpo ruokaa siis ja hyvin sai mahan täyteen. Kahvikin maistui juuri sille samalle, mitä on tottunut Thaimaassa ollessa juomaan eli ihan täydellistä. Söimme ulkona terassilla, josta oli näkymä merelle. Sisätiloihin ´pitäisikin varata pitkähihaista päälle, sillä ilmastointi oli aika viileällä. Suomalaisia en ole tavannut tässä hotellissa, vaikka Tomi kertoikin kuulleensa suomen kieltä jossain vaiheessa.
Aamupalan jälkeen Olivia malttoi lopettaa muovailuvahaleikkinsä ja lähdimme neljännen kerroksen allasterassille. Tilaa oli mukavasti, vain muutama ihminen oli paikan päällä. Ilma oli ihana aurinkoinen ja lämpötila kohosi päivän mittaa kolmeen kymppiin. Uimme, heittelimme palloa Olivian kanssa ja löhöilinkin hetken aurinkotuolissa. Vaari sai altaan pohjalta viiltohaavan varpaaseen ja kävi ilmoittamassa altaan henkilökunnalle viallisesta kaivon suojuksesta. Toivotaan, ettei haava tulehdu. Oltuamme jonkin aikaa altaalla kävin hakemassa juoksukamat ja hölkkäsin kuntosalilla neljä kilometriä juoksumatolla. Se oli minulle aika suoritus 30 asteen helteessä ilmastoimattomassa kuntosalissa. Onneksi juoksemisen jälkeen pääsi pulahtamaan viileähköön uima-altaaseen. Lounaaksi Olivia söi lempiruokaansa eli bonan kasvis-kalkkuna purkkiruokaa, joka lämmitettiin auringonpaisteessa. Hyvin ´maistui kuten myös samassa luonnon mikroaaltouunissa lämmitetty myslivellikin. Noin puoli kahden aikaan lähdimme päiväunille, tai toiset nukkui ja toiset ei. Itse kuulun noihin jälkimmäisiin. Olivialle onneksi uni tuli pikaisesti, hän olikin puljannut altaassa monta tuntia.

Päiväunien jälkeen lähdimme ensimmäiselle shoppailureissulle ja suunnaksi otimme BigC tavaratalon. Matkat kuljimme lavataksilla, matkalle sattui tosin pieni pummi (suunnistustermejä käyttäen), olisi pitänyt uskoa että emme enää muista ihan kaikkien paikkojen sijaintia ulkoa koska viimeisestä Pattiksen reissusta on jo kolme vuotta aikaa. No, mutkien kautta löysimme perille ja kaupassa kohtasinkin sitten kovia houkutuksia. Olisi tehnyt mieli ostella vaatteita ja kenkiä Olivialle ja joitain vaatteita myös itselleni, mutta koska olemme lentämässä vielä Samuin kautta Bangkokiin, varsinaiseen ostosparatiisiin, matkalaukut on pidettävä tässä vaiheessa matkaa kevyinä. Ostimme vedenkeittimen Olivian ruokien ja vellien lämmitykseen, pientä naposteltavaa, wine coolereita ja Olivialle huomiseksi Disneyn Aurora mekon (2,50 eur) ja kultaiset kengät (4 eur) Cabaree reissua varten. Koska olimme syöneet viimeksi aamupalan, alkoi meillä olemaan jo melkoinen nälkä kellon lähestyessä kahdeksaa. Niinpä hurautimme lavatakseilla hotelliimme Jomtienille ja veimme tavarat huoneeseen ennen syömään lähtöä.
Ruokapaikan löytämiseksi verestimme taas lähes 10 vuoden takaisia muistoja ja kävelimme hotelli Welcome Jomtien Beachin poikkikatua pitkin hotellille. Matkalla oli muutamia kuppiloita ja valitsimme tulomatkaseuralaisemme suosituksesta ravintola Ettanin. Vaari valitsi listalta länkkäriruokaa ja me muut tilasimme Thailistalta tietenkin. Söin reissun toisen Pad Thain ja maku oli suht sama kuin eilen, hinta vaan kaksi kertaa kalliimpi eli 140 THB (n. 2,50 eur) ja ruuan kun huuhtaisi alas wine coolerilla, niin ei voinut valittaa. Olivia söi lemppariaan kanaa hapanimeläkastikkeessa ja riisiä (130THB), annos oli jättimäinen, mutta lähes puolet upposi pikkuiseen masuun.

Ruuan jälkeen kello lähenteli jo kymmentä, mutta koska meitä ei väsyttänyt menimme vielä hierontaan. Minä, Tomi ja mummo otimme tunnin jalkahieronnat (4 eur), vaari öljyhieronnan (6 eur) ja Olivia puolen tunnin kokovartalohieronnan. Olivia oli aivan mainio hieronnan ajan. Naureskeli itsekseen ja nautti sivelystä, meitäkin huvitti kun katselimme Olivian ilmeitä. Hieronnan aikana Olivia sanoi monesti, että tykkää hierontapaikasta ja haluaa tulla sinne uudelleenkin. Ihana nähdä, että Olivia uskalsi nauttia hieronnasta vaikka se jännitti. Kun Olivian hieronta loppui ennen meitä, hänen hieroja lähti taluttamaan tyttöä ulos hierontapaikasta. Tämähän on yleistä Thaimaassa, että lapsia viihdytetään ja kuljetellaan paikasta toiseen. Minä kuitenkin pelästyin kun Olivia hävisi näkyvistä ja pyysin toista hierojaa lähtemään etsimään tyttöä. Lopulta lähdin itsekin perään, mutta hieroja tuli melonipussia kantavan Olivian kanssa vastaan kadulla. Mummo säikähti tapausta vähän enemmän, vaikka sille naureskeltiinkin jälkikäteen. Tästä sinänsä harmittomasta tapauksesta opin sen, etten enää päästä Oliviaa silmistäni vieraissa paikoissa. Hieronnan jälkeen kävimme vielä pikaisesti kaupassa ja tulimme hotellille. Nukkumaan kävimme vasta puolen yön jälkeen, väsyneinä lomalaisina joilla ei ole mihinkään kiire...

Menomatka

Mun kasvispöperöt koneessa...

