Trooppisia sateita ja markkinoita

Uskomatonta miten nopeasti nämä päivät menevät lomaillessa. Miksi lomavuorokaudet eivät voi olla pidempiä kuin 24 tuntia? Meidän päivämme alkoi kello 7.00 kun Samuel heräsi. Puimme nopeasti päälle ja menin Samuelin kanssa taas alakertaan, että Olivia saa nukkua rauhassa. Samuel katseli hotellin aulassa puhelimestani youtuben teletappi ja titinalle videoita ja minä selailin lehtiä. Uskaltauduimme menemään vähän ennen yhdeksään huoneeseen ja Olivia olikin juuri herännyt. Lähdimme välittömästi aamiaiselle jonne Niina, Jyri ja Sanikin tulivat vähän meidän jälkeen. Aamiaisella ihmettelimme taas hotellin henkilökunnan käytöstä. Munakkaiden paistaja nainen on ystävällinen ja hymyilevä kuten miestarjoilijatkin. Muut naiset ovat oikeastaan jopa epäystävällisiä tai ainakin minä tulkitsen käytöksen epäystävälliseksi kun he ovat vain käsi ojossa odottamassa aamiaiskuponkia eivätkä esim. vastaa edes hyvän huomenen toivotuksiin. No, tämä on tämän hotellin tapa ja samaa näkee monissa paikoissa Suomessa, mutta Thaimaassa jotenkin odottaisi vähän erilaista käyttäytymistä hotellin henkilökunnalta, sillä meilläkin on paljon hyviä ja loistaviakin kokemuksia hotellien henkilökunnan suhteen...



Aamiaisen jälkeen menimme hotellin uima-altaalle vaikka vettä sateli taas vähän ja ilma oli aika pilvinen. Lämpömittari näytti aamulla 11 aikaan vain 29 astetta, mikä on vähän näillä leveysasteilla. Onneksi altaan vesi oli lämmintä eikä tarvinnut palella. Samuel alkoi heti altaalle päästyä väsähtämään ja nälkäkin vaivasi, koska hän ei taaskaan syönyt mitään aamiaisella. Samuel kokeili rajojaan ja vaadin, että hänen on pyydettävä käytöstään anteeksi ennen kuin pääsisi uimaan. Meni noin puoli tuntia ennen kuin anteeksipyyntö onnistui ja pääsimme yhdessä riemuitsemaan hienoa käytöstä anteeksipyynnön suhteen ja halasimme kiukut pois. Tämän jälkeen uimme reilun tunnin kunnes lähdimme syömään ja päiväunille. Päiväunille lähdön yhteydessä kävi pieni haaveri kun Samuel liukastui ja kaatui kasvoilleen lyöden nenänsä ja otsansa kivilattiaan. Nenä on nyt oikeasti pellen nenä verinaarmuineen eikä Samuelin tarvitse kuvitella itselleen pellen nenää kun pelleilee. Ruoka ja pitkät, yli kahden tunnin päiväunet maistuivat Samuelille. Oliviakin tuli Tomin kanssa jossain vaiheessa lepäilemään ja olimme Samuelin herättyä valmiita lähtemään mummon luokse pullakahveille ja sen jälkeen kohti Krabi Townia.


Päiväunien aikaan satoi aivan kaatamalla vettä. Sama toistui kun olimme menossa paikallisbussilla Krabi towniin. Onneksi kuski pysähtyi matkalla ja sulki bussin kyljessä olevat pressut, ettei vesisade kastellut meitä. Bussimatka maksoi 50THB/hlö ja sen lisäksi maksoimme taksista Krabi townista Tiikeritemppelille ja takaisin keskustaan parin tunnin odotteluineen 800THB. Olin vakuuttunut, että kiipeän reilut 1200 askelmaa temppelikukkulalle, mutta minun oli pakko luovuttaa jo parinsadan askeleen päässä pelon vuoksi. Kunto olisi kyllä kestänyt, mutta en uskaltanut kiivetä tyhjän päällä olevia portaita ja jouduin palaamaan alas häntä koipien välissä ja kyllä harmitti. Kiipeilymatka ylös oli kai aika rankka, koska odottelimme vaaria, Tomia, Niinaa ja Jyriä yli tunnin kukkulan juurella apinoita katsellen. Alueella oli aivan valtavasti apinoita jotka varastelivat häikäilemättä ruokia, jos niitä oli saatavilla. Ilma oli loistava temppelille kiipeilyä ajatellen, sillä sateen jälkeen lämpötila oli varmasti alle 30 astetta ja tuuli viilensi ilmaa. Pääsimme lähtemään temppeliltä juuri kun alkoi hämärtymään ja paikkaa alettiin sulkemaan.

Temppelillä käynnin jälkeen menimme Krabi Towniin syömään Cafe Europaan. Ruoka oli ihan ok, mutta olisin niin toivonut saavani syödä thairuokia eikä listalla ollut muita kuin Skandinaavisia ruokia. Nälkä kyllä lähti kalapuikoilla ja ranskalaisilla perunoilla, mutta huomenna herkuttelen riisi tai nuudeliruualla. Syömisen jälkeen menimme keskustan kävelykadulla oleville markkinoille. Markkinat oli aika pienet pääkaupunkimarkkinoiksi, mutta kyllä sielläkin ostettavaa riitti. Etenkin Olivia shoppaili innoissaan itselleen kaikkea enemmän ja vähemmän tärkeää. Minun tärkein ostokseni oli tahmea riisi ja mango, joka maistuu aina markkinoilta ostettuna erityisen herkulliselta.

 Taidetta vanhoista muovipulloista, kiva idea!

 Paikallinen bändi ja ihanaa thaimusiikkia.

 Tällainen paita vilkkuvaloineen olisi ollut niin hieno meidän Sampalle, mutta ehkä ei sittenkään?

 Aina yhtä ihania saippuakukkia, pari lähti mukaan kotiin vietäväksi...

Minun iltapalani, vastustamatonta!
Kotimatka paikallisbussilla (60THB/hlö) takaisin Ao Nangiin ja hotellille sujui lapsia hereillä pitäen. Olimme kaikki aika väsyneitä ja etenkin temppelikukkulalla käyneiden jalat taisivat olla aika kovilla, joten huomisen päivän ohjelmassa saattaa olla ainakin hierontaa. Sen enempää emme ole suunnitelleet huomista joten aika näyttää mitä ehdimme, viitsimme ja haluamme tehdä...

