lauantai 23. kesäkuuta 2018

Snorklausretkellä Malediiveilla


Upea päivä jälleen takana!
 Hotellimme työntekijät ovat kaikki miehiä. Naisia ei tosin juuri muutenkaan näy missään, mutta eilinen perjantai oli vapaapäivänä poikkeus, sillä silloin illallakin ulkona käveli jonkun verran naisia. Nämä miespuoliset työntekijät täällä hotellilla ja muuallakin ovat todella ystävällisiä. Samuel sanoi äsken, että vaikka olemme olleet tässä hotellissa vasta kaksi päivää, niin kaikki työntekijät ovat jo tulleet tutuiksi. Kiva lomailla paikassa, jossa on iloisia ihmisiä ympärillä. Meilläkin oli taas aihetta hymyyn, sillä päivä alkoi tuttuun tapaan aamiaisella ja sen jälkeen pakkasimme  tavaramme ja lähdimme taas retkelle. Tällä kertaa menimme snorklausretkelle.

Snorklausreissulle lähtö

Maafushin satama

Snorklausretkelle lähti paljon porukkaa, meitä oli noin 30 henkilöä, joten vaikka vene oli iso niin se oli melko täynnä. Kaikki muut näyttivät olevan aasialaisia eli me edustimme Eurooppaa ja Suomea. Retki alkoi reilun puolen tunnin venematkalla ensimmäiseen snorklauskohteeseen. Ensimmäinen snorklauskohde oli keskellä merta, joten veteen hypättiin suoraan veneesta. Molemmat lapset lähtivät reippaasti mukaan ja he ovatkin erittäin tottuneita snorklaajia. Pinnan alla näkyi upeita värikkäitä kaloja ja koralleja, jotka eivät loistaneet väreillään, mutta ovat muuten upeita. Riuttojen reunat ovat kuin suoraan kauhuelokuvasta, kauniita, mutta pelottavia ja täynnä elämää. Snorklaus keskellä meren suurta akvaariota on erittäin kiehtovaa, yhtä kivaa kuin rannasta, mutta erilaista. 

Toinen snorklauskohteemme oli myös veneestä tapahtuva snorklaus. Tällä kertaa venettä ei ankkuroitu, vaan vene liikkui snorklaajien mukana. Samuel väsähti vähän ensimmäisestä snorklauksesta ja jäi toisella kertaa veneeseen. Meidän mentyä veteen, hän olisikin halunnut tulla mukaan, mutta suostuttelin Samuelin jäämään veneeseen niin sain itsekin keskittyä täysillä merenalaiseen maailmaan. Snorklausoppaat huutelivat vähän väliä mitä kaloja on missäkin ja pyytelivät katsomaan niitä. Minusta oli kuitenkin kiva tutkia riuttaa omaan tahtiin. 


Doriparvi

Kahden snorklauskohteen jälkeen menimme lounaalla sandbankille eli hiekkasärkälle. Hiekkasärkän maisemat olivat upeat ja värit täällä Malediiveilla on todellakin kohdallaan kuten kuvista näkyy. Minun oli vaikea valita mitä kuvia ottaisin tänne esille, kun tykkäsin kaikista. Hiekkasärkällä ollessamme vilvoittelimme meressä ja valokuvailimme. Yhdellä porukalla oli mukana drone ja heillä näytti olevan hauska kuvaussessio. Myös lounas tarjottiin hiekkasärkällä. Lounaaksi oli riisiä, kasviksia ja kanaa. Ruoka maistui hyvälle kuten aina retkillä. Ruuan jälkeen Oliviaa alkoi väsyttää ja hän ottikin pienet unet pyyhkeen päällä. 

Samuel sandpankilla uimassa

Maisemat olivat upeita

Vene, jolla reissasimme. Mukanamme ollut drypack oli tarpeen ettei tavarat kastuneet maihin tullessa. 

Samuel mielipuuhassaan eli vedessä touhuamassa.

Uiminen on kivaa.

Vesi on upean turkoosia.

Rannalla näkyi merisiilejä.

