Kotimatka

5-6.1.2011 Tässä tulisi sitten viimeiset blogikirjoitukset, jotka tehdään perinteisesti lentokoneessa ja tallennetaan kotona. Eilinen päivä vietettiin vielä Kuala Lumpurissa. Hotellihuone piti luovuttaa kello 13. Ennen sitä kävimme aamiaisella ja minä kävin hetken lukemassa lehtiä uima-altaalla Tomin ja Olivian katsellessa telkkaria huoneessa. Tavaroiden pakkaus oli taas melkoinen prosessi, vaikka meillä oli mukana vain käsimatkatavarat ja rinkka. Saatuamme kamat kasaan yhden aikoihin, tsekkasimme itsemme ulos hotellista ja veimme tavarat aulaan säilytykseen. Kävimme aularavintolassa syömässä ja sen jälkeen Jani lähti hakemaan viisumia Thaimaan lähetystöstä. Me kävimme vielä vaihtamassa vähän valuuttaa ja odottelimme Jania hotellin aulassa. Odotellessamme ulkona alkoi satamaan ja ukkostamaan. Onneksi Jani sai lähetystöreissulla sovittua erään taksin kanssa, että hän vie meidät mittarilla lentokentälle niin meidän ei tarvinnut etsiskellä taksia koko joukolla.

Taksi tosiaan lähti mittarin kanssa viemään meitä, mutta kyyti oli taas kerran aika hurjaa. Vettä satoi kaatamalla ja ukkosti niin, ettei eteenpäin nähnyt. Taksi oli aivan vähällä ajaa kerran yhden toisen auton perään kun renkaat eivät pitäneet kaatosateessa. Kuski oli myös melkoinen höpöttäjä. Matka kentälle kesti reilusti yli tunnin ja kuski selitti ja kyseli asioita taukoamatta. Jani kertoi suomalaisesta koulutussysteemistä, verotuksesta, yms. yms. Auto oli vanha ja takapaksi oli viritetty kiinni mustekalalla. Meidän rinkka lillui vetisessä paksissa kun otimme sen pois, onneksi siellä ei ollut mitään kosteudelle arkaa tavaraa. Olivia nukkui koko taksimatkan ajan lentokentälle. Matka kesti aika kauan huonon sään vuoksi. Kentälle saavuttuamme kävimme kahvilla ja laitoimme rinkkamme menemään ruumaan. Janilla on käytössä priority pass ja pääsimme sen avulla koko joukko lounge tiloihin rentoutumaan, syömään ja juomaan. Olivia olikin tosi nälkäinen ja söi monta pientä annosta kanaa ja perunoita. Ennen lennon lähtöä ehdimme vielä käydä taxfreessä tuhlaamassa loput Malesian valuutat.

Lento Bangkokiin kesti 1h40min. Lufthansan jumbojetissä oli tosi vähän matkustajia. Monet penkkirivit olivat täysin tyhjiä. Kone teki välilaskun Bangkokissa ja jatkoi sieltä Frankfurtiin, joten eiköhän kone täyttynyt Bangkokissa. Kentällä passintarkastus sujui nopeasti, eikä rinkkaakaan tarvinnut odotella kauaa. Löysimme myös melko nopeasti hotellimme edustajan kentältä ja pääsimme pienen odottelun jälkeen siirtymään hotellin minibussilla hotellille. Matka hotellille kesti noin 10 minuuttia vaikka hotelli sijaitsi ihan lentokentän vieressä. Hotelliyö joka sisälsi molempiin suuntiin lentokenttäkuljetukset maksoi vain 900THB eli noin 20 euroa. Novotel hotelli johon olisin itse halunnut majoittua olisi maksanut 127 euroa, joten olin ihan tyytyväinen siihen, että Tomi ei antanut periksi vaan halusi halvempaan hotelliin. Hotelli oli tasoltaan juuri sellainen kuin olin kuvitellut eli perus budjet tasoinen hotelli. Huoneessamme oli 180cm leveä parivuode ja 90cm leveä sänky, Wc jossa gekko tippui lähes päähäni avattuani ovea ensimmäisen kerran (kiljaisin ihan hiljaa vaan) ja ilmastointi. Kyllähän siellä kuusi tuntia nukkui, mutta muuhun tarkoitukseen sitä ei voi suositella etenkään kun lentokoneet nousivat vähän väliä pään yläpuolella ja meteli oli melkoinen.

Heräsin Malesin aikaan kello 6 kellon soittoon, vaikka tarkoitus oli herätä vasta Thaimaan aikaan kello 6. En saanut enää tunnin ajaksi unta ja herätin hätäpäissäni Tominkin. Laitoimme nopeasti kamat kasaan ja lähdimme 6.30 kuljetuksella väsyneen Olivian kanssa kentälle. Kentällä oli taas aivan kamalat passintarkastusjonot. Viluinen ja väsynyt Olivia jaksoi odotella jotenkuten vuoroa ja ennen koneeseen nousua kävimme myös pikaisesti kahvilla. Ostoksilla käyntiin ei jäänyt aikaa, joten säästetään jäljelle jääneet bahtit seuraavaan Thaimaan reissuun. Pääsimme koneeseen ensimmäisten joukossa . Yleensä muissa maissa kuin Suomessa on tapana pyytää lapsiperheet ensin koneeseen. Tästä on ainakin sen verran hyötyä, että saimme koneen ovella uunituoreet Iltasanomat ja Hesarin, vaikka Hesareitakin oli vain kaksi jäljellä. Nyt istuskelemme siis koneessa. Turvavöiden merkkivalot ovat palaneet matkan aikana ahkerasti, suomalaista varovaisuutta luultavasti. Eilen pelästyin oikein kunnolla kun Lufthansan jumbojetti tipahti taivaalla isoon ilmakuoppaan. Tuntui ihmeelliseltä kun pelko kouristi vasemman varpaiden kärkeen asti, vaikka en yleensä pelkääkään koneessa. Nyt olemme syöneet lounaan. Olivia on käymässä päiväunille ja minä suunnittelen katsovani Eat pray love elokuvan.

Äsken uppoisin haaveissani yli viiden vuoden taakse ja siihen hetkeen kun tulimme Olivia vauvan kanssa Kiinasta. Nämä muistot valtaavat minut joka kerta Finnairin koneessa paluulennolla. Muistan niin elävästi hetken kun Olivia nukahti babybasketiin ja minä join punaviinin ja huokaisin syvään onnesta ja helpotuksesta kun tajusin, että meillä on ihan oikeasti oma lapsi. Tuo muisto säilyy varmasti mukana koko elämän. Aika noloa tosin kun joudun pyyhkimään kyyneleitä koneessa sillä eihän tämä niin paha paikka ole. Siitä tulikin mieleeni kun eräs mies kertoi Koh Changilla, että Bangkokin lentokentän sanotaan olevan maailman pahin paikka: Siellä nähdään usein myös aikuisten miesten itkevän.