Ystävänpäivä Thaimaassa

Samuel heräsi tänään aamulla puoli kahdeksan aikaan ja minä puin nopeasti vaatteet sekä itselleni, että Samuelille ja poistuimme hiljaa huoneesta että Olivia sai jatkaa unia. Katselimme hotellin aulassa välillä lehtiä ja välillä ihmisiä noin tunnin verran kunnes menimme herättämään Tomin ja Olivian vähän ennen kahdeksaa. Olimme jo aamupalalla kun Niina, Jyri ja Sani tulivat sinne. Tyttöjen toiveena oli päästä lupaamaani hierontaan ja lähdimme Tomin, Samuelin, Sanin ja Olivian kanssa kävelemään kohti hierontakylää. Valitsimme hierontakylästä tällä kertaa paikan numero 15 ja valinta osui ihan nappiin. Tytöt saivat oikein hyvän tunnin öljyhieronnan, Tomin hieronta oli kuulemma vähän liian hellävarainen, mutta minua ja Samuelia kohdeltiin myös ihanasti. Meille kiikutettiin monta kertaa hedelmiä ja kehoitettiin syömään niin paljon kuin haluamme. Paikan omistaja myös pyyteli meitä istumaan heidän rantatuoleihinsa ilmaiseksi ja olisi tarjonnut juomiakin. Kieltäydyimme näistä tarjoamisista, mutta koska paikasta jäi niin hyvä kokomus, luulen että voisin mennä sinne joku päivä vaikka pedikyyriin.

Mummo ja vaarikin tulivat moikkaamaan meitä hierontakylään tuoden ystävänpäiväruusut tytöille. Mummo oli taas käynyt lääkärillä hakemassa antibioottipiikin ja olokin taitaa alkaa jo vähän paranemaan päin. Me kävimme hieronnan jälkeen katselemassa rannan apinoita ja kylläpä niitä olikin paljon. Suurin osa apinoista oli kovin pieniä, mutta eiköhän niistä melko pian tule isoja, sillä niin paljon turistit niille ruokaa syöttää. Tytötkin yrittivät syöttää apinalle banaania, mutta viime hetkellä rohkeus petti ja banaani piti heittää pois. Mummo ja vaari jäivät rannalle lepäilemään ja me lähdimme kävelemään takaisin hotellille. Aurinko porotti armottomasti ja tytöt olivat aivan uupuneita muutaman sadan metrin matkasta hotellille. Hotellilla lähdin heti laittamaan Samuelia päiväunille tyttöjen mentyä uimaan Niinan ja Jyrin kanssa.

Samuelin herättyä lähdimme käymään Giant cat fish farmilla mopotakseilla. Sovimme hinnaksi 500THB/menopaluu/taksi. Kävimme farmilla vuonna 2007 ja paikka jäi mieleen mukavana ja idyllisenä viidakkopaikkana, jossa oli paljon kaloja. Perille päästyämme huomasimme, että paikka oli päästetty ränsistymään todella ikävästi eikä paikka ollut enää entisensä. Kävelypolut oli viidakoituneet, sillat lahonneet jopa niin pahasti, että hienolle saarelle joka oli erään lammen keskellä, ei enää päässyt ollenkaan. Kalat olivat myös vähentyneet roimasti, lammissa ei ollut istutuksia ja siellä täällä oli roskakasoja. Farmilla on myös muutamia muitakin eläimiä kuin kaloja, mutta niidenkin olot oli aika ikävän näköiset. Harmi, että näin kiva paikka on päästetty sellaiseen kuntoon että sinne ei enää kannata mennä ollenkaan. Tässä kuitenkin muutamia kuvia viidakosta...

Palatessamme kalafarmilta pysähdyimme matkan varrella oleville markkinoille. Tämä pysähdys nosti taksiemme hintaa satasella eli lopullinen hinta oli 600THB/taksi. Markkinat oli aika pienet ja siellä myytiin enimmäkseen elintarvikkeita kuten tuoretta kalaa, lihaa ja hedelmiä sekä vaatteita (enimmäkseen käytettyjä). Olivia osti itselleen lompakon ja hiuspinnejä ja siihen meidän perheen ostokset taisivatkin jäädä. Markkinat ovat tosi kivoja paikkoja tehdä ostoksia ja koska shoppailut jäivät tällä kertaa näin vähiin, meidän on etsittävä vielä muitakin markkinoita täältä Krabin alueelta. Krabi Townissa on aamuisin isot markkinat, joilta tein 2007 muutamia ostoksia. Markkinat loppuvat kuitenkin jo kello 10, joten luulen että emme ehdi niin aikaisin liikenteeseen. Vaihtoehdoksi taitaa jäädä Krabi Townin iltamarkkinat, jotka pidetään inhimillisempään aikaan kello 16.00 alkaen.

Reissun jälkeen pysähdyimme hotellin lähikuppilaan juomaan virvokkeet ”viidakkosaunan” eli hikisen viidakossa kävelyn jälkeen. Lapset pelailivat kuppilassa olevia lautapelejä ja joivat tuttuun tapaan watermelon shaket, joista on tullut tällä reissulla tyttöjen suosikkijuomat. Minä join kookoksen ystävänä oikein hyvän Pina Coladan, joka oli koristeltu ystävänpäiväteeman mukaan.

Istuskeltuamme hetken lähdimme hotellille suihkuun ja valmistautumaan ystävänpäiväillallista varten, jonka hotellimme järjesti uima-altaalla. Ruokailu tapahtui buffetista ja ruoka oli erittäin hyvää. Omaksi suosikikseni nousi alkuruokapöydän rapukakut ja kevätkääryleet ja pääruokapöydän kala hapanimeläkastikkeessa, kasvikset kastikeessa ja paistettu riisi. Jälkiruuaksi tarjoiltiin pöytiin pariskunnille yhteinen lautasellinen kakkua ja jäätelöä sekä miehille annettiin ruusu vaimoille/tyttöystäville annettavaksi. Illallinen oli oikein mukava ja ruoka hyvää. Tytöt tanssivat ja touhottivat omiaan allasalueen ja hotellin aulan välillä. Samuel seuraili perässä ja minä en oikein voinut rentoutua koska jouduin koko ajan vahtimaan missä Samuel kulkee. Ihme ja kumma, että Samuel ei pudonnut uima-altaaseen eikä muutakaan pahempaa sattunut.