Bangkok-Pattaya
6.12.2009 sunnuntai
Täällä sitä taas ollaan. Saavuimme eilen iltapäivällä Pattayalle. Matka kotoa alkoi 5. päivä lauantaina ja KLM:n kone lähti Helsingistä ajallaan kello 13.10 kohti Amsterdamia. Amsterdamissa meillä oli pikainen koneen vaihto ja jatkoimme matkaa saman lentoyhtiön jumbolla kohti Bangkokia. Lentomatkat sujui tälläkin kertaa hyvin. Mummolle ja vaarille varasin lähtöselvityksessä exit-paikat, jotta vaari sai jaloilleen enemmän tilaa. Me tyydyimme normaaleihin paikkoihin ja emmehän olisi muutenkaan voineet istua exit-rivillä, koska siinä ei saa istua lapset. Onneksi tein lähtöselvityksen kotona netissä, sillä lentoasemalla ei KLM:llä ollut ollenkaan lähtöselvitystiskiä, vaan baggage dropista ihmiset ohjattiin tekemään lähtöselvitys automaatille. Olivia nukahti Amsterdamin kentällä syliini kun odotimme koneeseen pääsyä ja jatkoi muutaman tunnin unia koneessakin. Jossain vaiheessa hän heräsi hetkeksi ja siirsin Olivian lattialle jalkatilaan nukkumaan ja siinä unet jatkuikin vielä monen tunnin ajan. Herättyään yhdeksän tunnin unilta Olivia venytteli ja sanoi: "huh, huh, olipa rankka matka". Meillä ei ollut aiempia omia kokemuksia KLM lentoyhtiöstä ja tämän kokemuksen perusteella voisin suositella sitä lämpimästi. Henkilökunta oli ystävällistä, koneet siistejä, ruuat ja juomat (etenkin punaviini) hyviä ja niitä tarjoiltiin vähän väliä koko matkan ajan. Yöllä normaalien ruokien välissä oli jopa nuudeli/jäätelötarjoilu kierroskin. Olivia heräsi pari tuntia ennen laskeutumista pirteänä ja hyväntuulisena. Ainoa rasite näillä lennoilla oli Olivian korvat. Koskaan aiemmin hän ei ole näin kovasti valittanut ja itkenytkin nousussa ja laskussa korvakipua. Tämä tosin saattoi johtua siitä, että Olivia oli ollut kipeänä kotona ja antibioottikuurikin loppui vasta päivää ennen reissuun lähtöä. Pitääkin muistaa antaa Olivialle särkylääke ennen Samuin lentoa, eikä nasolinitkaan olisi pahitteeksi.

Pattayalle tulimme ennalta tilatulla tila-autolla. Kentällä jouduimme vähän odottelemaan ja kyselemään rattaiden perään, jotka olivat menneet over size -hihnalle, mutta pääsimme melko nopeasti pois kentältä. Siirtyminen Pattayalle kävi nopeasti ja hotelliin kirjautumisessa ei ollut ongelmia. Netti varaustoimiston kautta maksetut ja varatut hotellihuoneet olivat odottamassa meitä. Hotellin vastaanotosta meille tarjottiin tervetulojuomat, Olivia kysäisi ennen maistamista tykkääkö hän siitä ja kun annoin myöntävän vastauksen hän joi juoman yhdellä kertaa ennen kuin ehdittiin edes kilistellä laseja. Varasimme hotellistamme, Grand Jomtien Palace, halvimmat huoneet. Ne osoittautuivat ennakko-odotusten mukaisiksi eli siisteiksi, mutta kuluneiksi huoneiksi eli meille ihan hyviksi. Illalla jaksoimme vielä käydä pulahtamassa viileässä uima-altaassa ja kastautumassa meressä. Uintireissun jälkeen kävimme syömässä kymmenen vuoden takaa tutuksi tulleessa suomalaisomisteisessa Pizza servicessä. Ruuaksi valitsin kuitenkin Thai listalta ja söin Pad Thain katkaravuilla, hinta 70 THB (vajaa 1,50e) ja join reissun ensimmäisen Wine coolerin. Olivialla oli valtava nälkä ja hän ahmi Tomin pizzaa ennen kuin sai oman ruokansa. Ruuat oli tosi hyviä ja nälkä lähti. Silti emme voineet vastustaa ruokakärryn tuoksua hotellille käveltäessä ja ostimme Tomin kanssa puoliksi banaanipannukakun katukeittiöstä. Nam, hyvää oli...

Hotellille palatessa tapasimme tulomatkalla lentokoneessa tapaamamme Kotkalaisen miehen. Hän tuli kyydissämme Pattayalle ja odottelee vanhempiaan ja poikaansa saapuvaksi viikon päästä tänne samaan paikkaan. Yhteisiä tuttujakin meiltä löytyi, näinhän sitä käy lähes joka reissulla koska Suomi on niin pieni maa :) Olimme tosi väsyneitä illalla. Tomi nukahti välittömästi yhdeksän aikaan ja kuten etukäteen pelkäsinkin niin Olivia kävi illalla oman sisäisen kellonsa mukaisesti päiväunille. Olivia nukkui puolitoista tuntia ja heräsi pirteänä kello 23.00. Siinä sitten valvoskeltiin ja kello taisi olla hyvän matkaa yli kolme yöllä kun uni tuli pikkuneidille. Minkäs sille voi kun elimistö ei heti käänny uuteen aikavyöhykkeeseen. Thaimaahan tulo oli kuitenkin taas ihanaa, aivan kuin saapuisi vanhaan tuttuun paikkaan. Olemmehan me tietysti käyneetkin täällä usein ja viettäneet täällä useita viikkoja. Olivialla tämä Thaimaan reissu on kuudes ja meillä Tomin kanssa kahdeksas. Silti jokin tänne saapuessa tuntuu erityisen kivalta. Se tunne ei koostu yhdestä tietystä asiasta kuten lämmöstä, tuoksusta, mauista, kaikesta ympärillä olevasta katseltavasta, äänistä, ystävällisistä ihmisistä, vaan se on joku sekoitus tätä kaikkea lisättynä lomaan ja kiireettömyyteen josta täällä saa nauttia. Joka kerta jo ensivaikutelma tästä antaa minulle tunteen siitä, että tämä maa kaikkine eri vivahteineen on meidän lomaparatiisi...

Päivitystä

Hyvää joulun odotusta kaikille. Enää olisi jäljellä 21 aamua ennen uutta Thaimaan seikkailuamme, joten päivitetäänpä blogia pitkästä aikaa. Viime talvena lomailimme Thaimaan Phuketissa, samassa paikassa missä olimme Olivian kanssa hänen ollessa 1 vuotias. Viime kesän reissu suuntautui Hongkongiin ja Kiinan Hainaniin. Tältä matkalta ei jännitystä puuttunut, koska jouduimme lennolla todetun ja sikainfluenssa tartunnan takia karanteeniin. Onneksi reissultamme jäi myös mukavia muistoja, Hongkongin Disneyland oli meidän kaikkien mielestä upea paikka ja muutkin Honkkareiden päänähtävyydet tuli katsastettua. Nyt odotamme siis seikkailua Thaimaassa, kyseessä on neljän viikon omatoimiloma suurkaupungin kautta Siaminlahden saarille. Matka on 5-vuotiaan tyttäremme viides lomamatka Thaimaassa ja lisäksi olemme lomailleet hänen kanssaan kolmena kesänä Kiinassa. Mukaan matkalle lähtee vanhempani ja muitakin tuttuja tulemme tapaamaan eri puolella Thaimaata. Tarkoitukseni olisi kirjoittaa päiväkirjaa matkan ajalta, toivottavasti aika riittää. Tässä kuitenkin ensimakua Suomen talvesta...