Tämä ihana, upea reissumme on nyt kuitenkin lopuillaan ja aloitamme pikku hiljaa paluun arkeen. Seuraavaa matkaamme ei ole vielä lyöty lukkoon joten arki-ilaisin unta odotellessa pääsee taas suunnittelemaan uusia reissuja. Olivia kirjoitteli juuri tuossa vieressä puuhakorttiinsa, että hänen seuraava matkakohteensa on Kiina ja lähtöpäivä on 1.7.2011. Saa nähdä miten käy, mutta sopisi minulle. Pakko vielä ihmetellä, että miten ihmeessä jotkut eivät pidä lentokoneessa istumisesta? Tämähän on leppoisinta ja helpointa matkatekoa mitä voi olla. Sen kun istuu, katselee elokuvia tms., uppoaa ajatuksiin, ja rentoutuu tekemättä yhtään mitään sen lisäksi, että tarjoilut tuodaan suoraan eteen tarjottimella. Täällä voi tosiaan rentoutua.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia matkaseuralaisiamme jotka olitte oikeasti tai vain netin välityksellä mukana matkallamme. Teitte matkastamme taas kerran ikimuistoisen. Olivialle on vielä annettava käytöksestä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, sillä niin hienosti hän jaksoi koko reissun ajan. Kotona rajoja koetellaan ja eskari stressaa, mutta reissussa saimme päivittäin kuunnella Olivian ihania mielikuvituksellisia juttuja ja iloista lapsen naurua. Ihana huomata myös miten kiinnostunut hän on kaikista samoista asioista kuin mekin eli uimisesta, nähtävyyksistä esim. temppeleistä, shoppailukin jo kiinnostaa eri tavalla kuin ennen, hieronnoista ja ihan vaan kaiken uuden ihmettelystä. Juuri ennen lentokoneeseen nousua Olivia kysyi, että olisiko kiva jos emme menisikään kotiin vaan uudelleen Koh Changille ja serkkupojat tulisivat myös sinne? Olivian vastaus oli, että olisi kivaa. Keneltäköhän hän on oppinut myös sanonnan, että onhan se mentävä kotiin, että voi taas suunnitella uusia matkoja?!

Kuumaa ja kosteaa

4.1.2011 Tänään oli taas ihanan kuuma ja kostea ilma. Ukkosta oli aina välillä ja salamat välähtelivät taivaalla, mutta vettä ei tullut. On muuten outoa kun ukkosen keskuksia on eri suunnilla. Salama voi välähtää edessä ja hetkeä myöhemmin takana päin. Hiki virtaa kun vähänkin laittaa päänsä ulos, tästä minä tykkään. Lähdimme tänään aamulla taksilla läheiselle Central marketille, jonka sanotaan olevan mainio paikka tehdä tuliaisostoksia. Meidän ostokset jäivät suurimmaksi osaksi tekemättä, mutta ihailimme paikallisia tuotteita silmillämme. Kierrettyämme tämän hienon paikan pari kertaa ympäri huomasimme pihalla tavaratalon sisäänkäynnin ja ajattelimme vilkaista sisälle. Sisällä huomasimme, että tavaratalossa oli neljä kerrosta paikallista tavaraa. Hintataso osoittautui erittäin edulliseksi ja sainkin vihdoin ostettua Olivialle puhtaita vaatteita lähes pesulahintaan. Esim. lasten asu, jossa oli tunika ja legginssit, maksoivat vajaan neljä euroa.

Olivia on odottanut Kuala Lumpurissa kovasti, että pääsisi vesipuistoon jonne meillä oli tarkoitus mennä. Suunnitelma on pitänyt kuitenkin unohtaa koska Tomi ei voisi lähteä vesipuistoon mopohaaverissa tulleiden avohaavojen vuoksi. Haavat ovat kyllä parantuneet hyvin antibioottikuurin ansiosta, mutta ei niiden kanssa voi vesipuistoon mennä. Tänään menimme sitten Olivialle hyvitykseksi Petronasin kaksoistornien läheisyydessä olevan puiston lasten altaalle. Allas oli mielestäni tosi kiva, siisti ja melko rauhallinenkin ja lisäksi se oli täysin ilmainen. Olivia tykkäsi kyllä uida ja leikkiä altaassa, mutta oli kuitenkin pettynyt kun se ei ollut sama paikka josta olen näyttänyt viedopätkiä kotona netissä. Lupasin sitten, että mennää vaikka Serenaan talven aikana koska Olivia ei ole koskaan päässyt käymään siellä. Ulkona oli tänään erittäin kuuma. Minä kahlailin vedessä Olivian uidessa ja Tomi istuskeli varjossa. Olivia löysi kavereita altaalla ja leikki heidän kanssaan eli aika vierähti oikein mukavasti tekemättä oikeastaan yhtään mitään...

 

Noin kolmen aikaan lähdimme altaalta Burger Kingin kautta hotellille päiväunille. Ensimmäinen taksi tarjosi meille kyytiä 10RM:n hintaan jonka tietysti hylkäsimme, mutta seuraava lähtikin jo mittarilla ja summa taisi olla hotellilla 5,7RM:ää eli vajaa kaksi euroa. Hotellilla yritin laittaa Oliviaa nukkumaan, mutta koska hän vaikutti niin pirteältä nousimmekin ylös sängystä levättyämme hetken. Tänään oli toinen päivä koko loman aikana kun Olivia ei nukkunut päikkäreitä. Ihmeen hyvin Olivia jaksoi silti iltaan asti. Kävimme illalla vielä uudestaan löytämässämme paikallisessa tavaratalossa ja kävimme myös moikkaamassa Jania joka olikin nukkunut lähes koko päivän käytyään aamulla Thaimaan konsulaatissa viemässä viisumianomuksen.

Olivian käytyä yöunille tein äsken lähtöselvitykset huomiselle Lufthansan lennolle Bangkokiin ja ylihuomiselle Finskin lennolle Bangkokista Helsinkiin. Nyt on jo pakko myöntää, vaikka pahaa tekee, että loma alkaa olla jo lopuillaan. Minulle tämä Kuala Lumpurissa vietetty aika oli ihan riittävä ja koin, että sain jonkinlaisen käsityksen tästä kaupungista. Kuala Lumpur eroaa mielestäni todella paljon Bangkokista, oikeastaan aika erikoista, että vaikka maat ovat vierekkäin niin kulttuuri on niin erilainen. Täällä Kuala Lumpurissa väestö on erityisen värikäs kulttuurien sekamelska; intialaisia ja kiinalaisia näyttäisi olevan huomattava osa väestöstä. Itse kaupunki on mielestäni erittäin siisti suurkaupunki vaikka ei nyt niin valtava olekaan verrattuna muihin Aasian suurkaupunkeihin. Janikin sanoi, että hänelle tulee mieleen Helsinki. Minuun Kuala Lumpur ei tehnyt samanlaista vaikutusta kuin Bangkok johon rakastuin ensi silmäyksellä kymmenisen vuotta sitten, mutta silti tämä kaupunki oli minulle hieno kokemus ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Nyt olisi sitten käytävä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna reissata. Lentomme lähtee Bangkokiin vasta puoli kymmenen aikaan illalla. Olen varannut Bangkokista lentokenttähotellin yhdeksi yöksi, jonne olisi tarkoitus kellistää itsensä hetkeksi ennen ylihuomista lentoa Helsinkiin ja kotiin ja arkeen ja ... äh. Taidankin unta odotellessa kertailla kaikkia niitä ihania muistoja joita olemme saaneet kokea matkamme aikana ja niitähän onneksi riittää!