Tänään aamiaisella hävitin kerran Samuelin. Jouduin alkaa huutelemaan häntä ja sieltähän poitsu tuli jostain takahuoneesta henkilökunnan tiloista aivan kuin ei olisi missään käynytkään. Onneksi Samuel on kuitenkin niin riippuvainen minusta, että hän ei yleensä tarkoituksella lähde niin kauas minusta että katoaisin. Silti välillä tuntuu, että silmät pitäisi olla selässäkin.

Vaari ei ollut kanssamme illallisella, koska hän ei tykkää thai ruuasta. Vaarilla oli kuitenkin seuraa koska hän tapasi tänään kadulla vanhan työkaverinsa. Mukava yhteensattuma. Minä sain tänään tehtyä lähtöselvityksemme Phuket-Bangkok lennolle joten se asia on nyt hoidossa. Vielä pitäisi saada tulostettua boarding passit, mutta eiköhän se onnistu viimeistään Khao Lakissa. Onneksi meillä on kuitenkin vielä monta päivää aikaa täällä Ao Nangissa sillä olemme jo vähän jäljessä matkasuunnitelmasta. Huomenna on kuitenkin uusia kujeita mielessä. Ehkä?

Phra Nang Cave beach -päivä

Tämän päivän ohjelma oli siis alustavasti sovittu jo eilen. Kello herätti aamulla yhdeksältä ja toisaalta oli tosi harmi herättää väsyneet lapset lomallakin kesken unien, mutta halusimme kuitenkin ehtiä aamiaiselle. Aamupalan jälkeen tapasimme kello 10.30 vaarin, mummo on edelleen sairaana joten hän lähti meriretken sijaan uudelleen lääkäriin. Maksoimme rannan kojussa meno-paluuliput pitkähäntäveneellä läheiselle Phra Nangille, hinta oli 200THB/hlö/menopaluu. Lapsialennuksia ei tunnettu lippujen hinnassa, mutta Samuel pääsi ilmaiseksi. Sani ei tykännyt kun vene keikkui lähtiessä, mutta selvisi kuitenkin kunnialla venematkasta. Ilma näytti melko pilviseltä, mutta kyllä se aurinkokin välillä aina näyttäytyi pilvien välistä ja ilma oli oikein mukavan lämmin kuten Thaimaassa yleensäkin.

Hääparikin oli tullut Phra Nangille, hyppy mereen...
Phra Nangilla emme oikeastaan tehneet muuta kuin olimme vaan. Tytöt rakensivat hienon hiekkalinnan ja Samuel touhusi hiekkalelujensa kanssa ja oli tyytyväinen kunhan minä hain merestä säännöllisin väliajoin vettä kastelukannulla. Olivialla on ollut jo vuosia meduusakammo, eikä hän esimerkiksi suostunut viime talvena uimaan ollenkaan meressä ollessamme Cha-Amissa. Nyt Olivia onneksi uskaltautui uimaan ja myös Samuel nautti lämpimästä vedestä. Kävimme katsomassa myös rannan päänähtävyyttä? Eli prinsessan luolaa, joka on täynnä puusta veistettyjä miehen sukupuolielimiä muistuttavia veistoksia. Sanin mielestä ne oli aivan kuin tulitikkuja. Miehet kiersivät vähän pidemmän retken Raileylla, meidän muiden vahtiessa tavaroita. Olimme perillä noin kolme tuntia joka oli oikein sopiva aika meille. Paluumatka Ao Nangin rantaan sujui tuttuun tapaan väsyneinä, rasvaisina, hiekkaisina ja märkinä. Tämän vuoksi päädyimme menemään ensin suihkuun hotellille vaikka lounas menisikin taas melko myöhäiseksi. Ehdotin, että menisimme mäkkäriin syömään ja se saikin kannatusta etenkin Sanilta. Olivia taas halusi syödä thairuokaa, joten meidän oli jakauduttava. Sani sai haluamansa mäkkäriruuat ja Niina ja Jyri tulivat kanssamme syömään mäkkärireissun jälkeen läheiseen kuppilaan. Ruoka oli taas erittäin hyvää. Minä ja Niina haaveilemme markkinareissusta, että pääsisimme maistelemaan markkinoiden tarjoiluja, nam.

Ruokailun jälkeen soitin vaarille ja pyysin häntä tulemaan seuraksemme läheiselle ”punaisten lyhytyjen” kadulle jälkiruokadrinkeille. Katu olikin rauhallinen päiväsaikaan, eikä ravintolat olleet varsinaisesti auki mutta tarjoilu kuitenkin pelasi. Koska muita asiakkaita ei ollut valitsimme yhden kuppilan ja tytöt alkoivat heti pelata biljardia. Biljardin peluun jälkeen tytöt harjoittelivat tankotanssia tangoilla, joita oli jokaisessa baarissa. Viereisessä tuli oikein televisiosta mallia miten tangolla tanssitaan. Ihan samanlaisiin temppuihin tytöt eivät kyenneet, mutta hienosti he vetivät kuten myös tanssit joita saimme katsella mummon ja vaarin huoneessa baarikujavierailun jälkeen. Mummon ja vaarin luona kyläilyn jälkeen kävimme vielä kiertämässä Peace Laguna hotellin alueen läpi ja katsoimme josko lisko olisi ollut kotonaan laguunissa, mutta emme nähneet sitä.

Olimme sopineet treffit mummon ja vaarin kanssa kello 20.00, että lähtisimme pizzoille. Samuel alkoi olemaan jo hyvin väsynyt ja kiukkuinen, joten syötin hänelle ruuan etukäteen hotellihuoneessa ja otin DVD soittimen mukaan ravintolaan viihdykkeeksi. Ruokailu sinällään sujui ihan mukavasti. Pizzat olivat erinomaisia ja söin lähes kokonaisen pizzan myöhäisestä lounaasta huolimatta. Jo ennen ravintolaan menoa päätin kuitenkin, että Samuel on saatava tänään aikaisemmin yöunille kuin aiempina iltoina, joten kiiruhdimme syömisen jälkeen hotellille. Samuelin maha oli kipeä ja häntä itketti vähän väliä. En tiedä onko maha kipeä yleisestä ruokavalion muutoksesta vai maidosta, jota congeessa on koska Samuel on allerginen maidolle ja hän on syönyt joka päivä congeeta. Toivotaan, että mahakipu helpottaa tässä yön aikana. Samuel varmisteli taas nukkumana käydessä, että ei äiti mene minnekään. Vastasin useamman kerran, että en mene, lähdemme yhdessä kotiin sitten kun loma loppuu. Tähän Samuel tyytyi ja kävi tyytyväisenä nukkumaan. Olivia on ollut pettynyt kun ei ole vieläkään päässyt hierontaan, vaikka hän on odottanut sitä kotoa lähtien. Nyt minulla on menossa 1000THB uhkasakko. Jos Olivia ei pääse huomenna hierontaan, minun on maksettava hänelle 1000THB eli eiköhän se aika jostain ole pakko löytyä...