Arkea ja juhlaa

Syksy on tullut ja sen huomaa kun katsoo pihalle. Tässä kuitenkin muutamia kuvia meidän juhlan täyteisestä syksystä. Ensimmäinen kuva on Tykkimäen kauden päättäjäisistä -Tomi ja Olivia vauhdin hurmassa pilvenpyörässä. Olivian on välillä vaikea ymmärtää, että huvipuisto on nyt monta kuukautta kiinni. Ei auta muu kuin odotella ensi kesää.
Meidän syksyyn kuului myös Olivian 4-v synttärit neuvolakäynteineen. Tässä O harjoitteli rokotusta pehmolelulla, jotta tietäisi miten häntä rokotetaan. Luulin, että Olivia saa neuvolassa rokotuksen, mutta koska O on 2005 rokotusohjemassa (tuli Suomeen 2005) hän saakin seuraavan rokotuksen vasta 6-vuotiaana. Olisittepa nähneet Olivian ilmeen kun terveydenhoitaja sanoi, ettei tällä kerralla pistellä. Helpotus oli melkoinen. Olivian 4-v mitat olivat 107cm ja 15,5kg. Painoa oli nyt tullut aika kivasti ja pituus-painokäyrä olikin nyt ensimmäisen kerran alipainoisen yläpuolella.

Ja sitten niihin varsinaisiin juhliin. Suuret KIITOKSET kaikille sekä minua, että Oliviaa muistaneille. Tässä osa kukista ja korteista, joita saimme sukulaisilta ja ystäviltä.

Olivian synttäreitä vietettiin tällä kertaa kotimme lähellä olevassa juhlapaikassa ja kaikki tarjoilut tulivat talon puolesta. Ratkaisu oli hyvä koska oma aika on nyt aika rajallista kun olen palannut työelämään.

Olivia sai ihania lahjoja rakkailta ystäviltä. Tässä Olivia ja Milena -kaveri, joka muistaa aina mainita, että on Olivian sisko. Lähes siskoksiahan he ovatkin, ainakin mieleltään.

Juhlien lomassa oli myös mahdollisuus piipahtaa ulkona syöttämässä eläimiä. Yksi kilipukeista tuli myös vierailemaan sisällä kesken juhlien.

Ja välillä myös leikittiin Fröbelin palikoiden tahtiin. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä. Leikit sujuivat hienosti.

Yksi juhlan kohokohta oli pinjatan veto. Pinjatan sisällä olevat karkit maistuivat juhlavieraille. Olivia tosin luovutti omansa äidille.

Ja tämän alkusyksyn kruunasi hetki kun sain ystävältä viestin jossa hän ilmoitti, että he ovat saaneet lapsiesityksen pienestä ulkomaalaisesta vauvasta. Odottelimme pari vuotta sitten samoihin aikoihin adoptiolupaa ja haaveilimme kiinalaisesta lapsesta. Ystäväperhe kuitenkin muutti luvan saannin aikoihin maavalintaa Kiinan tilanteen takia ja nyt heillä on tilanne se, että he työntelevät kohta vauvaa vaunuissa, kun me odotamme ja odotamme -vielä ehkä vuosia. Olen kuitenkin valtavan onnellinen kaikkien vauvauutisista ja etenkin adoptioperheiden kohdalla tiedän miten vaikeaa ja epävarmaa se odottaminen voi olla. Parin viikon kuluttua pääsemme siis muiden adoptioäitien kanssa vauvakutsuille, joiden yksi kohokohta on vauvan kuvan ihailu. Näitä uutisia toivoisi kuulevan useamminkin!

Omituisia harrastuksia

Tässä olisi yksi näyte omituisista harrastuksistani eli O:n jalanjäljet vuoden välein. Ensimmäinen on otettu Kiinassa O:n ollessa 12kk. Tuolloin jalkaterän pituus oli 10cm. Kahden vuoden iässä jalka oli 13cm, kolmen ikäisenä 14cm ja viimeisin mitta O:n täytettyä neljä on15cm. Mielenkiintoista???


Tässä kuvassa otetaan sitä ensimmäistä jalanjälkeä Kiinassa adoption vahvistamisen yhteydessä. Kuvan otti Joanna opas, joka muutenkin kuvaili meitä koko hakumatkan ajan. Kotiin lähdettäessä Joanna ja Jesse antoivat jokaiselle perheelle cd:n, joka sisälsi yli 700 valokuvaa näistä ihanista ja ikimuistoisista hetkistä.

Arkea ja leijan lennättämistä

Testailtiin tässä yhtenä päivänä Shanghain reissulta ostettua leijaa. Hyvin lensi. Kotipiha ei ehkä ole kuitenkaan paras paikka lennättää leijaa, koska Tomi sai leikkiä muutaman kerran apinaa ja kiipeillä puihin irrottelemaan leijaa. O:lle leijan lennätys oli niin hieno kokemus, että siitä kerrottiin hoitotädeille heti ensimmäisenä seuraavana aamuna. Arki on nyt lähtenyt sujumaan. O on viihtynyt enimmäkseen hyvin hoidossa ja viime perjantaina olisi halunnut olla hoitopaikassa pitempäänkin. Tosin äidin olisi pitänyt jäädä sinne myös leikkimään. Olen pyrkinyt järjestämään aamut mahdollisimman kiireettömiksi ja olemme lähteneet aamuisin ajoissa hoitoon, jotta minulle on jäänyt aikaa jutella hoitajien kanssa ja hyvästellä rauhassa O ym. Sama on toistunut iltapäivisin eli olen riisunut ulkovaatteet ja mennyt vähäksi aikaa katselemaan lasten leikkejä ja kuuntelemaan kuulumisia. O:n hoitopaikassa on ollut näiden kolmen viikon aikana vain muutama lapsi samaan aikaan, koska osa lapsista on ollut vielä lomilla ja osa sairaana. Saa nähdä aiheuttaako lapsimäärän lisääntyminen minkäälaista reaktiota O:ssa, kun meno ja hälinä tulee varmasti vielä lisääntymään. Hoitopäivien jälkeen O on nyt ollut rauhallinen ja tasapainoisen oloinen. Asiaa on paljon ja joutuu oikein terästäytymään, että jaksaa heti työpäivän jälkeen kuunnella kaikki asiat. Itsellänikin on ollut työssä ihan mukavaa. Työkaverit ja kollegat ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja joidenkin tervetulotoivotukset ovat todella lämmittäneet sydäntä.