Petronasin kaksoistornit

Petronasin kaksoistornit päivällä ja illalla...

3.1.2010 Meillä oli tänään tarkoitus mennä aamulla jonottamaan lippuja, että pääsisimme käymään Petronasin kaksoistornien näköalatasanteella. Heräsimme kuitenkin vasta kello 8.30 ja totesin heti, että nukuimme auttamattomasti pommiin. Liput oli varmasti jo jaettu tämän päivän osalta, joten päätimme ottaa aamun rauhallisesti ja lähdimme aamiaiselle. Aamupalan jälkeen lähdimme Janin kanssa Thaimaan konsulaattiin, mutta se olikin suljettu jonkun kansallisen juhlapäivän takia. Yritetään uudelleen huomenna. Jos Jani saa jätettyä huomenna viisumianomuksen, viisumin olisi valmistuttava päivässä, sillä olemme lähdössä Bangkokiin ylihuomenna. Tiukille menee.


Otimme konsulaatin pihalta taksin ja menimme Petronasin kaksoistorneille. Kiertelimme superkalliissa ja hienossa ostoskeskuksessa ja kävimme katsomassa myös tornien läheisyydessä olevaa puistoa. Puistossa on lasten uima-allas, mutta se on maanantaisin kiinni. Lupasimme Olivialle, että tulemme samaan paikkaan huomenna. Reissun jälkeen menimme taksilla hotellille ja tarkoituksena oli mennä uima-altaalle uimaan. Juuri kun pääsimme altaalle, alkoi satamaan ja ukkosti. Uima-allasta ei saanut käyttää sateella tai ukkosella, joten Olivia leikki uikkarit päällä vesisateessa. Minä kävin altaiden yhdeydessä olevassa saunassa ottamassa kunnon löylyt, koska ilma meni aika "viileäksi" sateen aikana. Olivia söi altaalla kalaa ja ranskalaisia ja kun hän sai mahan täyteen, menimme huoneeseen päiväunille. Olivia on taas tottunut jokapäiväisiin päiväuniin, joten taitaa tulla hyvin rankkaa kun on aloitettava eskari loman jälkeen ja luovuttava taas unista. Oikeastaan Olivialle on ollut hyvin rankkaa koko syksyn kun eskarissa ei nukuta päikkäreitä, vaikka ne sopisivat hyvin Olivian rytmiin.

Päikkäreiden jälkeen lähdimme taksilla Hard Rock Cafeen syömään. Lähtiessä jouduimme taas tekemään vähän töitä, että löysimme mittaria käyttävän taksin. Olemme nyt todenneet, että kukaan tien vieressä asiakkaita odottamassa oleva taksikuski ei suostu käyttämään mittaria tai jos joku tarjoaa taksikyytiä niin silloinkaan mittaria ei laiteta päälle. Me emme ole periaatteen vuoksi suostuneet näihin sovittuihin hintoihin ja onhan niissä huima hintaerokin, vaikka taksikyydit ovatkin täällä erittäin edullisia. Taksimatka keskustan alueella esim. kolmen kilometrin matkalta, maksaa vähän reilun euron. HRC oli ihan kiva ruokapaikka. Tomi ja Olivia ostivat HRC kaupasta paidat ja shoppailun jälkeen menimme syömään. Alkupalaksi otimme nachoslautasen kolmeen pekkaan ja söimme pääruuaksi hampurilaiset. Minun kasvishampurilainen oli samanlainen kuin se, jonka söin neljä vuotta sitten Bangkokin HRC:ssä ja josta sain ruokamyrkytyksen. Vähän hirvitti syödä hampurilaista vaikka se oli hyvää. Ruokamyrkytystä ei nyt näköjään onneksi tullut. Olivia on ollut tänäänkin todella hyvällä tuulella ja hauskuutti meitä ravintolassa kertomalla vitsejä ja järjestämällä tietokilpailuja. Välillä Olivia nauraa räkätti maha kippurassa, niin että viereisessä pöydässä istuvat suomalaiset huomasivat varmasti meidät.

Syömisen jälkeen kävimme läheisellä monorail asemalla katsomassa jos olisimme päässeet sillä keskustaan. Linja ei kuitenkaan mennyt kaksoistorneille, joten kävelimme sinne lyhyen matkan. Etsimme rahanvaihtopistettä, mutta ne olivat jo menneet kiinni. Luottokorttikin oli tallelokerossa, joten päätimme lähteä euroinemme hotellille. Shoppailemaan ei voinut mennä kun ei ollut paikallista valuuttaa. Minä en muuten ole vieläkään sisäistänyt tätä Malesian valuutan arvoa suhteessa euroon. Helpoimmin sen ymmärtää kun lisää summan perään nollan ja näin arvo on sama kuin Thaimaan bahteissa. Bahtin arvo on taas sisäistynyt niin hyvin, että siinä ei tavita laskinta muutettaessa summia euroiksi. Kätevää ja helppoa.

Jani lähti kaksoistorneilta jonnekin klubille, jota oli suositeltu netissä. Mittaritaksin löytymisessä joutui taas käymään parit neuvottelut koska olimme tällaisessa turistien suosimassa paikassa kaksoistorneilla, mutta saimme vähän matkan päästä lennosta taksit ja pääsimme lähtemään hotellille. Nyt Olivia puuhailee taas puuhakirjojensa parissa ja minä suunnittelen, että olisi käytävä nukkumaan. Huomenna olisi tiedossa taas uusi päivä ja uudet kujeet.

Batu luolat

2.1.2011 Päivä alkaisi olemaan taas pulkassa ja nopeastihan se menikin. Aamiaisen jälkeen selvittelimme taas hotellivaraustamme. Mitään ei ollut selvinnyt ja kävimme tulostamassa respalle englanninkielisen varausvahvistuksen. Hotellille ei ole siis tullut ebookersilta minkäänlaista varauspyyntöä huoneesta. Asian selvittely on ollut todella hidasta. En edes tiedä onko varaus nyt selvä, mutta saimme kuitenkin aamiaiskupongit lopuille päiville joten emmeköhän saa täällä olla.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Batu luolille. Tämä retki oli yksi niitä joita olen eniten odottanut tällä matkalla. Hotellin edessä olevat taksit eivät suostuneet lähtemään reilun 10km kilometrin päässä oleville luolille mittari päällä, joten kävelimme tien toiselle puolelle ja saimme taksin joka maksoi 18RM. Takasin tullessa jouduimme myös tekemään töitä, että saimme mittaritaksit sillä yksikään luolien läheisyydessä ollut taksi ei suostunut laittamaan mittaria päälle. Myös paluu tuli maksamaan alle 20RM. Hotellin edessä olevat taksit tarjosivat meno-paluuta 130RM hintaan, joten saimme tähän verrattuna noin 90RM:n säästön.