Aurinkoa ja sadetta

Aamu oli yhtä hässäkkää kun kännykkä, johon olin laittanut herätyksen oli tunnin jäljessä. Samuel heräsi kännykän mukaan kello 8.00 ja ajattelin, että Olivia voisi nukkua vielä tunnin ennen aamupalalle lähtöä. Menin Samuelin kanssa hotellin aulaan lueskelemaan lehtiä ja jonkun ajan päästä huomasin Niinan aamiaisella. Katsahdin sitten respan kelloa ja sehän näytti jo puoli kymmentä. Oma kännykkä näytti puoli yhdeksää, joten tajusin asettaneeni kellon ajan väärin. Menimme Samuelin kanssa huoneeseen herättämään Tomia ja Oliviaa ja he saivatkin pikavauhtia vaatteet päälle. Olivialle ei unenpöppörössä maistunut ruoka eikä myöskään Samuelille, mutta me söimme Tomin kanssa taas vakioaamiaiset joilla jaksaa pitkälle päivään.

Tyttöjen touhuja eli on kuntoiltu ja shoppailtu koruja...
Aamiaisen jälkeen menimme hotellin uima-altaalle uimaan, jonne myös mummo ja vaari tulivat. Tytöt leikkivät omia leikkejään ja Samuel touhotti vuorotellen eri aikuisten kanssa vedessä. Puolen päivän jälkeen tytöt menivät sisälle leikkimään leluilla ja jonkin ajan kuluttua me muutkin lähdimme vaihtamaan vaatteita. Suunnitelmissa oli mennä letityttämään hierontakylään tyttöjen hiukset ja katsomaan apinoita. Hiukset saatiin letitytettyä ja hinnaksi sovimme Olivian kokopään letityksestä 1000THB ja Sanin hiuksista 800THB. Tyttöjen ollessa letityksessä me muut otimme samassa paikassa hieronnat. Samuel seurasi tarkasti minun hierontaani ja istui juttelemassa vieressä käyden aina välillä pyörähtämässä jossain päin hierontakatosta. Samuelilla on uutena juttuna nostaa minun hamettani ylös tai laskea pikkuhuosuja alas kuten hän teki pari keraa hieronnan aikana. Onneksi tuollaiset pienen lapsen kepposet voi kuitata naurulla nolostumatta sen enempää.

Tyttöjen leteistä tuli oikein hienot ja letitysten/hierontojen jälkeen kävelimme rannan päähän katsomaan olisiko siellä apinoita. Eihän niitä näkynyt. Olisiko jo puolen päivän jälkeen alkaneella sateella osuutta asiaan kun apinat olivat jo poistuneet paikalta. Otetaan uusiksi joku muu päivä. Kävelymatkalla hotellille kävimme ravintolassa syömässä erittäin myöhäistä lounasta ja sen jälkeen piipahdimme vielä Starbucksissa kahveilla. Samuel oli erittäin väsynyt koska ei ollut nukkunut päiväunia. Ajattelin, että hänen ei kannattaisi enää käydä nukkumaan koska muuten yöunille käynti on vaikeaa, mutta taisi olla vikatikki valvotuttaa häntä koko päivä sillä illan viimeiset tunnit oli aika vaikeita väsyneen pikkupojan kanssa. No onpahan tämäkin kokeilu tehty ja jääköön viimeiseksi, nukkukoon silloin kun väsyttää. Vaari kävi Starbucksissa ilmoittamassa, että hän oli varannut meille Eden ravintolasta pöydän kello 19.30. Meille tulikin vähän kiire lähteä valmistautumaan, koska aikaa oli enää vajaa tunti.

Oli tosi ihanaa käydä hotellilla suihkussa, koska minua paleli. Puolet päivästä oli sateista ja olimme kastuneet kävelyreissulla. Mummo sanoi, että ilman lämpötila oli vain 27 astetta, kun se on reilun viikon ajan pysytellyt noin 34 asteessa. Siistiydyttyämme siirryimme Edeniin. Söimme siellä hyvät, mutta ehkä vähän thaimaalaisittain kalliit ruuat. Ruokamme, 2x pad thai, kanaa hapanimeläkastikkeessa ja riisiä, vesimeloni shake, mai tai drinkki, iso singha ja fanta maksoivat yhteensä 1020THB. Jälkiruuat jätimme väliin, mutta saimme nauttia Niinan ja Niinan sekä Olivian duettoesityksestä karaokessa. Yllätyksenä myös Jussi Raittinen oli tälläkin kerralla tuomassa ammattilaisen otetta karaokeen. Olimme karaokessa vain noin tunnin verran, sillä kello oli jo 10 illalla ja lapset oli saatava nukkumaan. Nauroimme ravintolassa kun Samuel syö aina kaikkien jämiä ruuista. En osta hänelle enää ollenkaan omia ruokia, koska hän yleensä vaan maistaa ruokaa ja jättää syömättä. Pyydämme hänelle lautasen, johon hän saa haluamiaan maistiaisia ja lopuksi kun muut ovat syöneet Samuel yleensä pyytelee muiden jämiä. Ei ihme, että Samuel on kotonakin maininnut lempiruuakseen ”eilisen ruuan”. Hotellille saavuttuamme Samuel söi kuitenkin taas oikein hyvällä ruokahalulla congeeta, onneksi joku maistuu oikein kunnolla.

Niina uskaltautui lauleskelemaan, miksipä ei sillä niin hyvin hän laulaa (meidän oma karaoke-emäntä Tomin 40-kymppisillä jos joku muistaa)...