Alku aina hankalaa

Minulla on nyt ensimmäinen työviikko ja O:lla ensimmäinen hoitoviikko takana. Alku oli odotettua hankalampi. Jostain syystä kuvittelin, että O ei suuremmin reagoisi muutokseeen mutta olin väärässä. Ensimmäisen hoitopäivän jälkeen O oli surullinen, hiljainen ja itkuinen. Myös O:n yö meni levottomasti pyöriessä ja itkeskellessä. Tiistaina O jäi vaarin hoitoon, koska hoitopäiviä on sovittu vain 14 kuukaudessa. Heidän päivä oli mennyt ihan mukavasti, mutta minulla teki tiukkaa, koska jouduin heti alkuun selvittelemään O:n hoidossa tapahtunutta nimittelytapausta. Onneksi asia selvisi ja oli hoidettu hienosti kaikkien osapuoltelten kesken, vaikka tosin meille vanhemmille siitä oli unohdettu ilmoittaa. Itse järkytyin tapauksesta niin, että mietin jopa jääväni pois töistä kokonaan. Osasyynä taisi olla kuitenkin edellisillan tapahtumat ja valvottu yö. Sen verran kuitenkin ryhdistäydyin, että tilasin Adoptioperheiden päivähoitomateriaalin ja ajattelin toimittaa lehtisen hoitopaikkaan luettavaksi. Loppuviikko sujui hoidossa ihan hyvin, vaikka O olikin melko vaisu ja vetäytyvä. Hoitopaikassa kaikki hoitajat ovat kuitenkin olleet mukavia ja rohkaisevia, joten eiköhän tämä elämä tästä ala sujumaan pikkuhiljaa.

Minä näin viime yönä unta, jossa olimme Tomin kanssa jossain ulkona kävelemässä. Meillä oli O mukana, mutta hän katsosi meiltä vähän väliä. O oli unessa vielä aika pieni eikä osannut kävellä, joten me unohdimme hänet aina jonnekin emmekä meinannut löytää häntä mistään. Eli ei ole mikään ihme jos O nukkuu huonosti, kun minäkin näytän prosessoivan eroa unissa. Tämä O:n unohdus on muuten tapahtunut oikeasti hakumatakallamme silloin kolme vuotta sitten. Olimme Pekingissä Silkkikujalla ostoksilla ja pysähdyimme kaupantekoon. Kauppoja ei syntynyt ja lähdimme jatkamaan matkaa. Hetken kuluttua samasta kojusta huudettiin, "Lady, baby!" O oli unohtunut rattaineen kojun edustalle. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei sellaista voi tapahtua ja sitten juoksin häpeissäni hakemaan lasta. Mitenhän pitkälle olisimme päässeet, ennenkuin olisimme huomanneet että O ei ole mukanamme, jos tämä nainen ei olisi huutanut peräämme?

Valokuvia

Tässä muutamia kuvia Shanghain reissultamme. Ensin menomatkan tunnelmia. O sai toivomansa ikkunapaikan.

Maglevissa oli tilaa matkustaa.

Ja se kuuluisa Helmitorni.

Löysimme sattumalta aivan keskustasta valtavan krääsäkaupan. Mukaamme taisi lähteä vain yksi Kiinan lippu.

Katuruokaa.

Yun puutarha ja basaarialuetta, oikealla Huxintingin teehuone.

Dongtai Lun antiikkimarkkinat.

Pandoja ihasteltiin lasin takaa.

Eläintarhassa löytyi myös O:lle mieluista tekemistä eläinten katselun lisäksi.

Puan Lun megalomaaninen ostoskeskittymä.

O:n uusi matkalaukku, ihanaa Lillifee sarjaa. O itse luuli laukkua jääkaapiksi.

Peoples park, ihana vihreä keidas keskellä kaupunkia.

Kotiin lähdössä.

Kotimatkakin sujui nopeasti, ihmekös tuo kun O otti neljän tunnin päiväunet. Suomeen laskeuduttua O olisi halunnut mennä käymään heti uudelleen Kiinassa. Kerroin, että sinne on pitkä matka. O sanoi, ettei se haittaa koska hän voi ottaa päiväunet jos väsyttää.

Töihin

Tähänastisen elämäni onnellisin ajanjakso on päättymässä. Palaan huomenna työelämään kolmen kotona vietetyn vuoden jälkeen. Tämä aika sisältää kahden vuoden vanhempainloma/hoitovapaajakson ja vuoden opintovapaan. Tänä aikana olen tullut äidiksi, kun saimme maailman ihanimman lapsen perheeseemme, ja sinnittelin opiskelut loppuun vaikka motivaatio oli mitä oli. Voin siis olla aika ylpeä itsestäni, pakko myöntää.

Minulta on kyselty minkälaisia tunteita työhön paluu herättää? Aika ristiriitaisia. Tähän asti minusta on tuntunut, että elämäni päättyy. Niinhän se tavallaan päättyykin tämän kotonaolon suhteen. On tuntunut pääasiassa kamalalta, sen enempää selittelemättä. Tänään olen kuitenkin kokenut pieniä myönteisiä pilkahduksia ajatuksissani, ehkä tästä seuraa jotain myönteistäkin. Työ ja työtehtävät ei sinällään tunnu pahalta, mutta tämä luopuminen tutuista ja turvallisista ympyröistä...

Aiemmin katsoin kuusi vuotta taaksepäin ja mietin miten sain maisterin tutkintoni valmiiksi, nyt on ollut aika muistella kolmea sydäntäpakahduttavia tunteita herättänyttä vuotta. Tuntuu aika oudolta palata työpaikalle, missä odotin malttamattomana tietoa O:sta. Sinne samaan paikkaan, jossa olin töissä kun sain 30.6.2005 puhelun ja tiedon O:sta. Missään vaiheessa näiden kolmen vuoden aikana en ole kaivannut työelämään enkä ole tuntenut pienintäkään kyllästymistä O:n kanssa touhutessa. Olen myös vakaasti sitä mieltä, että tämä aika on ollut O:lle merkityksellinen ja tärkeä. Toivottavasti nyt on oikea aika siirtyä päivähoitoon.

Tämä päivä on kulunut O:n hoitovaatteita ja tavaroita pakatessa, vaatteita merkatessa, varhaiskasvatussuunnitelmaa täyttäessä ym. hoitoon liittyviä asioista valmistellessa. O:n reppuun on pakattu myös tuttu ja turvallinen rätti ja Kiinasta tuotu Fuwa unileluksi. Töihin paluuta valmistelin tekemällä eväät valmiiksi ja etsimällä työvaatteita kaappien uumenista. Pitää kai lähteä vaateostoksille, koska paidat näyttivät olevan niin isoja ettei niitä pysty enää käyttämään. Tämä oli kyllä positiivinen huomio tälle päivälle. Äskeinen kakun leipominen ei nimittäin alkanut kovin hyvin. Olin rikkonut kananmunat valmiiksi kulhoon ja jätin kulhon pöydän reunalle. O huitaisi ohimennessään kulhoa ja ne viimeiset munat lensivät pitkin keittiön lattiaa. Ei muuta kuin Tomi uusien ostoon ja saatiinhan se kakkukin vihdoin valmiiksi. Nyt vielä viimeiset itkut ja kohti huomista. Loppuko? Ei, vaan alku uudelle ja toivottavasti yhtä onnelliselle elämänvaiheelle!