Perillä Batu luolilla odotti hikinen taivallus perille. Luolille johti 272 askelmaa Tomin laskujen mukaan. Ilmasto tosiaan poikkeaa Thaimaan säästä ja olo oli kuin hornan kattilassa tai ainakin siltä tuntuu. Luolat olivat hieno nähtävyys, en oikein uskonut että todellakin olin Batu luolilla ja paikassa jonne menosta olin kauan haaveillut. Alueella oli todella paljon nähtävää. Pieniä alttareita, apinoita kiipeilemässä siellä täällä, erilaisia uskonnollisia rituaaleja yms. yms. Minäkin sain bindi merkin otsaani tietämättä sen enempää rituaalin merkityksestä. Alla muutamia kuvia Batu luolilta.

Batu luolilta palattuamme kävimme pikaisesti Sungai Wang ostoskeskuksessa. Ostoskeskus oli melko iso ja teimme vain nopean kierroksen väsyneen Olivian kanssa paikassa. Ostoskeskusreissun jälkeen menimme hotellille päiväunille. Tällä kertaa olin itsekin niin väsynyt, että nukuin kunnon unet. Päikkäreiden jälkeen lähdimme kävelemään China towniin joka sijaitsee hotellimme lähellä. Chinatown oli värikäs ja äänekäs kaupunginosa. Tavaraa ja ihmisiä riitti kuten muissakin Chinatowneissa. Löysin useita pieniä kauppoja jotka olivat täynnä kaikkea ihanaa Kiina rompetta, johon olen hulluna. Mukaan kotiin tuotavaksi löytyi mm. kiinalaisia uudenvuoden lauluja lapsille, koristeita yms.

Olivia löysi eräästä kaupasta itselleen lohikäärmeen.

 Kävellessämme hotellille takaisin ihailimme taas korkeita torneja. Tästä Menara tornista sai jonkinlaisen kuvan. Petronasin tornit on mentävä joku päivä kuvaamaan lähempää...



Kuala Lumpuriin

 31.12.2010-1.1.2011 Nyt olisi sitten vuodenvaihde taas takana vuodeksi. Me vietimme uuden vuoden yön Bangkokissa. Hotellimme oli tuttu ja turvallinen Narai ja koimme saaneemme todellakin hyvän hotellin hinta laatu suhteeltaan. Kaksi yötä maksoi 78 euroa. Huoneessa oli liinavaatteet ja ilmaiset vedet kolmelle ja aamiaisellekin pääsimme samaan hintaan koko porukka. Hotellilla oli myös uuden vuoden juhlat. Hotellin aulaan oli rakennettu esiintymislava ja siellä oli erilaisia esityksiä nonstoppina ilta kuudesta yli puolen yön. Lisäksi aulassa kierteli taikuri apulaisineen viihdyttämässä vieraita. Taikuri taitteli Olivialle pitkistä ilmapalloista yhteensä kolme koristetta; kaksi nallea ja sydämen. Kävimme illalla pikaisesti kaupungilla, mutta siellä oli niin valtava hulina, että palasimme melko nopeasti takaisin hotellille. Olivia ei jaksanut kovin kauaa katsella esityksiä, vaikka tykkäsikin niistä kovasti ja antoi välillä itsekin tanssinäytöksiä. Me kävimme Olivian kanssa nukkumaan jo vähän ennen puoltayötä. Tomi kävi vielä Patpongilla ostoksilla ja Jani meni kavereineen käymään joenrannassa juomassa kalleimmat kaljat joita on koskaan juonut Bangkokissa. Pieni singha maksoi muistaakseni 250 THB. Minä kuuntelin ilotulistusten pauketta sängyssä, mutta olin niin väsynyt että en edes jaksanut avata verhoja että olisin nähnyt raketit.

Tänään Olivia herätti meidät rytminsä mukaisesti taas kello 7.00. Aamiaisen jälkeen menimme hotellin uima-altaalle uimaan ja lähdimmme iltapäivällä yhden aikaan lentokentälle. Olimme tehneet lähtöselvitykset netissä mutta emme saaneet tulostettua boarding passeja joten meidän piti hakea printit tiskiltä. Jonotus kesti varmasti tunnin vaikka jonoa ei juurikaan ollut. Veimme pari matkalaukkua säilytykseen ja lähdimme vain rinkan kanssa reissuun. Jani joutui vähän makselemaan Thaimaasta poistuessaan koska hänen viisumi oli mennyt vanhaksi. Lento Kuala Lumpuriin kesti 1h 45 min. Olivia nukkui koko matkan ja myös Tomi ja Jani ottivat torkut. Matka meni nopeasti eikä aikaakaan kun olimme jo perillä.

Lentokentällä ei näkynyt ollenkaan normaaleja takseja. Jouduimme ostamaan joltain kuljetusfirmalta liput heidän autoonsa. Reilu 60 kilometrin matka maksoi reilut 20 euroa. Rahaa emme olleet vaihtaneet etukäteen vaan nostimme sitä lentoasemalla automaatista. Nyt pitäisi vielä selvittää itselleen kurssi.

Hotellille saavuttua meitä odotti yllätys. Olen varannut aiemmin hotelleja useiden eri netti varauspalvelujen kautta ja varaukset ovat aina olleet kunnossa hotellilla paitsi nyt. Ebookersin kautta tehty ja maksettu varaus ei näkynyt hotellilla ja taas piti vinguttaa luottokorttia. Respa lupasi selvitellä asiaa huomenna. Jos asia ei selviä niin maksetaan sitten hotelli lopuillekin öille tai vaihdetaan hotellia ja haetaan matkan jälkeen korvausta ebookersilta.

Olivia on matkasta väsynyt vaikka nukkuikin lentomatkalla päiväunet. Nyt taitaa olla parasta käydä nukkumaan, että jaksaa huomenna lähteä tutustumaan Kuala Lumpuriin. Esimakua saimme jo taksimatkalla hotellille; Petronasin kaksoistornit loistivat upeasti pimeässä. Ilmasto on täällä muuten huomattavasti kosteampi kuin Thaimaassa, aivan mieletön lehmän henkäys otti meidät vastaa lentokoneesta noustessa. Myös Olivia huomasi tämän...