Väliaikainen lounaspaikka

Samuel syömässä

Olivia päiväunilla ruuan jälkeen

Samuel tähystämässä veneen keulassa

Veneen henkilökunta kalasti kaloja

Resortteja näkyi kymmeniä matkalla

Lounastauon jälkeen menimme kilpikonnariutalle. Tämä oli paikka, jota itse olin odottanut eniten, sillä yksi tämän Malediivien reissun haaveistani oli uida kilpikonnan kanssa. Myös kilpikonnariutta oli keskellä merta, ja snorklaamaan mentiin veneestä. Näimme ensimmäisen kilpikonnan jo ennen veteen menoa ja kyllähän niitä näkyi vedessäkin. Haltioidun niin paljon kilpikonnista, että alettuani katsomaan missä lapset ovat, en nähnyt Oliviaa missään. Myöskään Tomi ei ollut nähnyt Oliviaa ja hätäännyin hieman. Huudeltuani ja etsittyäni hetken näin onneksi Olivian kaukana toisen porukan kanssa. Hän oli nähnyt siellä kilppreita ja mennyt mukaan. Tässä vaiheessa Samuel väsähti uimiseen ja halusi veneeseen. Ollessani viemässä Samuelia pois, opas sanoi, että voi viedä Samuelin veneeseen. Matkalla he olivat nähneet kilpikonnan ja Samuel kertoi, että oli silittänytkin sitä ja kilpi tuntui karhealta. Aika upea kokemus. 

Vaikka kuva on huono, sain kuitenkin ikuistettua kilpikonnan meressä.

 Kilpikonnariutan jälkeen luulimme, että olemme menossa jo takaisin Maafushille, mutta menimmekin katsomaan delfiinejä. Niitä oli paljon ja ne hyppelivät iloisesti vedessä. Veneemme ajeli jonkin aikaa delfiiniparven ympärillä ja delfiinit sukeltelivat veneen ympärillä. Pois lähtiessämme delfiinit lähtivät seuraamaan venettämme. Hieno päätös tosi kivalle retkelle. Venematkalla Maafushille minulla oli taas aikaa ajatella. Tämä oli se päivän ihana hetki, kun sai sulatella kaikkea upeaa näkemäänsä. Uskomatonta, että olemme täällä ja täysin uskomatonta miten ihana paikka tämä on. Sääkin suosi taas meitä tänään ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta.

Delfiini

ja sen kavereita

Venekyyti tuntui turvalliselta

 Saavuttuamme Maafushille kävelimme lyhyen matkaa hotellillemme ja menimme heti suihkuun. Järkytyin kun katsoin peilistä itseäni. Hiukseni ovat kärsineet tällä matkalla suolavedestä ja auringosta ja olen saanut melkoiset suolavesirastat hiuksiini. Suihku ei juurikaan auttanut tilanteeseen, mutta onneksi kuitenkin sen verran että kehtasin lähteä illalliselle. Illallinen tarjoiltiin tänäänkin Kaani Beach hotellin pihalla. Ruoka oli tänään tähänastisista illallisista parasta. Tarjolla oli paljon kasvisruokia ja kaikissa oli makua kuten kuuluukin. Syömisen jälkeen kävimme taas lähikaupassa ja nyt suunnittelemme nukkumaan menoa. Huomenna ajattelimme levätä vähän ja tutustua tähän Maafushin saareen, missä hotellimmekin sijaitsee. Sääennuste näyttää, että hyvät ilmat jatkuisivat, joten ehkä käymme myös rannalla uimassa.

Satamaa oli koristeltu lipuin reissumme aikana

Illallinen Hotelli Kaani Beachin pihalla

Tässä lopuksi vielä tämän päivän kuvia veden alta. 















2 kommenttia:

Christa / Traveldreamer kirjoitti...

Ihania tunnelmia Malediiveiltä tässä ja edellisissä jutuissa. Tulee ihan ikävä noita maisemia.

Päivi kirjoitti...

Täällä tosiaan on tosi ihana tunnelma ja tulen varmasti myös ikävöimään paikkaa. Onneksi voi aina suunnitella paluuta...