Huomiseksi ohjelmaksi olemme suunnitelleet Phra Nang cave beachin. Meidän olisi myös yritettävä löytää tietokone, jossa olisi printteri sillä meidän olisi tehtävä lähtöselvitykset parin viikon päästä olevalle Air asian lennolle Phuketista Bangkokiin. Unohdin muuten kirjoittaa, että Olivia pääsi tulomatkalla Finnairin koneessa katsomaan lentokoneen ohjaamoa ja sai lentokapteenilta karkkia. Tämä kokemus jäi varmasti pienen tytön mieleen ikuisiksi ajoiksi. Paljon oli kuulemma nappuloita ohjaamossa...

Matkaseuraa

Hotellimme kuvattuna mummon ja vaarin The Verandah hotellin käytävältä.

Tänään vietimme ensimmäistä kokonaista lomapäivää Ao Nangissa. Koska edellisenä yönä lapset nukkuivat hyvin, tilanne korjattiin viime yönä huonompaan suuntaan. Samuel heräsi neljän aikoihin herättäen meidät muutkin. Tämän jälkeen taisimme nukkua pari pientä pätkää ennen kuin heräsimme lopullisesti puoli seitsemän aikaan. Koska olimme hereillä aikaisin, menimme hyvissä ajoin aamiaisellekin. Aamiainen oli tavanomainen thaimaalaisen keskitason hotellin aamiainen. Aamiaispöydästä löytyi tutut hedelmät kuten papayaa, vesimelonia ja ananasta. Lisäksi tarjolla oli lämpimiä riisiruokia, nakkeja, pekonia, kinkkua ja normaalit croissantit, leivät, vihannekset, jogurtit ja tärkeimmät eli toiveiden mukaan paistettuja munakkaita ja munia. Ainoa asia jota kaipasimme aamiaispöydässä oli juusto, mutta kyllä me pärjäämme ilman sitäkin. Tarjottavaa oli aivan riittävästi. Olivialle maistui melko hyvin aamiainen, mutta Samuel tyytyi kahteen lasilliseen ananasmehua. Samuel on todella hellyyttävä kun hän sanoo tajoilijoille ”thank you” ja Olivia opetti tänään hänelle myös kiitokset thaimaan kielellä, mutta ne eivät oikein taipuneet Samuelin suuhun sopiviksi sanoiksi, mutta onneksi wai on helppo tehdä elekiellä.


Aamiaisen jälkeen menimme mummon ja vaarin hotellille uimaan. Nautimme koko porukka upeista maisemista, joita voi ihailla allasalueilta ja tietysti nautimme uimisesta. Olivia oli todella väsynyt kun lähdimme takaisin hotellillemme puolen päivän jälkeen. Samuel ei vaikuttanut kovin väsyneeltä, mutta molemmat nukahtivat nopeasti päiväunille. Samuel nukkui vain noin puoli tuntia, jonka jälkeen kävin ostamassa hänen kanssaan jäätelöt 7elevenistä ja menimme jätskeinemme mummon ja vaarin huoneeseen nautiskelemaan ostoksista. Hotellille palattuamme Oliviakin heräili pitkiltä päikkäreiltä. Olivia oli pitkään väsynyt eikä olisi jaksanut herätä, mutta lähikaupasta ostettu mehujää ja ajatus kaverin saapumisesta hotelliin piristi
vähän.

Peace Laguna hotellin allasaluetta, joka on myös The Verandahin asiakkaiden käytettävissä.

Laittelimmekin Niinan kanssa viestiä ja odottelimme heitä saapuvaksi Ao Nangiin noin kello 16.00. Sieltähän pitkään odotutut ystävät saapuivatkin matkasta väsyneinä, mutta kovin virkeän oloisina kuitenkin. Me lähdimme käväisemään Tesco Lotuksessa ja sovimme, että tapaamme Niinan perheen vielä Tescon reissun jälkeen. Olimme sopineet tuktukin hinnaksi 1000THB menopaluusta ja odotuksesta Tescoon. Perille päästyämme kuski sanoi, että meidän pitäisi maksaa 1200THB vaikka myönsi, että olimme sopineet hinnaksi 1000THB. Päädyimme maksamaan hänelle 500THB ja sanoimme, että palaamme bussilla. Ai että otti päähän kyseinen kuski, tällaiseen en muista että olisimme ennen törmänneet. Toisaalta oli kuitenkin ihan kiva, että meillä ei ollut kuskia odottamassa ja saimme tehdä rauhassa ostoksia niin kauan kuin halusimme. Kävimme ensin KFC:ssä syömässä, että selviäisimme ostosreissusta. Lapset söivät perinteiset lastenateriat, mummo ja vaari söivät kana-ateriat, Tomi jonkun wrap aterian ja minä kalahampurilaisaterian. Lasku jälkiruokajäätelöineen taisi olla noin 550THB, eipä saisi sillä hinnalla Suomen mäkkäreistäkään samanlaisia annoksia. Syömisen jälkeen miehet vaihtoivat rahaa, Olivia osti itselleen kauan haluamansa kellon ja kävimme myös marketin puolella ostoksilla. Olin todella pettynyt, sillä kaikki kiinalaisen uuden vuoden tavarat oli kerätty pois ja näin ollen en saanut ostettua etukäteen nettikuvastoissa ihailemiani lastenvaatteita. Samuel halusi ostaa itselleen Chuggington shortsiasun, mutta se jäikin ainoaksi vaateostokseksi. Teimme kuitenkin joitain muita pieniä ostoksia ja muistin jopa ostaa Samuelille kuppicongeeta huoneeseen, kolme kananmakuista ja kolme possunmakuista.