Bangkok, Bangkok

30-31.12.2010 Terveisiä Bangkokista. Siirryimme tänne eilen Koh Changilta. Pikkubussit tulivat hakemaan meitä hotellilta noin kello 14.30, puolisen tuntia sovitusta myöhässä. Tomi ehti jo soittelemaan ja varmistamaan onko kuskit edes lähteneet hakemaan meitä. Onneksi asia oli hoidossa ja pääsimme lähtemään pitkälle matkalle kohti Bangkokia. Heti kun poistuimme pikkubussin kyydissä Koh Changin saarelta mantereelle, kuski tuli ilmoittamaan että on tapahtunut onnettomuus; rengas oli tyhjä tai jotain muuta sen suuntaista ja että meidän pitää vaihtaa pikkubussia. Ajatus siitä, että joutuisimme odottamaan monta tuntia pikkubussia ei toteutunut vaan pääsimme isompaan ja muutenkin parempaan pikkubussiin lähes välittömästi ja matka jatkui. Bussin vaihtuessa myös kuskimme vaihtui. Kuskimme oli melkoinen huuliveikko. Hän antoi meille mm. terveysvalistusta matkalla thai kielellä. Ajatus kuitenkin selvisi; maito vahvistaa, limsa ei ole terveellistä koska siitä tulee pumpuiksi (lihava), pitää juoda vettä, suklaa on pääng (kallista) yms. Matkan puolivälissä Marko ja Jani vaihtoivat paikkaa, ettei yhden tarvitse kuunnella kuskin juttuja koko matkaa. Kuski ajoi aivan hirveän kovaa, mittarissa oli välillä jopa 150km/h. Olivia selitti, että hänellä menee korvat lukkoon ilmakuoppien vuoksi. Tiessä oli siis melkoisia kuoppia ajoittain. Olimme toisen pikkubussimme kanssa suunnilleen samaan aikaan lentokentällä vähän jälkeen kahdeksan. Matka Koh Changilta Suvarnabhumille kesti siis vain noin viisi ja puoli tuntia. Olivia nukkui tuosta ajasta kolmisen tuntia eli matka ei juuri rasittanut.

Kun olimme jättäneet muut kentälle jatkoimme samalla pikkubussilla matkaa keskustaan hotelliimme. Kuski taisi olla Pattayalta ja Bangkok oli hänelle vieras, joten eksyimme matkalla. Kuskin tulinen temperamentti joutui koetukselle kun hän joutui kyselemään tietä hotellille. Lopulta löysimme kuitenkin perille ja kuski oli tyytyväinen kuten myös me muut. Kirjauduimme sisään hotelliin ja näimme heti aulassa Hannan vanhempineen. Vaihdoimme nopeat kuulumiset ja siirryimme romuinemme huoneeseen. Ai miten ihanalta tuntui mennä puhtaaseen city-hotelliin rantaloman jäljiltä. Sänky oli niin loistava ja liinavaatteet puhtaat Koh Changin majatalomeiningin jälkeen. Kävimme illalla vielä pikaisesti Patpongilla ja syömässä Pizza Hutissa. Palasimme hotellille vasta kello 23 jälkeen ja kyllä uni sitten maistuikin. Alla pari kuvaa hotellihuoneestamme Koh Changilta.

Hotelli Narain tuttu aula. Olipa ihana tulla tänne siistiin hotelliin, jossa ei toivottavasti törmään torakoihin ja nyrkin kokoisiin hämähäkkeihin...

Tämä aamu alkoi osaltamme seitsemän aikoihin kun Olivia heräsi lyhyiden yöunien jälkeen. Taisi eiliset pitkät päikkärit kostautua. Lähdimme Janin kanssa aamupalalle. Aamiaisravintolan tilat oli uusittu viime talvesta. Aamupala oli loistava etenkin kun on syönyt viimeiset 9 aamua saman rasvaisen amerikkalaisen aamiaisen. Nyt tarjolla oli hedelmiä, jogurttia ja kaikkea muutakin mitä toivoa saattoi. Oliviakin söi ihmeen hyvällä ruokahalulla.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Riikan ja kumppanien kanssa Chinatowniin. Rahanvaihto meinasi aiheuttaa ongelmia, koska vaihtopisteet oli kiinni uuden vuoden vuoksi. Lopulta löysimme yhden avoimen paikan ja saimme rahaa vaihdettua huomattavasti parempaan kurssiin kuin hotelli olisi vaihtanut.

Chinatownin matka aloitettiin menemällä tuktukilla Oriental hotellin lauttarantaan.

 Matka jatkui jokiveneellä aivan Chinatownin lähelle...

 ja perillä Chinatownissa on mieletön tavarapaljous eikä ihmisistäkään ole pulaa. Shoppailimme kassit täyteen ja söimme välipalaa. Olivia bongasi jostain katugrillistä nakkivartaita ja söi sellaisen hyvällä ruokahalulla. Me tyydyimme Tomin kanssa kadulta ostettuun maissiin, joka tarjoiltiin kookosmaitoliemessä. Hyvä välipala shoppailun ohessa...

 Chinatownin sydämessä oli pieni temppeli, jonne Olivia halusi mennä ihmettelemään ja katselemaan. Olivia osti kynttilöitä ja suitsukkeita, mutta ei halunnut jättää niitä temppeliin koska ei tiennyt miten rukoillaan. Kerroin, että kyllä hän olisi osannut rukoilla omalla tavallaan itselle tärkeistä asioista, mutta sytytetään nyt sitten suitsukkeet vasta kotona. Oliviaa hämmästytti myös temppelin sisällä tapahtuva hevosen ruokkiminen. Siellä oli puusta valmistettu hevonen jota ruokittiin saalatilla ja hevosmies kilkutti kelloa aina kun hevonen sai ruokaa.

Chinatownin reissun jälkeen lähdimme taksilla takaisin hotellille. Taksien hinta ei täällä päätä huimaa sillä vajaan puolen tunnin matka maksoi vain noin 1,5 euroa. Hotellille palattua Olivia kävi heti päiväunille ja Tomi meni kylpyyn. Nyt minä taidan vähän tutkia ostoksia joita meille tarttui mukaan reissulta....

Valmistautumista

29.12.2010 Kirjoittelen tässä pakkailujen lomassa pikaisen päivityksen tämän päivän tapahtumista. Olemme siis siirtymässä huomenna Bangkokiin. Lähdemme täältä hotellilta kello 14.00 kahdella pikkubussilla ja viemme kotiin lähtijät lentokentälle. Sen jälkeen minä, Tomi, Olivia ja Jani jatkamme Bangkokin keskustaan ja jäämme sinne uuden vuoden viettoon. Meidän tavarat alkaa olemaan nyt kasassa. Pakkasin yhden ison kassin täyteen likaisia vaatteita yms. tavaraa mummolle ja vaarille kotiin vietäväksi. Loput otamme mukaan ja jätämme suurimman osan luultavasti Suvarnabhumin kentälle säilytykseen Malesian matkan ajaksi.

Tänään aloitimme aamun rantareissulla. Mopoilimme Tomin ja Olivian kanssa läheiselle Kai Bae beachille. Ohessa pari kuvaa sieltä. Kävimme uimassa ja totesimme oman rantamme olevan parempi, joten siirryimme sinne. Lepäilimme rantatuoleissa ja rentouduimme. Olivia touhusi hiekkalelujen kanssa varjossa ja kävi välillä uimassa. Rannoille on ajautunut upeita korallin paloja ja simpukoita joita ihailimme Olivian kanssa. Myöhemmin rannalle tuli myös Päivi, Jokke ja Anne. Me kuitenkin olimme saaneet jo rantakiintiön täyteen ja mopoilimme takaisin hotellille.