Viimeistä viedään

Kotiinlähtö lähenee. Jotenkin tuntuu, että tästä Shanghaista sai turistina ihan riittävän kuvan näiden kahdeksan päivän aikana. Matka on sujunut tähän asti ihan suunnitelmien mukaan, tärkeimmät nähtävyydet käytiin läpi, saimme tehtyä mukavasti ostoksia ja mikä ihaninta olemme olleet terveinä. Pieni pelko on kuitenkin vielä, että näinköhän joku oksennustauti ehtii vielä iskeä ensi yön aikana. Toivottavasti ei, mutta niinkin on käynyt ja siitäkin on selvitty.

Menimme eilen aamulla taksilla ihan keskustaan Peoples parkiin eli kansanpuistoon. Katselin aluetta vähän sillä silmällä, että jos joskus pääsisi hakumatkalle Kiinaan ja tulisi Shanghain kautta, niin hotelli kannattaisi ottaa puiston vierestä (Radisson sas, La meridien, Park). Puisto oli tosi ihana vihreä keidas suurkaupungin keskellä. Puisto ei ollut mikään valtavan iso, mutta siellä oli tosi kaunista lampineen ja kivikujineen. O:llekin löytyi sieltä mieleistä tekemistä, koska puistossa oli huvipuistolaitteita ja leikkikenttä jossa oli myös leikkikavereita. Ilma oli tosi kuuma ja hiostava kuten tänäänkin. O on ollut aina huono syömään ja juomaan, mutta nyt ei ole hirveästi tarvinnut tuputtaa juomista koska on juonut jopa vapaaehtoisesti. Puistossa telmimisen jälkeen menimme metrolla Pudongin puolelle ja otimme sieltä taksin, jolla jatkoimme Decathloniin ja Carrefouriin. Metro on muuten ollut täällä Shanghaissa positiivinen yllätys, sillä joka asemalla on liukuportaat ja service center, josta pääsee metroon rattaiden kanssa. Ostimme O:lle Decathlonista parit kengät ja snorkkelit ja Carrefourista hän sai mieluisimman tuliaisen eli Mikin kerhotalo DVD:n, jota O katseli tietokoneelta illalla pari kertaa hotellilla. Päiväunet O otti taas rattaissa, kuten on tehnyt joka päivä täällä loman aikana.

Taisin jo aikaisemminkin mainita, että kuten arvata saattaa, paikalliset ovat hyvin kiinnostuneita meistä. Tuijotus ja kysely ei ole meitä häirinnyt, kuten ei myöskään O:ta. Ehkä olemme jo siihen tottuneet reissuillamme. Kävimme äsken tekemässä vielä muutamia ostoksia meidän mielestä parhaalla ostospaikalla eli Qipu:lla, ja sielläkin yhden reissun aikana O sai kuulla kymmeniä kertoja kysymyksen siitä missä hänen kiinalainen äiti tai isä on. Chunguo mama ja papa tarkoittavat kiinalaista äitiä ja isää, tai niin me ainakin arvellaan. O ei ole koskaan puhunut sanaakaan kiinaa ainakaan meidän kuullen, mutta nyt Xie Xiet onnistuu good morningin lisäksi eli englantiakin opetellaan välillä. O:n ikää kysellään usein ja heti perään ihmetellään, miten tyttö on niin iso ikäisekseen. Paikallisten veikkaukset iästä liikkuvat viiden-kuuden vuoden välillä.

Nyt olisi sitten aika jatkaa tavaroiden pakkausta. Mieli on taas vähän haikea, kyllä osa omastakin sydämestä on jäänyt tänne Kiinaan jo O:n hakumatkalla. Siksi tänne on niin mukava palata yhä uudelleen. Kiinan kehityksen näkee tosi hyvin täällä Shanghaissa. Tilanne on tietysti toinen Kiinan köyhillä maaseuduilla, mutta uskon vakaasti että kehitys jatkuu. Täällä on törmännyt moniin positiivisiin yllätyksiin ja yksi on tämä luonnonsuojelu, josta kertovat monet plakaatit eri paikoissa. Myös kaupoissa muovikassit ovat nykyään maksullisia ja kertakäyttöisten kassien sijaan mainostetaan käytettäväksi kauppakasseja. Myyjät jopa auttoivat meitä pakkaamaan tavaroita omaan reppuumme. Toinen asia, jota taas pohdimme tällä reissulla, on tämä työvoiman käyttö. Muistelimme miten kotikaupunkimme Prismassa yksi vartija työntää kymmeniä ostoskärryjä yhdellä kertaa oikealle paikalle. Täällä jonon, jossa oli kymmenen ostoskärryä, työntämiseen oli varattu neljä miestä. Kaupoissa joka hyllyn päässä on myyjä valmiina auttamaan ja palvelemaan ym. Ei luulisi työuupumuksen iskevän näihin henkilöihin ihan heti.

Ilmat olivat loistavat koko matkamme ajan. Katselin etukäteen sääennusteita, että tänne oli luvattu monelle päivälle ukkosta ja sadetta. Ukkosta ei ollut ollenkaan ja sadetta tuli pari tippaa yhtenä iltana. Uutisista näimme, että Shanghain eteläpuolelta liikkui hurrikaani, mutta sen huomasi vain kovasta tuulesta. Kuumuus täällä on kova. O hikoilee valtavasti ja hänen kasvot ovat taas aivan hikinäppylässä. O ei kuitenkaan valita kuumuudesta vaikka hiki valuu. Minä en myöskään kärsi kuumuudesta, pikemminkin odotan kauhulla talven kylmyyttä. Suomeen näyttäisi olevan tulossa vähän lämpimämpää ilmaa viikonlopuksi, joten meillä tämä lämpö jatkuu. Sitä, koska palaamme seuraavaksi Kiinaan, ei ole päätetty. Alustavia suunnitelmia olisi mennä käymään O:n lastenkodissa ennen hänen kouluun lähtöä eli kolmen vuoden sisällä ja tietysti toiveissa olisi joskus päästä tänne hakemaan pikkusiskoa. Saa nähdä!