Palasimme Tescolta kahdeksan aikaan tuktukilla Aonangiin. Kyydin hinta oli 500THB eli pääsimme kokonaisuudessaan alunperin sovittuun hintaan. Niinan perhe oli hotellin aulassa meidän saavuttua ja sovimme, että lähdemme pienelle iltalenkille. Kävelimme rantaa pitkin hierontakylää päin. Hierontakylä oli tietysti jo kiinni, mutta pysähdyimme kivaan rantakuppilaan yömyssyille. Tytöt touhusivat omiaan rannassa ja kulkivat muutenkin aivan kuin olisivat ennenkin liikkuneet täällä. No onhan Olivia ollut täällä, mutta eipä hänellä ole niistä ajoista mitään muistikuvia. Yömyssyjen jälkeen kävelimme rantaviivaa pitkin takaisin rantakadulle ja tytöt halusivat lähettää rannalla leijan. Samuelista oli kivaa leikkiä hiekalla ja heitellä sitä. Minusta tuo heittely ei ollut niin kovin kivaa, mutta kyllä vikkelä poika sai aina jossain vaiheessa pienen kourallisen hiekkaa viskattua jonnekin suuntaan. Kotimatkalla hotellille pysähdyimme ostamaan vielä banaanipannukakkuja tai oikeastaan ainoastaan Tomi osti pelkän banaanipannukakun ja tytöt halusivat nutellaa joukkoon. Samuelille ei pannukakkukaan oikein maistunut, mutta onneksi congee maistui hotellihuoneessa iltapalaksi. Toivottavasti uni nyt maittaa meille kaikille. Huomenna on taas uusi ihana lomapäivä tiedossa!



Välilento

Eipäs käynyt toteen ajatukset siitä, että lapset heräävät keskellä yötä vaan nukkuivat Thaimaan aikaa ilta yhdeksästä seuraavaan aamuun kymmeneen. Uskomatonta, että saimme kaikki nukuttua pitkät yöunet ja samalla tuntui että kaikki matkarasitukset on jo takana. Herättyämme emme ehtineet enää hotellin aamupalalle ja mietimme jo etukäteenkin kannattaako sinne mennä, koska aamiainen olisi maksanut kymmenisen euroa per aikuinen. Herättyämme pakkasimmekin tavaramme ja siirryimme "putkea" pitkin lentokenttärakennukseen. Lähtöselvitykseen oli pitkä jono, mutta onneksi se liikkui melko nopeaa tahtia. Kaikki eivät olleet kuitenkaan varautuneet jonoihin, vaan Airasian virkailijat etsivät vähän väliä lähtevien lentojen asiakkaita jonosta ja ottivat heidät jonojen ohi lähtöselvitykseen.

Lentokentällä oli paljon kiinalaisen uuden vuoden koristeita ja kulkipa siellä lohikäärmekulkuekin. Samuel pelkäsi lohikäärmeitä ja istui tiiviisti sylissäni hievahtamattakaan. Nyt nukkumaan mennessä hän sanoi, että näkee lohikäärmeistä unta ja pelkää että ne tulee tänne huoneeseen. Toivottavasti pahat unet eivät kuitenkaan vaivaa mieltä. Lento lähti ajallaan ja kaikki sujui muutenkin pienellä, nostalgisiakin muistoja aiheuttavalla kentällä hyvin. Olivia ihaili pikku putiikkien tavaroita ja osti nallelleen koristellun "matkalaukun" eli pienen kosmetiikkapussukan. Hinta 100THB/3kpl. Lennolla ei ollut ollenkaan juoma tai ruokatarjoilua. Minä olin kuitenkin tilannut meille ennakkoon ruuat. Samuelille hodarin, Olivialle ja Tomille pizzat ja itselleni paistettua riisiä. Olivia antoi pizzalle täydet pisteet ja minunkin mielestäni ruuat oli oikein hyviä. Meidän neljän ruuat ja vesipikarit maksoivat yhteensä 390THB eli ei kovin paljoa hyvästä lounaasta. Olivia kärsi kovista korvakivuista joihin nasolinit eivät auttaneet laskun aikana. Unohdin earplanes korvatulpat ruumaan menevään laukkuun ja eiväthän ne siellä auttaneet. Olivian mukaan lento oli hänen elämänsä kamalin ja sanoi, että siitä jää elinikäiset traumat. Tosin kun kysyin tänään myöhemmin vieläkö asia vaivaa mieltä, niin Olivia sanoi että ei ollenkaan. Niin lyhyt se muisti joskus on.

Lennon jälkeen saimme nopeasti matkalaukut ja päädyimme siirtymään taksin sijaan pikkubussilla hotellille. Olihan se hulppeaa istui oman perheen kesken bussissa, jossa oli ainakin 13 paikkaa. Taksi Ao Nangiin olisi maksanut 600THB, mutta me maksoimme 1050THB pikkubussikyydistä.

 Saavuttuamme hotellillemme Krabi Heritagelle mummo ja vaari olivat meitä vastassa hotellimme aulassa virvokekassin kanssa. Kirjauduimme sisälle hotelliin ja varauksetkin oli kunnossa. Saimme oikein hyvän vastaanoton ja huoneen toivomaltani hotellin takapuolelta, joka oli poispäin etupihan baareista. Huoneeseemme pedattiin toivomuksestani King size sänky, joka osoittautui niin leveäksi, että Olivia ei tarvitse lisävuodetta. Mittasimme patjan leveyden ja se oli jopa 225cm. Samuel sai nätin vaaleanpunaisen pinnasängyn. Huoneemme sisältää vain kahdelle aamiaisen ja maksoimme saman tien Olivian aamiaiset eli 9x150THB, jotta ei tarvitse joka päivä maksella niitä erikseen.

Olemme käyneet tässä hotellissa vuonna 2007 ja todenneet, että sijainti on oikein hyvä ja hotelli vaikutti muutenkin siistiltä. Emme pettyneet valintaamme. Uima-allas on pieni, mutta ihan viihtyisä pienine lastenaltaineen. Huoneemme on myös kiva ja hintalaatusuhde näin sesonkiaikaan on mielestämme kohdallaan. Maksoimme tästä yhdeksästä yöstä vähän vajaa 500 euroa.

 Olivia ja vaari uimassa altaallamme

Meidän huone. Kylppärissä on erillisen suihkun lisäksi amme, joka ilahdutti meitä. Lapset on niin hyvä pestä ammeessa joka ilta...