Hotellille palattuamme aloin valmistella Oliviaa päikkäreille ja Tomi lähti ostamaan vesiputoukselta T-paitaa itselleen. Moporeissu päättyi kuitenkin ikävästi ja pelkoni toteutui. Tomi oli joutunut väistämään mopolla kaatunutta turistia väistävää mopoilijaa ja kaatui itsekin. Kyynärvarsi on erittäin ikävän näköisesti auki isolta alueelta ja jalkakin on ruvella ja turvoksissa. Minä lähdin lähes välittömästi etsimään apteekkia että saisin ostettua paikkaustarvikkeita. Apteekkia ei löytynyt hotellin lähistöltä, mutta löysin erään klinikan josta kävin ostamassa mm. sidetaitoksia ja sofratullea. Kävellessäni takaisin hotellille näin taas mopokolarin jossa loukkaantunutta turistia lähdettiin juuri viemään hoitoon. Asfaltilla oli melkoinen määrä veriroiskeita ja miehen vammat oli kyllä erittäin pahan näköiset. Nyt Tomin vammat on paikkailtu ja aloitettu myös suun kautta antibiootti tulehdusten ehkäisemiseksi. Tomin osalta tämän reissun uimiset on kyllä nyt uitu ja hieronnoistakaan ei tarvitse haaveilla. Ei voi muuta sanoa kuin, että onneksi ei käynyt pahemmin (silti tämän päivän voisi deletoida vaikka kokonaan)!!!


Olivian herättyä kävimme lähiravintolassa syömässä koko porukalla. Tarjoilu oli taas perinteisesti hyvin hidasta, mutta ruoka hyvää. Nyt olisi käytävä nukkumaan ja toivotaan, että huominen matka Bangkokiin sujuu hyvin. Koh Changia jää varmasti ikävä. Kyllähän tämä on yksi näitä maan päällisiä paratiiseja...

Vesiputouksella

28.12.2010 Olivia herätti meidät tänään jo kello 7, vaikka nukkumaan meno venähti eilen illalla puoleen yöhön. Kylläpä olisi väsyttänyt, mutta nousimme reippaasti ylös ja suoritimme perinteiset lomailu aamutoimet eli aamiaiselle ja uima-altaalle. Viime yönä oli taas erittäin kova tuuli ja tavarat olivat lennelleet pitkin pihaa. Kamat kerättyäni menimme altaalle ja huomasimme, että tuuli oli viilentänyt myös altaan veden. Onneksi viileä vesi ei haittaa täällä yhtään, sillä päivisin on tosi kuuma. Varjossa lämpötila on yli 30 astetta. Silti minulla ei ole ollut täällä hiki kuin kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran hikoilin kun kannoin kuumeista Oliviaa Pattayan kelluvilla markkinoilla ja toista kertaa en nyt edes muista.

Tutkimme tänään Tomin kanssa Bangkokin Suvarnabhumin kentän lähellä olevia lentokenttähotelleja netistä, koska meillä ei ole vielä varattu majoitusta Malesian reissun jälkeiselle yölle. Emme löytäneet vielä sopivaa, joten jatketaan mietiskelyä. Tein myös netistä ennakkotilauksen tax-free tuotteista kotilennolle, koska menolennon tavarat jäi saamatta lakon vuoksi.

Nukutimme Olivian iltapäivällä päiväunille ja mummo jatkoi päiväunia minun, Tomin, Markon ja Joken lähdettyä vesiputouksille. Menimme putouksille mopoilla. Liput putouksille maksoi farangeilta 200 THB ja thaimaalaisilta 20 THB eli täälläkin käytetään kaksoishinnoittelua. Hinta oli kuitenkin ihan kohdallaan, sillä 700 metrin patikoinnin jälkeen pääsimme perille vesipuotoukselle, jotka olivat näkemisen arvoiset. Olemme käyneet aiemmin muutamassa muussa paikassa Thaimaassa vesiputouksilla ja vaikka tämä oli vain yksittäinen putous, niin plussaa oli se, että täällä pystyi uimaan kuivallakin kaudella raikkaassa vesialtaassa. Uiminen teki kyllä tosi hyvää patikoinnin jälkeen.

Palattuamme vesiputouksilta Olivia olikin jo herännyt päikkäreiltä ja oli sopiva hetki käydä vähän pelailemassa lasten pelejä hotellin tietokoneilla Jonin kanssa.

Pikaisten pelailujen jälkeen minä, Tomi, Olivia ja Joni lähdimme syömään rannalle. Rantaravintolat ovat ehdottomia lemppareitani rantakohteissa. Mikään ei ole mukavampaa kuin istua lämpöisessä tuulessa, kuunnella aaltojen loisketta, koskea paljailla varpailla hiekkaan, istua kynttilän valossa ja haistaa, maistaa ja tuntea kaikilla aisteilla Thaimaa. Tykkään! Ruuat oli taas kerran hyviä ja palvelukin oli tällä kertaa sujuvaa. Alla parit kuvat rannalta, vaikka niistä ei kuitenkaan välity se tunnelma mitä täällä koemme. Ruokailun lomassa saimme taas ihailla tuliesitystä. Tällä kertaa otin vain yhden kuvan, eikä sekään onnistunut, koska päätin ihailla esitystä. Olivia ja Joni istuivat rantatuolissa aitiopaikalla katsomassa esiintyjiä, eikä rannalla ollut muutenkaan mitään tungosta sillä vain kolmessa pöydässä oli asiakkaita. Tilanne tulee olemaan toinen ensi viikonloppuna, sillä Bangkokista tulee tänne Koh Changin saarelle tuhansia ihmisiä uuden vuoden viettoon.

Syötyämme lähdimme neljä päällä yhdellä mopolla hotellille. Hiekalla ajettaessa mopo vähän kallisti ja minä tipuin kyydistä pois. Tomi ei huomannut sitä vaan jatkoi matkaa kunnes Joni huusi Tomille, että tipuin kyydistä. Itse en saanut sanaa suustani, koska makasin pilkkopimeällä rannalla ja nauroin maha kippurassa. Oikeaan jalkaan tuli vähän naarmuja, mutta suihkutusten ja rasvausten jälkeen se oli taas lähes entisellään. Meillä on hotellilla ainakin pari nuorta, jotka eivät ole selvinneet tällaisella säikähdyksellä mopolla kaatumisesta, vaan ovat saaneet isompia vammoja. Lisäksi olemme nähneet niin täällä kuin Pattayallakin mopokolareita, eikä niissä yleensä käy hyvin. Varovainen pitää siis olla, vaikka täällä on hyvin rauhallinen liikenne verrattuna esim. Koh Samuihin missä mopoilimme viime talvena.