Tiistain löytö

Laitan tähän heti perään päivityksen näistä ostosmahdollisuudesta eli se shoppailuhulluus iski kun löytyi oikea paikka. Tässä hotellin lähellä on lentoemäntien ostosopas kirjassakin mainittu "megalomaaninen ostoskeskittymä, johon heikkohermoisten ei kannata vaivautua". Kauppakojuja on neljässä monikerroksisessa ostoskeskuksessa satoja tai luultavammin tuhansia. Ostimme enimmäkseen lastenvaatteita, joiden hinnat oli keskimäärin eurosta kolmeen euroon kappaleelta ilman tinkimistä. Vaatteissa oli mm. espanjankieliset pesuohjeet, joten ehkä nämä vaatteet oli alunperin tarkoitettu ulkomaanmarkkinoille. Heikkohermoisten paikka tämä Qipu ei tosiaankaan ollut. Eräs yli-innokas kauppias seurasi meitä noin puolen tunnin ajan yritäen saada kauppaansa, eikä hän ollut ainoa...

Tänään vietimme kauppareissua lukuunottamatta päivän hotellilla. Aamupäivän leikimme hotellihuoneessa, keskipäivällä kävimme Qipulla jonka aikana O nukkui rattaissa päiväunet ja kauppareissun jälkeen O pelaili hotellihuoneessa tietokoneella ja kävimme kylvyssä. Nyt on vuorossa nukkumaan meno ja O odottaa äitiä kertomaan sadun Arielista. Eipä auta muu kuin lähteä satuilemaan. Mukava laiskottelupäivä. Qipu jäi kyllä vielä vaivaamaan, olisi kiva mennä uudestaan kun siellä oli niin ihania lastenvaatteita pilkkahintaan...

Lomatunnelmia

Lomamme sujuu lomailun merkeissä eli ei sen kummempaa. Olemme kävelleet joka päivä useita kilometrejä yli kolmenkymmenen asteen helteessä, joten hotelliin palattua ei ole oikein jaksanut enää kirjoitella tänne blogiin. Viimeisten kolmen päivän aikana olemme käyneet Puan Lun lastenvaatetorilla, missä O kävi leikkimässä paikallisessa Hop Lopissa ja ajeli myös teletapilla. Ostokset jäivät vähiin, vaikka tavaraa oli ihan mukavasti tarjolla. Hinnoista piti tietenkin tinkiä, mutta lähtöhinnatkaan eivät olleet niin kovia kuin esim. feikkimarkkinoilla. Puan Lun jälkeen kävimme vanhassa kaupungissa ihastelemassa paikkoja ja antiikkimarkkinoilla. Lisäksi löysimme jonkun krääsätorin, missä oli kaikenlaista mahdollista kiinalaista tavaraa monessa kerroksessa. Torien jälkeen kävelimme Bundia pitkin hotellille. Matkalla O osti itselleen välipalaksi vesimelonia ja nautimme virvokkeet rähjäisessä kuppilassa Bundilla kovaan hintaan.

Eilen suuntasimme heti aamusta eläintarhaan, vaikka matkaoppaat eivät suosittele sinne menemistä viikonloppuna ruuhkien takia. Paikalla oli todellakin paljon porukkaa, mutta eläintarhan alue oli valtava ja kyllä sinne mukaan mahtui. Eläintarhassa oli paljon eläimiä, O:n mielestä tärkeimmät olivat tietenkin pandat ja pingviinit. Eläintarhan jälkeen kävimme katsomassa paikallisen Carrefourin. Hintataso vaikutti olevan jopa Suomen luokkaa monien tavaroiden kohdalla. Thaimaan Carrefouriin verrattuna esim. lastenvaatteiden hinnat olivat yli kaksinkertaiset, joten ostosten suhteen päätin odotella ensi talven Thaimaan lomaa.

Tänään ajelimme aamulla taksilla Pudongin puolelle ja kävimme Helmitornissa. Olemme ihailleet sitä päivittäin mm. hotellin ikkunasta ja päätimme, että onhan siellä käytävä. Ennen torniin menoa oli turvatarkastus, nesteet piti heittää roskiin ja tavarat läpivalaistiin. Näkymät jäivät aika huonoiksi, sillä ilma oli sumuinen. Kiertelimme kuitenkin helmen sisällä ja ihmettelimme paikkaa. Tornin jälkeen menimme metrolla feikkimarkkinoille. Markkinapaikka oli metrotunnelissa ja asiakkaista näytti olevan pulaa. Tämä oli Carrefourin lisäksi yksi ainoita paikkoja, joissa on näkynyt useampia länsimaalaisia samaan aikaan. Ostin markkinoilta itselleni pari takkia ja laukkuja. Tomi osti kengät ja heräteostoksena ostimme Lillifee matkalaukun. Ostosten teko on tosi hidasta touhua kun tingitään, tingitään ja tingitään…

O on ollut loistavaa matkaseuraa kuten yleensä. Vaikka O on jaksanut tosi hyvin täällä kuumuudessa, ruuhkassa ja metelissä, hän alkoi tänään ikävöimään kotiin. Mielikuvitus pikkusisko, nimeltään Harriet, on kyllä pitänyt O:lle mukavasti seuraa, mutta omat lelut ja ”oma koti kullan kallis” olisi paras paikka leikkiä. Vaikka tätäkin matkaa tehdään O:n ehdoilla ja yritetään suunnitella päivät niin ettei ne olisi O:lle liian rankkoja, niin onhan se selvää, ettei tällaiset suurkaupunkilomat ole välttämättä parhaimpia lomia lasten kanssa. Lapsille on kyllä tarjolla kaikenlaista vemputinta monissa kaupoissa ja niitä O on testaillut, mutta tämä ruuhkaisuus ja hälinä on vähän toista kuin mihin olemme kotona tottuneet. Onneksi meillä on hotellissa uima-allas, niin päivän kohokohdat on vietetty siellä kun olemme rentoutuneet päivän päätteeksi uiden. O on sanonut tämän matkan aikana useamman kerran, että häntä jännittää. Yksi jännityksen kohteista oli kun laskeuduimme koneella Shanghaihin. O sanoi, että häntä jännittää miltä lastenkodin tädit näyttävät. Kerroin, että tällä matkalla ei mennä lastenkotiin käymään. O totesi, että onneksi näen sitten Pandoja. Eläintarhan retki olikin mukavaa vaihtelua tälle kaupungissa pyörimiselle kun O:kin pääsi kunnolla jaloittelemaan siellä.

Minä ajattelin, että ottaisin illalla O:n nukkumaan käytyä pienen hetken itselleni. Siirtäisin nojatuolin hotellihuoneemme ikkunaseinän eteen ja katselisin pimeässä huoneessa Helmitornin ja Pudongin muiden valojen loistetta. Jääkaapissa olisi myös lähikaupasta ostettu breezer, jonka suunnittelin juovani yömyssyksi. Minun tuurillani suunnitelmat menivät vähän pieleen. Helmitornissa ei ollut jostain syystä valoja ja koska se hallitsee Pudongin iltanäkymää, päätin siirtää omaa hetkeäni seuraavaan iltaan. Ja olin kyllä niin väsynytkin, ettei aikaisempi nukkumaanmeno haitannut yhtään. Valokuvien lisääminen tänne blogiin ei onnistu, muutamia kuvia löytyy facebookista. Katselkaapa kaverit sieltä, jos kiinnostaa.