Mummo ja vaari eivät kauaa seurassamme viihtyneet vaan lähtivät mummon työkaverin syntymäpäiviä juhlimaan. Me järjestelimme vähän tavaroita huoneessamme ja lähdimme läheiseen kuppilaan syömään. Söimme tämän reissun ensimmäiset Pad thait, hinta 90THB ja Olivia ensimmäisen kanaa hapanimeläkastikkeessa -annoksen. Samuelille tilasimme hänen toiveestaan ranskalaiset perunat ja sen lisäksi hän maisteli vähän meidän jokaisen lautaselta. Ruokailun jälkeen kävimme vielä Starbucks kahvilassa iltakahveilla. Lapset olivat väsyneitä, sillä Samuelkaan ei ollut nukkunut kuin parin minuutin päiväunet lentokoneessa. Muuten lasten päivä sujui taas tänään erinomaisesti. Samuel hoki moneen kertaan miten kivaa on uida uima-altaalla. Olivia taas touhuilee omia piirtely ja kirjoittelujuttujaan ja vähän ikävöi kavereitaan. Huomenna on kuitenkin helpotusta luvassa kun Niina, Jyri ja Sani tulevat tänne samaan hotelliin kanssamme. Olivia odottaa kovasti Sanin kanssa leikkimistä, mutta toppuuttelin vähäsen ja sanoin, että Sani voi olla huomenna hyvin väsynyt lentomatkasta. Onhan tässä vielä aikaa leikkiä ja loma vasta alussa.

Pad thai, nam nam...

Menomatkalla Thaimaahan

Perillä ollaan. Tai oikeastaan olemme vasta Bangkokissa, mutta Thaimaassa kuitenkin. Meillä on ollut todella huonoa tuuria lentojen kanssa, sillä jos pikaisesti laskisi noin kymmenen viimeistä lentoa taaksepäin niin puolet on ollut vähintään tunnin myöhässä. Niin kävi eilenkin. Pääsimme koneeseen suht aikataulussa, mutta koska pääkaupunkiseudulla oli sankka lumipyry kiitoradat suljettiin aurauksen vuoksi juuri kun olimme lähdössä ja sitten koneen päälle ruiskuteltiin jäänestoa ja sen jälkeen alettiin purkamaan ruuhkaa. Lopulta kone lähti reilun tunnin myöhässä. Eihän se paljoa ollut, mutta pienetkin viivytykset voi joskus tuntua hankalilta kuten eilen kun Samuelilla oli kova jano, eikä minulla ollut mitään juomista mukana koneessa. Lähdön ja muutamien itkujen jälkeen pääsimme hakemaan Samuelille juomista koneen takaosasta ja voi sitä riemua kun kuiva suu sai kostuketta.

Lentomatka sinällään meni oikein hyvin, oikeastaan paremmin kuin mitä olin taas etukäteen ajatellut. Mummo ja vaari tilasivat jo viikko sitten lapsille lastenateriat lentokentältä kun olivat itse lähdössä reissuun. Finnairllahan mannertenvälisille lennoille voi tilata maksutta lastenaterian ja se on ollut ainakin meidän lasten mieleen. Lastenaterialla tarjottava pillimehu on myös huomattavasti kätevämpi tapa juoda mehua kuin avoin muki, joka kaatuu jossain vaiheessa syliin lähes poikkeuksetta. Olivian alkumatka meni viihdekeskuksen parissa touhutessa ja Samuel katseli useamman Titinalle ja Teletappi DVD:n. Minä katselin matkailuohjelmia viihdekeskuksesta, kävin Meganin ja Ianin seurassa tutustumassa mm. Penangin, Hongkongin, Bangkokin ja Dubain nähtävyyksiin. Samuel ja Olivia nukahtivat Suomen aikaan ehkä noin kymmeneltä illalla. Samuel nukahti lattialle, jossa hän katsoi elokuvia. Lentoemäntä tuli kieltämään lattialla nukkumisen (tiesinhän minä ettei lattialla saa nukkua) ja vähän vastahankaisesti nostin Samuelin omalle tuolille jossa hänen oli vaikea nukkua. Meinasipa tipahtaa lattiallekin siitä vaikka oli turvavyö päällä ja käytävän toisella puolella oleva ruotsalaisäiti kävi nostamassa Samuelin ja herätteli minua kun taisin vähän torkahtaa. Loppuajan Samuel sitten nukkui sylissäni. Oli taas mielenkiintoinen kokemus pitää nukkuvaa lasta sylissä ja syödä samalla aamiaista. Olivia nukkui koneen laskeutumiseen saakka ja molemmat oli hyväntuulisia herättyään kunhan Samuel sai päästeltyä höyryt pois huitomalla ilmaa vihaisena.

Koneen laskeuduttua menimme maahantulotarkastukseen ja saimme taas huomata kentällä miten lapsiperheitä kohdellaan hyvin. Pakko joka kerta mainostaa kohtelua, jota saamme jo kentällä ja siitä tulee todella hyvä mieli. Virkailija tuli heti lapsiperheen nähtyään antamaan priority kortin, jolla pääsimme suoraan pitkien jonojen ohi passintarkastukseen. Laukutkin tuli todella nopeasti, mutta rattaita jouduimme vähän odottelemaan. Laukut saatuamme menimme saman tien kakkoskerroksen kolmosovelle, josta lähtee maksuton shuttlebus Don Muangin lentokentälle. Meitä pyydettiin näyttämään lentoliput, jolla osoitimme että jatkolentomme lähtee huomenna, sillä maksuton kuljetus koskee vain henkilöitä joilla on samalle tai seuraavalle päivälle jatkolento. Jouduimme odottelemaan bussin lähtöä puolisen tuntia kosteassa helteessä. Lapset vaihtoivat kevyemmät vaatteet ja söivät lentokoneesta mukaan otetut aamiaiset (nakkia ja munakasta) koska ne ei maistuneet aiemmin. Matka Don Muangin lentokentälle kesti vajaan tunnin ja saavuimme hotellillemme Amari Don Muangille noin kello 10.30.


Tässä syy miksi olemme valmiita maksamaan Finnarin reittilennolla 40 euroa/suunta eturivin paikasta...
 

 

Tämä Amari Don Muang hotelli sijaitsee lentoaseman yhteydessä ja vaikuttaa ihan hyvältä hotellilta. Toki tämä on jo vähän kulunut, mutta meidän standard huone on melko tilava ja siisti. Hotellihuoneemme maksoi noin 35 euroa yöltä ja käytettyämme nettivarausfirmalle kertyneitä bonuksia, huone jäi maksamaan meille vain 12 euroa/yö. Hotellilla on myös mukava uima-allas, jossa kävimme tänään uimassa päiväunien jälkeen. Päiväunet jäi vähän lyhyeksi, sillä kesken nukkumisen siivooja yritti tulla huoneeseemme. Huoneessa oli turvalukko päällä ja hän ei saanut ovea auki. Kysyin mitä asiaa hänellä oli ja hän sanoi vain että olisi kysynyt onko meillä kaikki kunnossa. Outoa? Kun hän sattui meidät herättämään niin pyysin samalla häntä tuomaan Samuelille pinnasängyn, sillä sitä ei pyynnöstä huolimatta tuotu aiemmin. Uimisen jälkeen olimme pirteitä ja ajattelimme lähteä hotellin maksuttomalla shuttlebussilla Aasian suurimpiin kuuluvaan ostoskeskukseen Future Parkiin. Bussin piti lähteä viideltä ja kun menimme puoli viisi kysymään asiaa, meille sanottiin että kyyti olisi pitänyt varata tuntia aiemmin. Sitäpä ei mainittukaan missään. No menimme sitten taksilla ja mittari näytti noin 20km:n matkasta 82THB eli pari euroa.