Syömisen jälkeen lähdimme vielä hierontaan vaikka kello oli jo yhdeksän. Olivia ilmoitti matkalla, että ottaa tällä kertaa jalkahieronnan koska ei ole siinä käynyt vielä aiemmin. Hetken kuluttua istuimme hierontapaikassa kaikki kolme vierekkäin hierontatuoleissa. Oliviaa kutitti kovasti ja taisi välillä vähän sattuakin. Luulen, että hän siirtyy takaisin perinteiseen öljyhierontaan seuraavalla kerralla. Hierontapaikassa koin taas sen ihanan hetken siitä, miten onnekkaita me olemme kun voimme tehdä yhdessä tällaisia ihania asioita. Näitä hetkiä voi sitten kotona muistella. Olivia sanoi, että hän ei aio synnyttää lasta aikuisena. Kysyi miksi ei ja hän vastasi, että jos hän adoptoi niin silloin saa matkustella eri maissa. Aika sitten näyttää mihin elämä vie Oliviaa aikuisena, mutta kyllä tämä reissaaminen on mukavaa!

Ban Bang Bao

27.12.2010 Viime yönä täällä oli kova tuuli. Heräisin keskellä yötä tuulen vuoksi ja mietin lenteleekö terassilla olevat uimalelut ja muut tavarat pitkin hotellin pihaa. Sain onneksi nopeasti uudelleen unen päästä kiinni, vaikka naapurihuoneissa ja huoneemme yläpuolella asustavat olivat häiriintyneet jonkun koiran haukunnasta. Uimalelut ja pyyhkeet olivat kyllä lennelleet terassilla, mutta ei niitä kaukaa tarvinnut etsiä. Päivi tuli aamulla kertomaan, että heidän huoneessaan on iso torakka. Päivi kävi pyytämässä respasta apua ja he saivat lopulta pyydystettyä ja tapettua torakan. Selvisi myös, että huoneessamme kuuluva naksutus ei olekaan peräisin gekosta vaan torakasta. Se ei kyllä ollut kovin iloinen havainto...

Aamu-uintien jälkeen lähdimme Tomin, Annen ja Markon kanssa mopoilemaan Ban Bang Baon paaluille rakennettuun kylään, joka on aikaisemmin ollut merirosvojen kylä. Tämä oli siis se sama paikka, mistä lähdimme eilen kalastusreissulle. Nykyisin nämä entiset merirosvot elättävät itsensä kalastuksella ja turismiin liittyvillä palveluilla. Anne ja Marko tekivät alueella aika paljon ostoksia, mutta me säästelemme vielä matkalaukuista löytyvää tilaa Bangkokin ja Kuala Lumpurin löydöille.

 Ban Bang Baon paalukylää, pistäytyimme virvokkeilla yhdessä alueen kuppiloista

 Kuppilassa ollessamme sain napattua valokuvan samanlaisesta kalasta joka yritti napsia meitä eilen Koh Wailla ollessamme.

Hotellille palattuamme Olivia oli nukahtanut Jessen viereen katsellessaan Jessen pelejä. Olivian nukkuessa nautiskelimme Päivin ja Joken terassilla glögit. Söimme myös TescoLotuksesta ostamiamme joulutorttuja ja Suomesta mukana tuomiamme joulupipareita ja Pandan juhlapöydän konvehteja. Vaikka nämä herkut maistuvat Suomessa hyville, niin kyllä tänne tropiikkiin sopii paremmin muut herkut. Olivian herättyä lähdimme käymään White Sand bechillä. Teimme Janin kanssa treffit hänen hotellille ja kävelimme siitä erääseen rantaravintolaan. Matkalla poikkesimme Janin kampaajatuttavan luo, koska hän halusi nähdä Tomin. Rannassa oli paljon ravintoloita joista valitsimme muovituolipaikan, koska siitä yleensä tunnistaa edullisen (ja hyvän) ravintolan. Thairuuat maksoivatkin vain noin 50THB eli vähän reilun euron/annos ja spaghetti bolognesekin maksoi vain 100THB. Ruoka oli hyvää ja paikka oli muuten ok, mutta jouduimme odottamaan taas ruokiamme älyttömän kauan. Tämä Koh Chang on erottunut muista Thaimaan kohteista sillä, että täällä on Thaimaalaisittain vähän henkilökuntaa ravintoloissa ja ruokia saa yleensä odottaa kauan. Toisaalta tämä leppoisa ja kiireetön elämän maku kuuluu tänne saarelle, mutta aina ei jaksaisi odotella. Tänäänkin odotimme hotellimme aamiaisella aamupalaa 50 minuuttia. Onneksi ei ole kiire kun lomalla ollaan.

Alla olevassa kuvassa näkymää rannalta ja meidän testaama muovituolipaikka.

Syötyämme ruuat ostimme kadulta jälkiruuaksi banaani- ja mangopannukakkuja. Kokki ja hänen apulainen vetivät melkoista showta paiston aikana.

 Syötyämme saatoimme Janin hänen kantapaikkaansa. Lapset testasivat ravintolassa biljardipelin.

Palailimme illan suussa hotellille jälleen kerran väsyneinä. Kiva käydä nukkumaan kun tietää, että unta ei tarvitse kauaa odotella.

Kalastusta ja Koh Wai

26.12.2010 Tämä päivä vierähti kokonaisuudessaan merellisissä tunnelmissa. Lähdimme aamupalan jälkeen suomalaisen Villen kanssa kalastusreissulle hänen veneellään. Anne ja Jesse jäivät hotellille, koska veneeseen mahtui vain 12 vierasta. Ajelimme noin tunnin verran Koh Wai saarelle, jonne porukan naiset jätettiin. Vietimme saarella noin viisi tuntia. Aika vierähti enimmäkseen uiden, lepäillen ja kävimme myös ihanassa rantakuppilassa syömässä erinomaiset kevätkääryleet. Koh Wai oli todella rauhallinen saari. Rannalla oli vain muutamia ihmisiä jotka nauttivat rauhasta kirjoja lueskellen tai riippumatossa makaillen. Saarella on sähkö käytettävissä kello 23 asti ja sen jälkeen alkeellisiin rantabungaloweihin saa käyttöön kerosiinilamput.

 Marjatta merimatkalla

Tässä ylläolevassa kuvassa on ranta jolla loikoilimme tämän päivän. Rannan tuntumassa oli myös paalujen varassa laituri, jonne pääsi kiipeämään narutikkaita pitkin jos uskalsi uida "tappajakalojen" ohi. Eihän ne tietysti ollut mitään tappajakaloja, mutta tällä rannalla huomasi, että vaikka siellä ei montaa ihmistä ollutkaan niin jatkuvasti meressä oli seuraa. Sen huomasi selvimmin ikävistä näykkäyksistä reisissä ja muuallakin. Meressä oli pitkänokkaisia kaloja, pinnassa uivia matoja, ihmeellisiä koukkukaloja ja kaikenlaisia muitakin kaloja jotka ohimenessään saattoivat näykätä ihosta. Rannalla oli myös upeita koralleja ja simpukankuoria. Aivan mahtava paikka.