Shanghai

No niin, reissussa ollaan taas. Tällä kertaa kohteena on Shanghai. Lähdimme keskiviikkona noin yhden aikaa kotoa kohti lentokenttää ja pikaisen sukulaisvisiitin jälkeen suuntasimme lentokentälle. Ville, jo tutuksi tullut hovikuskimme, vei meidät turvallisesti kentälle. Villellä oli kyllä vähän ongelmia totutella meidän Nissanin kytkimeen, mutta hyvin se muutaman minuutin matka sujui… Olipa ihana tulla taas lentokentälle, fiilis nousee heti kun asemarakennus ja ensimmäiset koneet näkyvät. Asemalla palloilun ja ostoksien jälkeen kävimme nauttimassa virvokkeita ravintolassa. O muisti viime reissulta, että oli makaillut ravintolan penkillä ja kokeili nytkin samaa. Viime joulukuisella reissulla tosin kone oli muutaman tunnin myöhässä, joten silloin ehti makaillakin toisin kuin tänään. Matkaan lähtö sujui ongelmitta. O oli hyvällä tuulella ja sehän usein tarkoittaa sitä, että vanhemmillakaan ei ole sitä isojen känkkistä kuten O sanoo…

Varasin matkavarauksen yhteydessä meille istumapaikat koneeseen ja O sai toivomansa ikkunapaikan. Kone näyttää olevan ihan täynnä, istuskelemme siis koneessa kun kirjoittelen tätä. O sai kivan puuhapaketin heti koneen lähdettyä ja sen parissa puuhailtiin jonkin aikaa. Ruoka ei O:lle maistunut, mutta ennen kuin kävi nukkumaan pyysi lentoemännältä että voisiko he lämmittää hänelle velliä. Vellin jälkeen O kävi nukkumaan ja veteli sikeitä meidän välissä. Kyllä osaa olla nukkuva lapsi suloinen. Aamu alkoi valjeta jossain Venäjän ja Kiinan rajalla. Oli tosi upean näköistä kun alhaalla loisti kaupunkien valot, taivaalla tähdet ja sillä välillä sarasti aamuaurinko kun muuten oli aivan pimeää. Minä nautin tosi paljon tästä matkan teosta ja ajattelen tämän osana lomaa, pitkät lennot eivät ole siis minusta ollenkaan rasittavia. Ihanaa olla tekemättä yhtään mitään kun kotona toimettomat hetket ovat aika harvinaisia. Yritin tiirailla lentokoneen alapuolelle jos olisin nähnyt Kiinan muuria, koska lensimme Pekingin yllä, mutta ei näkynyt. O toivoisi kovasti pääsevänsä kävelemään muurille. Lupailin, että kyllä hän sinne joskus pääsee. Mielessäni jatkoin, että ehkä sitten jos joskus pääsemme hakemaan pikkusisarusta Kiinasta. O:n hakumatkalla kävimme muurilla ennen O:n saamista, joten hän on ihaillut paikkaa vain valokuvista ja videolta.

Lento sujui kaikin puolin hyvin. O heräsi aamiaisen jälkeen, eikä halunnut syödä mitään vaikka säästimme hänelle ruuat. Tyttö oli itse kuin aurinko, innokkaasti odotti että kone rullaa kiitoradalla. Sanoin myös, että kiva nähdä miltä lastenkodin tädit näyttävät. Kerroin O:lle ettei me tällä kertaa olla menossa hänen lastenkotiinsa. Tähän O kommentoi sitten, että no kiva nähdä miltä ne pandat näyttävät. Pandoja olisi kyllä tarkoitus mennä ihailemaan. Pudongin lentokenttä oli iso, siisti ja rauhallinen. Pääsimme valtavan pitkien passijonojen ohi kun meidät ohjattiin special line –jonoon. O kysyi syytä miksi meidän ei tarvinnut jonottaa, kerroin että setä ajatteli ettei niin pieni tyttö kuin O on, jaksa odottaa väsyneenä pitkässä jonossa. Maahantulo muodollisuuksissa oli tapahtunut muutos vuoden takaiseen eli terveyslomake ja tullilomake (tai joku vastaava) oli poistettu käytöstä ja nyt tarvitsi täyttää ainoastaan maahantuloilmoitus. Vaihdoimme kentällä vähän lisää rahaa ja siirryimme Maglev asemalle. Siellä oli uudelleen matkatavaroiden läpivalaisu. Ystävälliset kiinalaiset auttoivat meidät tavaroinemme lähes tyhjään junaan. Juna ei ajanut huippunopeuttaan, joka taisi olla yli 400km tunnissa, mutta nopeaa menoa se oli silti. Tavaroita raahatessa tuli taas pohdittua, olisiko aika hankkia kunnon rinkka koska matkalaukkujen vetäminen ja rattaiden työntö on aika mahdotonta samaan aikaan.

Taksimatka aiheutti meille ensimmäisen kulttuurishokin kun jouduimme taas epärehellisen taksikuskin kyytiin. Taksin mittari laitettiin kyllä asiallisesti päälle, mutta se laukkasi ylikierroksilla. Hotellilla mittari näytti yli 250 yania (N. 25euroa), kun oikea summa olisi ollut ehkä noin 50 yania maksimissaan. Neuvottelimme väsyneinä hinnasta ja saimme tiputettua 150 yaniin kun pyysimme kuittia. Selityksenä kovaan hintaan oli bensan hinnannousu ym. Otti päähän, mutta ei millään jaksanut alkaa riitelemään enempää asiasta keskellä ruuhkaista katua, hirveässä helteessä väyneen lapsen ja matkatavaroiden kanssa. Päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan keskustan alueeseen. Kulttuurishokki oli edelleen päällä, kuten aina pari ensimmäistä päivää. En osannut liikua liikenteessä ja kuvittelin meneväni ilman erityistä varovaisuutta tien yli kun jalankulkijoille paloi vihreä, tyhmä moka pakko myöntää. No, onneksi se ei ollut edes ihan läheltä piti tilanne, mutta sain taas varoituksen kun mopo liippasi vähän liian läheltä. Punainen valo liikenteessä vaikuttaisi olevan ajokiellon merkki autoille eteenpäin (ei aina takseille), kääntyä saa sekä vasemmalle, että oikealle ja mopot ja pyörät saa ajaa miten sattuu... Tänään vasta hotellille palattua alkoi muistua mieleen miten täällä kuljetaan liikenteessä, pakko vaan uskaltaa sekaan ja olla tosi tarkkana koko ajan.