Future park oli aivan uskomaton ostospaikka kuten nämä Bangkokin ostospaikat yleensäkin. Ostoskeskus oli aivan valtava. Kävelimme vain ensimmäisessä kerroksessa ja näimme siitäkin ainoastaan pienen osan. Kiinalainen uusi vuosi ja ystävänpäivä näkyi joka paikassa. Myynnissä oli kaikkia ihania aiheisiin liittyviä tavaroita. Olivia shoppaili jonkin verran, mutta itse tyydyin suurimmaksi osaksi katselemaan. Eihän sitä ensimmäisenä päivänä voi vielä laukkuja täyttää. Vaikka ostoskeskus oli täynnä ihmisiä, en nähnyt yhtään ”turistin näköistä” ihmistä eli ostospaikka taitaa olla enemmänkin paikallisten suosima. Olin todella tyytyväinen, että jaksoimme reissupäivän ja yön jälkeen käväistä Future Parkissa, sinne voisi mennä joskus uudestaankin. Ruokailun hoidimme tutussa ja turvallisessa KFC:ssä. Olemme testanneet KFC:n lastenaterian (kalapuikot, ranskalaiset, pillimehun ja lelun) aiemminkin ja lapset ovat aina tykänneet tästä 75 THB maksavasta ateriakokonaisuudesta. Ruokailun jälkeen söimme vielä jälkkäriksi pehmikset samassa paikassa. Konkurssiin emme menneet niistäkään, sillä pehmis maksoi 10THB eli noin 20 senttiä. Palasimme hotellille kahdeksan jälkeen ja olisin halunnut käydä vielä 7 elevenissä, mutta muilla ei riittänyt voimia joten menimme koko porukalla huoneeseen. Ostimme hotellin aulasta take away ruokia. Samuelille Congeeta, sellaista kuumaan veteen sekoitettavaa kuppipuuroa ja itsellemme aivan järkyttävän makuisia leivonnaisia. Kahvilaankin olisi tehnyt mieli mennä mutta jouduimme tyytymään pikakahviin huoneessa, koska lapset olivat väsyneitä. Nyt muu porukka itseäni lukuunottamatta on jo unessa. Kello on vähän vajaa yksitoista Thaimaan ajassa, mutta vasta kuusi Suomessa. Pelkään pahoin, että lapset ovat omasta mielestään päiväunille ja herätys on taas keskellä yötä. Saa nähdä.


Näin illalla mieleni valtasi taas käsittämätön tunne siitä, että olemme taas täällä. Bangkokiin tullessa tuntuu aivan kuin palaisi jonnekin tuttuun paikkaan. Olemmehan me lomailleet täällä jo useita kertoja ja paikka valloitti sydämemme heti ensimmäisestä kerrasta alkaen. Voiko tähän kyllästyä koskaan näiden lyhyiden lomamatkojen aikana? Niin paljon olisi vielä paikkoja näkemättä ja kokematta, että on pakko mennä eteenpäin ”ei makeaa mahan täydeltä” ajatuksella. Tänne on aina käsittämättömän ihana palata. Nyt olisi käytävä sänkyyn odottelemaan unta ja kuuntelemaan lentokentän pimpelipom kuulutuksia. Taukoaakohan ne edes yöksi? Huomenna jatkamme sitten vähän etelämmäksi, mutta siitä sitten lisää myöhemmin...

Matkakuumetta ilmassa

Hongin saari on mielestäni kaunein paikka missä olen käynyt Thaimaassa. Olivia lekotteli rauhallisella rannalla joulukuussa 2007, ollessaan vähän reilu 3-vuotias. Nyt Samuel on saman ikäinen ja palamme jälleen Krabille. Lähtömme on jo lähellä, enää pari päivää odoteltavaa ja matkalaukutkin alkaa olla pakattuina. Jännitystä on ilmassa!

Thaimaa 8.2-2.3.2013

8.2. Helsinki-Bangkok

Lento HKI-BKK Finnair AY089 Kello 16:40 - 07:25

9.2. Bangkok

Saapuminen Bangkokiin kello 7:25. Maahantulomuodollisuudet ja matkatavaroiden odottelu.

Siirtyminen Don Muangille lentokenttähotelli Amari Don Muangiin.
http://www.amari.com/donmuang/

10.2. Bangkok-Krabi

Huoneen luovutus kello 12.00 ja siirtyminen kulkusiltaa pitkin lentokentälle ja tavaroiden luovutus. Lento Air Asia 14:00-15:25 FD3223 Bangkok Don Muang -Krabi.

Majoittuminen Krabi Heritage hotelliin.
http://www.krabiheritage.com/

10.-19.2. Ao Nang

19.2. Ao Nang-Khao Lak

Siirtyminen Ao Nangista Khao Lakiin pikkubussilla. Lähtö Ao Nangista kello 10-11.00

Majoittuminen The Sands by katathani hotellin perhehuoneeseen.
http://www.thesandskhaolak.com/the-sleep/family-room.html#info

19.-26.2. Khao Lak

26.2. Khao Lak-Bangkok

Siirtyminen Khao Lakista Phuketin lentokentälle. Lento Air Asia FD3002 kello 14:15-15:35.

Majoittuminen Novotel Bangkok Fenix Silom hotellin sviittiin.
http://www.novotelbangkoksilom.com/

26.2-2.3. Bangkok

2.3. Bangkok-Helsinki

Siirtyminen aamiaisen jälkeen pikkubussilla Suvarnabhumin lentokentälle. Lento Suomeen AY096 Kello 11:00- 17:05 Bangkok-Helsinki