 Meidän loikoillessa Koh Wailla miehet kalastivat. Saalistakin tuli tällä kertaa viiden Barracudan ja monien muiden pienempien kalojen verran. Ei ollut turha reissu.

Satamaan palatessa saimme ihailla auringonlaskua. Tunnelma oli hieno ja näkymät yhtä hienoja. Olivia oli koko päivän kestäneestä reissusta väsynyt, mutta onnellinen ja hän nukkuikin koko matkan saarelta satamaan. Veneestä poistuttuamme teimme vielä muutamia viimehetken shoppailuja ja ostimme laiturien päälle rakennetuista kojuista koruja. Hinnat olivat kohtuullisia, joten pitää mennä samaan paikkaan vielä uudelleen. 

Täysipainoista lomailua

25.12.2010 Tänään lomailimme niin täysipainoisesti, että nyt väsyttää tosi paljon. Vielä pikaiset muistiinpanot tämän päivän osalta ja sitten nukkumaan. Ei ole paljoa tarvinnut unettomuudesta kärsiä tällä lomalla kun on aina iltaisin niin väsynyt.

Tämän päivän ohjelmana oli norsuratsastus. Elephant campin auto tuli hakemaan minua, Tomia, Markoa ja lapsia norsuratsastukseen hotelliltamme noin kello 11.45. Sitä ennen olimme ehtineet polskutella uima-altaallakin. Norsupaikalle oli matkaa vain noin kilometri. Tie oli kuoppaista, mutta norsukyyti vieläkin kuoppaisempaa. Olemme ratsastaneet norsuilla ainakin Koh Samuilla, Krabilla, Phuketissa, Kwai joella, Huahinissa ja nyt täällä Koh Changilla. Näistä Phuketin, Koh Samuin ja Huahinin ratsastuspaikat ovat olleet aika huonoja koska niissä ratsastimme lähes kaupunkioloissa. Tämän päiväinen norsuleiri oli kiva, koska paikka sijaitsi viidakossa ja norsut saivat olla siellä vapaina (ainakin jonkin aikaa). Myös ratsastusreitti meni sankassa sademetsässä. Ennen norsuratsastusta meille tarjottiin vesimelonia ja samoin tunnin reissun jälkeen saimme hedelmä- ja juomatarjoilua. Norsuratsastuksen aikana saimme mahdollisuuden ohjata norsua, mutta ainoa rohkea oli Olivia, joka kapusi hetkeksi norsun pään päälle ohjaksiin. Muuten meno oli tasaisin huojuvaa ja kuljimme välillä pahoistakin paikoista; jyrkistä mäistä ja kivikoista. Matkalla näkyi isoja hämähäkkejä, muita eläimiä ei norsujen lisäksi onneksi tullut vastaan. Tässä muutama kuva norsureissulta.

Norsuratsastusta odotellessa elephant campilla oli katseltavaa

Tonttu norsun päällä (Tomin ja Olivian lisäksi)

Tomin ja Olivian norsu meni oma-aloitteisesti viilentämään itseään reissun jälkeen.

Norsuratsastuksen jälkeen ohjelmassa oli jälleen uima-allas. Taiteilin poikien uimarenkaan kanssa ja pulahdin veteen niin, että pää ja hiukset kastuivat. Tämä oli virhe, sillä hiukseni vihertyivät entistä enemmän uima-altaan vedestä. Juoksin välttömästi suihkuun huuhtelemaan päätä, mutta pakko antaa periksi ja olla vihreätukkainen tämä reissu. Ehkä kotona löytyy jotain keinoja saada hiukset normaalimman värisiksi. Uimisen jälkeen Olivia kävi vaarin kanssa päiväunille ja me lähdimme Tomin kanssa mopoilemaan. Mopoilimme lonely bechin lähellä olevaan herbal saunaan, jonka näimme pari päivää sitten. Pyysimme, että pääsisimme katsomaan saunaa ja kerroimme, että saatamme tulla saunomaan joku päivä isommalla porukalla. Samalla matkalla löysimme Olivialle hänen toivomansa vesipyssyn eräältä kirpputorilta ja kävimme juomassa virvokkeita ja syömässä upealla paikalla olevassa ravintolassa. Tilasimme ruuaksi som tamin eli tulisen papaijasalaatin. Tomi maistoi pari haarukallista ja jäi haukkomaan henkeään chilin vuoksi. Minä söin sitkeästi salaatin loppuun vaikka lieskat nousivatkin suusta. Hyvää oli. Alla pari kuvaa moporeissultamme.

Olivia nukkui parin parin tunnin päiväunet. Unien jälkeen mopoilimme minigolf radalle. Olivian yskä vaivasi taas kovasti pelaamisen aikaan. Lääkäriltä saadut ventolinet loppui ja nyt olisi yritettävä pärjätä ilman. Toivotaan, että vointi paranee edelleen. Tomi voitti minigolfin täpärästi kahdella pisteellä, minä olin toisena ja Olivia pärjäsi hienosti omassa sarjassaan. Minigolfrata oli ihan hauska ja siellä voisi käydä vaikka joku toinenkin päivä pelailemassa.

 Minigolfin jälkeen kävimme syömässä läheisessä ravintolassa. Meillä oli kovasti ongelmia ruokatilausten kanssa kun emme millään meinanneet saada yhteistä käsitystä tilauksistamme. Ihmettelin Tomille, että miten tämä voi nyt olla niin vaikeaa. Tomi tokaisi, että ainahan nämä tilailut ovat hankalia. Ei se nyt aina niin ole, mutta onhan se hyvin tavallista että tilaukset sekoavat. Tomi ehdotti, että nauhoittaisimme tilauksemme jotta meillä olisi todiste tilauksista... Syömisen jälkeen menimme vielä hierontaan. Olivia oli aivan innoissaan hieronnasta ja nautti siitä varmasti eniten meistä. Katselin Oliviaa kun hän makasi hierontapedilla silmät kiinni ja suu hymyssä. Kyllä nämä lapset nauttivat ihan samoista asioista kuin aikuiset...

Lopuksi vielä yksi havainto, jonka olemme tehneet tällä reissulla joka poikkeaa muista Thaimaan paikoista joissa olemme olleet. Täällä nuoret kyykistyvät ohittaessaan vanhempia henkilöitä. Mummo ihmetteli yhtenä päivänä pelkäävätkö hotellin siivoojat, että he kolauttavat päänsä jonnekin koska he kävelevät kyykyssä tai oikeastaan linkkuasennossa ohitsemme. Myöhemmin tajusimme, että he tekevät niin ohittaessaan istuvan vanhemman henkilön. Samoin Thaimaassa on tapana, että sisätiloissa ei käytetä kenkiä. Täällä kengät riisutaan myös kauppoihin mennessä eli myös 7elevenin ulkopuolella on iso rivistö kenkiä. Kyllähän nämä ovat ihan tavallisia thaimaanlaisia tapoja, mutta niitä ei ainakaan yleisesti noudateta monissakaan suuremmissa kaupungeissa tai turistikohteissa... Nyt hyvää yötä!