Yritin ladata tänne blogiin kuvia, mutta se ei onnistu. Luin jostain, että Kiinassa ei edes pyty bloggaamaan, koska näille sivuille on pääsy kielletty. Nyt kuitenkin näyttäisi, että tekstit voi julkaista, mutta kuvia ei jos tämä ei ole tilapäinen häiriö. Tänään ohjelmassamme oli HuangPu joen ali menevä sightseeing juna ja sen jälkeen kiertelimme Pudongin puolellla. Juna oli kiva kokemus, O:ta pelotti tosin tunnelissa olleet "vieteriukot". Kävimme katsastamassa Helmi-tornin ulkoapäin ja Lotus tavaratalossa, joka ei vetänyt vertoja Thaimaan vastaaville. O kertoi, että tavaratalossa ollut leikkipaikka teki hänet iloiseksi. Uni tulikin heti kun sai vähän jaloitella rattaiden ulkopuolella. O nukkui yli kolmen tunnin päiväunet rattaissa! Sillä aikaa kävimme metrolla Decathlonissa ja paikallisessa "K-raudassa". Decathlonista ostimme joitain vaatteita, muuten ostoshysteriaa ei syntynyt edes minulle. Näyttäisi nyt toisen päivän perusteella, että shoppailu jää talven Thaimaan reissuun...

Palasimme hotellille viiden jälkeen. Ostin hotellin vierestä pikku kojusta siihen samaan kiinalaiseen astiastoon kuuluvan riisikulhon, jota minulla on kotona. Kulho oli aika iso ja maksoi 8 yania. Hotellilla O hoiteli meitä eilen ostetuilla Hello Kitty -lääkärinvälineillä. Jalkahieronta olisi tehnyt hyvää kipeille jaloille, mutta O ei olisi jaksanut odotella meitä. Hän kyllä itse pyytelee jalkahierontaan, mutta mieli saattaisi muuttua kesken hoidon. Hoitelimme sitten väsyneitä kroppiamme vielä polsikimalla hotellin uima-altaassa. Se olikin O:n mielestä huippukivaa, voi sitä naurun räkätystä kun ui renkaallaan allasta päästä päähän kiinalaisten ihmetellessä meidän perhettä. Olemme melkoisi ihmetyksiä perhekokoonpanollamme, miten vaaleilla ihmisillä voi olla kiinalaisen näköinen tyttö. Länsimaalaisia ei täällä juuri näe missään, tämä väkimäärä on täällä niin valtava, että erilaisesta ulkonäöstämme huolimatta hukumme tänne massaan. Lopuksi pahoittelut kirjoitusvirheistä ja sekavista tarinoista, olisi kai aika käydä nukkumaan kun on nämä unet jääneet hyvin vähiin parin viime päivän aikana. Palaillaan kun ehditään.

Kuulumisia

Kesä on tullut. Tajusin sen oikeastaan vasta tänään kun siivoilin pihaa. Olen tehnyt pari kuukautta viimeisiä kursseja ja gradua, ajoittain yötä päivää. Ponnistelut onneksi kannatti, sillä sain eilen soiton yliopistolta, että gradu on hyväksytty. Nyt on sitten kuuden vuoden urakka takana ja opiskelijaelämä mennyttä. Olen tehnyt unettomina öinä monet kerrat viimeisten kuukausien aikana tiliä tästä menneestä kuudesta vuodesta. Mukaan on mahtunut ylä- ja alamäkiä, eli sitä normaalia elämää. Muutaman kerran mieleni on vallannut ajatus siitä, että jos olisin paneutunut ennen O:n saantia opiskeluun, olisin valmistunut nopeammin enkä olisi joutunut tällaiseen paineeseen valmistumisen kanssa. Olen kuitenkin aina tullut siihen lopputulokseen, että asiaa ei kannata jossitella. Olen enemmän kuin onnellinen siitä, että O laittoi asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Itse olen valintani tehnyt ja asiat ovat edenneet kuten niiden oli takoituskin mennä.

Muistan kerran kun opettaja luennoi, miten opiskelu on asetettava etusijalle kun on kerran hakeutunut opiskelemaan. Tämä jotenkin kolahti minuun, koska opiskelu ei todellakaan ole ollut viime vuosina oman elämäni tärkeimpiä asioita. Kiitän kuitenkin todella paljon laitoksemme opettajia siitä, että he ymmärtävät opiskelijoiden eri elämäntilanteita ja kannustavat meitä eteenpäin. Kiitän myös ihania ystäviä, joiden kanssa olemme välillä ihmetelleet näitä omia valintojamme. Etenkin sitä, että mikä saa ihmisen heräämään talviyönä kolmen aikaan ja lähtemään ajamaan väsyneenä satoja kilometrejä pimeässä lumituiskussa seminaareihin. Vaihtoehtona kun olisi jatkaa nukkumista lämpimässä sängyssä ja herätä pirteänä auringon sarastukseen. Ilman näitä ystäviä ei ehkä jaksaisikaan, tässäkin asiassa se vertaistuki on ollut tärkeää. Eli kiitokset Leenalle, jonka kanssa aloittelimme tätä opiskelu-urakkaa silloin vuosia sitten, sekä erityiskiitokset Maijalle, molemmille Mareille ja Riikalle. Ollaan me aika sitkeitä sissejä oltu!

Vaikka tämä opiskelu on nyt vienytkin suurimman osan ajastani, niin ollaan me silti ehditty huvittelemaankin. Tykkimäen huvipuistossa olemme käyneet jo kolme kertaa. Tässä kuvassa O on ensimmäistä kertaa pump pumpissa.
Linnanmäelläkin kävimme Finnmatkojen asiakastilaisuudessa. O ja pakolliset halit Bampsen ja Pompin kanssa.

Myös tänä vuonna Kouvolassa vietettiin Kiina viikkoa. Enpä olekaan ennen nähnyt Jaakonpuistossa tällaisia lohikäärmeitä. O tykkäsi näytöksestä, mutta pelkäsi lohikäärmeitä. Kuvat on siis otettu O sylissä ja sateenvarjo toisessa kädessä...

Kiinalaista taidetta. Ilmapallojen puhaltamista korvien ja nenän kautta...

ja tanssiesitys...

O osallistui myös viikon ajan jalkapallokouluun. Tykkäsi kovasti käydä koulussa ja osasi hienosti toimia ryhmässä. O:lle teki tosi hyvää juoksennella lasten kanssa kun on niin laiha ja hentoinen. Voimat loppuu helposti ja ajattelin että vahvistuisi vähän kun saa liikuntaa. O tykkää kyllä pyöräillä ja pomppia tramboliinilla, mutta toisten lasten kanssa on aina mukavampi liikkua kuin yksikseen. Äidin ja isänkään energia ei aina riitä...

Tässä O pyykkää omaa leikkimökkinsä mattoa. Tuli muuten testattua haalareiden vedenpitävyys ja lopputulos oli se, että O oli alusvaatteita myöten läpimärkä. Matotkaan ei oikein kunnolla puhdistuneet käsipyykillä, mutta olihan taas jotain uutta ja kivaa tekemistä.